Kultakesä 2015 jatkuu lupaavasti; kesän suurin löytyi Lemmenjoelta

Kaunista Meri hippua  juhlittiin Lemmenjoen Miessillä lauantaina  15. elokuuta ja tässä Ilkka Ärrälän kuvassa juhlinnan syy. Kuva julkaistiin Facebookissa Ami teillään päivityksenä.

Kaunista Meri hippua juhlittiin Lemmenjoen Miessillä lauantaina 15. elokuuta ja tässä Ilkka Ärrälän kuvassa juhlinnan syy. Kuva julkaistiin Facebookissa Ami Telilän päivityksenä.

Kesän suurin 106,7 g Lemmenjoen Kaarreojalta

Kaivajaveteraani Risto Telilä poimi kultarännin rihloista 106,7 g painavan kultahipun keskiviikkona 12. elokuuta 2015. Paikalla olivat Lemmenjoen Kaarreojalla sijaitsevan kaivospiirin omistaja Ami Telilä ja Riston veli Tarmo. Hipulle annettiin nimi Meri Amin tyttären mukaan.

Kaarreojaa on kaivettu Lemmenjoen kultaryntäyksen alkuvuosista lähtien. Tässä kaivostarkastaja Stigzeliuksen 1950 piirtämässä kartassa Kaarreoja on merkitty nuolilla ja kartassa näkyvät voimassa tuolloin olevat valtauksett.

Kaarreojaa on kaivettu Lemmenjoen kultaryntäyksen alkuvuosista lähtien. Tässä kaivostarkastaja Stigzeliuksen 1950 piirtämässä kartassa Kaarreoja on merkitty nuolilla ja kartassa näkyvät voimassa tuolloin olevat valtauksett.

Telilän perhe aloitti kullankaivunsa Lemmenjoella kesällä 1970 kultalegenda Jaakko Isolan neuvojen ja oppien ohjaamana. Mukana olivat myös pojat Ami ja Mika, jotka osallistuivat kaivutyöhön jo poikasina. Innokkain ja ahkerin kaivaja perheessä oli äiti Marjut, joka 1998 löysi 251 g  kultahipun Miessijoelta. Marjut kuoli v. 2007, Risto ja pojat jatkoivat kullankaivamista päätoimisesti. Perhe hankki ensimmäisen traktorikaivurin kesällä 1982 ja konekaivun opettelun jälkeen hankittiin kullan tuotolla isompia koneita.

Löytynyt kultahippu on kuluvan kesän suurin jättäen juhannuksen tienoilla Raimo Kanamäen Miessijoelta löytämän 97.4 gramman hipun kakkoseksi. Telilät ovat olleet löytämässä useita suuria kultahippuja. Nyt löydetty hippu ottaa paikkansa hippulistallamme sijalla 17. Telilän nimi  löytyy viisi kertaa 20 suurimman kultahipun luettelosta. Ami Telilän kaivospiiri ”Kaarreojan kulta” sijaitsee Miessijokeen etelästä laskevan Kaarreojan latvoilla ja sen suulla on Lapin Kullankaivajain liiton hallinnassa oleva Jaakko Isolan kämppä ja kaivospiiri, jonka käyttöoikeus on viime vuosina annettu jollekin vanhalle veteraanikaivajalle.

Hipun löydöstä uutisoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat nettisivuillaan. Jutussa Risto kertoo kesän kuluneen voittopuolisesti koneiden korjailussa ja kaivutyöhön päästiin täysitehoisesti vasta elokuun ensimmäisellä viikolla.

+

Jaakko Kangasniemen muistokirjoitus Pyrkyripalstalla

Linkki:

Jaakko Kangasniemen muistolle

Lapin Kullankaivajain liiton kunniapuheenjohtaja on poissa.

Lapin Kullankaivajain liiton kunniapuheenjohtaja on poissa.

+

 

Suuri kultahippu löytyi metallinilmaisimella Ivalojoelta

Uusimmat  2015 löydöt on lisätty kultahippujen luetteloon. Sieltä löytyy myös tieto siitä onko hippu löytynyt lapiokaivulla LK, konekaivulla KK, metallisilmaisimella MI vai sukeltamalla SU.  Joidenkin löytöjen kohdalla listan pitäjä on joutunut käyttämään valistunutta arvausta, joten otamme kiitollisina vastaan kaikki korjaukset ja lisäykset hippulistalla oleviin tietoihin. Tässä linkki:  

Hippulista 8.2015 (1)

Harrin hippu 1Harrin hippu 2

 

KUVAT Sointu ja Harri Vaarala

 

 

 

 

Ivalojoen Pataojan eli Björklundinojan suusta on löytynyt  20,38 g painava kultahippu metsallisetsimellä. Löytäjät ovat rovaniemeläinen Sointu ja Harri Vaarala, jotka ovat kaivaneet tällä historiallisella paikalla toistakymmentä vuotta. Löytö lienee toiseksi suurin metallinetsimellä löydetty. Kaavilta kotoisin oleva Kalevi  Tiilikainen löysi 19.6. 1988 klo 20,22 Laanilan Hangaojalta 39,6 g hipun, jolle hän antoi nimen Siiri.

Tämä Kalevi Tiilikaisen Hangasojalta 1998 löytämä Siiri lienee painavim metallinetsimellä löydetty Lapin kultahippu.

Tämä Kalevi Tiilikaisen Hangasojalta 1988 löytämä 39,6 gramman Siiri lienee painavin metallinetsimellä löydetty Lapin kultahippu.

Näin Harri Vaarala kertoo lähettämässään viestissä Björklundinojan löydöstä:

”Hippu löytyi 16.7.2015 Lupposutti-nimiseltä valtaukselta uudella Garrett ATX deepseeker detektorilla.  Valtauksen omistaja on Sointu Vaarala ja se sijaitsee Ivalojoen varrella Björklundinojan suualueella. Olemme kaivaneet alueella toistakymmentä vuotta. Heti ensimmäisinä päivinä kokeilimme detektoria eri paikoissa ilman  merkittäviä löytöjä.

Päätimme palata uudelleen vanhaan paikkaan jonka olimme hylänneet kullan ehtymisen vuoksi ja tutkimme aluetta tarkemmin. Aika pian löysimme merkittävän signaalin paikasta, jossa olimme ”tallustelleet” yli viiden vuoden ajan.
Perinteiset seremoniat suoritettiin löydön jälkeen vanhojen
mongolilaisten jurttaperinteiden mukaisesti!”
Harri Vaarala on kirjoittanut kirjan nimeltä ”Kultahippujen rännitys ja korundien tunnistus”

Kultaryntäyksen alkuvuosien rikkain kultapaikka

Patatunturilta Ivalojokeen etelästä laskeva puro sai uuden nimen Björklundinoja paikan ensimmäisen valtaajan mukaan, Karttaan on lisätty punaisella ensimmäisen vuosikymmenb kultasaaliit ja valtaajat, keltaisella olevat alueet ovat alkuvuosien kaivupaikkoja.

Patatunturilta Ivalojokeen etelästä laskeva puro sai uuden nimen Björklundinoja paikan ensimmäisen valtaajan mukaan, Karttaan on lisätty punaisella ensimmäisen vuosikymmen kultasaaliit ja valtaajat, keltaisella olevat alueet ovat alkuvuosien kaivupaikkoja.

Sointu ja Harri Vaaralan kullanhuuhdonta-alue sijaitsee noin 3 km Ivalojoen Kultalasta alavirran suuntaan. Paikka oli kultaryntäyksen alkuvuosien tuottoisin 1870-luvulla. Kolme perättäistä koskea Rovaniemenkoski, Björklundinkoski ja Grönholmankoski ovat saaneet nimensä paikan ensimmäisiltä valtaajilta, jotka kaikki rikastuivat Lapin kullalla. Kulta ei kuitenkaan tuonut onnea   rikkaimman kultapaikan haltijalle Frans Björklundille, joka kuoli viinaan oululaisessa kapakassa neljättä kultaretkeä suunnitellessaan. Tarina on tuttu Åke Lindmanin televisiosarjasta.

Näin Seppo J. Partanen kirjoittaa paikan historiasta kirjassa Ivalojoki, kulkijan kultamaa otsikolla ”Mikä laulaen tulee”:

”Välittömästi Rovaniemenkosken jälkeen alkaa puoli kilometriä pitkä Björklundinkoski  ja Ivalojokeen yhtyy etelästä rantakivikon yli kuohuvana virtaava Pataoja tai  Björklundinoja. Tässä on kultaryntäyksen alkuvuosien rikkain ja legendaarisin paikka, jota hallitsi Kuopiossa syntynyt ja Oulussa asuvat metallurgian oppilas ja ruukin kirjapitäjä Frans Björklund.

Frans tuli kultamaille posteljooni M.A.Melanderin kanssa yhteisellä kullanetsintäluvalla, mutta miehet riitautuivat ja Björklund sai omiin nimiinsä tehdaspiirin numero 8. Ensimmäisenä kesänä 1870 kultaa ehdittiin vaskata vain 837 grammaa, seuraavan vuoden saalis oli 10,4 kiloa ja kolmannen kesän 9,86 kiloa.

Frans käytti ahkerasti hyväkseen Kultalan kapakan palveluja ja joutui turvautumaan kauppias Goveniuksen rahalliseen apuun veloista selvitäkseen. Govenius kuittasi elokuussa 1872 Fransin tekemän velan kapakkaan 250 grammalla kultaa (summa vastaa lähes vuoden työmiehen palkkaa). Miestä jouduttiin välillä elvyttämään ooppimilla mutta työnjohdon ja kirjapidon hän näyttää tehneen tunnollisesti.

Max Peronius kirjoitti 1930-luvulla tarinan Fransin sammumisesta puron suulle ja unessa nähdystä lappalaiseukosta, joka käski hänen nousta ylös kullan päältä. Tarina lienee totta ainakin sammumisen osalta, mutta muu lienee keksittyä. Elämä Björklundin valtauksella oli värikästä ja tapahtumarikasta. Postimies Melander yritti joukkoineen häätää häntä paikalta pois ja juttu meni oikeuteen. Toisena kesänä työmaalta karkasi neljä miestä ja heidät peräänkuulutettiin. Kolmantena keväänä työmaalle matkalla ollut vene kaatui hukuttaen kuusi henkeä Surmankönkääseen.

Björklund kuoli Oulussa 43-vuotiaana huhtikuun 14. päivä 1873. Hän oli ehtinyt palkata osan tulevan kesän työntekijöistä ja kaksi naista valtaukselleen. Kultaryntäyksen rikkaimman paikan omistajalle jäi perikunnalle jaettavaksi omaisuutta vain 690 markkaa. Kullan tulo Björklundinojan suusta jatkui ja se rikastutti  kauppias Goveniusta, joka palkkasi edustajakseen ensin Johan Juusolan ja sitten Jakob Ervastin.  Kesän 1873 saalis oli 6.585 grammaa ja vuoteen 1879 paikalta oli noussut kultaa lähes 40 kiloa.”

Björklundikosken alapuolella oleva pitkä Grönholmankoski rikastutti loviisalaista kauppalaivan perämies Fredrik Grönholmaa kahdeksan vuoden aikana noin 30 kultakilolla. Hän oli se mies, joka toi kullankaivun tiedon ja taidon Lappiin oltuaan mukana Kalifornian kultaryntäyksessä 1850-luvulla. Hän oli mukana insinööri Lihrin johtamalla senaatin kullanetsintäretkellä kesällä 1868.

Miessi palkitsi veteraanikaivajia

Risto Mäläskä 24 g

Risto Mäläskä esittelee tässä kaivospiiriään professori Herman Stigzeliukselle heinäkuussa 1991.

Risto Mäläskä esittelee tässä kaivospiiriään professori Herman Stigzeliukselle heinäkuussa 1991.

Eldoradon kaivospiiristä Miessijoelta löytyi 24 g painava kultahippu heinäkuun alussa 2015 . Löytäjä on veteraanikaivaja Risto Mäläskä, joka aloitti kultamiesuransa lähes 50 vuotta sitten ja toi ensimmäisen traktorikaivurinsa Lemmenjoelle 1976. Siitä lähtien Risto on kaivanut kultaa koneella ja löytänyt ainakin kymmenkunta isoa hippua, jotka mahtuvat sadan suurimman kultahipun luetteloon. Painavin (tiettävästi) hipuista on v. 2004 löytynyt 166 g Ruska. Hänen kaivospiirinsä alueelta ovat muutkin poimineet suuria hippuja. Löydöstä uutisoi paikallislehti Inarilainen 15.7.2015.

Löytö on kolmas tänä kesänä hippulistalle päässeistä. Katso alla. Odotamme lisää uutisia ennen hippulistamme päivitystä.

Raimo Kanamäki 97,4 g 

Lähes 100 gramman isomushippu on avannut kultakesän 2015 ja valikoinut tarkoin löytäjänsä. Hän on yli 30 vuotta Lemmenjoella kultaa kaivanut Raimo Kanamäki ja paikka Miessijoen alaosa. Raimo jos kuka ansaitsee Lemmenjoen viimeisen elinkautisen arvonimen, sillä hän asuu suurimman osan vuodesta erämaassa ja aikoo olla siellä katkeraan loppuun asti eli ainakin siihen saakka, kun konekaivu loppuu vuonna 2020.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina löytynyt hippu painaa 97,4 grammaa ja se sai nimekseen ”Jere” mukana olleen apumiehen mukaan. Hippu sijoittuu noin 100 hipun listallamme sijalle 20 ja on Raimon löytämistä kolmanneksi suurin, sillä 2008 löytyi Miessiltä Hepokatti 113 g  ja 1995 Puskulta Iivari 127 g.

Raimo kanamäki

Raimo aloitti kullankaivu-uransa 1980-luvun alussa ammentaen oppinsa monien legendaaristen kultamiesten auttajana ja apurina. Hän on työskennellyt lähes kaikilla Lemmenjoen kultapuroilla muun muassa Yrjö ja Jalmari Korhosen sekä Aarne Alhosen kanssa. Talvikauden hän oli ammattikalastajana Pohjanlahdella ja kesäisin kultahommissa Lemmenjoella.  Selvittyään vaikeasta sairaudesta hän keskittyi kultaan Miessijoen alajuoksulla olevalla kaivospiirillään niillä paikkeilla, joilla Jalmari Hepo-oja kaivoi ja asui perheensä kanssa 1940- ja 1950-luvun vaihteen tienoilla.

Uutinen hippulöydöstä on julkaistu Helsingin Sanomissa, myös nettisivuilla. Raimo kiipesi muutaman kilometrin päähän  Martin Iiskonpalo-tunturin päälle, josta sai puhelinyhteyden Hesarin toimittaja Tapio Mainioon. Tuloksena tämä uutinen:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1434936663049
 
Tietoja Raimo Kanamäen kullankaivajaurasta täältä:  
http://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2013/02/HENKIL%C3%96T_J_K-1501.pdf
 
Inarilaisen juttu Kanamäen taistelusta asumisoikeudestaan Miessijoella:
http://www.inarilainen.fi/metsahallituksella-oma-maaritelma-kuntalaisuudesta
 
Linkki Seppo Kummalan Kankaanpään Seudussa oleeseen juttuun
Kullankallis koti
 
Linkki päivitettyyn yli 100 suurimman kultahipun listaan:
 
Hippulista 7.15 PDF
 

Palsin Nenosenojalta 19,8 g

Kesän ensimmäinen merkittävä hippulöytö tehtiin Palsinojaan laskevan
Nenosenojan varrelta torstaina 11.kesäkuuta. Nenosella  vuosia
sinnikkäästi ja määrätietoisesti perinteisin lapiopeli menetelmin kultaa
kaivanut Antti Kurppa poimi rihlojensa ylimmästä välistä 19.8 grammaisen
hipun, kaivajan toistaiseksi suurimman.
Pääsin näkemään hipun lähes tuoreeltaan ja se oli monella tapaa hyvin
mielenkiintoinen. Saamme siitä kuvan lähiaikoina. Hippu
oli poikkeuksellisen valoisa ja kauniin keltainen. Siitä oli
löydettävissä jopa kullan kidepintoja ja muita kasvurakenteita.
Ulkomitoiltaan se  ei kuitenkaan ollut niin suuren näköinen kuin
painonsa puolesta olisi voinut ajatella. Hipun hauska erikoisuus oli
myös yksi mutkalle kääntynyt nurkka, joka muodosti siihen samalla
tunnelin esim kultaketjulle. Antti oli nokkelasti sujauttanut reikään
villalangan, jonka kehoitin vaihtamaan johonkin hieman vahvempaan
materiaaliin.
Hetken toivoin, että juuri tuossa hipussa olisivat olleet ne puuttuvat
grammat , joilla Antti olisi saanut kilon kultaa täyteen. Siis itse
lapiolla kaivaen. Jäi kuitenkin muutamia grammoja vaille, joten
tuon , suorastaan haamurajan, ylittäminen menee näillä näkymin
juhannuksen tienoille. Tämän uskalsin kertoa, koska Antti on ollut
kaivamisistaan ja tuloksistaan hyvin avoin.
Hieno kesän avaus ja vielä lapiomieheltä. Onneksi olkoon Antille.

Janne Kannisto

Kullanhuuhdontaluvat

Kullanhuuhdontalupien saaminen on viivästynyt Saamelaiskäräjien valitusten vuoksi. Jopa jatkolupien saaminen normaalisti on vaarassa. Tällöin kullankaivukin voi jäädä monelle haaveeksi tältä kesältä.

Jos ei ole omaa kaivupaikkaa, niin kannattaa käyttää luppokesä hyödyksi etsimällä uusi jopa parempi paikka. Kullan etsimiseen ei tarvitse erikseen lupaa, vain ilmoitus Metsähallitukselle mistä ja milloin kultaa etsitään.

Etsinnässä voi käyttää lapiota ja vaskoolia. Tutkittava maa kannattaa seuloa ennen vaskaamista, näin vaskattavaa maata on vähemmän ja työ nopeutuu.

Seula IMG_2221Tarkista ennen maastoon lähtöä, ettet mene jo myönnetylle tai hakemusvaiheessa olevalle kullanhuuhdonta-alueelle. Vinkki: Ota useampi kuva kännykkäkameralla tietokoneen ruudulta kaivosrekisterin huuhdonta-alueiden kartasta.

http://gtkdata.gtk.fi/kaivosrekisteri//

 

 

 

Hipputeokselta löytyy erilaisia vaskooleja, seuloja, imupumppuja ja muita tutkimusvälineitä. Katso http://www.hipputeos.fi

 

Tallennettu kategorioihin Etusivu | Kommentit poissa käytöstä

Heurekassa Maan alle-näyttely

Heurekassa Vantaalla on avattu 11.10.2014 uusi näyttely, joka kiinnostaa myös kullankaivajia.

MAAN ALLE näyttelyssä esitellään mitä maamme uumenista löytyy ja mitä sekä miten siellä rakennetaan tunneleita, teitä, rautateitä, metroja sekä kaivoksia.

Jokainen kävijä saa huuhtoa itselleen oman kultahipun. Kultahiput on aitoja Lemmenjoen hippuja Miessijoelta Terhi ja Mika Telilän kaivamina.

Näyttely geologiasta, kaivoksista ja maanalaisesta rakentamisesta on  Heurekassa 20.9.2015 saakka.

1975002_10152729746732403_7552401371545077919_n[1]

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Pirteä ja monipuolinen Prospäkkäri

Lehden kannessa Solange Van Der Moer ja Jouko Korhonen tuovat Petronellan muistokiven Inarin hautausmaalle, jonne myös osa tuhkasta levitettiin.

Lehden kannessa Solange Van Der Moer ja Jouko Korhonen tuovat Petronellan muistokiven Inarin hautausmaalle, jonne myös osa tuhkasta levitettiin.

Kullankaivajien liiton jäsenlehden Prospäkkärin uusin numero 3/2014 on juuri ilmestynyt (17.11.14) yllättäen monipuolisella ja myönteisellä sisällöllään. Vain vähän itkua ja valitusta, sitäkin enemmän hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tarinaa, elämää ja uutisia kultakentiltä.
Lehden pääaiheena on Petronellan paluu Lappiin 65 vuoden jälkeen. Jouko Korhonen ja Kai Rantanen raportoivat Solangen ja Jennyn käynneistä Lemmenjoella, Inarin Pyrkyripalstalla ja Tankavaarassa. Jutussa on paljon uutta tietoa Petronellan ja hänen tyttärensä vaiherikkaasta elämästä ja ikuisesta ikävästä Lemmenjoen tuntureille. Juttuun on löytynyt aivan uusia valokuvia Van Der Moerin perhealbumista.
Lemmenjoen veteraani Arska Alhonen kirjoittaa elävästi omista muistoistaan edesmenneestä ”Kultamies Jomppasesta” eli Antista, joka sai kultakuumeen syttymään kesäretkellä 1974.
Tarinat viime kesän hippulöydöistä Palsinojalla taustoittaa hyvin tämän päivän kullankaivajan kulun siihen hetkeen, kun unelma lopulta on täyttä totta. Teksti ja kuvat Mullis. Erikoistutkija Kari A. Kinnunen valaisee artikkelissaan Moberginojalta löytyneen korundimaisen kvartsikiteisen lohkareen arvoitusta ja geologi Eelin Pulkkinen kertoo Sodankylän Ruosselässä, Lokan altaan ja nelostien välissä, sijaitsevan kultavaltauksen hipuista ja korukivistä.
Joka syksyiseen tapaan sijansa saavat myös muistokirjoitukset, vuorossa ovat Tiera, Niilo Ranttilan ja Vasant Mäkinen, sekä uutiset pikkujouluista, alkuvuoden laivaristeilystä ja vuosia täyttäneistä. Tässä vain osa lehden sisällöstä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kiitos luottamuksesta

Sivustomme on löytänyt paikkansa kullasta ja kullankaivusta kiinnostuneiden ihmisten tiedon lähteenä. Vajaan kolmen vuoden aikana sivuillamme on vierailtu lähes 300 000 kertaa. Vuonna 2013 kävijöitä oli 102 673 ja  vuonna 2014 yli 126 600. Suosituimmat hakusanat sivujen löytämiseksi ovat olleet kultahippu, kullanhuuhdonta, Lemmenjoki, Suomen suurin kultahippu, Petronella. Luetuimmat sivut ovat olleet pääuutiset, oma kaivos, hippulista, välineitä, erilaisia rännejä, henkilötiedosto ja kullankaivajaksi.

Televisiossa uudenvuoden aattona 2014 esitetty dokumenttiohjelma Lemmenjoen kullakaivajista sai ihmiset vierailemaan Kultahipun sivustoilla niin paljon, että kaikkien aikojen kävijäennätykset ylittyivät.

Vierailuja 31.12. oli 2048, kun päivittäinen keskiarvo on noin 350 käyntiä ja edellinen ennätys noin 860 vierailua elokuussa.

                               Kela ja Mäntylä          OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos Jukka Kela ja Mullis alias Kai Rantanen. Oikealla Jukka eduskunnassa kansanedustaja Hanna Mäntylän kanssa ja vasemmalla Mullis kiinnittää Petronellan muistolaattaa Tuhkapyrkyreiden muistomerkille Inarin hautausmaalla, molemmat kuvat viime vuodelta.

”Vain muutaman gramman tähden” tv-dokumentti oli katsottavissa viikon ajan esittämispäivästä Ylen Areenassa. Ohjelma poistui Arenalta 7.1.2015.

Hakemistot sivulla on päivitetty 26.9.2014 Henkilötiedosto, Asiatiedosto, Kultatiedosto sekä Kirjallisuus luettelo. Käy tarkistamassa, löytyykö sinun tietosi henkilöhakemistosta;

http://www.kultahippu.fi/henkilotiedosto/henkilotiedosto/

Hipputeos on lisännyt nettisivullensa kullankaivuvälineitä sekä englanninkielisiä kultakirjoja. Käy katsomassa www.hipputeos.fi

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Konekaivajille kevätaurinko paistaa

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Saamelaiskäräjien valituksia koskien koneellista kullankaivua Inarissa ja Sodankylässä.

Jospa tämä helpottaisi ja nopeuttaisi kullanhuuhdontalupahakemusten käsittelyä.

Katso http://kullankaivaajat.fi

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kullanhuuhdonnan jatkohakemus

Kullankaivajat vailla ystäviä ?

Lue alla olevasta linkistä Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtajan Jouko Korhosen kirjoitus.

http://kullankaivajat.blogspot.fi/

 

Veikko Väänänen kertoo miten uusi kaivoslaki on vaikeuttanut myös kullankaivajien elämää kultamailla. Nyt uudet- ja jatkohakemukset seisovat byrokratian rattaissa.

http://veikkovaananen.blogspot.fi/2014/11/kaivoslain-kokemus-nostaa-kissan.html 

Kaikesta murheesta huolimatta meillä tulossa mielenkiintoinen ja hauska viikonloppu 30.1. -1.2.2015 Kultaristeilyllä Tukholmassa. Laivalla virallisen ohjelman ohella noin 250 kullankaivajaa huuhtoo Lapin Kultaa. Katso ohjelma, ehkä vielä sinäkin mahdut mukaan http://www.kullankaivajat.fi/

Kullanhuuhdotalupien uusiminen viivästyy?

Keväällä 2012 myönnettiin ensimmäiset uuden kaivoslain mukaiset kullanhuuhdonta luvat. Nyt ne luvat, jotka ovat valtauksen jatkolupia, päättyvät kolmen vuoden voimassaolon jälkeen. Luvassa mainitaan, että luvan uusimista tulee hakea kaksi kuukautta ennen lupa-ajan päättymistä.

Tukesista informoitiin, että luvat kannatta hakea huomattavasti ennen määräaikaa. Viime kesäisten ja syksyisten Korkein hallinto-oikeuspäätösten perusteella, jonka mukaan Tukesin tulee selvittää tarkemmin kullanhuuhdontalupien mukaisesta toiminnasta saamelaiskulttuurille aiheutuvia vaikutuksia.

On jopa vaara, ettei hakemuksia pystytä käsittelemään ennen nykyisen luvan päättymistä ja silloin ollaan ”sopimuksettomassa tilassa”. Miten käy huuhdonnan tänä aikana? Sitä selvitellään Kullankaivajain Liiton toimesta.

Lue lisää Korkein hallinto-oikeuden päätöksestä sivulla ”OMA KAIVOS”

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Isoimmat kultahiput 2014

Kesä 2014 ei tuonut suuria löytöjä tai yllätyksiä Lapin kullankaivussa. Yli 20 gramman isomuksia tuli tietoon viisi, joista yhtä ei haluttu julkisuuteen.  Pari hippulöytöä muhii vielä löytäjiensä salaisissa kansioissa. Kultahippu-sivustolla netissä olevassa isojen hippujen luettelossa on nyt lähes sata yli 20 gramman kultahippua. Luetteloa on päivitetty kymmenkunta vuotta, jona aikana isojen kultahippujen lukumäärä on kaksinkertaistunut.

Hippulistaan otetaan mukaan löydöt vain jos löytäjä haluaa sen julkaistavaksi. Kullankaivajalla saattaa olla syynsä pitää löytönsä salassa; kauppaa hierotaan, löydössä tai löytäjissä on jotakin epäselvää, julkisuus ja sitä kautta verottaja tai kylähullut arveluttavat.

Vuosien varrella hippulistaan on tullut tietoja useista vanhoistakin hippulöydöistä. Kullankaivajain liitto on omassa keskuudessaan keskustellut hippujen julkistamisesta ja päätynyt sille kannalle, että julkistetaan silloin, kun löytäjä niin haluaa. Vuoden suurimman hipun on kuitenkin  löydyttävä palkitsemisvuonna. On näet herännyt epäilyjä siitä, että palkituksi olisi tullut joku aiempina vuosina löytynyt isomus.

Lemmenjoen alue oli taas kerran kärjessä hippulöydöissä. Iloinen uutinen myös LKL:n kannalta oli se, että myös Palsinoja sivupuroineen pääsi menneenä kesänä hippu-uutisiin. Siellähän sijaitsee Kullankaivajain liiton jäsenistölleen tarkoitettuja kullankaivualueita, joilla on viime vuosina ollut vilkasta.

  1. Kari Merenluoto 53,33 g,  Puskuoja Lemmenjoki, ”Mustelma”. Nimi ei kerro löytäjänsä saamista elämän kolhuista, vaan siitä että Kari kolhaisi hipun löytöriemuissa poikaansa mustelman arvoisesti jalkaan kaivinkoneen kauhalla. Hippu löytyi 17. elokuuta ja uutinen siitä julkaistiin Kalevassa.
  2. Pekka Itkonen 33,2 g,  Miessijoki Lemmenjoki  ”Rooman Prefekti”, syyskuun alussa
  3. Eila Heikkilä 20,4 g, Elsanoja Palsinoja    ”Eilan unelma”, 24. syyskuuta
  4. Arto Kunelius 20,33 Palsinoja LKL, 18. elokuuta

Lisäksi on löytynyt 33,2 g hippu Lemmenjoelta, löytäjä ei halua nimeään julkisuuteen.

Uusi päivitetty hippulista:   http://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2012/01/Hippulista-7.2015.pdf

Saamelaiskäräjien valitukset nurin

Koneellinen kullankaivu loppuun Lemmenjoella uuden kaivoslain määräyksellä vuoden 2018 loppuun.Lisäksi Saamelaiskäräjien valitukset ovat estäneet monen kaivajan työt, jotka nyt näyttävät saavan jatkua  määräaikaan asti.

Koneellinen kullankaivu loppuun Lemmenjoella uuden kaivoslain määräyksellä vuoden 2018 loppuun.Lisäksi Saamelaiskäräjien valitukset ovat estäneet monen kaivajan työt, jotka nyt näyttävät saavan jatkua määräaikaan asti. Tämä kuva on vuodelta 1991.

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Saamelaiskäräjien valituksia koskien koneellista kullankaivua Inarissa ja Sodankylässä.
Jospa tämä helpottaisi ja nopeuttaisi kullanhuuhdontalupahakemusten käsittelyä.
Katso

http://kullankaivajat.fi  http://yle.fi/uutiset/kho_saamelaiskarajien_valitukset_kullankaivuusta_nurin/7782078

Kullankaivajat laivaseminaarissa

Lapin Kullankaivajain liiton vuosittaiselle seminaariristeilylle Helsingistä Tukholmaan 28.1. – 1.2. 2015 osallistui noin 260 liiton jäsentä ja luennoitsijaa. Alla kuvasatoa tapahtumista.

Geologian tutkimuskeskuksen ylijohtaja Eljas Ekdahl oli virassaan laivaristeilylle lähtiessään ja eläkkeelle kotiin palatessaan.  Hän sai läksiäislahjaksi uunituoreen Kullankaivajan oppaan. GTK:n johtajat ovat laitoksen alusta alkaen olleet läheisesti mukana Lapin kullankaivajien touhuissa ja tämä rasite siirtyi 1.2.15 uudellen ylijohtaja Mika Nykäselle, joka tuli virkaan Teksoloogiateollisuudesta.

Geologian tutkimuskeskuksen ylijohtaja Eljas Ekdahl oli virassaan laivaristeilylle lähtiessään ja eläkkeellä kotiin palatessaan. Hän sai läksiäislahjaksi uunituoreen Kullankaivajan oppaan. GTK:n johtajat ovat laitoksen alusta alkaen (1886) olleet läheisesti mukana Lapin kullankaivajien touhuissa ja tämä rasite siirtyi 1.2.15 uudellen ylijohtaja Mika Nykäselle, joka tuli virkaan Teknologiateollisuudesta.

Jennyn kiitoksiin sisältyi myös laulu "Lapin luonto luo outoa taikaa, suomeksi tietenkin!

Jennyn kiitoksiin sisältyi myös laulu ”Lapin luonto luo outoa taikaa”, suomeksi tietenkin! Vasemmalla LKL:n puheenjohtaja Jouko Korhonen, istumassa laivaseminaarin erinomainen vetäjä Antti Peronius.

Solange van der Moer lähetti oman kiitoksensa Lemmenjoelta otetun kuvansa kanssa.

Solange van der Moer lähetti oman kiitoksensa Lemmenjoelta otetun kuvansa kanssa.

Lapin Kullakaivajain liitto nimesi vuoden 2014 kullankaivajiksi Solange van der Moerin ja Jennifer O’Connellin. He toivat viime kesänä Sylvia Petronellan van der Moerin 65 vuoden poissaolon jälkeen takaisin Lappiin ja kullankaivajien luokse, jonne hän toivoi pääsevänsä kuolemansa jälkeen.

Kauko Matilainen ja Tapio Soukka saivat molemmat palkinnoksi Kullankaivajan oppaan siksi, että tiesivät kaikkein vähiten liiton pikkujouluissa pidetyssä tietokisassa. Perusteluna oli se, että tässä tapauksessa kirjan sisältämä tietomäärä tulee hyötykäyttöön! Palkinnon ojentaa vasemmalla kustantaja ja kirjan tekijä Raimo Niemelä.

Kauko Matilainen ja Tapio Soukka saivat molemmat palkinnoksi Kullankaivajan oppaan siksi, että tiesivät kaikkein vähiten liiton pikkujouluissa pidetyssä tietokisassa. Perusteluna oli se, että tässä tapauksessa kirjan sisältämä tietomäärä tulee hyötykäyttöön. Palkinnon ojentaa vasemmalla kustantaja ja kirjan tekijä Raimo Niemelä.

Laivan yökerhossa kisailtiin kullanhuuhdonnan taidoissa; aitoa kultaa lienee harvoin näissä tiloissa tavoiteltu!

Laivan yökerhossa kisailtiin kullanhuuhdonnan taidoissa; aitoa kultaa lienee harvoin näissä tiloissa tavoiteltu!

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kultasymposium etsi nykyisyyden avaimia historiasta

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanenpaljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanen paljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Yhteistyö ja sopuisa yhteiselo menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä ihmisten, toimijoiden ja viranomaisten kesken nousi keskeiseksi teemaksi Kultasymposiumissa 2014.  Samalla juhlistettiin Tankavaaran kullan löytämisen 80. vuotta ja paljastettiin patsas löytöpaikalla. Perinteisen symposiumin järjesti Tankavaaran Kultamuseo.

Tankavaaran, Purnumukan ja Vuotson alue muodostaa Lapinkin oloissa ainutlaatuisen rikkaan alueen, jossa yhdistyvät kullankaivu, saamelaisuus, vuosisatainen Sompion kulttuuri, vanhat kulkukeinot, sotavuosien jättämät jäljet ja muistot, sanoi  kirjailija Seppo J. Partanen avauspuheessaan.  Hän toimi myös symposiumin puheenjohtajana. Avauspuhe on luettavissa  kokonaisuudessaan tämän linkin takaa:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tankavaaran-kultahistoria/historia-ja-menneisyys-elaa-tankavaaran-tantereilla/

Museosäätiön asiamies Kauko Launonen kertoi Tankavaaran Kultakylän ja museon värikkäästä yli 40 vuotta jatkuneesta historiasta. Tietokirjailija Lauri Skants on useita vuosia tutkinut alueen menneisyyttä ja haastatellut ihmisiä tekeillä olevaa kirjaa varten. Hän kertoi Purnumukan saamelaiskylän kaivaneen kultaa Lauttaojalla ainakin jo vuonna 1933. Seuraavana kesänä tieto kullasta toi paikalle myös muita kullankaivajia ja alkoi kilpailu valtauksista.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Geologi ja Lapin Kullankaivajain liiton edunvalvoja Antti Peroniuksen aiheena oli kullan esiintyminen ja erityispiirteet Tankavaaran puroissa. Hänellä oli myös omakohtaista kerrottavaa isoisänsä ja setänsä hyvistä kaivutuloksista 1930- ja 1940-luvuilta. Kultaa punnittiin kiloina! Erikoistutkija Olli Sarapää GTK:sta kertoi Mäkärän eli Mäkärärovan alueen uusista kulta-hematiittijuonien tutkimuksista viime kesinä. Esiintymä löydettiin 1930-luvulla ja sitä tutkittiin paljonkin 1950-luvulta alkaen.

Ihminen ja ihmisen hyvinvointi on eräs Metsähallituksen luontopalvelujen keskeisimpiä toimintatavoitteita, sanoi usean kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen johtaja Pirjo Seurujärvi. Hän nosti esille myös avoimen keskustelun ja yhteistyön tarpeen ja merkityksen. Metsähallitus ja Kultamuseo on tehnyt vuosia kiinteää yhteistyötä kultahistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja rakennusten  entisöimisessä.

Arkeologi Eija Ojanlatvan aiheena oli Saamelaisalueen arvokkaiden maisema-alueiden inventointi, johon kuuluvat myös kullankaivukohteet. Projektipäällikkö Venla Karkola toi terveiden Lapin Kultainen Geopark hankkeen vaiheista ja vastaanotosta Kanadassa pidetyssä maailmalaajuisessa konferenssissa. Inarin ja Sodankylän kuntien mukaantulo Geoparkin perustamiseen ratkeaa syksyn 2014 aikana ja myönteisessä tapauksessa hakemus Geopark-statuksen saamisesta voidaan jättää ensi vuoden alussa.

Kullan löytöpaikalle patsas

Purnumukan saamelaisa kulapurolla 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

Purnumukan saamelaisa Lauttaojalla kullankaivussa 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

 

Tankavaaran kulta löydettiin 1930-luvun alkupuolella Purnumukassa asuvan Sauva-Askak Peltovuoman näkemän unen perusteella. Paikan on jo kauan tiedetty olevan Lauttaojalla, mutta Lauri Skantsin tutkimusten ja haastattelujen perusteella Kultamuseo saattoi nyt riittävällä varmuudella paljastaa löytöpaikalla patsaan. Kulta ja kullankaivu olivat Purnumukan kylän asukkaille tuttuja jo kymmeniä vuosia ennen Tankavaaran kullan löytymistä. Kyläläiset olivat mukana kullankaivussa Ivalojoella, Sotajoella ja Laanilassa jo 1900-luvun alusta alkaen. He saattoivat kaivaa kultaa myös Tankavaarassa jo ennen vuotta 1934, jolloin tieto kullasta alkoi levitä laajemmalti. Löytöpaikka sijaitsee noin 600-700 m Tankavaaran Kultakylän pohjoisesta nelostien liittymästä pohjois-koilliseen. Alueella on vuosia kaivettu kultaa kaivospiirissä, jonka etelälaidassa patsas sijaitsee.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Tankavaarassa juhlittiin Petronellaa ja kultamiesliittoa

Solange vastaanottaa LKL:n viirin ja kunniajäsenyyden äidilleen Petronellalle. Tytti Bräysyn kullasta ja hopeasta valmistama kaulakoru ”Petronella kukkulat” viehätti myös oikealla istuvaa Jennyä.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

145 vuotta sitten löytyi Lapin kulta Ivalojoelta, 115 vuotta sitten puhkesi kalliokultakuume Laanilassa, 80 vuotta sitten Sauva-Aslak näki unessa Tankavaaran kultapaikan, 80 vuotta sitten löytyi kultahistorian suurin hippu Luton latvoilta, pian 70 sitten löytyi Lemmenjoen Morgamojan kulta, 65 vuotta sitten perustettiin Lapin Kullankaivajain liitto.
Tässä tilaisuudessa on jotakin maagista taikaa; Lemmenjoen Morgamin eli Pellisen kämpälle kokoontui 27 kullankaivajaa 18.syyskuuta 1949. He perustivat Lapin Kullankaivajain liiton ja päättivät jäsenmaksuksi 1 g kultaa varsinaisilta ja 2 g kannattajajäseniltä.
Kahvia kokouksen osanottajille keitti hollantilainen Sylvia Petronella Antoinetta van der Moer. Hän oli tullut Suomeen kesäkuun alussa, Lappiin elokuun puolivälissä, kävellyt Lemmenjoelle ensin Laanilasta noin 100 km ja toisen kerran Inarista. Hän oli tehnyt työtä kuulun kultaporukan kokkina kolmisen viikkoa ennen tuota kokousta. Viikkoa aikaisemmin 11.9. oli kämpällä juhlittu hänen 26-vuotispäiviää.

Kaksi viikkoa kokouspäivästä Petronella oli matkalla Suojelupoliisin kyydissä Ivalosta Rovaniemen kautta Helsinkiin. Tuolta matkalta hän ei enää koskaan palannut; kuulustelujen ja oikeusistuntojen jälkeen hänet lähetettiin laivalla Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Hollantiin lokakuun lopulla.

Kuuntele alla olevasta linkistä Heikki Kokon muistelot Petronellasta. Äänite on tehty 1980-luvun alussa Inarissa Ranta-Marin keittiössä radio-ohjelmaan ”Oikotie vai elämäntapa” tekijöinä Martti Timonen ja Seppo J. Partanen.

 

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Näin Raumalan Nipa muisteli tyhjää hetkeä Petronellan jälkeen 1969 ilmestyneessä kirjasessani Lemmenjoen kultamaat:

- Vuonna -49 Lemmenjoen kultamailla vaikutti uhkeamuotoinen hollantilainen tyttölapsi Petronella. Hänestä kirjoittivat lehdet paljonkin – enimmäkseen pelkkää puppua. Tulkoon kuitenkin vielä kerrottua niistä jälkitunnelmista, kun Petronella oli karkotettu.
– Koskis Erkki, Haris Pena ja minä olimme juuri olleet juhlimassa Ivalon matkailuhotellissa Petronellan kanssa ja Suomen ahdasmielinen poliisi oli vienyt meiltä tytön mennessään.
– Typertyneinä ja allapäin mentiin seuraavana päivänä Ranta-Marin kahvilaan. Yksi meistä heltyi kyyneliin, joista ei näyttänyt loppua tulevan. Lopulta ei auttanut muu kuin viedä itkijä kaksissamiehin ulos ja antaa kunnon selkäsauna. Poru loppui siihen.

Hän on ollut kateissa, mutta ei unohdettuna 65 vuotta. Hänestä on tehty kirjoja, lauluja, hänen mukaansa on nimetty ravintoloita, veneitä, lapsia. Häntä on yritetty löytää kunniavieraaksi kuninkaallisille, elokuvatähdeksi, lehtijuttuihin, kullankaivajien vieraaksi ja avuksi, hänestä on syntynyt kuolematon legenda.

Hän on täällä tänään.
Kunniavieraanamme ovat Petronellan tytär Solange ja hänen ystävänsä Jennifer.
Solange ja Jenny; olemme onnellisia ja kiitollisia siitä, että Te olette täällä ja toitte mukananne Petronellan , jota kaikki Lapin kullankaivajat ovat toivoneet näkevänsä 65 vuotta.
Petronella on nyt löytänyt lopullisen leposijansa Suomen Lapista niiden ystävien keskeltä, joiden kanssa hän vietti elämänsä ikimuistoisimmat hetket; Jaakko Isola, Heikki Kokko, Kullervo Korhonen, Jukka Pellinen, Aaro ja Niilo Raumala, Kullervo Korhonen. He ovat kaikki legendoja, joiden elämä kerran lyhyen tuokion solmiutui yhteen Lemmenjoella ja Lapissa.
He ovat nyt ikuisesti yhdessä kultamailla ja Suomen tarinaperinteessä. He kertovat tarinaa ihmisen ikuisesta onnen etsimisestä, kullasta ja kullankaivajista Suomen Lapissa, sotavuosien jälkeisestä kaoottisesta maailmasta, jossa jokainen yritti selviytyä kykyjensä ja taitojensa mukaan.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla Tuhkapyrkyrien muistopaadelle. Alla laatan teksti kameramiehen heijastuksella koristeltuna.

Muistolaatta

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petrenolla tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petronellan tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Kullankaivun perinteeseen on aina kuulunut se, että sinne tuodaan vain se, mitä repussa voidaan kantaa. Ei menneisyyttä, ei epäonnistumisia, ei rikkeitä tai rikoksia, täällä jokainen voi aloittaa puhtaalta pöydältä niillä eväillä, kyvyillä ja taidoilla, mitä mukana on. Näin Petronella valloitti Lemmenjoen 130 kullankaivajaa syyskesällä 1949 ja teki itsestään kuolemattoman legendan.
Kiitos Teille Solange ja Jenny, että olette nostaneet Petronella tarinan julkisuuteen Amerikassa. Täältä Suomesta ja Lapista se ei ole koskaan kadonnut.

 

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

 

 

 

Emme ole täällä todistamassa Petronellan legendan loppua vaan sen jatkumista ja maailman valloitusta.

Iloomme Petronellan paluusta sekoittuu myös ripaus surua ja haikeutta. Hänen lisäkseen olemme juuri menettäneet kaksi Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäsentä; kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi (1912 – 2014) ja Lemmenjoen kullan löytäjä Niilo Ranttila (1924 – 2014). Kaikki jättivät jälkeensä unohtumattomat, miellyttävät muistot heidät tunteneille, ja he ansaitsevat pysyvän sijansa kullankaivun historiassa.

Seppo J. Partanen, juhlapuhe Lapin kullankaivajain liiton 65-vuotisjuhlissa Tankavaarassa 31.7.2014

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Tankavaarassa tapahtui heinä- ja elokuun alussa paljon muutakin. Muutaman kilometrin päässä Kultakylästä muistettiin Mähösen Mattia, hauskaa seuramiestä, kullankaivajaa ja kullankaivun vaikuttajaa. Mitä Loijakkakurussa tapahtui, katso tästä linkistä:

http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/mahosen-matti-muistettiin-tankavaarassa/

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Opaskirja kullanhippujen etsijälle

Kansi.indd

Uusittu Kullankaivajan opas 

Kulta on houkutellut ihmisiä Lapin tunturipurojen rannoille pian 150 vuotta. Kullankaivu on raskasta työtä. Se edellyttää tietoa, taitoa, lakien ja määräysten noudattamista, lupia ja anomuksia. Parhaimmillaan se on myös elämäntapa, johon kuuluu aidon ja alkuperäisen luonnon kokeminen, erämaan rauha, Lapin kesän kiihkeä rytmi ja pieni mahdollisuus löytää suuri kultahippu. Kullankaivu on tällä hetkellä hyvin suosittua, siitä kertoo muun muassa Lapin Kullankaivajain liiton jäsenmäärä; yli 3000.

Kullanetsinnän saloihin johdattaa kaivukauden 2014 alussa julkaistu Seppo J. Partasen ja Raimo Niemelän kirja Kullankaivajan opas. Kummallakin tekijällä on takanaan kymmenien vuosien kokemus kullankaivajana ja kultahistorian tutkijana.

Kullanhuuhdonta on Suomessa kokenut suuria muutoksia viime vuosina. Uusi kaivoslaki toi uudet velvoitteet ja määräykset, viranomaiset ja byrokratian, hinnat ja maksut. Ne on jokaisen kullankaivua suunnittelevan tunnettava ja osattava suunnistaa byrokratian mutkaisilla poluilla. Kullankaivaja joutuu tekemisiin monien eri virkamiesten kanssa. Heidän työtään ja tekemistään valvovat kunta, valtio, metsähallitus, ympäristö- ja rakennusviranomaiset. Työstä ja työn jäljistä ovat kiinnostuneet myös paikalliset ihmiset, poromiehet, retkeilijät, metsästäjät, kalastajat.

Lapin kullankaivun maailmanlaajuinen erikoispiirre on se, että se tapahtuu samoilla alueilla, jossa kultaa on haettu kymmenien sukupolvien ajan. Vanhojen kullankaivajien jäljet, kulkureitit, kämpät ja asumusten jäljet, valtaus- ja rajapyykit ovat jo muinaismuistoja, joilla on lain suoja. Kirjasta löytyy tietoa kullankaivun historiasta niin meillä kuin maailman kultakentilläkin, joilta tietotaito kullanetsintään Suomeen tuotiin merimiesten mukana 1860-luvun lopulla.

Kullankaivu on mitä suurimmassa määrin myös tekniikkalaji. Perinteisillä tavoilla eli lapiolla, hakulla, rännillä ja vaskoolilla kulta tuskin taskun pohjalle kulkeutuu. Tarvitaan monenlaista konetta, laitetta, pientä ja suurta apuvälinettä, jotta hengetön kultahippu pystytään erottelemaan maaperästä lasiputkeen. Näitä apuvälineitä Suomessa ja maailmalla on kehitelty runsaasti. Kirjan tekijät vierailivat Kalifornian vanhoilla kultakentillä ja tutustuivat samalla kultamessuilla esillä oleviin kullankaivun koneisiin, laitteisiin ja työkaluihin. Niitä esitellään runsaasti kuvin ja sanoin kirjan sivuilla.

Kaliforniassa valmistetaan suuri osa kullankaivajien eri puolilla maailmaa käyttämistä koneista, laitteista, apuvälineistä ja työkaluista. Kuva on Placervillen kullankaivumessuilta huhtikuussa 2014.

Kaliforniassa valmistetaan suuri osa kullankaivajien eri puolilla maailmaa käyttämistä koneista, laitteista, apuvälineistä ja työkaluista. Kuva on Placervillen kullankaivumessuilta huhtikuussa 2014.

Kirjassa on runsaasti käytännön neuvoja kullanhuuhdonnasta, vaskauksesta, rännin rakentamisesta, vesijohtojen, letkujen, höyry- ja sähkövoiman käytöstä, kultaleirin varustamisesta saunan ja WC:n rakentamiseen sekä työn jälkien maisemoinnista.

Kullankaivajan oppaassa on yli 200 sivua, runsaasti kuvia ja karttoja, osoitteita ja linkkejä, ohjepiirustuksia teknisistä laitteita ja rakenteista. Kirja ilmestyy kesäkuun puolivälissä ja sen ohjehinta on 27,90 euroa.

Lisätietoa löytyy kustantajan nettisivuilta www.hipputeos.fi.

Tässä linkki oppaan sisältöön:       Kullankaivajan oppaan sisältö

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä