Riemunkiljuntaa Elsaojalla – 22,22 g

 Hädäksi luulivat kahvitauolla olevat miehet kultamontulta kuuluvaa kiljuntaa kaivukauden lopussa Elsaojalla, Palsin sivupurolla. Syy oli aivan toinen, isomushippu kultarännissä. Näin tuota tilannetta kuvailee itse löytäjä Eila Heikkilä Hattulasta.

 -          Olin heittelemässä soraa ränniin 24.9. 2014 noin kello 18 räntäsateessa ja jo melkein lopettelemassa, kun huomasin oudon möykyn kivien seassa. En meinannut uskoa silmiäni, mutta totta se oli. Möykky oli kultaa.

Aloin kutsua miestäni Heikkiä ja Leppäsen Anttia, jotka olivat kodassa kahvilla.
Ensin he luulivat, että minulla oli jokin hätä. Pian heille selvisi mistä kiljuminen johtui. Vaaka otettiin tietysti heti esiin ja painoksi todettiin 22,22 g.
Elsaojan haltijat antoivat minulle syntymäpäivälahjan, sillä syntymäpäiväni oli
seuraavana päivänä.
Olen käynyt kaivelemassa kultaa yhtenätoista kesänä. Viisi vuotta meillä on ollut oma valtaus Eilan kulta 1 ja Eilan kulta 2. Kahtena vuonna valtauksilla on kaivettu koneella. Minä olen kuitenkin kaivanut käsin ja rännännyt vapaalla virralla.
Hipun nimeksi annoin `´ Eilan unelma´` , vaikka hippu toiselta puolelta muistuttaa
kotkaa.

Terveisin ikionnellinen Eila Heikkilä

Eila, kultaränni, rihla, ensilumi ja rihlassa isomus Elsaojalla.

Eila, kultaränni, rihla, ensilumi ja rihlassa isomus Elsaojalla.

Tässä on valtausten eli kullanhuuhto-alueiden rypäs Palsinojan latvalla Tukesin kartasta. Elsaoja on keskellä kuvaa pohjoisesta laskeva puro. Koko jokilaakso on täynnä työmaita Ivalojoelle saakka.

Tässä on valtausten eli kullanhuuhdonta-alueiden rypäs Palsinojan latvalla Tukesin kartasta. Elsaoja on keskellä kuvaa pohjoisesta laskeva puro. Koko jokilaakso on täynnä työmaita Ivalojoelle saakka.

Tältä alueelta Palsinojan latvoilta on viime vuosina löytynyt useita isoja kultahippuja ja jokivarsi on täyttynyt valtauksista. Eniten väkeä käy Lapin Kullankaivajain liiton kahdella jäsenille tarkoitetulla kullanhuuhdonta-alueella, joilta on myös löytynyt näyttäviä kultahippuja. Palsinoja laskee Ivalojokeen  Ritakosken alapuolella ja joen suupuolelta löytyi kilokaupalla kultaa 1871 Nordlingin ja Piponiuksen valtauksilta. Saman vuosikymmenen lopulla kullankaivu hakeutui ylemmäs jokivartta. Palsinojan kultahistoria on ollut varsin värikäs viime vuosikymmeninäkin, erityisesti 1980-luvulla, jolloin alueella toimi Heikki Korhosen konetyömaa ja matkailuhuuhtomo. Joen latvoilla vaikuttivat vuosikausia kullankaivajat Lasse Kock, Teuvo Pulkkinen, Erkki Kuusenmäki, Pekka Talvio, Liisa Vihko sekä heidän jälkeensä pitkäaikaisempina muun muassa Mikko Aalto ja Sulo Tunturi, jolla on nimissään painavin Palsin kultahippu; Veini 145,1 grammaa  v.  1992.

Kultahipun artikkelissa isomushipusta liiton valtauksella (hieman alempana) oleva valokuva, jossa Lasse Kock opastaa v. 2004 silloisia alueen kaivajia, on Elsaojan ja Palsinojan yhtymäkohdan tienoilta.

Linkki tarkistettuun Hippulistaan:

Hippulista 19.10.14

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Heurekassa Maan alle-näyttely

Heurekassa Vantaalla on avattu 11.10.2014 uusi näyttely, joka kiinnostaa myös kullankaivajia.

MAAN ALLE näyttelyssä esitellään mitä maamme uumenista löytyy ja mitä sekä miten siellä rakennetaan tunneleita, teitä, rautateitä, metroja sekä kaivoksia.

Jokainen kävijä saa huuhtoa itselleen oman kultahipun. Kultahiput on aitoja Lemmenjoen hippuja Miessijoelta Terhi ja Mika Telilän kaivamina.

1975002_10152729746732403_7552401371545077919_n[1]

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Lemmenjoen Miessiltä isomuksia

Muutaman päivä välein löytyneet kaksi hippua ovat joskus saattaneet irrota toisistaan; alla 32,2 ja yllä 12,5 g hiput

Muutaman päivän välein löytyneet kaksi hippua ovat joskus saattaneet irrota toisistaan; alla 32,2 ja yllä 12,5 g hiput

Loppukesällä 2014 on tullut tieto muutamasta isomuslöydöstä Lemmenjoella. Pekka Itkosen ja Pirjo Lainesalon työmaalta Miessin yläjuoksulta löytyi syyskuun alussa 32,5 grammaa painava hippu, jolle annettiin nimeksi ”Rooman Prefekti” kasvoja muistuttavat ulkonäön mukaan. Prefekti oli roomalainen viranhaltija.  Samasta montusta löytyi muutama päivä aikaisemmin 12,5 g painava hippu nimeltään ”Mörkö”.  Kimpaleet sopivat niihin hyvin yhteen, että ne ovat joskus aikojen alussa saattaneet irrota toisistaan.  Löytöpaikka sijaitsee runsaat 200 m Pihlamäen kuvermentin kämpästä ylävirtaan eli läheltä kaivospiirin rajaa. Hiput ovat löytäneet arvoisensa omistajan hyvin pian.

Vasemmalla Mörkö, oikealla Rooman Prefekti.

Vasemmalla Mörkö, oikealla Rooman Prefekti.

Tämä löytö on painavin  kuluneen kesän julkaistuista  kultahipuista, mutta ei liene painavin Lemmenjoelta löydetyistä. Toivomme lisää uutisia!

Kiitos kuvista Pippa ja Pekka

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kultasymposium etsi nykyisyyden avaimia historiasta

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanenpaljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanen paljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Yhteistyö ja sopuisa yhteiselo menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä ihmisten, toimijoiden ja viranomaisten kesken nousi keskeiseksi teemaksi Kultasymposiumissa 2014.  Samalla juhlistettiin Tankavaaran kullan löytämisen 80. vuotta ja paljastettiin patsas löytöpaikalla. Perinteisen symposiumin järjesti Tankavaaran Kultamuseo.

Tankavaaran, Purnumukan ja Vuotson alue muodostaa Lapinkin oloissa ainutlaatuisen rikkaan alueen, jossa yhdistyvät kullankaivu, saamelaisuus, vuosisatainen Sompion kulttuuri, vanhat kulkukeinot, sotavuosien jättämät jäljet ja muistot, sanoi  kirjailija Seppo J. Partanen avauspuheessaan.  Hän toimi myös symposiumin puheenjohtajana. Avauspuhe on luettavissa  kokonaisuudessaan tämän linkin takaa:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tankavaaran-kultahistoria/historia-ja-menneisyys-elaa-tankavaaran-tantereilla/

Museosäätiön asiamies Kauko Launonen kertoi Tankavaaran Kultakylän ja museon värikkäästä yli 40 vuotta jatkuneesta historiasta. Tietokirjailija Lauri Skants on useita vuosia tutkinut alueen menneisyyttä ja haastatellut ihmisiä tekeillä olevaa kirjaa varten. Hän kertoi Purnumukan saamelaiskylän kaivaneen kultaa Lauttaojalla ainakin jo vuonna 1933. Seuraavana kesänä tieto kullasta toi paikalle myös muita kullankaivajia ja alkoi kilpailu valtauksista.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Geologi ja Lapin Kullankaivajain liiton edunvalvoja Antti Peroniuksen aiheena oli kullan esiintyminen ja erityispiirteet Tankavaaran puroissa. Hänellä oli myös omakohtaista kerrottavaa isoisänsä ja setänsä hyvistä kaivutuloksista 1930- ja 1940-luvuilta. Kultaa punnittiin kiloina! Erikoistutkija Olli Sarapää GTK:sta kertoi Mäkärän eli Mäkärärovan alueen uusista kulta-hematiittijuonien tutkimuksista viime kesinä. Esiintymä löydettiin 1930-luvulla ja sitä tutkittiin paljonkin 1950-luvulta alkaen.

Ihminen ja ihmisen hyvinvointi on eräs Metsähallituksen luontopalvelujen keskeisimpiä toimintatavoitteita, sanoi usean kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen johtaja Pirjo Seurujärvi. Hän nosti esille myös avoimen keskustelun ja yhteistyön tarpeen ja merkityksen. Metsähallitus ja Kultamuseo on tehnyt vuosia kiinteää yhteistyötä kultahistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja rakennusten  entisöimisessä.

Arkeologi Eija Ojanlatvan aiheena oli Saamelaisalueen arvokkaiden maisema-alueiden inventointi, johon kuuluvat myös kullankaivukohteet. Projektipäällikkö Venla Karkola toi terveiden Lapin Kultainen Geopark hankkeen vaiheista ja vastaanotosta Kanadassa pidetyssä maailmalaajuisessa konferenssissa. Inarin ja Sodankylän kuntien mukaantulo Geoparkin perustamiseen ratkeaa syksyn 2014 aikana ja myönteisessä tapauksessa hakemus Geopark-statuksen saamisesta voidaan jättää ensi vuoden alussa.

Kullan löytöpaikalle patsas

Purnumukan saamelaisa kulapurolla 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

Purnumukan saamelaisa Lauttaojalla kullankaivussa 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

 

Tankavaaran kulta löydettiin 1930-luvun alkupuolella Purnumukassa asuvan Sauva-Askak Peltovuoman näkemän unen perusteella. Paikan on jo kauan tiedetty olevan Lauttaojalla, mutta Lauri Skantsin tutkimusten ja haastattelujen perusteella Kultamuseo saattoi nyt riittävällä varmuudella paljastaa löytöpaikalla patsaan. Kulta ja kullankaivu olivat Purnumukan kylän asukkaille tuttuja jo kymmeniä vuosia ennen Tankavaaran kullan löytymistä. Kyläläiset olivat mukana kullankaivussa Ivalojoella, Sotajoella ja Laanilassa jo 1900-luvun alusta alkaen. He saattoivat kaivaa kultaa myös Tankavaarassa jo ennen vuotta 1934, jolloin tieto kullasta alkoi levitä laajemmalti. Löytöpaikka sijaitsee noin 600-700 m Tankavaaran Kultakylän pohjoisesta nelostien liittymästä pohjois-koilliseen. Alueella on vuosia kaivettu kultaa kaivospiirissä, jonka etelälaidassa patsas sijaitsee.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Palsinojan isomus liiton valtaukselta


Kuluneen kesän toistaiseksi suurin kultahippu 21,4 grammaa löytyi Lapin Kullankaivajain liiton jäsenvaltaukselta Palsinojalta 18. elokuuta. Löytäjä oli Arto Kunelius, joka harjoitteli vuotta aiemmin kullankaivua samassa paikassa muutaman kerran ja nyt hippu löytyi heti kättelyssä toisesta lapiollisesta soraa. Aiemmin uutisoimme hipun löytyneen viereiseltä yksityiseltä valtaukselta, mutta uutislähteemme Inarilainen oikaisi tiedon viikkoa myöhemmin toiminnanjohtaja Kai J. Rantasen kertomana.

Hakemistot sivulla on päivitetty 26.9.2014 Henkilötiedosto, Asiatiedosto, Kultatiedosto sekä Kirjallisuus luettelo. Käy tarkistamassa, löytyykö sinun tietosi henkilöhakemistosta.

Hipputeos on lisännyt nettisivullensa kullankaivuvälineitä sekä englanninkielisiä kultakirjoja. Käy katsomassa www.hipputeos.fi

Tässä kuva uuden Kullankaiavjan oppaan sivusta; yläkuvassa Lasse Kock opastaa uusia valtauksen omistajia kultahippujen perään v. 2004, alakuvassa sama paikka 2011, jolloin liiton jäsenistö on muutaman vuoden ehtinyt möyriä puron rannoilla.

Tässä kuva uuden Kullankaivajan oppaan sivusta; yläkuvassa Lasse Kock opastaa uusia valtauksen omistajia kultahippujen perään v. 2004, alakuvassa sama paikka 2011, jolloin liiton jäsenistö on muutaman vuoden ehtinyt möyriä puron rannoilla.

LKL:lla on Palsinojan latvoilla kaksi jäsenistön vapaasti käytössä olevaa kullanhuuhdonta-aluetta eli valtausta; Gollediggi eli entinen Sopukulta sekä Bizebaze Palsi eli entiset Palsin Paras ja Palsin suo. Kaikkiaan liiton hallinnassa on 8 valtausta, joilla kesäisin käy  vajaa tuhat jäsentä kaivamassa ja huuhtomassa kultaa. Liiton jäsenmäärä on nykyisin noin 4 000.

Aiemmin samoilla paikoilla kaivoivat tuusulalaiset Esa Noukkala ja Raimo Niemelä. He luovuttivat valtauksen liitolle kymmenkunta vuotta sitten. Vieressä sijainnut valtaus oli jo aiemmin siirtynyt liiton hallintaan, mikä toi runsaasti liikennettä, kaivajia ja rauhattomuutta. ”Ainahan se kirpaisee, kun vanhalta paikalta löytyy isomushippu, mutta lopulta olemme ihan tyytyväisiä. Esa kaivoi yhden kesän lehmänkokoisen kiven ympäristöä päästäkseen kiven alle. Seuraavana kesänä paikan siirryttyä liitolle ensimmäinen kaivaja siirsi kiven ja sen alta löytyi 3 gammaa painava hippu. Saimme hyvää tietoa paikan kultapitoisuuksista edesmenneeltä Lasse Kockilta, joka kaivoi siinä useita vuosia 1980-luvun alussa”, kertoi Raimo Niemelä.

Linkki LKL:n sivuille:

http://www.kullankaivajat.fi/page23.php

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Tankavaarassa juhlittiin Petronellaa ja kultamiesliittoa

Solange vastaanottaa LKL:n viirin ja kunniajäsenyyden äidilleen Petronellalle. Tytti Bräysyn kullasta ja hopeasta valmistama kaulakoru ”Petronella kukkulat” viehätti myös oikealla istuvaa Jennyä.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

145 vuotta sitten löytyi Lapin kulta Ivalojoelta, 115 vuotta sitten puhkesi kalliokultakuume Laanilassa, 80 vuotta sitten Sauva-Aslak näki unessa Tankavaaran kultapaikan, 80 vuotta sitten löytyi kultahistorian suurin hippu Luton latvoilta, pian 70 sitten löytyi Lemmenjoen Morgamojan kulta, 65 vuotta sitten perustettiin Lapin Kullankaivajain liitto.
Tässä tilaisuudessa on jotakin maagista taikaa; Lemmenjoen Morgamin eli Pellisen kämpälle kokoontui 27 kullankaivajaa 18.syyskuuta 1949. He perustivat Lapin Kullankaivajain liiton ja päättivät jäsenmaksuksi 1 g kultaa varsinaisilta ja 2 g kannattajajäseniltä.
Kahvia kokouksen osanottajille keitti hollantilainen Sylvia Petronella Antoinetta van der Moer. Hän oli tullut Suomeen kesäkuun alussa, Lappiin elokuun puolivälissä, kävellyt Lemmenjoelle ensin Laanilasta noin 100 km ja toisen kerran Inarista. Hän oli tehnyt työtä kuulun kultaporukan kokkina kolmisen viikkoa ennen tuota kokousta. Viikkoa aikaisemmin 11.9. oli kämpällä juhlittu hänen 26-vuotispäiviää.

Kaksi viikkoa kokouspäivästä Petronella oli matkalla Suojelupoliisin kyydissä Ivalosta Rovaniemen kautta Helsinkiin. Tuolta matkalta hän ei enää koskaan palannut; kuulustelujen ja oikeusistuntojen jälkeen hänet lähetettiin laivalla Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Hollantiin lokakuun lopulla.

Kuuntele alla olevasta linkistä Heikki Kokon muistelot Petronellasta. Äänite on tehty 1980-luvun alussa Inarissa Ranta-Marin keittiössä radio-ohjelmaan ”Oikotie vai elämäntapa” tekijöinä Martti Timonen ja Seppo J. Partanen.

 

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Näin Raumalan Nipa muisteli tyhjää hetkeä Petronellan jälkeen 1969 ilmestyneessä kirjasessani Lemmenjoen kultamaat:

- Vuonna -49 Lemmenjoen kultamailla vaikutti uhkeamuotoinen hollantilainen tyttölapsi Petronella. Hänestä kirjoittivat lehdet paljonkin – enimmäkseen pelkkää puppua. Tulkoon kuitenkin vielä kerrottua niistä jälkitunnelmista, kun Petronella oli karkotettu.
– Koskis Erkki, Haris Pena ja minä olimme juuri olleet juhlimassa Ivalon matkailuhotellissa Petronellan kanssa ja Suomen ahdasmielinen poliisi oli vienyt meiltä tytön mennessään.
– Typertyneinä ja allapäin mentiin seuraavana päivänä Ranta-Marin kahvilaan. Yksi meistä heltyi kyyneliin, joista ei näyttänyt loppua tulevan. Lopulta ei auttanut muu kuin viedä itkijä kaksissamiehin ulos ja antaa kunnon selkäsauna. Poru loppui siihen.

Hän on ollut kateissa, mutta ei unohdettuna 65 vuotta. Hänestä on tehty kirjoja, lauluja, hänen mukaansa on nimetty ravintoloita, veneitä, lapsia. Häntä on yritetty löytää kunniavieraaksi kuninkaallisille, elokuvatähdeksi, lehtijuttuihin, kullankaivajien vieraaksi ja avuksi, hänestä on syntynyt kuolematon legenda.

Hän on täällä tänään.
Kunniavieraanamme ovat Petronellan tytär Solange ja hänen ystävänsä Jennifer.
Solange ja Jenny; olemme onnellisia ja kiitollisia siitä, että Te olette täällä ja toitte mukananne Petronellan , jota kaikki Lapin kullankaivajat ovat toivoneet näkevänsä 65 vuotta.
Petronella on nyt löytänyt lopullisen leposijansa Suomen Lapista niiden ystävien keskeltä, joiden kanssa hän vietti elämänsä ikimuistoisimmat hetket; Jaakko Isola, Heikki Kokko, Kullervo Korhonen, Jukka Pellinen, Aaro ja Niilo Raumala, Kullervo Korhonen. He ovat kaikki legendoja, joiden elämä kerran lyhyen tuokion solmiutui yhteen Lemmenjoella ja Lapissa.
He ovat nyt ikuisesti yhdessä kultamailla ja Suomen tarinaperinteessä. He kertovat tarinaa ihmisen ikuisesta onnen etsimisestä, kullasta ja kullankaivajista Suomen Lapissa, sotavuosien jälkeisestä kaoottisesta maailmasta, jossa jokainen yritti selviytyä kykyjensä ja taitojensa mukaan.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla Tuhkapyrkyrien muistopaadelle. Alla laatan teksti kameramiehen heijastuksella koristeltuna.

Muistolaatta

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petrenolla tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petronellan tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Kullankaivun perinteeseen on aina kuulunut se, että sinne tuodaan vain se, mitä repussa voidaan kantaa. Ei menneisyyttä, ei epäonnistumisia, ei rikkeitä tai rikoksia, täällä jokainen voi aloittaa puhtaalta pöydältä niillä eväillä, kyvyillä ja taidoilla, mitä mukana on. Näin Petronella valloitti Lemmenjoen 130 kullankaivajaa syyskesällä 1949 ja teki itsestään kuolemattoman legendan.
Kiitos Teille Solange ja Jenny, että olette nostaneet Petronella tarinan julkisuuteen Amerikassa. Täältä Suomesta ja Lapista se ei ole koskaan kadonnut.

 

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

 

 

 

Emme ole täällä todistamassa Petronellan legendan loppua vaan sen jatkumista ja maailman valloitusta.

Iloomme Petronellan paluusta sekoittuu myös ripaus surua ja haikeutta. Hänen lisäkseen olemme juuri menettäneet kaksi Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäsentä; kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi (1912 – 2014) ja Lemmenjoen kullan löytäjä Niilo Ranttila (1924 – 2014). Kaikki jättivät jälkeensä unohtumattomat, miellyttävät muistot heidät tunteneille, ja he ansaitsevat pysyvän sijansa kullankaivun historiassa.

Seppo J. Partanen, juhlapuhe Lapin kullankaivajain liiton 65-vuotisjuhlissa Tankavaarassa 31.7.2014

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Tankavaarassa tapahtui heinä- ja elokuun alussa paljon muutakin. Muutaman kilometrin päässä Kultakylästä muistettiin Mähösen Mattia, hauskaa seuramiestä, kullankaivajaa ja kullankaivun vaikuttajaa. Mitä Loijakkakurussa tapahtui, katso tästä linkistä:

http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/mahosen-matti-muistettiin-tankavaarassa/

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Opaskirja kullanhippujen etsijälle

Kansi.indd

Uusittu Kullankaivajan opas 

Kulta on houkutellut ihmisiä Lapin tunturipurojen rannoille pian 150 vuotta. Kullankaivu on raskasta työtä. Se edellyttää tietoa, taitoa, lakien ja määräysten noudattamista, lupia ja anomuksia. Parhaimmillaan se on myös elämäntapa, johon kuuluu aidon ja alkuperäisen luonnon kokeminen, erämaan rauha, Lapin kesän kiihkeä rytmi ja pieni mahdollisuus löytää suuri kultahippu. Kullankaivu on tällä hetkellä hyvin suosittua, siitä kertoo muun muassa Lapin Kullankaivajain liiton jäsenmäärä; yli 3000.

Kullanetsinnän saloihin johdattaa kaivukauden 2014 alussa julkaistu Seppo J. Partasen ja Raimo Niemelän kirja Kullankaivajan opas. Kummallakin tekijällä on takanaan kymmenien vuosien kokemus kullankaivajana ja kultahistorian tutkijana.

Kullanhuuhdonta on Suomessa kokenut suuria muutoksia viime vuosina. Uusi kaivoslaki toi uudet velvoitteet ja määräykset, viranomaiset ja byrokratian, hinnat ja maksut. Ne on jokaisen kullankaivua suunnittelevan tunnettava ja osattava suunnistaa byrokratian mutkaisilla poluilla. Kullankaivaja joutuu tekemisiin monien eri virkamiesten kanssa. Heidän työtään ja tekemistään valvovat kunta, valtio, metsähallitus, ympäristö- ja rakennusviranomaiset. Työstä ja työn jäljistä ovat kiinnostuneet myös paikalliset ihmiset, poromiehet, retkeilijät, metsästäjät, kalastajat.

Lapin kullankaivun maailmanlaajuinen erikoispiirre on se, että se tapahtuu samoilla alueilla, jossa kultaa on haettu kymmenien sukupolvien ajan. Vanhojen kullankaivajien jäljet, kulkureitit, kämpät ja asumusten jäljet, valtaus- ja rajapyykit ovat jo muinaismuistoja, joilla on lain suoja. Kirjasta löytyy tietoa kullankaivun historiasta niin meillä kuin maailman kultakentilläkin, joilta tietotaito kullanetsintään Suomeen tuotiin merimiesten mukana 1860-luvun lopulla.

Kullankaivu on mitä suurimmassa määrin myös tekniikkalaji. Perinteisillä tavoilla eli lapiolla, hakulla, rännillä ja vaskoolilla kulta tuskin taskun pohjalle kulkeutuu. Tarvitaan monenlaista konetta, laitetta, pientä ja suurta apuvälinettä, jotta hengetön kultahippu pystytään erottelemaan maaperästä lasiputkeen. Näitä apuvälineitä Suomessa ja maailmalla on kehitelty runsaasti. Kirjan tekijät vierailivat Kalifornian vanhoilla kultakentillä ja tutustuivat samalla kultamessuilla esillä oleviin kullankaivun koneisiin, laitteisiin ja työkaluihin. Niitä esitellään runsaasti kuvin ja sanoin kirjan sivuilla.

Kaliforniassa valmistetaan suuri osa kullankaivajien eri puolilla maailmaa käyttämistä koneista, laitteista, apuvälineistä ja työkaluista. Kuva on Placervillen kullankaivumessuilta huhtikuussa 2014.

Kaliforniassa valmistetaan suuri osa kullankaivajien eri puolilla maailmaa käyttämistä koneista, laitteista, apuvälineistä ja työkaluista. Kuva on Placervillen kullankaivumessuilta huhtikuussa 2014.

Kirjassa on runsaasti käytännön neuvoja kullanhuuhdonnasta, vaskauksesta, rännin rakentamisesta, vesijohtojen, letkujen, höyry- ja sähkövoiman käytöstä, kultaleirin varustamisesta saunan ja WC:n rakentamiseen sekä työn jälkien maisemoinnista.

Kullankaivajan oppaassa on yli 200 sivua, runsaasti kuvia ja karttoja, osoitteita ja linkkejä, ohjepiirustuksia teknisistä laitteita ja rakenteista. Kirja ilmestyy kesäkuun puolivälissä ja sen ohjehinta on 27,90 euroa.

Lisätietoa löytyy kustantajan nettisivuilta www.hipputeos.fi.

Tässä linkki oppaan sisältöön:       Kullankaivajan oppaan sisältö

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Pieni helpotus kaivoslakiin

Kansanedustaja Heikki Auton tekemän aloitteen pohjalta eduskunta hyväksyi kaivoslakiin pienen muutoksen, joka helpottaa hieman kullankaivajien ahdinkoa. Kullanhuuhdonta-alueiden jatkolupiin tehtävät valitukset eivät heinäkuun alun 2014 jälkeen keskeytä kullankaivua. Muutos ei koske niitä kymmeniä kullanhuuhdontalupia, jotka ovat odottamassa valitusten käsittelyä.

Auton muutosehdotuksen allekirjoitti kaikkiaan 122 kansanedustajaa. Muuttunut kaivoslain pykälä on tässä:

169 §

Päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta

Kaivosviranomainen voi perustellusta syystä
hakijan pyynnöstä malminetsintäluvan tai kullanhuuhdontaluvan
voimassaolon jatkamista
taikka kaivoslupaa tai kaivosturvallisuuslupaa
koskevassa päätöksessä määrätä, että luvassa
yksilöityihin toimenpiteisiin voidaan valituksesta
huolimatta ryhtyä lupapäätöstä noudattaen.
Sanottu ei koske uraanin tai toriumin tuottamista
koskevaa kaivoslupaa.
 

 Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen kommentoi  muutosta blokissaan näin:

”Lakirintamalla olemme saamassa odotetusti pienen muutoksen kaivoslakiin. Heinäkuun alun jälkeen myönnettäviin jatkolupiin mahdollisesti tehtävät valitukset eivät enää keskeytä toimintaa. Kullankaivaja saa jatkaa entiseen malliin, joskin väliaikaisesti pitänee pankkiin vakuussaldoa kasvattaa. Toiminta on tuttua ympäristöluvallisille kaivajille jo jonkun vuoden takaa. Hyvä näin. Harmi tosin ettemme saaneet lakia takautuvasti voimaan, joten ne jotka ovat jo käräjäkierroksella jatkolupiensa kanssa, joutuvat lupapäätöksiä sieltä odottamaan.”

Joukon kirjoitus kokonaisuudessaan on tämän linkin takana: http://kullankaivajat.blogspot.fi/
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kullankaivajako luonnonsuojelija?!

Kuukkeli 1Kullankaivun ja luonnonsuojelun suhteet ovat viime vuosikymmeninä olleet ristiriitaiset. Mutta millä tavoin voi yhdistää nämä kaksi asiaa, olla yhtä aikaa kaivaja ja luonnon suojelija. Yksi elävä ja toimiva esimerkki tästä on inarilainen Vesa Luhta. Hän on kaivanut kultaa vuodesta 1978 alkaen Sotajoen Moberginojalla, sukeltanut sitä Ivalojoen Kultalan suvannosta, etsinyt ja löytänyt monta uutta kultapaikkaa. Samalla hän on  Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston puheenjohtaja, Inarin Luonnonystävien pitkäaikainen puheenjohtaja, Suomen Luonnonsuojeluliiton liittohallituksen jäsen, kullan lapiokaivaja, joka vetää myös lintukursseja ja on julkaissut Inarin Lapin lintu- ja luontokohdeoppaan, useita luonto- ja retkeilykirjoja sekä kirjoittaa jatkuvasti artikkeleja sanoma- ja aikauslehtiin.

Hyvätasoinen netissä luettava retkeily- ja luontolehti  Outa on julkaissut viime kesänä Vesa Luhdasta henkilöhaastattelun sarjassa ”Ihminen nimen takana”. Siinä Vesa kertoo luonnontutkijan ja kullankaivajan taustansa sekä tilittää näkemyksiään kullan ja luonnon suhteista.

Tässä näyte haastattelusta;

 -          Onhan tämä mennyt aika omituiseksi. Minun on tehtävä Ivalojoelle tänä syksynä jatkoaikahakemus, ja koko homma saattaa tyssäytyä Saamelaiskäräjien oikkuihin pariksi vuodeksi. Kyllähän semmoinen huolettaa. Koko kullankaivuu ei enää paistattele semmoisessa gloriassa kuin miltä Seppo J. Partanen sai sen näyttämään mainioissa Kulta-Lapin oppaissaan. Osasyynsä tähän on muutamien kaivajien ylilyönneissä, mutta ennemminkin kaupunkilaisvihreiden ehdottomien oletusten maailmoissa. Ja onhan sekin kyllä melkoista pelleilyä, että Kullankaivajain liitossa on yli 3000 jäsentä! Jos ne kaikki oikeasti päästetään maastoon, niin huhhuh!

Epäkohtia valtiovalta ja maanhaltija ovat koettaneet vähentää korottamalla maksuja. Kun 1980 sai kaikki vuosikustannukset hoidettua noin 5 grammalla hienokultaa, niin nyt niihin tarvitaan jo noin 35 grammaa. Itse en ole huolissani kullan loppumisesta. Minulla riittää Moberginojalla kohtalaista työmaata eliniäkseni ja Ivalojoellakin ainakin 10 vuodeksi.

 Lue koko Vesan haastattelu tästä linkistä:

 http://www.outa.fi/joomla3/index.php?option=com_content&view=article&id=589:vesa-luhta&catid=61:ihminen-nimen-takana&Itemid=176

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Tiera on poissa

Tiera kesäkuu 2012

Kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi kuoli 16. kesäkuuta 2014 Rovaniemellä 102 vuotiaana. . Tiera oli kaupungin vanhin asukas ja hän kirjoitti elämänsä loppuun asti. Viimeiset tekstinsä Tiera lähetti kustantajalle muutama kuukausi sitten.

Siunaustilaisuus ja hautajaiset pidettiin Rovaniemellä perjantaina 27. kesäkuuta 2014.

Näin Tieran poismenosta kirjoitti hänen viimeisin ja pitkäaikainen työnantajansa Lapin Kansa:

http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194907521584/artikkeli/arvo+ruonaniemi+kuollut.html
 
Lisää Tierasta linkistä;
 
http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/tiera-han-on-mennyt-rajan-taa/
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä