Tiedätkö mikä on 30 vuotias Zetorin Kullanhuuhtojat: lue täältä:
Kullanhuuhdontakisat Zetorissa 2015.
********
Merimiehet toivat kullankaivun kaukomailta
Kolme merimiehen Ervastin, Björkmanin ja Lepistön kultalöytö Ivalojoen Saariporttikosken rantatörmältä syyskesällä 1869 antoi lähtölaukauksen Lapin kullankaivulle. Löytö poisti viimeisetkin epäilyt kannattavien kultapaikkojen löytymisestä, kiiri nopeasti kaikkialle Suomen ja Venäjän keisarikuntaa, sai aikaan lakien uudistamisen ja ankaran taistelun kullan kaivuoikeuksista.
Jakob Ervast oli kotiutunut Ouluun vuosia kestäneeltä työmatkalta meriltä ja Kalifornian Eldoradon kultakentiltä keväällä 1868. Hän oli noussut omilla ansioillaan kauppalaivan päällystöön toiseksi perämieheksi, konstapuliksi. Hän perehtyi tarmolla myös kullanetsintään ja löysi tietoa Kuusamon laajoista kultatutkimuksista 1850-luvulla. Jakob päätti lähteä etsimään kultaa kotimaastaan ja teki lupahakemuksen Oulun kuvernöörille 10. päivä elokuuta 1868.
Samaan aikaan senaatin retkikunta kaivoi kultaa Utsjoen kirkonkylän länsilaidalla Tenojokeen laskevalla pienellä Äimäjoen purolla. Vuori-insinööri Conrad Lihrin retki oli kestänyt jo pari kuukautta ja sen asiantuntijana oli Ervastille tuttu perämies Fredrik Grönholm, jonka kanssa oli kultaa kaivettu Amerikassa. Ervast ei hakemusta jättäessään ollut tietoinen tutkimusretkestä ja sen tuloksista, ne tulivat julkiseksi vasta kuukausia myöhemmin.
Senaatti myönsi 4.11. 1868 Ervastille ja Lepistölle luvan etsiä kultaa ”Kuusamon pitäjästä ja muista osista maata”. Anomus kullanetsintäluvasta oli jätetty jo elokuussa, jolloin senaatin kullanetsintäretkikunta oli matkansa loppupuolella Utsjoen Äimäjoella, eikä tieto retkestä ollut vielä julkinen. Anomusta jättäessä tarkoitus oli mennä Kuusamoon, jossa kultaa oli haettu parikymmentä vuotta aiemmin. Suunnitelmat muuttuivat, kun tieto senaatin retken tuloksista levisi.
Kolmas tuttu merimies Edvard Björkman ehti hänkin hakea etsintäluvan ja hänet hyväksyttiin joukkoon 6–7 vuoden kullankaivukokemusten ansiosta Uudessa Seelannissa. Grönholm kertoi myöhemmin syksyllä tutuille merimiehille senaatin retkikunnan kokemuksista ja kultalöydöistä Tenolla, Utsjoella, Vaskojoella ja Ivalojoella. Hänkin halusi lähteä joukon oppaaksi, mutta senaatti kielsi kaiken kullanetsinnän vuoden 1869 alusta alkaen, joten lupia ei enää annettu, mutta jo hyväksytyt luvat jäivät voimaa.
Merimiesten etsintäretki syyskesällä 1869 avasi kaikki portit Lapin kullankaivulle. Ivalojoen Saariporttikosken jyrkältä rinteeltä löytyi 2–3 kiloa kultaa. Se oli valtava uutinen muutaman viikon kaivutyön tuloksena verrattuna senaatin 3–4 kuukautta kestäneen etsintäretken gammoina ja milligrammoina punnittuihin vaskaustuloksiin.
Loppuvuodesta 1869 lehdissä syttyi ankara kiista siitä, kenellä kunnia Lapin ja Ivalojoen kullan löytymisestä kuuluu. Vastakkain olivat Lihr ja Ervast sekä lehdet Helsingissä ja Oulussa. Lehtikirjoittelun jälkeen riitely jatkui värikään Ivalojoen Kultalassa kultaryntäyksen alettua kesällä 1870. Riita jatkui vuosia kestäneessä oikeustaistelussa hovi- ja käräjäoikeudessa.
Ervast muutti Piippolaan 1879 ostettuaan sieltä pienen maatilan. Myynti ilmoitus tilasta vuodelta 1881, Jaakko Leisti.
Jakob Ervast käytti itsestään nimeä ”Jaako Ervasti”.
Merimiehillä on ollut suuri ansio kullanetsinnän ja kaivamisen taidon tuomisessa Lappiin.
Lue asiasta enemmän juuri ilmestyneestä Mineralia lehdestä 3 / 2024, linkki alla:
https://www.tampereenkivikerho.fi/mineralia/
Kuka löysi Ivalojoen kullan, merimiehet vaiko senaatin retkikunta. Linkki alla:
***********
Taistelu Lemmenjoen kullasta
Yli 30 vuotta jatkunut taistelu Lemmenjoen kullasta päättyi kesällä 2021. Kaivoslaki muuttui, kaivospiirit lakkautettiin, kaivinkoneet vaikenivat, purojen rannat hiljenivät, ammattimainen kullankaivu tyrehtyi ja sen mukana katosivat isot kultahiput. Nyt tämä taistelu on taltioitu kirjaksi, joka ilmestyy marraskuun puolivälissä.
Taistelu Lemmenjoen kullasta kirja kertoo tapahtumat Sirkka ja Kari Merenluodon elämänvaiheiden ja valokuvien kautta. He olivat taistelun eturintamassa, kokivat onnen ja epäonnen äärilaidat. Syvyyttä tarinalle antaa Sirkan juuret Tirron saamelaisuuteen ja Karin Petsamoon.
Onnellisten vuosien muisto; kultaa 2019, kuva Sirkka Merenluoto
Lemmenjoen koneellinen kullankaivu alkoi kasvaa nopeasti 1980-luvun lopulla. Valtauksia muutettiin kaivospiiriksi, jolla turvattiin pitkäjännitteinen työ ja kalliit investoinnit. Opeteltiin ja maksettiin kalliita oppirahoja, mutta tulostakin syntyi ja elämä kultapuroilla vilkaistui ennen näkemättömälle tasolle. Isot kultahiput ja kultasaaliit vetivät puoleensa uusia yrittäjiä. Alkoi taistelu kullankaivun oikeuksista, jota käytiin niin kultapuroilla kuin oikeussaleissa. Monta taistelua kullankaivajat voittivat, kunnes sota lopulta hävittiin.
”Taistelu Lemmenjoen kullasta – Kari ja Sirkka Merenluodon tarina” ilmestyi marraskuun puolivälissä 2024. Kirjassa on 360 sivua, koko B5 (n. 175 X 240) ja ohjehinta 31,20 euroa. Kirjan on kirjoittanut Ilmari K. Kankaala, taittanut Jukka Nissinen, painanut Bookcover Seinäjoelta ja kustantanut Korpikustannus Saariselältä, josta löytyy myös kirjan kirjoittaja.
Kirjaa on saatavissa muun muassa täältä: https//www.hippukulta.fi
Lisätietoa löytyy osoitteesta www.taistelulemmenjoenkullasta
*********
Uudella hippulistalla 153 isommusta
Kulunut kesä 2024 kartutti suurten kultahippujen luetteloa yhdellä yli 20 gramman isommushipulla. Palsinojan sivupurolta Selperinojalta löytyi 22,3 painoinen kultakimpale kesäkuun 10. päivä.
Löytäjinä oli vanha tuttu Veikko Jaskari kumppaninaan Janne Paalanen. Veikon nimi tuli hippulistalle ensi kerran vuonna 2005 ja nyt löydetty jo kuudes kerta. Kaarreoja, Jäkälä-äytsi, Jokiniemi ja Telilät ovat olleet hänen opettajiaan Lemmenjoella. Koneellinen kullankaivu Lemmenjoella päättyi 2021.
Hippulista julkaistiin ensi kerran Kullankaivajan oppaassa 2004 ja siihen koottiin 50 suurinta kultahippua, ja kevein oli noin 20 grammaa. Viimeisessä listauksessa on kaikkiaan 153 isoa kultakimpaletta, neljä enemmän kuin aiemmassa. Uusia hippulöytäjä kesällä -24 tehtiin vain yksi, ja loput 3 lisäystä löytyivät historian lehdiltä.
Klikkaa kuvaa yllä tai tekstiä alla:
*******
Liisa Hakala-Talvio 13.9.1936 – 30.8.2024
Pekka Talvio 22.2.1938 – 19.3.1991
Lue lisää, klikkaa kuvaa
***********
Sotien jäljet kultamaiden maisemassa ja ihmisissä
Sota on jättänyt syvät arvet Lapin kultamaiden maisemaan ja ihmisiin. Vuotso, Tankavaara, Purnumukka ja Laanila ympäristöineen kätkee sisäänsä valtavan määrän jälkiä saksalaisten tukikohdista, parakeista, korsuista, teistä, silloista, puolustusasemista ja vakileireistä. Kiireinen vetäytyminen ja kaiken tuhoaminen syksyllä 1944 jätti jälkeensä revityn maan, rautaromua, miinoja ja räjähteitä, joita löytyy vielä tänäänkin. Oman osansa sodista kokivat myös kullankaivajat, jotka palasivat rintamalta kultapuroille tai tulivat sieltä etsimään rauhaa raskaille kokemuksille.
Saksalaisten vankileirin puuteltan jäljet Purnumukan kylän laidassa.
Lauri Hetta näyttää pientä kuoppaan Purnumukan tien vieressä ja kertoo, että tässä hänen isänsä kuoli miinan räjähdykseen sotien jälkeen.
Tankavaaran Kultamuseo järjesti lokakuun alussa 2024 symposiumin keskeisenä teemanaan ”Mainareita ja miinoja – Lapin kullankaivu ja toinen maailmansota”. Tapatuman puheenjohtajana oli Esko Orava museosäätiön hallituksesta. Kullankaivajain liiton puheenjohtaja, geologi ja kullankaivaja kolmannessa polvessa Antti Peronius kertoi sukunsa vaiheista ja kovista kokemuksista. Isoisä Max Peronius toimi Laanilan Majatalon isäntänä, kullankaivajana ja saksalaisten yhdyshenkilönä, ja sai surmansa Tankavaarassa entisten aseveljien kätkemän miinan räjähtäessä sotien päätyttyä.
Lapin Maakuntamuseon johtajan Hanna Kyläniemen aiheena oli sodan jäljet museon näkökulmasta. Sotahistoriallisten kohteiden inventoinnista ja arvosta luennoin amanuenssi Juha-Pekka Joona Saamelaismuseo Siidasta. Synkän kulttuuriperinnon ja arktisen sodankäynnin jälkiä arkeologin silmin tarkasteli Oula Seitsonen Oulun Yliopistosta. Ajankohtaisia toimia sotahistorian kartoittamiseksi oli aiheena Aki Romakkaniemellä Inarin sotahistorian yhdistyksestä. Raivaustöistä Ylisenvaarassa ja Ivalossa kertoi kapteeni evp. Hannu Oinas.
Symposiumin pohjusti Seppo J. Partasen laatima kuvakooste ”Sotien jäljet kultamaiden maisemassa ja ihmisissä”. Sen esitti kultamuseon amanuenssi Hanna Mattila.
Tässä linkki, klikkaa kuvaa:
********
Selperi pelasti hippukesän 2024
Tulihan se sieltä, kesän ainoa yli 20 g isommus. Palsinojan sivupurolta Selperinojalta löytyi elokuun 10. päivä kultakimpale, joka painoi tuoreeltaan 22,3 grammaa. Onnenkantamoinen se ei nytkään ollut, sillä löytäjinä ovat vanha tuttu Veikko Jaskari kumppaninaan Janne Paalanen. Veikon nimi tuli hippulistalle ensi kerran vuonna 2005 ja nyt löydetty on jo kuudes listalla. Kaarreoja, Jäkälä-äytsi, Jokiniemi ja Telilät olivat hänen opettajiaan Lemmenjoella.
Selperinoja laskee kaakosta Palsinojaan 5,1 km Ivalojoesta ja sen pituus 3,6 km. Löytyoja on puron vanhempi nimi. Nimensä se sai Ivalojoen Kultalan kapakoitsijalta Henrik Zellbergiltä, joka luopui kapakan pidosta 1873 ja siirtyi kullankaivajaksi. Kultamiesura jäi kapakoitsijaa lyhemmäksi, sillä ensimmäisen vuoden saalis oli 464 g ja toisen 100 g. Tuohon aikaan se oli olemattoman vähän. Mies lähti kultamailta jättäen sinne nimensä ja isommukset.
Isojen kultahippujen tulo on tyrehtynyt Lemmenjoen konekaivun päättymiseen kesällä 2021. Sen jälkeen hippulistalle on kertynyt 0–3 yli 20 grammaista hippua vuosittain.
Lue juttu Palsinojan pitkästä ja tapahtumarikkaasta historiasta klikkaamalla alla olevaa kartta:
Palsinoja sivupuroineen.
***********
Kauko Launonen on poissa
Kauko Launonen siirtyi ajasta ikuisuuteen 85-vuotiaana Sodankylässä 21. syykuuta 2024. Kake jätti jälkeensä ansiokaan elämäntyön Tankavaaran matkailukeskuksen ja kultamuseon perustajana, maailman kullankaivajien yhteistyön rakentajana, monenlaisten tapahtumien kehittäjänä; kaamosjazz kultakisat ja kaivosrautatie, saunavaunu, museon monet näyttelyt, rakennukset, juhlat ja tapahtumat jne.
Elämänkumppani Inkeri Syrjänen oli mukana Kaken elämässä viimeisiin hetkiin asti. Oman ”mökin” Tankavaaraan he rakensivat 1988. Inkeri jäi eläkkeelle museojohtajan tehtävistä 2008, pariskunta muutti Sodankylään 2018 jatkaen talkoilua Tankavaarassa lähes loppuun saakka. Oman elämäntyönsä Kake julkaisi kirjaksi ”Muttisen muisteluksia” tammikuussa 2021.
Kuva Kaukosta on otettu v. 1986 Ivalojoen Surmakönkään ”saarnatuolissa”. Retkikunta etsi Ivalojoen kultaryntäyksen tarkkoja tapahtumapaikkoja vuosilta 1868–1870, mukana olivat Kaukon lisäksi Herman Stigzelius ja Seppo J. Partanen.
Kiitos Kake monista yhteistyömme muistoista.
Alla linkki Kauko Launosen muistokirjoitukseen
Kauko Launosen elämäntyö jää historiaan
*********
Historiaan hukkunut kultatutkimus 1888
Kaukaisuudessa siintäviltä Pallaksen tuntureiltakin haettiin kultaa .
Kultaryntäys Ivalojoelle 155 vuotta sitten vauhditti monella tavalla Lapin geologista tutkimusta. Norjalaisen geologi Tellef Dahllin kultalöydöt Tenon vesistössä 1860-luvun lopulla herättivät mielenkiinnon myös läntisen Lapin jokien kultahippuihin. Saivathan monet suuret joet alkunsa niiltä samoilta seuduilta kuin Tenon latvavedet, josta kultaa löytyi.
Yksi historiaan hukkunut kultatutkimus tehtiin 1888 Kolarin, Kittilän, Muonion ja Enontekiön suurten jokien rannoilla geologi Hugo Stjernvallin johdolla. Kullankaivun asiantuntijoina vaiherikkaalla retkellä olivat kultahistoriasta tuttu merimies Edvard Björkman Raahesta sekä rovaniemeläinen maanviljelijä P. Puuronen, ansioitunut kullanetsijä hänkin.
Kultaa löydettiin monesta paikasta lupauksia herättävästi. Parhaimmat löydöt tehtiin
Lätäsenon rannoilta. Merkkejä kullasta löytyi Ounasjoelta, Aakenusjoelta, Immelänjärveltä, Linkukerolta ja muutamasta muustakin paikasta, mutta osa näytteistä hävisi taivaan tuuliin. Tutkimusryhmä liikkui laajalla alueella ja kävi monessa nykyisin tunnetusta matkailukohteessa: Äkäslompolo, Levi, Pallas, Kukasvaara, Aakenus, Lätäseno, Isokurkkio yms.
Lue tarkemmin tutkimuksista Stjernvallin omasta matkakertomuksesta, joka sisältää tietoutta myös Lapin kultahistorian aiemmista kultalöydöistä. Stjernvall oli tutkimusta tehdessään 24-vuotias. Myöhemmin hän etsi malmeja Kuusamossa ja Sallan Kuolajärvellä. Tutkijaura jäi lyhyeksi kuten koko elämä, sillä hän kuoli 40-vuotiaana ollessaan nimismiehenä Kerimäellä. Ehkäpä se oli syy siihen, että työ ja mies hukkuivat historiaan. Tietoa tutkimuksesta löytyi mainiosta Finna arkistosta, johon on tallennettu valtava määrä tietoa, lehtiä ja julkaisuja kaikkien katsottavaksi.
Klikkaa linkkiä juttu avautuu:
Historiaan hukkunut kultatutkimus | Kultahippu.fi
*******
75 ja 155 vuotta:
Kullankaivajat juhlivat pitkää historiaa
Malja 75 ja 155 vuotiaalle Lapin kullankaivajalle Tankavaarassa 26.7.2024! Kuva Raimo Niemelä
Kullankaivajilla on menossa moninkertainen juhlavuosi 2024. Lapin Kullankaivajain liitto perustettiin 75 vuotta sitten Lemmenjoella, ja ensimmäiset yksittäiset kullanetsijät aloittivat kaivunsa Ivalojoella 155 vuotta sitten. Pitkä kultahistoria on ollut tapahtumarikas, jossa kultaryntäykset ovat toistuneet ja hiipuneet. Kullanetsintä on vauhdittanut Inarin ja Sodankylän elämää ja elinkeinoja, nopeuttanut teiden rakentamista, tuonut uusia asukkaita ja luonut pohjaa matkailulle.
Ivalojoen Kultalan Kruunun Stationin vaakuna 1870.
Kolme merimiestä taivalsi tiettömään Lappiin syyskesällä 1869 etsimään kultaa Ivalojoelta ja Tenojoelta. Senaatin lähettämä kullanetsintäretkikunta oli edellisenä kesänä tehnyt 3–4 kuukautta kestäneet tutkimusretken ja löytänyt monesta paikasta merkit kullan olemassaolosta. Kaivun asiantuntijana mukana ollut merimies kertoi kavereilleen tutkimusretken tuloksista ja neuvoi heidät lupaaville löytöpaikoille.
Merimiehet Björkman, Ervast ja Lepistö kaivoivat muutamassa viikossa Ivalojoen jyrkältä rinteeltä kilokaupalla kultaa. Se poisti viimeisetkin vähättelyt Lapin jokien kultapitoisuudesta, käynnisti lakien ja määräysten valmistelun ja johti kultaryntäykseen keväällä 1870. Kaliforniassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa vuosia kullankaivussa olleet merimiehet toivat oppinsa Lappiin ja jakoivat auliisti tietojaan sekä viranomaisille että muille kullan tavoittelijoille.
Ivalojoen kullan löytäjästä syntyi kiivas riita ja lehtikirjoittelu syksyllä 1869. Vastakkain olivat Kalifornian kultakentiltä oppinsa hakenut Jakob Ervast ja tutkimusretkeä johtanut vuori-insinööri J.C. Lihr. Kiista jatkui seuraavana kesänä kultaryntäyksen alun kaaoksessa valtausoikeuksista Kultalan Kruunun Stationin rannassa. Merimiesten löytöpaikalle oli valmistunut kartanomainen tukikohta 39 valtion palkkaamalle viranomaiselle. Ervastia kohdeltiin häirikkönä, ja tästä alkoi kuusi vuotta kestänyt oikeustaistelu.
Kullankaivajain liitossa on yli 3000 jäsentä. Se on historiallisesti suuri luku,
johon ovat vaikuttaneet liiton kullanhuuhdonta-alueet jäsenistölleen. Liitto juhli historiaansa Tankavaaran Kultakylässä heinäkuun 26. päivä 2024. Kullankaivajien liitto perustettiin Lemmenjoella syksyllä 1949.
Tankavaarassa alkoivat samalla kullanhuuhdonnan kisat, joilla juhlistetaan kultakylän 55 vuotista taivalta. Kultakylä voi kantaa kunniaa muun muassa siitä, että se on yhdistänyt kaikki maailman kullankaivajat.
Yksi juhlan puheenvuoroista kertoo tapahtumista 155 vuotta sitten; riidoista ja oikeusjutuista, riitelystä kaivosoikeuksista Ivalojoen rannoilla 1870-lvun alussa. Eivätkä kultahistorian riidat ja oikeusjutut siihen loppuneet, niistä tuli miltei uusi normaali. Ne koettiin viimeksi 2020-luvun alussa, kun lakiuudistuksella kaivospiirit lakkautettiin ja ammattimainen kullankaivu lähes lopetettiin vuosia kestäneiden oikeusjuttujen jälkeen.
Kultakisat ja muut yleisötapahtumat ovat onnistuneet vapaaehtoisten talkoolaisten työpanoksen ansiosta. Ahkerimmat heistä saivat kiitokseksi kunniakirjan, ja esittäytyvät tässä Raimo Niemelän kuvassa.
Merimiehet toivat kullankaivun taidot kaukomailta, pääasiassa Kalifornian Eldoradon kultakentiltä. Sieltä oli oppinsa hakenut myös Ervast, joka syksyllä 1869 kiisteli Lihrin kanssa siitä, kummalle kunnia Ivalojoen kultalöydöstä kuuluu. Tästä riidasta ja sen seurauksista Raimo Niemelä kertoi LKL:n juhlassa.
Lue asiasta enemmän klikkaamalla alla olevaa kuvaa, jossa Raimo todistaa Kalifornia River joessa olevan vieläkin kultaa. Hiput löytyivät vaskoolilla rantahiekkaa kauhaisemalla ja vaskaamalla:
Linkki avautuu 26.7.2024 klo 18
Eldoradon kultaa Raimon vaskoolissa 2014.
********
Kullan sukeltaja ei jätä jälkiä
Näitäkin Ivalojoen Kultalan koskia ja suvantoja on moni sukeltanut ja imuroinut viime vuosikymmeninä jälkiä jättämättä. Toisin on läheisillä kivikkorinteillä, jotka kertovat tarinoita yli 150 vuoden ajalta.
Kullan sukeltamisen Lapissa aloittivat Janssonin veljekset Per Olav ja Peter 1960 Laanilassa ja Ivalojoella kesällä 1960. Sitä ennen he olivat vuosia sukeltaneet Suomenlahdella aarteita meren pohjalta. Per Olav eli Prolle (1920–2019) kehitti joukkoineen kullan sukellustaitoja ja tekniikkaa hankkien näin tietoa, jota moni uusi yrittäjä on voinut myöhemmin käyttää hyväkseen. Prolle jakoi auliisti tietoja eteenpäin, perusti Helsinkiin Kulta- ja mineraaliklubin, toimitti klubin lehteä, jonka kautta tieto kullan imuroimisesta ja kullankaivusta tehokkaasti levisi.
Selatessani vanhoja arkistomappeja putkahti esille Prollen lähettämä tietopaketti kullan sukelluspaikoista ja sukeltajista Ivalojoen ja Laanilan alueille vuosina 1960–1983. Sukeltaminen ei jätä jälkiä ja vähäisetkin jäljet häviävät virtaavasta joesta kevään tulvien ja jäiden muokatessa rantamaisemaa.
Prollen elämäntyö on jäänyt Lapin kullankaivun historiaan ja kiitoksena siitä julkaisemme hänen lähettämänsä tietopaketin lähetekirjeineen, joka avaa paljon hänen ajatusmaailmaansa ja auttamishaluaan. Kaunista, käsikirjoitettua tekstiä yli 40 vuoden takaa. Seppo J. 3.7.2024
Linkit:
***********
Myydään konekaivu huuhdonta-alueet Köysivaarassa
Myydään konekaivu huuhdonta-alueet Köysivaarassa ”Köysivaara 1” ja ”Köysivaara 2”. Molemmille yhteinen 499 m3 pienimuotoisen kaivulupa myönnetty 21.6.2023. Huuhdontaluvat voimassa 13.4.2027 saakka.
Tästä linkki myynti-iloitukseen Köysivaara Myydään konekaivu huuhdonta-alueet KHR Köysivaara 1 ja KHR Köysivaara 2
Jäähyväiset vuodelle 2023
** Suurimmat hiput 2023: Antti Paananen 20,8 g ja Risto Vehviläinen 19,27 g Sotajoki
** Kultahippu.fi: näyttökertoja 73177, vv. 2014–2023: 1 514 515
** Tapahtumia 2024: LKL seminaariristeily 23.–25.2. 2024, 18.–23.7.kullanhuuhdonnan EM-kisat Tankavaara, 20.7. Lemmenjoen kullanhuuhdontakisat Njurgulahti, muut kisat katso kullankaivajat.fi/kultakisat
** Lapin Kullankaivajain liitto:
4300 jäsentä, jäsenmaksu 2024: 30 e tai 1 g kultaa / liittymismaksu 14 e
*************************
Tieto kullasta ja kullankaivajista
Tässä Antti esittelee hippukokoelmaansa kullankaivajien seminaariristeilyllä 2018. Tapahtuma juhlisti Lapin kullankaivun 150-vuotista historiaa.
Mielenkiintoista tietoa Lapin kullasta, kullankaivajista, isommushipuista ja niiden keräilijästä Antti Aarnio-Wihurista on uudessa Vuorimiesliiton lehdessä 1/ 2024. Alla linkki lehden PDF-versioon:
https://vuorimiesyhdistys.fi/lehtiarkisto/
Vuorimiesyhdistys on perustettu vuonna 1943. Tuolloin jäseniä oli satakunta ja nyt noin 2600. Jäsenkunta koostuu vuoriteollisuudessa ja siihen liittyvissä yrityksissä ja organisaatioissa toimivista henkilöistä. Mukana on geologian, kaivannais- ja rikastusteollisuuden sekä metallien jalostuksen ammattilaisia. Vuorimiesyhdistys julkaisee jäsenilleen Materia-lehteä, jonka numerot ovat luettavissa linkistä.
********
Veini Nenosenojalla on myyty
Veinin maiseman ruskaa.
Palsinojaan pohjoisesta laskevalla Nenosenojalla sijaitseva valtaus (kullanhuuhdonta-alue) Veini on myyty. Paikalla on kaivettu kultaa vuodesta 1989, jolloin se tuli Sulo Tunturin haltuun. Sulo löysi 1992 paikalta 145 g painoisen kultakimpale Veinin, joka sijoittuu suurten kultahippujen listalla sijalle 12.
”En olisi uskonut, että myynti sujuu näin nopeasti ja vaivattomasti. Kultahipun sivustoja todellakin luetaan”, kommentoi tapahtumaa Veinin myynyt Tuija Tunturi. Hänen viestiään myynnistä katsottiin kolmen vuorokauden aikana noin 1500 kertaa.
Kerromme enemmän asiasta, jos kaupan osapuolet sen sallivat.
Lisätietoa, kuvia ja karttoja löytyy Tuijan viestistä tästä linkistä:
Palsinojan pitkä ja vaiheikas kultahistoria:
Palsinoja on kullankaivun ammattiopisto | Kultahippu.fi
********
Laanilan isomukset 200 vuotta
Viisi kultahistorian suurinta hippua GTK:n julisteessa.
Sitkeinä istuvat vanhat kultahiput kultahistorian suurimpina, niiden yhteenlaskettu ikä on nyt 200 vuotta. Evert Kiviniemen 392,9 gramman löydöstä Luttojoen läntisen haaran latvoilta on 2024 tullut kuluneeksi 86 vuotta. Samaa sukujuurta oleva Aleksi Kiviniemi poimi 114 vuotta sitten Hangasojan alajuoksulta 385 g painoisen kultakimpaleen. Sen alkuperäinen paino saattoi olla yli 400 g. Siitä lohkaistiin löydön jälkeen kultaa kahteen sormukseen. Aleksi on turvallisessa paikassa Suomen Pankin kassaholvissa. Evert päätyi kulkemisensa jälkeen tunnetuimman hippukeräilijä Antti Aarnio-Vihurin kokoelmiin.
Evert Kiviniemi
Antti Aarnio-Wihuri ja Evert
Matti Kiviniemi
Evert ja Aleksi ovat herättäneet yli vuosisadan ajan runsaasti tarinoita, epäilyjä, intoa ja epätoivoa. Läheskään samansuuruisia Laanilan puroilta ei ole löytynyt, ja pienempiäkin vähän. Yritetty toki on sadoin tai tuhansin hakuin ja lapioin, kaivinkonein ja metallinetsimin, mutta turhaan. Purot ovat kitsaita kultahippujensa kanssa. Se jos mikä on herättänyt epäilyä, olisiko etenkin Evertin isomus jostakin muualta, ja tuotu turvalliseen paikkaan Lutolle uudelleen löydettäväksi.
Luttojoen länsihaaran latva hieman löytöpaikan yläpuolelta.
Suurten kultahippujen lista sai runsaasti uutta sisältöä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Lemmenjoen konekaivajien toimesta. Marjut Telilä puhkaisi listan puhtaana säilyneen välin 251 g painoisella Pikkumammutilla 1998. Neljä vuotta myöhemmin samalta Miessijoelta löytyi 282 g Tähtihippu löytäjinä Telilät, Ollilat ja Kangas.
Telilän suku täydensi isojen kultahippujen luetteloa Marjutin poismenon jälkeen. Mika latasi listalle peräkkäisinä kesinä 2017 ja 2018 isomuksia, joista suurimmat ovat 228 ja 251 g painoisia. Isä Risto ja veli Ami Telilä, Kari Merenluoto, Risto Mäläskä, Tauno Leino, Kassu Ruohomäki kumppaneineen ja monet muut kasvattivat hippulistaa vuosituhannen alussa kovalla työllä ja ammattitaidolla. Yksikään ei yltänyt Laanilan isommusten kokoluokkaan, vaikka hippukirjuri ehti uskoa ja toivoa ennätysten lyömiseen.
Alla linkki tuoreimpaan suurten kultahippujen listaan, joka on runsaassa 10 vuodessa kolminkertaistunut.
Hippulista 29.9. 2023
Lemmenjoen konekaivun loppuminen ja kaivospiirien lakkauttaminen v. 2020 lienee ”betonoinut” Evertin ja Aleksin kultahiput hippulistan kärkeen tuleville sukupolville. Nyt olisi syytä unohtaa kaikki huhut ja arvailut kultakimpaleiden todellisesta löytöpaikasta. Hippulöydöistä uutisoitiin aikanaan välittömästi löytämisen jälkeen, Evertin kaivamisesta Luton latvoilla on taltioitu Inarin kirjaston arkistoon mukana olleen Heimo Ylirieston tarkka kuvaus. Matti Kiviniemi vakuutti Tankavaarassa 1980-luvun puolivälissä veljensä löytäneen hippunsa Lutolta, ja samaa todistavat uutisjutut heti löydön jälkeen syyskesällä 1936.
Lapin Kansa 28.9.1935
Evert myytiin 27 000 mk
Isoista kultahipuista on kautta aikojen uutisoitu ahkerasti. Yllä linkki Evertin myyntiuutiseen Rovaniemi lehdessä.
Jymyuutinen olisi nyt hippulöytö, joka ylittäisi Laanilan hippujen painon!
Laanilan isommusten tarina
Aleksin ja Evertin tarinat löytyvät yllä olevasta linkistä.
***********
Kullankaivajat laivaseminaarissa Tukholmaan
Tukholman mestarit kullanhuuhdonnassa: Seppo Mauno voittajana keskellä, kakkosena Jutta Vehviläinen vas. ja kolmosena Marko Touru. Mikrofonin takana Esko Orava ja paikka Viking-laiva satamassa lauantaina 24.2.24
Yli 220 kullankaivajaa risteili 23.–25. helmikuuta Helsingin ja Tukholman väliä kuulemassa asiantuntijoita sekä pohtimassa keskinäisiä asioita ja ongelmia. Seminaariristeilyt alkoivat vuotistuhannen alussa ja vain pari niistä taisi jäädä koronan takia purjehtimatta. Suurimman urakan tapahtuman onnistumisesta ovat kantaneet Jutta Vehviläinen matkajärjestäjänä ja Tapio Soukka ohjelmavastaavana.
Ohjelma alkoi Katajanokan lähtösatamassa perjantai iltapäivällä kaivosteollisuuden, metsähallituksen, kaivosyrittäjien, Lapin ELY-keskuksen ja Tukesin LKL:n puheenvuoroilla. Kullankaivajain liiton edustajina puheenvuoroja käyttivät hallituksen puheenjohtaja Marko Touru, edunvalvoja Antti Peronius ja toiminnanjohtaja Kai Rantanen. Tankavaaran Kultamuseon toiminnasta kertoi Vilma Vaitolahti.
Seminaarissa palkittiin muun muassa menneen vuoden kullankaivajateko ja suurimpien hippujen löytäjät:
Suurin hippu 2023 Antti Paananen 20.80 g. Maija ja Risto Vehviläisen alueelta Sotajoelta. Antti ei päässyt paikalle. Risto ja Maija kirjasivat lähes yhtä suuren (19,27 g) hipun omalta työmaaltaan, tässä he ottavat vastaan vuoden kunniaa suurimpien hippujen löytymisestä 2023.
Kullankaivaja Raimo Niemelän aiheena oli Suomen Rahapajan ja Lapin kullan löytäjä Konrad Lihrin vaiherikkaat elämänvaiheet, jotka monella tavalla liittyivät Lapin kultaan. Raimolla puolestaan on paljon henkilökohtaista kokemusta ja sanomista niin Rahapajasta kuin kullankaivustakin. Hänen sanomansa täydellisempi versio löytyy kaikkien luettavaksi alla olevasta linkistä:
Rahapaja, Lihr ja Lapin kulta
Laivaseminaari 2024 ohjelma
Tästä kaikki alkoi 156 vuotta sitten. Lihrin patsas Lapin kullan löytöpaikalla. Tästäkin kerrottiin laivaseminaarissa 2024.
********
Kullanhuuhdontatilastoa 2023
Petronellan syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Hän palasi takaisin kultamaille 2014, sai postuumisti kullankaivajain liiton kunniajäsenyyden ja muistolaatan Pyrkyripalstalle.
Vuoden 2023 suurimmat hippulöydöt: https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2023/09/Hippulista-PDF-29.9.2023.pdf
Kullankaivulupien käsittely hidastui ja jopa keskeytyi kesällä 2023 uuden kaivoslain saamelaispykälien ja lupia käsittelevien henkilöiden vaihdosten takia. Kesäkuun alusta alkaen kullanhuuhdontaluvan hakijan piti uuden lain mukaan entistä tarkemmin selvittää toimintansa vaikutus saamelaiseen kulttuuriin ja elinkeinoihin. Linjauksen tähden Tukes joutui kehittämään arviointikäytäntöjä etenkin konelupien kohdalla sekä pohtimaan ohjeita hakemusten täyttämiseksi. Muutoksella oli vaikutusta myös jatkolupien käsittelyyn.
Kullanhuuhdontalupien määrä oli vuoden 2023 lopulla hieman pienempi kuin vuotta aiemmin, mutta ehti kasvaa aiempien vuosien lukujen ohi alkuvuodesta 2024.
Kullanhuuhdonta 2000–2023
vuosi / valtaukset / huuhdontaluvat / yhteensä / lisätietoa
2000 418 0 418
2001 384 0 384
2002 380 0 380
2003 380 0 380
2004 360 0 360
2005 352 0 352
2006 347 0 347
2007 341 0 341
2008 327 0 327
2009 302 0 302
2010 296 0 296
2011 288 0 288 uusi kaivoslaki, kaivospiireille 11 v jatkoaika
2012 220 41 261 valtaukset muuttuvat huuhdontaluvaksi
2013 145 109 254
2014 79 172 251
2015 35 179 214
2016 8 215 223
2017 8 221 229
2018 8 305 313g
2019 0 337 337
2020 0 370 370 koneellinen kaivu loppui Lemmenjoella, kaivospiirit lakkautettiin, valtaukset ja kaivospiirit muutettiin kullanhuuhdontaluviksi.
2021 0 369
2022 0 389
2023 0 385 lapiokaivu 258, konekaivu 127
11/ 2023 voimassa olevien lupien kokonaispinta-ala 1719 ha, hakemuksia 49 kpl, jatkohakemuksia 15 kpl.
1.11. 2023 – 1.2.2024 Tukes on myöntänyt kymmenkunta kullanhuuhdontalupaa, osa on jatkolupia.
1990-luvun valtaukset
1990 404
1991 424
1992 443
1993 482
1994 440
1995 454
1996 481
1997 466
1998 446
1999 404 (4/99) Pirjo Savolainen KTM.
Kolmena vuosikymmenenä lupahakijoiden maksut sekä kustannukset ovat kasvaneet moninkertaisiksi, samoin lupakäsittelijöiden työmäärä. Kustannuksia ovat lisänneet lupamaksut, maanomistajien korvaukset sekä lisääntynyt asiantuntijoiden ja ohjeistuksen tarve.
Jäljennökset suurista kultahipuista
Lapin Kullankaivajain Liitto pohtii kullanhuuhdonnan tulevaisuutta helmikuun lopulla 2024 järjestettävällä seminaariristeilyllä. Ehkäpä sieltäkin saadaan lisätietoa! Liiton jäsenmäärä on viime vuosina ollut yli 4000 henkilöä.
2.2.2024 Seppo J. Partanen ja Raimo Niemelä, tilastot Sami Mantere ja Pasi Molkoselkä Tukes.
******
Minne Kaveri katosi
Köyhä renki Jakob Kaveri sai toukokuun lopulla 1871 töitä perämies Grönholmin kultatyömaalta ja förskottia kahden viikon palkan verran 38 markkaa. Hän oli taivaltanut satojen kilometrien matkan tiettömään Lappiin Oulun pitäjän Madekosken kylästä kymmenkunnan kaltaisensa työnhakijan kanssa. Routa oli sulamassa, kaivosta laitettiin kuntoon yli 30 miehen voimin Ivalojoen kosken rannalla muutama kilometri Kultalasta alavirtaan.
Kaveri heräsi keskellä yötä laavussa siihen, kun vieressä nukkunut Matts Sutela makasi hänen jalkansa päällä. Hän löysi laverilta lompakon ja nosti sen kattorakenteiden väliin nukahtaen uudelleen. Abram Pellikka etsi aamulla lompakkoaan, jonka piti olla hänen takataskussaan. Hän herätti muut nukkuvat, mutta lompsaa ei löytynyt. Paikalle hälytettiin konstaapeli Schneider ja maanmittari Nikkinen Kultalasta. He lopulta löysivät lompakon rahoineen ja tavaroineen sen paikan päältä, jossa Kaveri nukkui.
Grönholmin ja Björklundin valtaukset 17 ja 8 olivat Ivalojoen kultaryntäyksen rikkaimpia sekä kullan määrällä että tapahtumilla mitattuna.
Tästä alkoi Jakobin elämän alamäki. Hänet vangittiin ja teljettiin moneksi kuukaudeksi Kultalan vankityrmään. Sieltä hänet siirrettiin Kittilän kihlakunnan vankilaan ja lopulta tuomittiin varkaudesta Inarin, Kittilän ja Sodankylän rajalla sijainneessa käräjätuvassa ankariin korvauksiin tai raipaniskuihin. Hyvämainen ja tahraton mies oli kärsinyt lompakon nostamisesta puoli vuotta vankeutta, menettänyt rahansa ja maineensa. Kohta tuomionsa jälkeen Jakob katosi lopullisesti, eikä tiettävästi kukaan tiedä hänen elämänsä loppuvaiheita.
Kaverin tarina nousi uudelleen koko kansan tietoisuuteen Åke Lindmanin elokuvassa ja tv-sarjassa Lapin kullan kimallus. Siinä hänestä tehtiin tarinan tarvitsema velmu roisto, jota taidokkaasti esitti Martti Suosalo. Nimi toki hieman muutettiin, Jakobista tuli Johan ja Kaverista Kaweri.
Toisenlaisen kuvan Jakobista loi Airi Haataja os. Kaveri kirjoittamassaan ja Kai Chydeniuksen säveltämässä oopperassa ”Kaverin kultamaa”. Airi puhdisti Jakobin mainetta monissa muissa kirjallisissa töissään. Annetaanpa hänelle vähän taustatukea, lue Jacobin kärsimyksistä tarkemmin linkistä.
Jakob Kaveria pidettiin kuukausia vankina Kultalan Leipomon putkassa – kuvassa oikealla -, sieltä hänet siirrettiin Kittilän Puulinnaan ja puolen vuoden päästä Mirhaminmaan käräjätuvalle. Tuomion jälkeen mies katosi lopullisesti nousten uudelleen esille elokuvassa.
Alla linkki juttuumme:
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.