Palsinojan isomus liiton valtaukselta


Kuluneen kesän toistaiseksi suurin kultahippu 21,4 grammaa löytyi Lapin Kullankaivajain liiton jäsenvaltaukselta Palsinojalta 18. elokuuta. Löytäjä oli Arto Kunelius, joka harjoitteli vuotta aiemmin kullankaivua samassa paikassa muutaman kerran ja nyt hippu löytyi heti kättelyssä toisesta lapiollisesta soraa. Aiemmin uutisoimme hipun löytyneen viereiseltä yksityiseltä valtaukselta, mutta uutislähteemme Inarilainen oikaisi tiedon viikkoa myöhemmin toiminnanjohtaja Kai J. Rantasen kertomana.

Tässä kuva uuden Kullankaiavjan oppaan sivusta; yläkuvassa Lasse Kock opastaa uusia valtauksen omistajia kultahippujen perään v. 2004, alakuvassa sama paikka 2011, jolloin liiton jäsenistö on muutaman vuoden ehtinyt möyriä puron rannoilla.

Tässä kuva uuden Kullankaivajan oppaan sivusta; yläkuvassa Lasse Kock opastaa uusia valtauksen omistajia kultahippujen perään v. 2004, alakuvassa sama paikka 2011, jolloin liiton jäsenistö on muutaman vuoden ehtinyt möyriä puron rannoilla.

LKL:lla on Palsinojan latvoilla kaksi jäsenistön vapaasti käytössä olevaa kullanhuuhdonta-aluetta eli valtausta; Gollediggi eli entinen Sopukulta sekä Bizebaze Palsi eli entiset Palsin Paras ja Palsin suo. Kaikkiaan liiton hallinnassa on 8 valtausta, joilla kesäisin käy  vajaa tuhat jäsentä kaivamassa ja huuhtomassa kultaa. Liiton jäsenmäärä on nykyisin noin 4 000.

Aiemmin samoilla paikoilla kaivoivat tuusulalaiset Esa Noukkala ja Raimo Niemelä. He luovuttivat valtauksen liitolle kymmenkunta vuotta sitten. Vieressä sijainnut valtaus oli jo aiemmin siirtynyt liiton hallintaan, mikä toi runsaasti liikennettä, kaivajia ja rauhattomuutta. ”Ainahan se kirpaisee, kun vanhalta paikalta löytyy isomushippu, mutta lopulta olemme ihan tyytyväisiä. Esa kaivoi yhden kesän lehmänkokoisen kiven ympäristöä päästäkseen kiven alle. Seuraavana kesänä paikan siirryttyä liitolle ensimmäinen kaivaja siirsi kiven ja sen alta löytyi 3 gammaa painava hippu. Saimme hyvää tietoa paikan kultapitoisuuksista edesmenneeltä Lasse Kockilta, joka kaivoi siinä useita vuosia 1980-luvun alussa”, kertoi Raimo Niemelä.

Linkki LKL:n sivuille:

http://www.kullankaivajat.fi/page23.php

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Tankavaarassa juhlittiin Petronellaa ja kultamiesliittoa

Solange vastaanottaa LKL:n viirin ja kunniajäsenyyden äidilleen Petronellalle. Tytti Bräysyn kullasta ja hopeasta valmistama kaulakoru ”Petronella kukkulat” viehätti myös oikealla istuvaa Jennyä.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

145 vuotta sitten löytyi Lapin kulta Ivalojoelta, 115 vuotta sitten puhkesi kalliokultakuume Laanilassa, 80 vuotta sitten Sauva-Aslak näki unessa Tankavaaran kultapaikan, 80 vuotta sitten löytyi kultahistorian suurin hippu Luton latvoilta, pian 70 sitten löytyi Lemmenjoen Morgamojan kulta, 65 vuotta sitten perustettiin Lapin Kullankaivajain liitto.
Tässä tilaisuudessa on jotakin maagista taikaa; Lemmenjoen Morgamin eli Pellisen kämpälle kokoontui 27 kullankaivajaa 18.syyskuuta 1949. He perustivat Lapin Kullankaivajain liiton ja päättivät jäsenmaksuksi 1 g kultaa varsinaisilta ja 2 g kannattajajäseniltä.
Kahvia kokouksen osanottajille keitti hollantilainen Sylvia Petronella Antoinetta van der Moer. Hän oli tullut Suomeen kesäkuun alussa, Lappiin elokuun puolivälissä, kävellyt Lemmenjoelle ensin Laanilasta noin 100 km ja toisen kerran Inarista. Hän oli tehnyt työtä kuulun kultaporukan kokkina kolmisen viikkoa ennen tuota kokousta. Viikkoa aikaisemmin 11.9. oli kämpällä juhlittu hänen 26-vuotispäiviää.

Kaksi viikkoa kokouspäivästä Petronella oli matkalla Suojelupoliisin kyydissä Ivalosta Rovaniemen kautta Helsinkiin. Tuolta matkalta hän ei enää koskaan palannut; kuulustelujen ja oikeusistuntojen jälkeen hänet lähetettiin laivalla Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Hollantiin lokakuun lopulla.

Kuuntele alla olevasta linkistä Heikki Kokon muistelot Petronellasta. Äänite on tehty 1980-luvun alussa Inarissa Ranta-Marin keittiössä radio-ohjelmaan ”Oikotie vai elämäntapa” tekijöinä Martti Timonen ja Seppo J. Partanen.

 

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Näin Raumalan Nipa muisteli tyhjää hetkeä Petronellan jälkeen 1969 ilmestyneessä kirjasessani Lemmenjoen kultamaat:

- Vuonna -49 Lemmenjoen kultamailla vaikutti uhkeamuotoinen hollantilainen tyttölapsi Petronella. Hänestä kirjoittivat lehdet paljonkin – enimmäkseen pelkkää puppua. Tulkoon kuitenkin vielä kerrottua niistä jälkitunnelmista, kun Petronella oli karkotettu.
– Koskis Erkki, Haris Pena ja minä olimme juuri olleet juhlimassa Ivalon matkailuhotellissa Petronellan kanssa ja Suomen ahdasmielinen poliisi oli vienyt meiltä tytön mennessään.
– Typertyneinä ja allapäin mentiin seuraavana päivänä Ranta-Marin kahvilaan. Yksi meistä heltyi kyyneliin, joista ei näyttänyt loppua tulevan. Lopulta ei auttanut muu kuin viedä itkijä kaksissamiehin ulos ja antaa kunnon selkäsauna. Poru loppui siihen.

Hän on ollut kateissa, mutta ei unohdettuna 65 vuotta. Hänestä on tehty kirjoja, lauluja, hänen mukaansa on nimetty ravintoloita, veneitä, lapsia. Häntä on yritetty löytää kunniavieraaksi kuninkaallisille, elokuvatähdeksi, lehtijuttuihin, kullankaivajien vieraaksi ja avuksi, hänestä on syntynyt kuolematon legenda.

Hän on täällä tänään.
Kunniavieraanamme ovat Petronellan tytär Solange ja hänen ystävänsä Jennifer.
Solange ja Jenny; olemme onnellisia ja kiitollisia siitä, että Te olette täällä ja toitte mukananne Petronellan , jota kaikki Lapin kullankaivajat ovat toivoneet näkevänsä 65 vuotta.
Petronella on nyt löytänyt lopullisen leposijansa Suomen Lapista niiden ystävien keskeltä, joiden kanssa hän vietti elämänsä ikimuistoisimmat hetket; Jaakko Isola, Heikki Kokko, Kullervo Korhonen, Jukka Pellinen, Aaro ja Niilo Raumala, Kullervo Korhonen. He ovat kaikki legendoja, joiden elämä kerran lyhyen tuokion solmiutui yhteen Lemmenjoella ja Lapissa.
He ovat nyt ikuisesti yhdessä kultamailla ja Suomen tarinaperinteessä. He kertovat tarinaa ihmisen ikuisesta onnen etsimisestä, kullasta ja kullankaivajista Suomen Lapissa, sotavuosien jälkeisestä kaoottisesta maailmasta, jossa jokainen yritti selviytyä kykyjensä ja taitojensa mukaan.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla Tuhkapyrkyrien muistopaadelle. Alla laatan teksti kameramiehen heijastuksella koristeltuna.

Muistolaatta

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petrenolla tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petronellan tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Kullankaivun perinteeseen on aina kuulunut se, että sinne tuodaan vain se, mitä repussa voidaan kantaa. Ei menneisyyttä, ei epäonnistumisia, ei rikkeitä tai rikoksia, täällä jokainen voi aloittaa puhtaalta pöydältä niillä eväillä, kyvyillä ja taidoilla, mitä mukana on. Näin Petronella valloitti Lemmenjoen 130 kullankaivajaa syyskesällä 1949 ja teki itsestään kuolemattoman legendan.
Kiitos Teille Solange ja Jenny, että olette nostaneet Petronella tarinan julkisuuteen Amerikassa. Täältä Suomesta ja Lapista se ei ole koskaan kadonnut.

 

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

 

 

 

Emme ole täällä todistamassa Petronellan legendan loppua vaan sen jatkumista ja maailman valloitusta.

Iloomme Petronellan paluusta sekoittuu myös ripaus surua ja haikeutta. Hänen lisäkseen olemme juuri menettäneet kaksi Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäsentä; kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi (1912 – 2014) ja Lemmenjoen kullan löytäjä Niilo Ranttila (1924 – 2014). Kaikki jättivät jälkeensä unohtumattomat, miellyttävät muistot heidät tunteneille, ja he ansaitsevat pysyvän sijansa kullankaivun historiassa.

Seppo J. Partanen, juhlapuhe Lapin kullankaivajain liiton 65-vuotisjuhlissa Tankavaarassa 31.7.2014

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Tankavaarassa tapahtui heinä- ja elokuun alussa paljon muutakin. Muutaman kilometrin päässä Kultakylästä muistettiin Mähösen Mattia, hauskaa seuramiestä, kullankaivajaa ja kullankaivun vaikuttajaa. Mitä Loijakkakurussa tapahtui, katso tästä linkistä:

http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/mahosen-matti-muistettiin-tankavaarassa/

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Opaskirja kullanhippujen etsijälle

Kansi.indd

Uusittu Kullankaivajan opas 

Kulta on houkutellut ihmisiä Lapin tunturipurojen rannoille pian 150 vuotta. Kullankaivu on raskasta työtä. Se edellyttää tietoa, taitoa, lakien ja määräysten noudattamista, lupia ja anomuksia. Parhaimmillaan se on myös elämäntapa, johon kuuluu aidon ja alkuperäisen luonnon kokeminen, erämaan rauha, Lapin kesän kiihkeä rytmi ja pieni mahdollisuus löytää suuri kultahippu. Kullankaivu on tällä hetkellä hyvin suosittua, siitä kertoo muun muassa Lapin Kullankaivajain liiton jäsenmäärä; yli 3000.

Kullanetsinnän saloihin johdattaa kaivukauden 2014 alussa julkaistu Seppo J. Partasen ja Raimo Niemelän kirja Kullankaivajan opas. Kummallakin tekijällä on takanaan kymmenien vuosien kokemus kullankaivajana ja kultahistorian tutkijana.

Kullanhuuhdonta on Suomessa kokenut suuria muutoksia viime vuosina. Uusi kaivoslaki toi uudet velvoitteet ja määräykset, viranomaiset ja byrokratian, hinnat ja maksut. Ne on jokaisen kullankaivua suunnittelevan tunnettava ja osattava suunnistaa byrokratian mutkaisilla poluilla. Kullankaivaja joutuu tekemisiin monien eri virkamiesten kanssa. Heidän työtään ja tekemistään valvovat kunta, valtio, metsähallitus, ympäristö- ja rakennusviranomaiset. Työstä ja työn jäljistä ovat kiinnostuneet myös paikalliset ihmiset, poromiehet, retkeilijät, metsästäjät, kalastajat.

Lapin kullankaivun maailmanlaajuinen erikoispiirre on se, että se tapahtuu samoilla alueilla, jossa kultaa on haettu kymmenien sukupolvien ajan. Vanhojen kullankaivajien jäljet, kulkureitit, kämpät ja asumusten jäljet, valtaus- ja rajapyykit ovat jo muinaismuistoja, joilla on lain suoja. Kirjasta löytyy tietoa kullankaivun historiasta niin meillä kuin maailman kultakentilläkin, joilta tietotaito kullanetsintään Suomeen tuotiin merimiesten mukana 1860-luvun lopulla.

Kullankaivu on mitä suurimmassa määrin myös tekniikkalaji. Perinteisillä tavoilla eli lapiolla, hakulla, rännillä ja vaskoolilla kulta tuskin taskun pohjalle kulkeutuu. Tarvitaan monenlaista konetta, laitetta, pientä ja suurta apuvälinettä, jotta hengetön kultahippu pystytään erottelemaan maaperästä lasiputkeen. Näitä apuvälineitä Suomessa ja maailmalla on kehitelty runsaasti. Kirjan tekijät vierailivat Kalifornian vanhoilla kultakentillä ja tutustuivat samalla kultamessuilla esillä oleviin kullankaivun koneisiin, laitteisiin ja työkaluihin. Niitä esitellään runsaasti kuvin ja sanoin kirjan sivuilla.

Kaliforniassa valmistetaan suuri osa kullankaivajien eri puolilla maailmaa käyttämistä koneista, laitteista, apuvälineistä ja työkaluista. Kuva on Placervillen kullankaivumessuilta huhtikuussa 2014.

Kaliforniassa valmistetaan suuri osa kullankaivajien eri puolilla maailmaa käyttämistä koneista, laitteista, apuvälineistä ja työkaluista. Kuva on Placervillen kullankaivumessuilta huhtikuussa 2014.

Kirjassa on runsaasti käytännön neuvoja kullanhuuhdonnasta, vaskauksesta, rännin rakentamisesta, vesijohtojen, letkujen, höyry- ja sähkövoiman käytöstä, kultaleirin varustamisesta saunan ja WC:n rakentamiseen sekä työn jälkien maisemoinnista.

Kullankaivajan oppaassa on yli 200 sivua, runsaasti kuvia ja karttoja, osoitteita ja linkkejä, ohjepiirustuksia teknisistä laitteita ja rakenteista. Kirja ilmestyy kesäkuun puolivälissä ja sen ohjehinta on 27,90 euroa.

Lisätietoa löytyy kustantajan nettisivuilta www.hipputeos.fi.

Tässä linkki oppaan sisältöön:       Kullankaivajan oppaan sisältö

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Pieni helpotus kaivoslakiin

Kansanedustaja Heikki Auton tekemän aloitteen pohjalta eduskunta hyväksyi kaivoslakiin pienen muutoksen, joka helpottaa hieman kullankaivajien ahdinkoa. Kullanhuuhdonta-alueiden jatkolupiin tehtävät valitukset eivät heinäkuun alun 2014 jälkeen keskeytä kullankaivua. Muutos ei koske niitä kymmeniä kullanhuuhdontalupia, jotka ovat odottamassa valitusten käsittelyä.

Auton muutosehdotuksen allekirjoitti kaikkiaan 122 kansanedustajaa. Muuttunut kaivoslain pykälä on tässä:

169 §

Päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta

Kaivosviranomainen voi perustellusta syystä
hakijan pyynnöstä malminetsintäluvan tai kullanhuuhdontaluvan
voimassaolon jatkamista
taikka kaivoslupaa tai kaivosturvallisuuslupaa
koskevassa päätöksessä määrätä, että luvassa
yksilöityihin toimenpiteisiin voidaan valituksesta
huolimatta ryhtyä lupapäätöstä noudattaen.
Sanottu ei koske uraanin tai toriumin tuottamista
koskevaa kaivoslupaa.
 

 Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen kommentoi  muutosta blokissaan näin:

”Lakirintamalla olemme saamassa odotetusti pienen muutoksen kaivoslakiin. Heinäkuun alun jälkeen myönnettäviin jatkolupiin mahdollisesti tehtävät valitukset eivät enää keskeytä toimintaa. Kullankaivaja saa jatkaa entiseen malliin, joskin väliaikaisesti pitänee pankkiin vakuussaldoa kasvattaa. Toiminta on tuttua ympäristöluvallisille kaivajille jo jonkun vuoden takaa. Hyvä näin. Harmi tosin ettemme saaneet lakia takautuvasti voimaan, joten ne jotka ovat jo käräjäkierroksella jatkolupiensa kanssa, joutuvat lupapäätöksiä sieltä odottamaan.”

Joukon kirjoitus kokonaisuudessaan on tämän linkin takana: http://kullankaivajat.blogspot.fi/
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kullankaivajako luonnonsuojelija?!

Kuukkeli 1Kullankaivun ja luonnonsuojelun suhteet ovat viime vuosikymmeninä olleet ristiriitaiset. Mutta millä tavoin voi yhdistää nämä kaksi asiaa, olla yhtä aikaa kaivaja ja luonnon suojelija. Yksi elävä ja toimiva esimerkki tästä on inarilainen Vesa Luhta. Hän on kaivanut kultaa vuodesta 1978 alkaen Sotajoen Moberginojalla, sukeltanut sitä Ivalojoen Kultalan suvannosta, etsinyt ja löytänyt monta uutta kultapaikkaa. Samalla hän on  Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston puheenjohtaja, Inarin Luonnonystävien pitkäaikainen puheenjohtaja, Suomen Luonnonsuojeluliiton liittohallituksen jäsen, kullan lapiokaivaja, joka vetää myös lintukursseja ja on julkaissut Inarin Lapin lintu- ja luontokohdeoppaan, useita luonto- ja retkeilykirjoja sekä kirjoittaa jatkuvasti artikkeleja sanoma- ja aikauslehtiin.

Hyvätasoinen netissä luettava retkeily- ja luontolehti  Outa on julkaissut viime kesänä Vesa Luhdasta henkilöhaastattelun sarjassa ”Ihminen nimen takana”. Siinä Vesa kertoo luonnontutkijan ja kullankaivajan taustansa sekä tilittää näkemyksiään kullan ja luonnon suhteista.

Tässä näyte haastattelusta;

 -          Onhan tämä mennyt aika omituiseksi. Minun on tehtävä Ivalojoelle tänä syksynä jatkoaikahakemus, ja koko homma saattaa tyssäytyä Saamelaiskäräjien oikkuihin pariksi vuodeksi. Kyllähän semmoinen huolettaa. Koko kullankaivuu ei enää paistattele semmoisessa gloriassa kuin miltä Seppo J. Partanen sai sen näyttämään mainioissa Kulta-Lapin oppaissaan. Osasyynsä tähän on muutamien kaivajien ylilyönneissä, mutta ennemminkin kaupunkilaisvihreiden ehdottomien oletusten maailmoissa. Ja onhan sekin kyllä melkoista pelleilyä, että Kullankaivajain liitossa on yli 3000 jäsentä! Jos ne kaikki oikeasti päästetään maastoon, niin huhhuh!

Epäkohtia valtiovalta ja maanhaltija ovat koettaneet vähentää korottamalla maksuja. Kun 1980 sai kaikki vuosikustannukset hoidettua noin 5 grammalla hienokultaa, niin nyt niihin tarvitaan jo noin 35 grammaa. Itse en ole huolissani kullan loppumisesta. Minulla riittää Moberginojalla kohtalaista työmaata eliniäkseni ja Ivalojoellakin ainakin 10 vuodeksi.

 Lue koko Vesan haastattelu tästä linkistä:

 http://www.outa.fi/joomla3/index.php?option=com_content&view=article&id=589:vesa-luhta&catid=61:ihminen-nimen-takana&Itemid=176

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Tiera on poissa

Tiera kesäkuu 2012

Kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi kuoli 16. kesäkuuta 2014 Rovaniemellä 102 vuotiaana. . Tiera oli kaupungin vanhin asukas ja hän kirjoitti elämänsä loppuun asti. Viimeiset tekstinsä Tiera lähetti kustantajalle muutama kuukausi sitten.

Siunaustilaisuus ja hautajaiset pidettiin Rovaniemellä perjantaina 27. kesäkuuta 2014.

Näin Tieran poismenosta kirjoitti hänen viimeisin ja pitkäaikainen työnantajansa Lapin Kansa:

http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194907521584/artikkeli/arvo+ruonaniemi+kuollut.html
 
Lisää Tierasta linkistä;
 
http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/tiera-han-on-mennyt-rajan-taa/
Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kullanhuuhdotalupien käsittely viivästyy

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään KHO:2014:111 pitänyt voimassa Rovaniemen imagehallinto-oikeuden päätöksen kumota Tukesin kullanhuuhdontapäätöksen Selperinojalle 6.6.2012 perusteena, ettei Tukes ole riittävästi selvittänyt kullanhuuhdontalupien mukaisesta toiminnasta saamelaiskulttuurille aiheutuvia vaikutuksia.

(Rovaniemen hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa katselmuksen, valituksenalaisella päätöksellään 26.6.2013 saamelaiskäräjien valituksesta kumonnut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) päätöksen 6.6.2012 ja palauttanut asian Tukesille uudelleen käsiteltäväksi.)

OTE PÄÄTÖKSESTÄ KHO:2014:111

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston menettelyn arviointi

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on A:n kullanhuuhdontalupahakemuksen johdosta varannut Saamelaiskäräjille 6.3.2012 päivätyllä kirjeellään kaivoslain 38 §:n mukaisessa tarkoituksessa mahdollisuuden selvittää hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Samanaikaisesti saamelaiskäräjillä on ollut lausunnolla lukuisia muitakin kullanhuuhdontalupahakemuksia eikä se selvityksen antamiselle annetun määräajan pidentämisestä huolimatta ole antanut selvitystään. Saamelaiskäräjät on muun ohella Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle osoittamassaan 27.4.2012 päivätyssä esityksessä todennut, että se ei resurssitilanteensa takia pysty vastaamaan lausuntopyyntöihin pyydetyssä aikataulussa. Se onkin pyytänyt virastoa odottamaan saamelaiskäräjien lausuntojen valmistumista ja pidättäytymään päättämästä kullanhuuhdontalupahakemuksista ennen kuin kaivoslain 38 §:n mukainen menettely on toteutettu. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei esitykseen ole kuitenkaan suostunut vaan se on antanut päätöksen A:n 27.12.2011 vireille paneman hakemuksen johdosta 6.6.2012.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei ole menetellyt sinänsä lainvastaisesti ratkaistessaan asian selvityksen antamiselle annetun määräajan päätyttyä, vaikka se ei ole saanut saamelaiskäräjiltä kaivoslain 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua selvitystä. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että saamelaiskäräjille olisi selvityksen antamista varten toimitettu kaikilta osin selkeä ja kattava aineisto saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana mahdollisesti häiritsevistä alueiden käyttömuodoista hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.

A:n lupahakemuksessa ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston sen johdosta Metsähallitukselta, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja Inarin kunnalta saamissa lausunnoissa ei puolestaan tarkastella kaivoslain 38 ja 50 §:ssä tarkoitettuja seikkoja niin yksityiskohtaisesti ja alueiden eri käyttömuodot huomioon ottaen, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto olisi yksinomaan näiden selvitysten perusteella voinut arvioida kullanhuuhdontaluvan myöntämisen edellytyksiä kaivoslain 50 §:n kannalta. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei ole selvittänyt kullanhuuhdontaluvan myöntämiselle saamelaisten kotiseutualueella mainitussa lainkohdassa asetettuja erityisiä edellytyksiä riittävästi. Tämä ilmenee erityisesti siitä, että kysymyksessä olevan kullanhuuhdontaluvan, muiden lähialueen lupien ja alueiden muiden käyttömuotojen mukaisen toiminnan vaikutuksia saamelaiskulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta on sen päätöksessä arvioitu vain yleispiirteisesti.

Edellä lausutuista syistä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätös on lainvastainen.

Katso tästä Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kokonaisuudessaan:

http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1403502404022.html

Päätöksen johdosta Tukes joutuu käsittelemään uudelleen kaikki valituksen alla olevat luvat. Tukes selvittää nyt itselleen, mitä kullanhuuhdontalupahakemuksessa tulee selvittää luvan vaikutuksia saamelaiskulttuurin harjoittamiseen alueella. Samoin uusissa lupahakemusissa tulee hakijan ottaa huomioon, ettei luvan mukaisesta toiminnasta yksin tai yhdessä muiden lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa aiheudu sellaista haittaa, joka olennaisesti heikentäisi edellytyksiä harjoittaa saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria.

Lupien käsittely viivästyy selvitystöiden vuoksi. On myös vaara, että lupien käsittelymaksut nousevat lisääntyneiden selvitystöiden vuoksi.

Tukes antaa aikoinaan uudet ohjeet lupien hakemiseen.

Vaikka lupakäsittely viivästyy, niin kaivajien kannattaa kuitenkin hakea kullanhuuhdontalupa alueelle, joka kiinnostaa hakijaa, jotta saisi luvan vireille ja hakijalla on ensioikeus haetulle alueelle.

Kärsivällisyyttä kaikille lupahakijoille ja ymmärrystä viranomaisia kohtaan. He toimivat lain ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Tuoni kulki kultamailla

Lapin kultaveteraanien rivistö on viime aikoina harventunut. Lemmenjoen kullan löytäjä, kullankaivajana ja kansallispuiston valvojana elämäntyönsä tehnyt, Niilo Ranttila kuoli Inarissa 18. heinäkuuta 2014. Hänen kaivutyönsä jatkaja Kivikkopurolla Aku Kuusama siirtyi paremmille kultamaille 26. heinäkuuta. Kirjailija ja toimittaja Arvo Ruonaniemi siunattiin haudan lepoon Rovaniemellä. Tiera ja Niilo olivat molemmat Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäseniä. Liitto juhlii toimintansa 65. juhlavuotta Tankavaarassa 31.7. muistelemalla edesmennyttä Sylvia Petronellaa kunniavieraanaan tytär Solange ja  ystävä Jenny.

Tässä linkkejä muistokirjoituksiin:

 

Niilo Ranttila Lemmenjoen kullan löytöpaikalla kesällä 1984.

Niilo 

Tiera: http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/tiera-han-on-mennyt-rajan-taa/

Niilo: http://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/lemmenjoen-legenda-niilo-ranttila/

Petronella: http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lemmenjoki/petronella-legenda-vailla-vertaa/

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kalifornian kultakentillä 2014

Sylvia Petronella van der Moer -
matka päättyi 28.1. 2014

Ylläoleva tieto tavoitti meidät jo ennen matkaamme ja  Kaliforniassa saimme lisätietoa, oikella otsikoissa linkki Petronellan poismenosta ja hänen ikuisesta kaipuusta Lemmenjoelle, se voi ensi kesänä toteutua.

KULTA JA KULLANKAIVU NÄKYY

KAIKKIALLA KALIFORNIASSA

Seppo J. Partanen ja Raimo Niemelä, tämän sivuston ylläpitäjät, matkasivat maalis- huhtikuun vaihteessa 2014 Kalifornian kultakentillä. Alla muutamia matkakuvauksia. Pidemmän kertomuksen näet yläotsikosta Kalifornia 2014 ja sen alaotsikoista Kultakuume amerikkalaisittain sekä Keene Engineering, Pomona (julkaistu 18.4.14)

Tästä koko maailman vallannut kultakuume alkoi 1848; Sutterin sahan rakennustöissä löytyneestä hipuista.

Tästä koko maailman vallannut kultakuume alkoi 1848; Sutterin sahan rakennustöissä löytyneestä hipusta.

Kullanetsijä Robert Woodsin pukeutuminen ja varustus on loppuun asti mietitty käytännön tarpeita vastaavaksi . Hän on Sacramentosta.

Kullanetsijä Robert Woodsin pukeutuminen ja varustus on loppuun asti mietitty käytännön tarpeita vastaavaksi . Hän on Sacramentosta.

 

American Riverin kultahippuja Raimon kuudesta vaskoolista ja satunnaisista paikoista.
American Riverin kultahippuja Raimon kuudesta vaskoolista ja satunnaisista paikoista.

 

imageKalifornian kultaryntäyksen suurimmat tapahtumat sijoittuvat tien 49 varrelle. Nimi kertoo, että ryntäys alkoi vuonna 1849.
Lähdimme tutkimaan, mitä tiellä 49 tapahtuu tänä paivänä. Matkamme alkoi San Franciscosta maaliskuun lopulla ja kuljemme parin viikon verran etsimässä kultaryntäyksen nykyisyyttä ja menneisyyttä.
Takanamme on tätä kirjoittaessa kaksi tapahtumarikasta päivää ja noin 350 kilometriä; Palo Alto, Sonora, Jamestown, Columbia statepark, Angelscamp, Jackson ja edessämme ovat Sutter Creek, kullanhuuhdonnan MM-kisapaikka 2016 Placerville, Coloma ja paljon muuta. Tulemme kertomaan matkastamme sanoin ja kuvin.
Edellisestä kappaleesta on kulunut viikko. Olemme kulkeneet sen ajan omia polkujamme. Raimo on seikkaillut San Franciscossa, Golden Gate sillan yli pohjoiseen, sieltä itään Yubaan, Sutteriin ja Grass Walleyhin. Kultahippuja on kimaltanut vaskoolissa yllättävän paljon eli ei kulta ja kullankaivu täällä ole vain mennyttä historia ja se näkyy kaikkialla, historiakin. Seppo on tyttären perheen kanssa ihmetellyt Lake Tahoen talvea, upeita vuoristoa ja sinistä, kristallinkirkasta vettä. Polut yhtyvät perjantaina 4.4.14 Placervillessa, jossa lauantaina avautuu Amerikan suurin kullankaivumessu. Tässä samassa paikassa noin 3 mailia vanhan kultakaupungin kestustasta pidetään kullanhuuhdonnan MM-kisat kesällä 2016.

Amerikan suurimmat kultamessut Placervillesa toivat jälleen esille uutta kaivuvälineistöä.

Amerikan suurimmat kultamessut Placervillesa toivat jälleen esille uutta kaivuvälineistöä.

Nettiyhteydet takkuilevat tämän tästä, sivujen ja etenkin kuvien päivitys on sangen hankalaa. Kuvia on kertynyt tuhansia, kokemuksia ja tuttavuuksia lähes saman verran. Perästä kuuluu.

Lake Tahoen maisemia järven eteläosassa. Kaikki tämä lumi on satanut muutaman viime päivän aikana maalis- ja huhtikuun vaihteessa.

Lake Tahoen maisemia järven eteläosassa. Kaikki tämä lumi on satanut muutaman viime päivän aikana maalis- ja huhtikuun vaihteessa.

Raimo sai konekiimsn kultamessuilla ja tässä hän harjoittelee konekaivua.

Raimo sai konekiimsn kultamessuilla ja tässä hän harjoittelee konekaivua.

 

Muistomerkki menneiden vuosikymmenten suurista kaivutöistä ja suurtehopumpuin ruiskutetuista kukkuloita Iowa Hillin vuoristossa.

Muistomerkki menneiden vuosikymmenten suurista kaivutöistä ja suurtehopumpuin ruiskutetuista kukkuloita Iowa Hillin vuoristossa.

 

Tehoruiskuin alas ajettu kultavuori menneiltä vuosikymmeniltä.

Tehoruiskuin alas ajettu kultavuori menneiltä vuosikymmeniltä.

 

Kullanetsintä Iowa Hillin vanhalla kaivualueella päätti Placervillen kultamessut. Päivän kestävälle retkelle osallistui noin 180 ihmistä mukanaan vasakoolitne, rännit, metallinilmaisimet, pienoisrännit, rummut ja monet muut laitteet.

Kullanetsintä Iowa Hillin vanhalla kaivualueella päätti Placervillen kultamessut. Päivän kestävälle retkelle osallistui noin 180 ihmistä mukanaan vasakoolitne, rännit, metallinilmaisimet, pienoisrännit, rummut ja monet muut laitteet.

Tässä kokeillaan uudenlaista pumppuränniä.

Tässä kokeillaan uudenlaista pumppuränniä.

Lisätietoa ja kartta;

Highway 49 kultareitti

 

Seppo J. Partanen ja Raimo Niemelä

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Lemmenjoen kullankaivu saa teemareitin

Jaakko Isolan rakensi taidokkaat rivinteeraukset suojaamaan kaivupaikkaansa eroosiolta.

Jaakko Isolan rakensi taidokkaat rivinteeraukset suojaamaan kaivupaikkaansa eroosiolta.

Lapin rikkain irtokulta-alue Lemmenjoen kansallispuistossa saa lähivuosina historiaa ja nykyisyyttä esittelevän teemareitin. Se esittele monipuolisesti alueen kultahistoriaa, legendoja ja konekaivua. Asiasta on muutaman vuoden työn tuloksena valmistunut hankesuunnitelma, jonka arvellaan toteutuvan parin vuoden kuluessa.

Kulta ja kullankaivu ovat merkittävä osa Lemmenjoen ja  Lapin historiaa. Ensimmäinen tieto Lemmenjoen kullasta on vuodelta 1867, mutta vasta 1940-luvun lopun kultalöydöt saivat aikaan ryntäyksen. Pysyvää kullankaivua on ollut siitä lähtien, mutta vasta 1980-luvulla se vilkastui uudelleen ryntäykseksi. Vuosituhannen vaihteessa Lemmenjoki oli ylivoimaisesti tuottoisin huuhdontakulta-alue Lapissa. Nykyään alueella on noin 25 koneellisen kaivun kaivospiiriä ja noin 30 lapiokaivajien valtausta, kaivospiiriä tai kullanhuuhdontalupaa.

Huolimatta kullankaivun merkityksestä Lemmenjoella, sitä on esitelty alueella retkeilijöille vain kahden opastetaulun verran. Kansallispuistossa on kuitenkin vielä runsaasti merkkejä vanhasta lapiokaivusta, ja alueella kaivetaan yhä sekä lapioin että konein. Lemmenjoen kansallispuistossa vuosina 2001 ja 2011 tehtyjen kävijätutkimusten mukaan alueen kultahistorialla on suuri merkitys retkeilijöiden vaelluskohteen valinnassa. Kullankaivun historia ja nykypäivä siis kiinnostavat retkeilijöitä. Vanhojen kullankaivualueiden rivinteeraukset, kultakämpät sekä uudemmat kaivutekniikat ansaitsevat tulla esitellyiksi alueella liikkuville.

Lemmenjoen kulta-alue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Metsähallituksella on erityinen vastuu näiden valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden vaalimisesta.

Metsähallitus, Lapin kullankaivajain liitto ja Kultamuseo suunnittelevat yhteistyössä kansallispuiston kullankaivualueilla kulkevaa kullankaivun historiasta ja nykypäivästä kertovaa opastettua reittiä. Lähtökohtana on suunnitella mahdollisimman informatiivinen, vähän luontoa kuluttava ja retkeilijöille turvallinen reitti Lemmenjoen keskeisten kulta-alueiden läpi.

Tarkoitus on kertoa Lemmenjoen kullankaivun historiasta lapiokaivusta konekaivuun mahdollisemman monipuolisesti. Kullankaivun erilaiset menetelmät ja merkitys, sekä alueella toimineita kullankaivajia tullaan esittelemään reitillä. Reitillä halutaan myös tuoda esiin kullankaivuun liittyviä kiistakysymyksiä sekä koneellisen kaivun ympäristövaikutuksia. Olennainen osa opastusta tulee olemaan myös kullan geologialla – opasteissa kerrotaan miksi juuri Lapissa on niin paljon hippukultaa ja mistä sitä löytyy.

Kultareitti kulkee suurimmaksi osaksi jo olemassa olevia retkeily- tai huoltoreittejä pitkin. Uusia reittilinjauksia ei siis tarvitse juuri tehdä. Näin pystytään minimoimaan reitin vaikutus ympäröivään luontoon.

Reitti on noin 30 km pitkä ja se kulkee keskeisten kullankaivualueiden kautta. Reitti alkaa Kultahaminasta Morgamjärven lounaispäästä. Kultahaminasta reitti jatkuu Morgammaraksen lounaisen alarinteen poikki kohti Morgamojan rivinteerauksia ja niiden lähellä olevaa Morgamojan Kultalaa. Kultahaminan läheltä käännytään Morgamojan alajuoksulle, jossa on Lemmenjoen kullan ensimmäinen löytöpaikka.

Kultalasta suunnataan Pihlajamäelle, jossa esitellään koneellista kullankaivua. Pihlajamäeltä jatketaan Jäkäläpäälle Kulta-Korhosen kirjastolle ja sieltä Yrjö Korhosen vanhalla kämpälle ja läheisille konekaivualueille.

Lisäksi  opastetaan Isola Miessijoen varrella

Teemareitti esittelee Lemmenjoen mernneisyyttä ja ohjaa retkeilyä olemassa oleville reiteille, kuten tälle Hengenahdistuksen mäen polulle.

Teemareitti esittelee Lemmenjoen menneisyyttä ja ohjaa retkeilyä olemassa oleville reiteille, kuten tälle Hengenahdistuksen mäen polulle.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä