Olisiko minusta kullankaivajaksi

Miten, mistä, milloin

Tästä hetkestä haaveilee moni aloitteleva kullankaivaja; kultaa vaskoolissa. Nämä kourat ovat pitäneet vaskoolia ennekin, katsopa oikean käden hippukorua!
Tästä hetkestä haaveilee moni aloitteleva kullankaivaja; kultaa vaskoolissa. Nämä kourat ovat pitäneet vaskoolia ennenkin, katsopa oikean käden hippukorua!

Kultakuume nousee taas kerran kestämättömäksi kesän lähestyessä ja ainoa parannuskeino siihen on pääsy kaivamaan, rännittämään ja vaskaamaan hippuja purojen rannoille. Paljon on heitäkin, jotka haaveilevat tai suunnittelevat aloittavansa kullankaivun ja etsivät vastauksia moniin peruskysymyksiin.
Tästä jokainen kultamaiden legendakin on uransa aloittanut ja 40-50 vuoden ansiokkaan työrupeaman jälkeen uskaltaa jo sanoa, että ”ei sitä juuri muualta kultaa kannata kaivaa kuin missä sitä on”. Näin viisaasti sen sanoi Yrjö Korhonen.
Kolmattakymmenettä vuotta kultaa kaivanut Raimo Niemelä on koonnut ”Oma kaivos”-osioon tiiviin tietopaketin kullankaivun perustietoutta. Kultaa voi löytyä eri puolilta Suomea, vaikkapa omalta maalta tai kesämökiltä. Pienimuotoiseenkin kullan kaivamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, mutta omalla maalla se on sallittua sinä missä pottumaankin kaivaminen tai puiden kaataminen.

Kalifornian vanhoilla kulta-alueilla vaskaaminen on saliittuaq lähes kaikilla retkeily- ja ulkoilualueilla.  Meilläkin saa Metsähallitukselta luvan vaskoolin käyttöön  erä- ja kalaretkillä.

Kalifornian vanhoilla kulta-alueilla vaskaaminen on sallittua lähes kaikilla retkeily- ja ulkoilualueilla. Tässä Raimo Niemelä vaskaa kymmeniä hippuja American Riverillä lähellä Placervillen kaupunkia. Meilläkin saa Metsähallitukselta luvan vaskoolin käyttöön erä- ja kalaretkillä.

Oman valtauksen eli nykytermein kullanhuuhdontaluvan hankkiminen ei ole aloittelijan ensimmäinen askel, vaan ensin on syytä hankkia tietoa, taitoa ja kokemusta. Mistä sitä löytyy, sen Niemelä kertoo niin jutussaan kuin viime kesänä ilmestyneessä parisataa sivuisessa kirjassa Kullankaivajan opas.
Tässä linkki juttuun:
http://www.kultahippu.fi/oma-kaivos/

Mistä kultaa kannattaa kaivaa? Paljonko kesäisin kultaa löytyy? Elääkö kullankaivulla?

Vanhan kullankaivajan viisaita vastauksia näihin peruskysymyksiin löytyy  tästä linkistä:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tarinoita-ja-legendoja/vanhan-kullankaivajan-viisauksia/

Kultahiput talteen minuutissa

Kullanhuuhdontakilpailut ovat levinneet Suomesta kaikkialle maailmaan ja avanneet tien uudenlaiselle kullankaivajien yhteistyölle. Nopeimmat poimivat 4-12 pientä kultahippua talteen 15-20 litrasta soraa runsaassa minuutissa. Lue lisää kullanhuuhtokisoista ja katsele kuvia kulissien takaisista tapahtumista ravintola Zetorissa Helsingissä maaliskuussa 2015 pidetyistä kisoista sivustomme Hiput osiossa, tämän linkin takana:

 http://www.kultahippu.fi/suurimmat-kultahiput/kultakisat-ja-kuinka-se-tapahtuu/

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Heurekassa Maan alle-näyttely

Heurekassa Vantaalla on avattu 11.10.2014 uusi näyttely, joka kiinnostaa myös kullankaivajia.

MAAN ALLE näyttelyssä esitellään mitä maamme uumenista löytyy ja mitä sekä miten siellä rakennetaan tunneleita, teitä, rautateitä, metroja sekä kaivoksia.

Jokainen kävijä saa huuhtoa itselleen oman kultahipun. Kultahiput on aitoja Lemmenjoen hippuja Miessijoelta Terhi ja Mika Telilän kaivamina.

1975002_10152729746732403_7552401371545077919_n[1]

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Pirteä ja monipuolinen Prospäkkäri

Lehden kannessa Solange Van Der Moer ja Jouko Korhonen tuovat Petronellan muistokiven Inarin hautausmaalle, jonne myös osa tuhkasta levitettiin.

Lehden kannessa Solange Van Der Moer ja Jouko Korhonen tuovat Petronellan muistokiven Inarin hautausmaalle, jonne myös osa tuhkasta levitettiin.

Kullankaivajien liiton jäsenlehden Prospäkkärin uusin numero 3/2014 on juuri ilmestynyt (17.11.14) yllättäen monipuolisella ja myönteisellä sisällöllään. Vain vähän itkua ja valitusta, sitäkin enemmän hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tarinaa, elämää ja uutisia kultakentiltä.
Lehden pääaiheena on Petronellan paluu Lappiin 65 vuoden jälkeen. Jouko Korhonen ja Kai Rantanen raportoivat Solangen ja Jennyn käynneistä Lemmenjoella, Inarin Pyrkyripalstalla ja Tankavaarassa. Jutussa on paljon uutta tietoa Petronellan ja hänen tyttärensä vaiherikkaasta elämästä ja ikuisesta ikävästä Lemmenjoen tuntureille. Juttuun on löytynyt aivan uusia valokuvia Van Der Moerin perhealbumista.
Lemmenjoen veteraani Arska Alhonen kirjoittaa elävästi omista muistoistaan edesmenneestä ”Kultamies Jomppasesta” eli Antista, joka sai kultakuumeen syttymään kesäretkellä 1974.
Tarinat viime kesän hippulöydöistä Palsinojalla taustoittaa hyvin tämän päivän kullankaivajan kulun siihen hetkeen, kun unelma lopulta on täyttä totta. Teksti ja kuvat Mullis. Erikoistutkija Kari A. Kinnunen valaisee artikkelissaan Moberginojalta löytyneen korundimaisen kvartsikiteisen lohkareen arvoitusta ja geologi Eelin Pulkkinen kertoo Sodankylän Ruosselässä, Lokan altaan ja nelostien välissä, sijaitsevan kultavaltauksen hipuista ja korukivistä.
Joka syksyiseen tapaan sijansa saavat myös muistokirjoitukset, vuorossa ovat Tiera, Niilo Ranttilan ja Vasant Mäkinen, sekä uutiset pikkujouluista, alkuvuoden laivaristeilystä ja vuosia täyttäneistä. Tässä vain osa lehden sisällöstä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kiitos luottamuksesta

Sivustomme on löytänyt paikkansa kullasta ja kullankaivusta kiinnostuneiden ihmisten tiedon lähteenä. Vajaan kolmen vuoden aikana sivuillamme on vierailtu lähes 300 000 kertaa. Vuonna 2013 kävijöitä oli 102 673 ja  vuonna 2014 yli 126 600. Suosituimmat hakusanat sivujen löytämiseksi ovat olleet kultahippu, kullanhuuhdonta, Lemmenjoki, Suomen suurin kultahippu, Petronella. Luetuimmat sivut ovat olleet pääuutiset, oma kaivos, hippulista, välineitä, erilaisia rännejä, henkilötiedosto ja kullankaivajaksi.

Televisiossa uudenvuoden aattona 2014 esitetty dokumenttiohjelma Lemmenjoen kullakaivajista sai ihmiset vierailemaan Kultahipun sivustoilla niin paljon, että kaikkien aikojen kävijäennätykset ylittyivät.

Vierailuja 31.12. oli 2048, kun päivittäinen keskiarvo on noin 350 käyntiä ja edellinen ennätys noin 860 vierailua elokuussa.

                               Kela ja Mäntylä          OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos Jukka Kela ja Mullis alias Kai Rantanen. Oikealla Jukka eduskunnassa kansanedustaja Hanna Mäntylän kanssa ja vasemmalla Mullis kiinnittää Petronellan muistolaattaa Tuhkapyrkyreiden muistomerkille Inarin hautausmaalla, molemmat kuvat viime vuodelta.

”Vain muutaman gramman tähden” tv-dokumentti oli katsottavissa viikon ajan esittämispäivästä Ylen Areenassa. Ohjelma poistui Arenalta 7.1.2015.

 

Leif Rantala

26.12.1947 – 8.1.2015

Saamenkielen ja -kulttuurin tutkija, Kuolan ja Petsamon tuntija, yliopiston opettaja, kirjailija ja kääntäjä on poissa.

 

Leif Rantala esittelee kokoamiaan saamelaisiin ja Kuolaan liittyviä esineitä ja karttoja.

Leif Rantala esittelee kokoamiaan saamelaisiin ja Kuolaan liittyviä esineitä ja karttoja.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Leif_Rantala

Hakemistot sivulla on päivitetty 26.9.2014 Henkilötiedosto, Asiatiedosto, Kultatiedosto sekä Kirjallisuus luettelo. Käy tarkistamassa, löytyykö sinun tietosi henkilöhakemistosta;

http://www.kultahippu.fi/henkilotiedosto/henkilotiedosto/

Hipputeos on lisännyt nettisivullensa kullankaivuvälineitä sekä englanninkielisiä kultakirjoja. Käy katsomassa www.hipputeos.fi

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Konekaivajille kevätaurinko paistaa

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Saamelaiskäräjien valituksia koskien koneellista kullankaivua Inarissa ja Sodankylässä.

Jospa tämä helpottaisi ja nopeuttaisi kullanhuuhdontalupahakemusten käsittelyä.

Katso http://kullankaivaajat.fi

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kullanhuuhdonnan jatkohakemus

Kullankaivajat vailla ystäviä ?

Lue alla olevasta linkistä Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtajan Jouko Korhosen kirjoitus.

http://kullankaivajat.blogspot.fi/

 

Veikko Väänänen kertoo miten uusi kaivoslaki on vaikeuttanut myös kullankaivajien elämää kultamailla. Nyt uudet- ja jatkohakemukset seisovat byrokratian rattaissa.

http://veikkovaananen.blogspot.fi/2014/11/kaivoslain-kokemus-nostaa-kissan.html 

Kaikesta murheesta huolimatta meillä tulossa mielenkiintoinen ja hauska viikonloppu 30.1. -1.2.2015 Kultaristeilyllä Tukholmassa. Laivalla virallisen ohjelman ohella noin 250 kullankaivajaa huuhtoo Lapin Kultaa. Katso ohjelma, ehkä vielä sinäkin mahdut mukaan http://www.kullankaivajat.fi/

Kullanhuuhdotalupien uusiminen viivästyy?

Keväällä 2012 myönnettiin ensimmäiset uuden kaivoslain mukaiset kullanhuuhdonta luvat. Nyt ne luvat, jotka ovat valtauksen jatkolupia, päättyvät kolmen vuoden voimassaolon jälkeen. Luvassa mainitaan, että luvan uusimista tulee hakea kaksi kuukautta ennen lupa-ajan päättymistä.

Tukesista informoitiin, että luvat kannatta hakea huomattavasti ennen määräaikaa. Viime kesäisten ja syksyisten Korkein hallinto-oikeuspäätösten perusteella, jonka mukaan Tukesin tulee selvittää tarkemmin kullanhuuhdontalupien mukaisesta toiminnasta saamelaiskulttuurille aiheutuvia vaikutuksia.

On jopa vaara, ettei hakemuksia pystytä käsittelemään ennen nykyisen luvan päättymistä ja silloin ollaan ”sopimuksettomassa tilassa”. Miten käy huuhdonnan tänä aikana? Sitä selvitellään Kullankaivajain Liiton toimesta.

Lue lisää Korkein hallinto-oikeuden päätöksestä sivulla ”OMA KAIVOS”

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Petronellan jalanjäljillä Laanilasta Lemmenjoelle

Sylvia Petronella van der Moerin paluu Lappiin viime kesänä huipentui Jennifer O`Connellin ja Annukka Rantalaisen 10 vuorokautta kestävään 115 km vaellukseen Laanilasta Sotajoen, Ivalojoen ja Kutturan kautta Lemmenjoelle. Juuri tämän reitin taivalsivat Petronella ja geologi Klaus Säynäjärvi syyskesällä 1949.  Tästä alkoi legenda Petronellasta,  hänen ikuinen rakkautensa  Lemmenjokeen ja kultamiehiin sekä paluu 65 vuoden ja kuoleman jälkeen rakkaisiin maisemiin.

Lähtötunnelmissa Tankavaarassa , edessä 115 km arvaamatonta erämaata. Oikealla Annukka, vasemmalla Jenny.

Lähtötunnelmissa Tankavaarassa. Vasemmalla Annukka, oikealla Jenny, edessä 115 km arvaamatonta erämaata.

Suurimmat vaikeudet  Jenny, Annukka ja Jooperi-hasky kokivat taivaltaessaan Appisjoen suusta Ivalojoen vartta Kutturaan joen pohjoispuolta.  Eksyminen, koiran katoaminen, epätoivoisen vaikea maasto poikittaisine kuruineen, rakkakivikoineen, sivupurojen ylityksineen,  jalkakipuineen viivästyttivät matkantekoa.  Näin kävi myös Petronellalle, jonka Vuotson matkailumajalta lainatut monot kuluivat puhki tällä matkalla.  Ivalojoen eteläpuoli on huomattavasti helppokulkuisempi ja sitä puolta kulki yleisesti käytetty polku kultaryntäyksen alkuvuosina 1870-luvulla.

Annukka  on syntynyt Sodankylässä ja hän on viimeiset viisi vuotta pitänyt miehensä Antin kanssa Peurasuvannon lomakylää; he kuitenkin joutuivat lopettamaan toimintansa viime toukokuussa. Retkeily on aina ollut tärkeä osa Annukan elämää ja myös kullankaivuuseen hän on tutustunut pienestä pitäen Tankavaarassa äitinsä Marja Jarvan ollessa talkoolaisena joka kesä kullanhuuhdonnan SM-kisoissa. Hän on myös toiminut oppaana omassa yrityksessään ja aiemmin safariyrityksen palveluksessa. Tällä hetkellä hän toimii Sodankylän kunnan matkailukoordinaattorina.

Tässä linkki Annukan tarinaan ja kuviin:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lemmenjoki/tunnelmapaloja-petronellan-jalanjaljilta/

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Isoimmat kultahiput 2014

Kesä 2014 ei tuonut suuria löytöjä tai yllätyksiä Lapin kullankaivussa. Yli 20 gramman isomuksia tuli tietoon viisi, joista yhtä ei haluttu julkisuuteen.  Pari hippulöytöä muhii vielä löytäjiensä salaisissa kansioissa. Kultahippu-sivustolla netissä olevassa isojen hippujen luettelossa on nyt lähes sata yli 20 gramman kultahippua. Luetteloa on päivitetty kymmenkunta vuotta, jona aikana isojen kultahippujen lukumäärä on kaksinkertaistunut.

Hippulistaan otetaan mukaan löydöt vain jos löytäjä haluaa sen julkaistavaksi. Kullankaivajalla saattaa olla syynsä pitää löytönsä salassa; kauppaa hierotaan, löydössä tai löytäjissä on jotakin epäselvää, julkisuus ja sitä kautta verottaja tai kylähullut arveluttavat.

Vuosien varrella hippulistaan on tullut tietoja useista vanhoistakin hippulöydöistä. Kullankaivajain liitto on omassa keskuudessaan keskustellut hippujen julkistamisesta ja päätynyt sille kannalle, että julkistetaan silloin, kun löytäjä niin haluaa. Vuoden suurimman hipun on kuitenkin  löydyttävä palkitsemisvuonna. On näet herännyt epäilyjä siitä, että palkituksi olisi tullut joku aiempina vuosina löytynyt isomus.

Lemmenjoen alue oli taas kerran kärjessä hippulöydöissä. Iloinen uutinen myös LKL:n kannalta oli se, että myös Palsinoja sivupuroineen pääsi menneenä kesänä hippu-uutisiin. Siellähän sijaitsee Kullankaivajain liiton jäsenistölleen tarkoitettuja kullankaivualueita, joilla on viime vuosina ollut vilkasta.

  1. Kari Merenluoto 53,33 g,  Puskuoja Lemmenjoki, ”Mustelma”. Nimi ei kerro löytäjänsä saamista elämän kolhuista, vaan siitä että Kari kolhaisi hipun löytöriemuissa poikaansa mustelman arvoisesti jalkaan kaivinkoneen kauhalla. Hippu löytyi 17. elokuuta ja uutinen siitä julkaistiin Kalevassa.
  2. Pekka Itkonen 33,2 g,  Miessijoki Lemmenjoki  ”Rooman Prefekti”, syyskuun alussa
  3. Eila Heikkilä 20,4 g, Elsanoja Palsinoja    ”Eilan unelma”, 24. syyskuuta
  4. Arto Kunelius 20,33 Palsinoja LKL, 18. elokuuta

Lisäksi on löytynyt 33,2 g hippu Lemmenjoelta, löytäjä ei halua nimeään julkisuuteen.

Uusi päivitetty hippulista:   Hippulista 1.2..2015

Saamelaiskäräjien valitukset nurin

Koneellinen kullankaivu loppuun Lemmenjoella uuden kaivoslain määräyksellä vuoden 2018 loppuun.Lisäksi Saamelaiskäräjien valitukset ovat estäneet monen kaivajan työt, jotka nyt näyttävät saavan jatkua  määräaikaan asti.

Koneellinen kullankaivu loppuun Lemmenjoella uuden kaivoslain määräyksellä vuoden 2018 loppuun.Lisäksi Saamelaiskäräjien valitukset ovat estäneet monen kaivajan työt, jotka nyt näyttävät saavan jatkua määräaikaan asti. Tämä kuva on vuodelta 1991.

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Saamelaiskäräjien valituksia koskien koneellista kullankaivua Inarissa ja Sodankylässä.
Jospa tämä helpottaisi ja nopeuttaisi kullanhuuhdontalupahakemusten käsittelyä.
Katso

http://kullankaivajat.fi  http://yle.fi/uutiset/kho_saamelaiskarajien_valitukset_kullankaivuusta_nurin/7782078

Kullankaivajat laivaseminaarissa

Lapin Kullankaivajain liiton vuosittaiselle seminaariristeilylle Helsingistä Tukholmaan 28.1. – 1.2. 2015 osallistui noin 260 liiton jäsentä ja luennoitsijaa. Alla kuvasatoa tapahtumista.

Geologian tutkimuskeskuksen ylijohtaja Eljas Ekdahl oli virassaan laivaristeilylle lähtiessään ja eläkkeelle kotiin palatessaan.  Hän sai läksiäislahjaksi uunituoreen Kullankaivajan oppaan. GTK:n johtajat ovat laitoksen alusta alkaen olleet läheisesti mukana Lapin kullankaivajien touhuissa ja tämä rasite siirtyi 1.2.15 uudellen ylijohtaja Mika Nykäselle, joka tuli virkaan Teksoloogiateollisuudesta.

Geologian tutkimuskeskuksen ylijohtaja Eljas Ekdahl oli virassaan laivaristeilylle lähtiessään ja eläkkeellä kotiin palatessaan. Hän sai läksiäislahjaksi uunituoreen Kullankaivajan oppaan. GTK:n johtajat ovat laitoksen alusta alkaen (1886) olleet läheisesti mukana Lapin kullankaivajien touhuissa ja tämä rasite siirtyi 1.2.15 uudellen ylijohtaja Mika Nykäselle, joka tuli virkaan Teknologiateollisuudesta.

Jennyn kiitoksiin sisältyi myös laulu "Lapin luonto luo outoa taikaa, suomeksi tietenkin!

Jennyn kiitoksiin sisältyi myös laulu ”Lapin luonto luo outoa taikaa”, suomeksi tietenkin! Vasemmalla LKL:n puheenjohtaja Jouko Korhonen, istumassa laivaseminaarin erinomainen vetäjä Antti Peronius.

Solange van der Moer lähetti oman kiitoksensa Lemmenjoelta otetun kuvansa kanssa.

Solange van der Moer lähetti oman kiitoksensa Lemmenjoelta otetun kuvansa kanssa.

Lapin Kullakaivajain liitto nimesi vuoden 2014 kullankaivajiksi Solange van der Moerin ja Jennifer O’Connellin. He toivat viime kesänä Sylvia Petronellan van der Moerin 65 vuoden poissaolon jälkeen takaisin Lappiin ja kullankaivajien luokse, jonne hän toivoi pääsevänsä kuolemansa jälkeen.

Kauko Matilainen ja Tapio Soukka saivat molemmat palkinnoksi Kullankaivajan oppaan siksi, että tiesivät kaikkein vähiten liiton pikkujouluissa pidetyssä tietokisassa. Perusteluna oli se, että tässä tapauksessa kirjan sisältämä tietomäärä tulee hyötykäyttöön! Palkinnon ojentaa vasemmalla kustantaja ja kirjan tekijä Raimo Niemelä.

Kauko Matilainen ja Tapio Soukka saivat molemmat palkinnoksi Kullankaivajan oppaan siksi, että tiesivät kaikkein vähiten liiton pikkujouluissa pidetyssä tietokisassa. Perusteluna oli se, että tässä tapauksessa kirjan sisältämä tietomäärä tulee hyötykäyttöön. Palkinnon ojentaa vasemmalla kustantaja ja kirjan tekijä Raimo Niemelä.

Laivan yökerhossa kisailtiin kullanhuuhdonnan taidoissa; aitoa kultaa lienee harvoin näissä tiloissa tavoiteltu!

Laivan yökerhossa kisailtiin kullanhuuhdonnan taidoissa; aitoa kultaa lienee harvoin näissä tiloissa tavoiteltu!

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kultasymposium etsi nykyisyyden avaimia historiasta

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanenpaljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanen paljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Yhteistyö ja sopuisa yhteiselo menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä ihmisten, toimijoiden ja viranomaisten kesken nousi keskeiseksi teemaksi Kultasymposiumissa 2014.  Samalla juhlistettiin Tankavaaran kullan löytämisen 80. vuotta ja paljastettiin patsas löytöpaikalla. Perinteisen symposiumin järjesti Tankavaaran Kultamuseo.

Tankavaaran, Purnumukan ja Vuotson alue muodostaa Lapinkin oloissa ainutlaatuisen rikkaan alueen, jossa yhdistyvät kullankaivu, saamelaisuus, vuosisatainen Sompion kulttuuri, vanhat kulkukeinot, sotavuosien jättämät jäljet ja muistot, sanoi  kirjailija Seppo J. Partanen avauspuheessaan.  Hän toimi myös symposiumin puheenjohtajana. Avauspuhe on luettavissa  kokonaisuudessaan tämän linkin takaa:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tankavaaran-kultahistoria/historia-ja-menneisyys-elaa-tankavaaran-tantereilla/

Museosäätiön asiamies Kauko Launonen kertoi Tankavaaran Kultakylän ja museon värikkäästä yli 40 vuotta jatkuneesta historiasta. Tietokirjailija Lauri Skants on useita vuosia tutkinut alueen menneisyyttä ja haastatellut ihmisiä tekeillä olevaa kirjaa varten. Hän kertoi Purnumukan saamelaiskylän kaivaneen kultaa Lauttaojalla ainakin jo vuonna 1933. Seuraavana kesänä tieto kullasta toi paikalle myös muita kullankaivajia ja alkoi kilpailu valtauksista.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Geologi ja Lapin Kullankaivajain liiton edunvalvoja Antti Peroniuksen aiheena oli kullan esiintyminen ja erityispiirteet Tankavaaran puroissa. Hänellä oli myös omakohtaista kerrottavaa isoisänsä ja setänsä hyvistä kaivutuloksista 1930- ja 1940-luvuilta. Kultaa punnittiin kiloina! Erikoistutkija Olli Sarapää GTK:sta kertoi Mäkärän eli Mäkärärovan alueen uusista kulta-hematiittijuonien tutkimuksista viime kesinä. Esiintymä löydettiin 1930-luvulla ja sitä tutkittiin paljonkin 1950-luvulta alkaen.

Ihminen ja ihmisen hyvinvointi on eräs Metsähallituksen luontopalvelujen keskeisimpiä toimintatavoitteita, sanoi usean kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen johtaja Pirjo Seurujärvi. Hän nosti esille myös avoimen keskustelun ja yhteistyön tarpeen ja merkityksen. Metsähallitus ja Kultamuseo on tehnyt vuosia kiinteää yhteistyötä kultahistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja rakennusten  entisöimisessä.

Arkeologi Eija Ojanlatvan aiheena oli Saamelaisalueen arvokkaiden maisema-alueiden inventointi, johon kuuluvat myös kullankaivukohteet. Projektipäällikkö Venla Karkola toi terveiden Lapin Kultainen Geopark hankkeen vaiheista ja vastaanotosta Kanadassa pidetyssä maailmalaajuisessa konferenssissa. Inarin ja Sodankylän kuntien mukaantulo Geoparkin perustamiseen ratkeaa syksyn 2014 aikana ja myönteisessä tapauksessa hakemus Geopark-statuksen saamisesta voidaan jättää ensi vuoden alussa.

Kullan löytöpaikalle patsas

Purnumukan saamelaisa kulapurolla 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

Purnumukan saamelaisa Lauttaojalla kullankaivussa 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

 

Tankavaaran kulta löydettiin 1930-luvun alkupuolella Purnumukassa asuvan Sauva-Askak Peltovuoman näkemän unen perusteella. Paikan on jo kauan tiedetty olevan Lauttaojalla, mutta Lauri Skantsin tutkimusten ja haastattelujen perusteella Kultamuseo saattoi nyt riittävällä varmuudella paljastaa löytöpaikalla patsaan. Kulta ja kullankaivu olivat Purnumukan kylän asukkaille tuttuja jo kymmeniä vuosia ennen Tankavaaran kullan löytymistä. Kyläläiset olivat mukana kullankaivussa Ivalojoella, Sotajoella ja Laanilassa jo 1900-luvun alusta alkaen. He saattoivat kaivaa kultaa myös Tankavaarassa jo ennen vuotta 1934, jolloin tieto kullasta alkoi levitä laajemmalti. Löytöpaikka sijaitsee noin 600-700 m Tankavaaran Kultakylän pohjoisesta nelostien liittymästä pohjois-koilliseen. Alueella on vuosia kaivettu kultaa kaivospiirissä, jonka etelälaidassa patsas sijaitsee.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Tankavaarassa juhlittiin Petronellaa ja kultamiesliittoa

Solange vastaanottaa LKL:n viirin ja kunniajäsenyyden äidilleen Petronellalle. Tytti Bräysyn kullasta ja hopeasta valmistama kaulakoru ”Petronella kukkulat” viehätti myös oikealla istuvaa Jennyä.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

145 vuotta sitten löytyi Lapin kulta Ivalojoelta, 115 vuotta sitten puhkesi kalliokultakuume Laanilassa, 80 vuotta sitten Sauva-Aslak näki unessa Tankavaaran kultapaikan, 80 vuotta sitten löytyi kultahistorian suurin hippu Luton latvoilta, pian 70 sitten löytyi Lemmenjoen Morgamojan kulta, 65 vuotta sitten perustettiin Lapin Kullankaivajain liitto.
Tässä tilaisuudessa on jotakin maagista taikaa; Lemmenjoen Morgamin eli Pellisen kämpälle kokoontui 27 kullankaivajaa 18.syyskuuta 1949. He perustivat Lapin Kullankaivajain liiton ja päättivät jäsenmaksuksi 1 g kultaa varsinaisilta ja 2 g kannattajajäseniltä.
Kahvia kokouksen osanottajille keitti hollantilainen Sylvia Petronella Antoinetta van der Moer. Hän oli tullut Suomeen kesäkuun alussa, Lappiin elokuun puolivälissä, kävellyt Lemmenjoelle ensin Laanilasta noin 100 km ja toisen kerran Inarista. Hän oli tehnyt työtä kuulun kultaporukan kokkina kolmisen viikkoa ennen tuota kokousta. Viikkoa aikaisemmin 11.9. oli kämpällä juhlittu hänen 26-vuotispäiviää.

Kaksi viikkoa kokouspäivästä Petronella oli matkalla Suojelupoliisin kyydissä Ivalosta Rovaniemen kautta Helsinkiin. Tuolta matkalta hän ei enää koskaan palannut; kuulustelujen ja oikeusistuntojen jälkeen hänet lähetettiin laivalla Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Hollantiin lokakuun lopulla.

Kuuntele alla olevasta linkistä Heikki Kokon muistelot Petronellasta. Äänite on tehty 1980-luvun alussa Inarissa Ranta-Marin keittiössä radio-ohjelmaan ”Oikotie vai elämäntapa” tekijöinä Martti Timonen ja Seppo J. Partanen.

 

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Näin Raumalan Nipa muisteli tyhjää hetkeä Petronellan jälkeen 1969 ilmestyneessä kirjasessani Lemmenjoen kultamaat:

- Vuonna -49 Lemmenjoen kultamailla vaikutti uhkeamuotoinen hollantilainen tyttölapsi Petronella. Hänestä kirjoittivat lehdet paljonkin – enimmäkseen pelkkää puppua. Tulkoon kuitenkin vielä kerrottua niistä jälkitunnelmista, kun Petronella oli karkotettu.
– Koskis Erkki, Haris Pena ja minä olimme juuri olleet juhlimassa Ivalon matkailuhotellissa Petronellan kanssa ja Suomen ahdasmielinen poliisi oli vienyt meiltä tytön mennessään.
– Typertyneinä ja allapäin mentiin seuraavana päivänä Ranta-Marin kahvilaan. Yksi meistä heltyi kyyneliin, joista ei näyttänyt loppua tulevan. Lopulta ei auttanut muu kuin viedä itkijä kaksissamiehin ulos ja antaa kunnon selkäsauna. Poru loppui siihen.

Hän on ollut kateissa, mutta ei unohdettuna 65 vuotta. Hänestä on tehty kirjoja, lauluja, hänen mukaansa on nimetty ravintoloita, veneitä, lapsia. Häntä on yritetty löytää kunniavieraaksi kuninkaallisille, elokuvatähdeksi, lehtijuttuihin, kullankaivajien vieraaksi ja avuksi, hänestä on syntynyt kuolematon legenda.

Hän on täällä tänään.
Kunniavieraanamme ovat Petronellan tytär Solange ja hänen ystävänsä Jennifer.
Solange ja Jenny; olemme onnellisia ja kiitollisia siitä, että Te olette täällä ja toitte mukananne Petronellan , jota kaikki Lapin kullankaivajat ovat toivoneet näkevänsä 65 vuotta.
Petronella on nyt löytänyt lopullisen leposijansa Suomen Lapista niiden ystävien keskeltä, joiden kanssa hän vietti elämänsä ikimuistoisimmat hetket; Jaakko Isola, Heikki Kokko, Kullervo Korhonen, Jukka Pellinen, Aaro ja Niilo Raumala, Kullervo Korhonen. He ovat kaikki legendoja, joiden elämä kerran lyhyen tuokion solmiutui yhteen Lemmenjoella ja Lapissa.
He ovat nyt ikuisesti yhdessä kultamailla ja Suomen tarinaperinteessä. He kertovat tarinaa ihmisen ikuisesta onnen etsimisestä, kullasta ja kullankaivajista Suomen Lapissa, sotavuosien jälkeisestä kaoottisesta maailmasta, jossa jokainen yritti selviytyä kykyjensä ja taitojensa mukaan.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla Tuhkapyrkyrien muistopaadelle. Alla laatan teksti kameramiehen heijastuksella koristeltuna.

Muistolaatta

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petrenolla tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petronellan tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Kullankaivun perinteeseen on aina kuulunut se, että sinne tuodaan vain se, mitä repussa voidaan kantaa. Ei menneisyyttä, ei epäonnistumisia, ei rikkeitä tai rikoksia, täällä jokainen voi aloittaa puhtaalta pöydältä niillä eväillä, kyvyillä ja taidoilla, mitä mukana on. Näin Petronella valloitti Lemmenjoen 130 kullankaivajaa syyskesällä 1949 ja teki itsestään kuolemattoman legendan.
Kiitos Teille Solange ja Jenny, että olette nostaneet Petronella tarinan julkisuuteen Amerikassa. Täältä Suomesta ja Lapista se ei ole koskaan kadonnut.

 

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

 

 

 

Emme ole täällä todistamassa Petronellan legendan loppua vaan sen jatkumista ja maailman valloitusta.

Iloomme Petronellan paluusta sekoittuu myös ripaus surua ja haikeutta. Hänen lisäkseen olemme juuri menettäneet kaksi Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäsentä; kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi (1912 – 2014) ja Lemmenjoen kullan löytäjä Niilo Ranttila (1924 – 2014). Kaikki jättivät jälkeensä unohtumattomat, miellyttävät muistot heidät tunteneille, ja he ansaitsevat pysyvän sijansa kullankaivun historiassa.

Seppo J. Partanen, juhlapuhe Lapin kullankaivajain liiton 65-vuotisjuhlissa Tankavaarassa 31.7.2014

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Tankavaarassa tapahtui heinä- ja elokuun alussa paljon muutakin. Muutaman kilometrin päässä Kultakylästä muistettiin Mähösen Mattia, hauskaa seuramiestä, kullankaivajaa ja kullankaivun vaikuttajaa. Mitä Loijakkakurussa tapahtui, katso tästä linkistä:

http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/mahosen-matti-muistettiin-tankavaarassa/

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä