Pekka Salonen on poissa

Pekka Salonen vietti 50-vuotispäiviään Miesillä 1996. Kuvassa on myös kaksi Pekan elämään keskeisesti vaikuttanutta asiaa; ystävä ja oppi-isä Yrjö Korhonen sekä Pekan kämppä, entinen Miessinmaan kuvernementin keskus.

Vuosikymmeniä kullankaivajien toimintaan keskeisesti vaikuttanut ekonomi Pekka Salonen kuoli Tampereella 24.4.2012. Hän toimi 2003 – 2008 Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtajana ja sitä ennen vuodesta 1993 alkaen rahastonhoitajana, sihteerinä ja varapuheenjohtajana. Lemmenjoki otti miehen omakseen 1973, jolloin hän tutustui kultamaihin ja kullankaivajiin. Seuraavat kesät kuluivat renkinä ja oppipoikana Miessin kuvernöörinä tunnetun kultamiehen Heikki Pihlajamäen valtauksella. 1980-luvun alussa löytyi oma valtaus vierestä ja hieman myöhemmin Salonen sai omakseen Pihlajamäen valtauksen ja kämpän. Hän oli pitänyt huolta naapuristaan tämän viimeisinä elinvuosina.

Pekka Salonen oli syntynyt 17.9.1946 Tampereella. Valmistuttuaan hän työskenteli muutamia vuosia pankissa ja yritysmaailmassa. Vuonna 1978 hän perusti oman tilitoimiston Tampereen Yrityspalvelu Oy:n, jota hän hoiti ja lähes kuolemaansa saakka. Pekan sukujuuret ovat Alastarolla ja hän julkaisi muutama vuosi sitten isoisänsä Väinö Salosen runokirjan ”Muistojen hauta” yhdessä serkkunsa Matti Salosen kanssa.

Lappi ja maailman kullankaivu tulivat tutuiksi jo koulupoikana ja erityisen vaikutuksen tekivät Jack Londonin kirjat. ”Erämaan kutsu” vei nuorukaisen partioon, luontoon ja Lappiin. Kullankaivun myötä Salonen kiinnostui myös koru- ja jalokivistä. Hän tutustui eri puolilla maailmaa oleviin kultakenttiin, jalokivi ja mineraalikohteisiin, osallistui kullankaivajien kansainväliseen yhteistyöhön, kullanhuuhdontakilpailuihin ja näyttelyihin. Usein hänen matkaseuranaan oli Yrjö Korhonen, legendaarinen kullankaivun ammattilainen.

Kullankaivajain liiton luottamustehtävissä Pekka Salonen joutui keskelle 1990-luvulla puhjenneita ristiriitoja. Viranomaisten ja kullankaivajien välillä käytiin useita oikeusjuttuja ja riitoja, joissa Salosen rauhallisuutta ja hämäläistä harkintakykyä tarvittiin. Lisäksi Salonen pystyi hyödyntämään työn ja koulutuksen kautta saatua tarkkuutta sekä käytännön kokemusta kullankaivajan arjesta ja byrokratiasta.

Pekka Salonen vaikutti keskeisesti siihen, että Lapin Kullankaivajain liitto muuttui harrastejärjestöstä ammatti- ja edunvalvontajärjestöksi. Kehitys näkyy myös jäsenlehdessä Prospäkkärissä, jonka sisältöön Salonen erityisesti paneutui. Liiton jäsenmäärä kasvoi toiminnan aktiivisuuden myötä; 1980-luvun lopulla noin 300, vuosikymmen myöhemmin noin 1 000 ja vuonna 2008 lähes 3000 jäsentä. Salonen loi hyvän kivijalan myös liiton taloudelle.

Pekka Salosen siunaustilaisuus pidetään Tampereen Lamminpään kappelissa 18.5. kello 14. Tilaisuuteen saapuvia pyydetään ilmoittamaan asiasta Pekka Itkoselle 10.5. mennessä puhelimitse, tekstiviestillä tai sähköpostilla; pekka.itkonen@ovi.com, puh. 0400 994901. Adressit voi osoittaa Pekka Salosen omaisille, Uotilantie 5 A, 33800 Tampere. Muistaa voi myös lahjoituksella Inarin hautausmaan Pyrkyripalstalle tulevaan tuhkauurnien muistolehdon rahastoon tilille Lapin Kullankaivajain Liitto FI95 1201 3000 1135 62.

Seppo J. Partanen

Kultahippusivusto

Tervetuloa uusitulle kultahippu.fi -sivustolle. Täydennämme sivuja jatkuvasti, lähetä kommentteja ja juttuehdotuksia tekijöille Seppo J. Partaselle tai Raimo Niemelälle osoitteeseen info(ät)kultahippu.fi.

Kultakuume Alaskassa

7.2.2012 lähtien tulee joka tiistai Discovery kanavalta tosiTV:tä amerikkalaisista kullankaivajista Alaskassa. Tämä on toinen kausi. Viime vuoden jaksoissa he aloittivat koneellisen kullankaivun vuokrakaivajina. Kenelläkään ei ollut kokemusta ja siksi koko ensimmäinen kesä oli yhtä sekoilua ja kommelluksia. Vasta viime hetkillä he pääsivät kultasuoneen ja saivat hieman kultaa.

Kuten usein kultamailta, niin tässäkin tapauksessa lopuksi tuli riita kaivajien ja alueen omistajan välille. Kaivajat joutuivat lähtemään uusille alueille ja omistaja jatkaa kaivajien löytämässä ja aukaisemassa montussa. Aika värikastä touhua ja ei aina tunnu kaikki olevan kotona, mutta kuitenkin mielenkiintoista seurata.

Tiistaisin klo 21 ja 22. Discovery

Isomushippu 16,3 g metallinpaljastimella Palsilta

Tässä on pieni kertomus 16,3 gramman kultahipun löydöstä Palsinojalta metallinpaljastimella. Paino ei ole ihan virallisen punnituksen tulos.

Kolme vuotta sitten tuli hankittua metallinpaljastin Minelab gpx 4500, närpiöstä. Laite oli todella kallis, 3300 €. Laitteella on tullut etsittyä kultaa kolmena kesänä, mutta ajallisesti etsintää on tehty 20-25 tuntia yhteensä. Ennen tätä paras löytö on ollut 20 markan kolikko vuodelta 1956.

Nyt vietettiin Palsilla perheen Eija Järvinen, Roope Kurkinen 5v ja Kaapo Kurkinen 3v kanssa neljä viikkoa asuntovaunussa. Kultaa etsittiin pääasiassa rännittämällä ja maata kaivettiin kaiken kaikkiaan 9 kuutiota hakun, rautakangen ja kuokan kanssa. Näinkin tuli kultaa hyvin, sillä löydettiin yksi gramman hippu, sekä 0.62, 0.19, 0.13, 0.11 ja 0.10 gramman hiput ja pienempää kultaa aika paljon.

Eräänä iltana päivän kaivun päätyttyä päätin lähteä tutkailemaan metallinpaljastimella. Eräs mies oli turpeen alta löytänyt 4.6 g hipun ja arvelin niitä voivan olla lähellä pintaa lisääkin.

Aloitin kierroksen alueelta, mistä tuo 4.6 g löytyi, ja sieltä etenin rinnettä pitkin kohti omaa monttua. Juuri kun olin lopettamassa etsimisen päätin katsoa viereiset montut, joilta kaivu oli lopetettu ja tavarat oli pois kerätty edellisenä iltana.

Laite huusi hirveän parkaisun. Arvelin sitä pullonkorkiksi, mutta sitten huomasin maan kaivamattomaksi. Aloin kaivaa välillä kokeillen, että vieläkö ääni on samassa paikassa. Ääni hävisi, jolloin rupesin etsimään ääntä viereisestä kasasta. Kolme kertaa piti etsimen lautasta käyttää kaivetun kassan päällä, kun ei millään tahtonut äänen aiheuttaja löytyä. Välillä nostin lautaselle maata kädellä, että joko se on tuossa, mutta ei.

Aikani etsittyäni en voinut uskoa silmiäni. Löytö paljastui ja uskomaton tunne valtasi mielen sillä hetkellä. Otin hipun käteen ja nostin sen lautasen päälle ja siinä se oli. Alkoi riemun huuto. Vastapäisellä rinteellä olivat arvelleet, että nyt löytyi jotakin.

Juoksin vaunulle löytöä näyttämään. Meni yöunet sinä yönä, sillä vihdoinkin oli toteutunut se, mistä olen haaveillut todella pitkään ja olen jaksanut uskoa, että vielä se löytyy.

Kesä 2011 oli todella kultainen kesä meidän perheelle.

Matti Kurkinen
Sotkamo