Lapin kulta kimaltaa taas televisiossa

Kuvassa Åke on lähdössä tutkimaan kuvauspaikkoja Ivalojoen Kultaan Kutturan tieltä talvella 1995.

Kuvassa Åke on lähdössä tutkimaan kuvauspaikkoja Ivalojoen Kultalaan Kutturan tieltä talvella 1995.

Åke Lindmanin vuosikymmenien unelma nähdään uusintoina televisiossa. Ajatus Lapin kultaryntäystä kuvaavasta elokuvasta syntyi 1950-luvun alussa ”Valkoinen peura” elokuvaa kuvattaessa Inarissa ja Saariselän Kaunispäällä. Siellä Juhani Magga Kutturasta kertoi Åkelle kullankaivajista ja Ivalojoen Kultalasta. Monien vaiheiden jälkeen elokuva ja televisiosarja ”Lapin kullan kimallus” valmistui vuosituhannen vaiheessa.

Åke Lindman oli kunniavieraana tiemuseo Mobiliassa 1997 pidetyn "Kultaite" näyttelyn avajaisissa. Vasemmalla Seppo J. Partanen näyttää Kultalaan johtavia vanhoja reittejä.

Åke Lindman oli kunniavieraana tiemuseo Mobiliassa 1997 pidetyn ”Kultatiet” näyttelyn avajaisissa. Vasemmalla Seppo J. Partanen näyttää Kultalaan johtavia vanhoja reittejä. Kuva Erkki Lilja.

Lindman ehdotti aihetta elokuvaksi Suomen Filmiteollisuudelle 1960-luvun alussa, mutta sitä pidettiin liian kalliina. Seuraavan vuosikymmenen alussa Yleisradio näytti ohjaajalleen Åkelle vihreää valoa. Kirjailija Paavo Pitkänen ja professori Herman Stigzelius laativat käsikirjoituksen 6-osaiseen televisiosarjaan Ivalojoen Kultala ja siihen ehdittiin jo kuvata poliisien väentuvan uudelleen rakentaminen. Aihe nousi ajankohtaiseksi 1980-luvun lopussa ylen hyväksyttyä ohjelmiensa sponsoroinnin.

Irlantilais-kanadalainen näytelmäkirjailija ja geologi Gerhard Wilson ryhtyi laatimaan käsikirjoitusta elokuvaan ja tv-sarjaan 1990-luvun puolivälissä. Samaan  aikaan Åke työryhmänsä kanssa kiersi Lappia etsimässä kuvauspaikkoja ja neuvottelemassa hankkeen rahoituksesta ja muusta tuesta. Ivalojoen jäiden lähtöä kuvattiin keväällä 1995. Englanninkielinen käsikirjoitus käännettiin suomeksi, takaisin englanniksi ja sitten Åke ja Gerhard kävivät asiasta pitkiä neuvotteluja.

Elokuvasäätiö ja Yleisradio eivät lopulta hyväksyneet uutta amerikkalaisittain vauhdikasta käsikirjoitusta ja lupasivat rahoitusta, jos uudeksi käsikirjoittajaksi palkataan Heikki Vuento. Åken oli tämä pakko hyväksyä toteuttaakseen unelmansa ja lopulta kuvaustyöt aloitettiin 1998 sadan näyttelijän ja 300 avustajan kanssa. Åke suunnitteli kuvauksia Ivalojoen Kultalaan, mutta kuljetusyhteyksien takia kuvauspaikat jouduttiin pystyttämään helpommin saavutettaviin paikkoihin. Niinpä Ivalojoen rannoille rakennettiin ”Kulissikultala” ja useita kämppiä, Tankavaaraan kapakka, joiden lisäksi elokuvaa kuvattiin Norjassa, Helsingissä, Oulussa, Kittilässä jne.

Elokuva esitettiin ensi kerran Ivalossa, Sodankylässä ja Kittilässä elokuussa 1999 ja ensi-ilta oli 20 elokuvateatterissa syyskuun alussa. Televisiosarjan näki yli miljoona ihmistä v. 2001.

Lapin kullan kimallus 1. osa nähdään lauantaina 9.5. klo 20, 15 ja uusintanta sunnuntaina 10.5. klo 15,55 sekä seuraavat osat viikon välein.

Lue lisätietoja täältä:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lapin-kullankaivun-historia/lapin-kullan-kimallus-elokuvan-taustoja/

Merimiehille ja senaatin kullantsintäretkikunnan johtajalle syntyi 1869 julkinen kiista kullan löytäjästä, lue lisää;

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lapin-kullankaivun-historia/lepiston-ja-lihrin-kiista-kullan-loytajasta/?preview=true&preview_id=772&preview_nonce=550e7df801

Lapin kullan kimallus tv-sarjan taustoista:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lapin-kullankaivun-historia/lapin-kullan-kimallus-tv-sarjan-tapahtumista/

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Petronellan jalanjäljillä Laanilasta Lemmenjoelle

Sylvia Petronella van der Moerin paluu Lappiin viime kesänä huipentui Jennifer O`Connellin ja Annukka Rantalaisen 10 vuorokautta kestävään 115 km vaellukseen Laanilasta Sotajoen, Ivalojoen ja Kutturan kautta Lemmenjoelle. Juuri tämän reitin taivalsivat Petronella ja geologi Klaus Säynäjärvi syyskesällä 1949.  Tästä alkoi legenda Petronellasta,  hänen ikuinen rakkautensa  Lemmenjokeen ja kultamiehiin sekä paluu 65 vuoden ja kuoleman jälkeen rakkaisiin maisemiin.

Lähtötunnelmissa Tankavaarassa , edessä 115 km arvaamatonta erämaata. Oikealla Annukka, vasemmalla Jenny.

Lähtötunnelmissa Tankavaarassa. Vasemmalla Annukka, oikealla Jenny, edessä 115 km arvaamatonta erämaata.

Suurimmat vaikeudet  Jenny, Annukka ja Jooperi-hasky kokivat taivaltaessaan Appisjoen suusta Ivalojoen vartta Kutturaan joen pohjoispuolta.  Eksyminen, koiran katoaminen, epätoivoisen vaikea maasto poikittaisine kuruineen, rakkakivikoineen, sivupurojen ylityksineen,  jalkakipuineen viivästyttivät matkantekoa.  Näin kävi myös Petronellalle, jonka Vuotson matkailumajalta lainatut monot kuluivat puhki tällä matkalla.  Ivalojoen eteläpuoli on huomattavasti helppokulkuisempi ja sitä puolta kulki yleisesti käytetty polku kultaryntäyksen alkuvuosina 1870-luvulla.

Annukka  on syntynyt Sodankylässä ja hän on viimeiset viisi vuotta pitänyt miehensä Antin kanssa Peurasuvannon lomakylää; he kuitenkin joutuivat lopettamaan toimintansa viime toukokuussa. Retkeily on aina ollut tärkeä osa Annukan elämää ja myös kullankaivuuseen hän on tutustunut pienestä pitäen Tankavaarassa äitinsä Marja Jarvan ollessa talkoolaisena joka kesä kullanhuuhdonnan SM-kisoissa. Hän on myös toiminut oppaana omassa yrityksessään ja aiemmin safariyrityksen palveluksessa. Tällä hetkellä hän toimii Sodankylän kunnan matkailukoordinaattorina.

Tässä linkki Annukan tarinaan ja kuviin:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lemmenjoki/tunnelmapaloja-petronellan-jalanjaljilta/

Petronella seikkailu Lemmejoella on tässä alkamassa; ensimmäinen tutustuminen kullankaivjaan oli Laanilan puroilla. Petronella kumartuneena katomaan vaskaamista, hänen takanaan oikealla K´geologi Klaus Säynäjärvi, joka antoi kuvan Seppo J. Partaselle.

Petronella seikkailu Lemmejoella on tässä alkamassa; ensimmäinen tutustuminen kultaan oli Laanilan puroilla. Petronella kumartuneena katomaan vaskaamista, hänen takanaan oikealla geologi Klaus Säynäjärvi, joka antoi kuvan Seppo J. Partaselle.

Tarinaa ja kuvia Petronellan paluusta Inariin ja Lemmenjoelle on lehdessä ”Kaukana Pohjoisessa, Inari-Saariselkä kesälehti 2015″. Tässä linkki lehden nettiversioon, paperilehden saa Inari-Saariselkä Matkailusta Saariselältä:

http://issuu.com/plm2012/docs/ism_kes__lehti_issuu_150429?e=6296050%2F12726522

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Olisiko minusta kullankaivajaksi

Miten, mistä, milloin

Tästä hetkestä haaveilee moni aloitteleva kullankaivaja; kultaa vaskoolissa. Nämä kourat ovat pitäneet vaskoolia ennekin, katsopa oikean käden hippukorua!
Tästä hetkestä haaveilee moni aloitteleva kullankaivaja; kultaa vaskoolissa. Nämä kourat ovat pitäneet vaskoolia ennenkin, katsopa oikean käden hippukorua!

Kultakuume nousee taas kerran kestämättömäksi kesän lähestyessä ja ainoa parannuskeino siihen on pääsy kaivamaan, rännittämään ja vaskaamaan hippuja purojen rannoille. Paljon on heitäkin, jotka haaveilevat tai suunnittelevat aloittavansa kullankaivun ja etsivät vastauksia moniin peruskysymyksiin.
Tästä jokainen kultamaiden legendakin on uransa aloittanut ja 40-50 vuoden ansiokkaan työrupeaman jälkeen uskaltaa jo sanoa, että ”ei sitä juuri muualta kultaa kannata kaivaa kuin missä sitä on”. Näin viisaasti sen sanoi Yrjö Korhonen.
Kolmattakymmenettä vuotta kultaa kaivanut Raimo Niemelä on koonnut ”Oma kaivos”-osioon tiiviin tietopaketin kullankaivun perustietoutta. Kultaa voi löytyä eri puolilta Suomea, vaikkapa omalta maalta tai kesämökiltä. Pienimuotoiseenkin kullan kaivamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa, mutta omalla maalla se on sallittua sinä missä pottumaankin kaivaminen tai puiden kaataminen.

Kalifornian vanhoilla kulta-alueilla vaskaaminen on saliittuaq lähes kaikilla retkeily- ja ulkoilualueilla.  Meilläkin saa Metsähallitukselta luvan vaskoolin käyttöön  erä- ja kalaretkillä.

Kalifornian vanhoilla kulta-alueilla vaskaaminen on sallittua lähes kaikilla retkeily- ja ulkoilualueilla. Tässä Raimo Niemelä vaskaa kymmeniä hippuja American Riverillä lähellä Placervillen kaupunkia. Meilläkin saa Metsähallitukselta luvan vaskoolin käyttöön erä- ja kalaretkillä.

Oman valtauksen eli nykytermein kullanhuuhdontaluvan hankkiminen ei ole aloittelijan ensimmäinen askel, vaan ensin on syytä hankkia tietoa, taitoa ja kokemusta. Mistä sitä löytyy, sen Niemelä kertoo niin jutussaan kuin viime kesänä ilmestyneessä parisataa sivuisessa kirjassa Kullankaivajan opas.
Tässä linkki juttuun:
http://www.kultahippu.fi/oma-kaivos/

Mistä kultaa kannattaa kaivaa? Paljonko kesäisin kultaa löytyy? Elääkö kullankaivulla?

Vanhan kullankaivajan viisaita vastauksia näihin peruskysymyksiin löytyy  tästä linkistä:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tarinoita-ja-legendoja/vanhan-kullankaivajan-viisauksia/

Miessin  kuvernöörin virastossa 1984

Mitä tapahtui Miessimaan kuvernöörin virastossa alkutalvesta 1984. Konekaivubuumi oli juuri alkanut, ison kultahiput odottivat löytäjäänsä, historian lehti oli kääntymässä kuten nytkin!

Paikalla olivat kuvernööri Heikki Pihlajamäki, hänen adjutanttinsa Esa Kujala, lentojätkä Hanski Aaltio, radiotoimittajat Martti Timonen ja Seppo J. Partanen.

PoronlihaLaulettiin, naurettiin ja syötiin hirveltä maistuvaa poronlihaa, kuvernöörin itse paistamaa, kuten kuvasta näkyy.

Lue, kuuntele ja katsele alla olevasta linkistä;

http://wp.me/P2t7Yl-UE

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Heurekassa Maan alle-näyttely

Heurekassa Vantaalla on avattu 11.10.2014 uusi näyttely, joka kiinnostaa myös kullankaivajia.

MAAN ALLE näyttelyssä esitellään mitä maamme uumenista löytyy ja mitä sekä miten siellä rakennetaan tunneleita, teitä, rautateitä, metroja sekä kaivoksia.

Jokainen kävijä saa huuhtoa itselleen oman kultahipun. Kultahiput on aitoja Lemmenjoen hippuja Miessijoelta Terhi ja Mika Telilän kaivamina.

Näyttely geologiasta, kaivoksista ja maanalaisesta rakentamisesta on  Heurekassa 20.9.2015 saakka.

1975002_10152729746732403_7552401371545077919_n[1]

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Pirteä ja monipuolinen Prospäkkäri

Lehden kannessa Solange Van Der Moer ja Jouko Korhonen tuovat Petronellan muistokiven Inarin hautausmaalle, jonne myös osa tuhkasta levitettiin.

Lehden kannessa Solange Van Der Moer ja Jouko Korhonen tuovat Petronellan muistokiven Inarin hautausmaalle, jonne myös osa tuhkasta levitettiin.

Kullankaivajien liiton jäsenlehden Prospäkkärin uusin numero 3/2014 on juuri ilmestynyt (17.11.14) yllättäen monipuolisella ja myönteisellä sisällöllään. Vain vähän itkua ja valitusta, sitäkin enemmän hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tarinaa, elämää ja uutisia kultakentiltä.
Lehden pääaiheena on Petronellan paluu Lappiin 65 vuoden jälkeen. Jouko Korhonen ja Kai Rantanen raportoivat Solangen ja Jennyn käynneistä Lemmenjoella, Inarin Pyrkyripalstalla ja Tankavaarassa. Jutussa on paljon uutta tietoa Petronellan ja hänen tyttärensä vaiherikkaasta elämästä ja ikuisesta ikävästä Lemmenjoen tuntureille. Juttuun on löytynyt aivan uusia valokuvia Van Der Moerin perhealbumista.
Lemmenjoen veteraani Arska Alhonen kirjoittaa elävästi omista muistoistaan edesmenneestä ”Kultamies Jomppasesta” eli Antista, joka sai kultakuumeen syttymään kesäretkellä 1974.
Tarinat viime kesän hippulöydöistä Palsinojalla taustoittaa hyvin tämän päivän kullankaivajan kulun siihen hetkeen, kun unelma lopulta on täyttä totta. Teksti ja kuvat Mullis. Erikoistutkija Kari A. Kinnunen valaisee artikkelissaan Moberginojalta löytyneen korundimaisen kvartsikiteisen lohkareen arvoitusta ja geologi Eelin Pulkkinen kertoo Sodankylän Ruosselässä, Lokan altaan ja nelostien välissä, sijaitsevan kultavaltauksen hipuista ja korukivistä.
Joka syksyiseen tapaan sijansa saavat myös muistokirjoitukset, vuorossa ovat Tiera, Niilo Ranttilan ja Vasant Mäkinen, sekä uutiset pikkujouluista, alkuvuoden laivaristeilystä ja vuosia täyttäneistä. Tässä vain osa lehden sisällöstä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kiitos luottamuksesta

Sivustomme on löytänyt paikkansa kullasta ja kullankaivusta kiinnostuneiden ihmisten tiedon lähteenä. Vajaan kolmen vuoden aikana sivuillamme on vierailtu lähes 300 000 kertaa. Vuonna 2013 kävijöitä oli 102 673 ja  vuonna 2014 yli 126 600. Suosituimmat hakusanat sivujen löytämiseksi ovat olleet kultahippu, kullanhuuhdonta, Lemmenjoki, Suomen suurin kultahippu, Petronella. Luetuimmat sivut ovat olleet pääuutiset, oma kaivos, hippulista, välineitä, erilaisia rännejä, henkilötiedosto ja kullankaivajaksi.

Televisiossa uudenvuoden aattona 2014 esitetty dokumenttiohjelma Lemmenjoen kullakaivajista sai ihmiset vierailemaan Kultahipun sivustoilla niin paljon, että kaikkien aikojen kävijäennätykset ylittyivät.

Vierailuja 31.12. oli 2048, kun päivittäinen keskiarvo on noin 350 käyntiä ja edellinen ennätys noin 860 vierailua elokuussa.

                               Kela ja Mäntylä          OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos Jukka Kela ja Mullis alias Kai Rantanen. Oikealla Jukka eduskunnassa kansanedustaja Hanna Mäntylän kanssa ja vasemmalla Mullis kiinnittää Petronellan muistolaattaa Tuhkapyrkyreiden muistomerkille Inarin hautausmaalla, molemmat kuvat viime vuodelta.

”Vain muutaman gramman tähden” tv-dokumentti oli katsottavissa viikon ajan esittämispäivästä Ylen Areenassa. Ohjelma poistui Arenalta 7.1.2015.

Hakemistot sivulla on päivitetty 26.9.2014 Henkilötiedosto, Asiatiedosto, Kultatiedosto sekä Kirjallisuus luettelo. Käy tarkistamassa, löytyykö sinun tietosi henkilöhakemistosta;

http://www.kultahippu.fi/henkilotiedosto/henkilotiedosto/

Hipputeos on lisännyt nettisivullensa kullankaivuvälineitä sekä englanninkielisiä kultakirjoja. Käy katsomassa www.hipputeos.fi

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Konekaivajille kevätaurinko paistaa

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Saamelaiskäräjien valituksia koskien koneellista kullankaivua Inarissa ja Sodankylässä.

Jospa tämä helpottaisi ja nopeuttaisi kullanhuuhdontalupahakemusten käsittelyä.

Katso http://kullankaivaajat.fi

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kullanhuuhdonnan jatkohakemus

Kullankaivajat vailla ystäviä ?

Lue alla olevasta linkistä Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtajan Jouko Korhosen kirjoitus.

http://kullankaivajat.blogspot.fi/

 

Veikko Väänänen kertoo miten uusi kaivoslaki on vaikeuttanut myös kullankaivajien elämää kultamailla. Nyt uudet- ja jatkohakemukset seisovat byrokratian rattaissa.

http://veikkovaananen.blogspot.fi/2014/11/kaivoslain-kokemus-nostaa-kissan.html 

Kaikesta murheesta huolimatta meillä tulossa mielenkiintoinen ja hauska viikonloppu 30.1. -1.2.2015 Kultaristeilyllä Tukholmassa. Laivalla virallisen ohjelman ohella noin 250 kullankaivajaa huuhtoo Lapin Kultaa. Katso ohjelma, ehkä vielä sinäkin mahdut mukaan http://www.kullankaivajat.fi/

Kullanhuuhdotalupien uusiminen viivästyy?

Keväällä 2012 myönnettiin ensimmäiset uuden kaivoslain mukaiset kullanhuuhdonta luvat. Nyt ne luvat, jotka ovat valtauksen jatkolupia, päättyvät kolmen vuoden voimassaolon jälkeen. Luvassa mainitaan, että luvan uusimista tulee hakea kaksi kuukautta ennen lupa-ajan päättymistä.

Tukesista informoitiin, että luvat kannatta hakea huomattavasti ennen määräaikaa. Viime kesäisten ja syksyisten Korkein hallinto-oikeuspäätösten perusteella, jonka mukaan Tukesin tulee selvittää tarkemmin kullanhuuhdontalupien mukaisesta toiminnasta saamelaiskulttuurille aiheutuvia vaikutuksia.

On jopa vaara, ettei hakemuksia pystytä käsittelemään ennen nykyisen luvan päättymistä ja silloin ollaan ”sopimuksettomassa tilassa”. Miten käy huuhdonnan tänä aikana? Sitä selvitellään Kullankaivajain Liiton toimesta.

Lue lisää Korkein hallinto-oikeuden päätöksestä sivulla ”OMA KAIVOS”

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Isoimmat kultahiput 2014

Kesä 2014 ei tuonut suuria löytöjä tai yllätyksiä Lapin kullankaivussa. Yli 20 gramman isomuksia tuli tietoon viisi, joista yhtä ei haluttu julkisuuteen.  Pari hippulöytöä muhii vielä löytäjiensä salaisissa kansioissa. Kultahippu-sivustolla netissä olevassa isojen hippujen luettelossa on nyt lähes sata yli 20 gramman kultahippua. Luetteloa on päivitetty kymmenkunta vuotta, jona aikana isojen kultahippujen lukumäärä on kaksinkertaistunut.

Hippulistaan otetaan mukaan löydöt vain jos löytäjä haluaa sen julkaistavaksi. Kullankaivajalla saattaa olla syynsä pitää löytönsä salassa; kauppaa hierotaan, löydössä tai löytäjissä on jotakin epäselvää, julkisuus ja sitä kautta verottaja tai kylähullut arveluttavat.

Vuosien varrella hippulistaan on tullut tietoja useista vanhoistakin hippulöydöistä. Kullankaivajain liitto on omassa keskuudessaan keskustellut hippujen julkistamisesta ja päätynyt sille kannalle, että julkistetaan silloin, kun löytäjä niin haluaa. Vuoden suurimman hipun on kuitenkin  löydyttävä palkitsemisvuonna. On näet herännyt epäilyjä siitä, että palkituksi olisi tullut joku aiempina vuosina löytynyt isomus.

Lemmenjoen alue oli taas kerran kärjessä hippulöydöissä. Iloinen uutinen myös LKL:n kannalta oli se, että myös Palsinoja sivupuroineen pääsi menneenä kesänä hippu-uutisiin. Siellähän sijaitsee Kullankaivajain liiton jäsenistölleen tarkoitettuja kullankaivualueita, joilla on viime vuosina ollut vilkasta.

  1. Kari Merenluoto 53,33 g,  Puskuoja Lemmenjoki, ”Mustelma”. Nimi ei kerro löytäjänsä saamista elämän kolhuista, vaan siitä että Kari kolhaisi hipun löytöriemuissa poikaansa mustelman arvoisesti jalkaan kaivinkoneen kauhalla. Hippu löytyi 17. elokuuta ja uutinen siitä julkaistiin Kalevassa.
  2. Pekka Itkonen 33,2 g,  Miessijoki Lemmenjoki  ”Rooman Prefekti”, syyskuun alussa
  3. Eila Heikkilä 20,4 g, Elsanoja Palsinoja    ”Eilan unelma”, 24. syyskuuta
  4. Arto Kunelius 20,33 Palsinoja LKL, 18. elokuuta

Lisäksi on löytynyt 33,2 g hippu Lemmenjoelta, löytäjä ei halua nimeään julkisuuteen.

Uusi päivitetty hippulista:   Hippulista 1.2..2015

Saamelaiskäräjien valitukset nurin

Koneellinen kullankaivu loppuun Lemmenjoella uuden kaivoslain määräyksellä vuoden 2018 loppuun.Lisäksi Saamelaiskäräjien valitukset ovat estäneet monen kaivajan työt, jotka nyt näyttävät saavan jatkua  määräaikaan asti.

Koneellinen kullankaivu loppuun Lemmenjoella uuden kaivoslain määräyksellä vuoden 2018 loppuun.Lisäksi Saamelaiskäräjien valitukset ovat estäneet monen kaivajan työt, jotka nyt näyttävät saavan jatkua määräaikaan asti. Tämä kuva on vuodelta 1991.

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Saamelaiskäräjien valituksia koskien koneellista kullankaivua Inarissa ja Sodankylässä.
Jospa tämä helpottaisi ja nopeuttaisi kullanhuuhdontalupahakemusten käsittelyä.
Katso

http://kullankaivajat.fi  http://yle.fi/uutiset/kho_saamelaiskarajien_valitukset_kullankaivuusta_nurin/7782078

Kullankaivajat laivaseminaarissa

Lapin Kullankaivajain liiton vuosittaiselle seminaariristeilylle Helsingistä Tukholmaan 28.1. – 1.2. 2015 osallistui noin 260 liiton jäsentä ja luennoitsijaa. Alla kuvasatoa tapahtumista.

Geologian tutkimuskeskuksen ylijohtaja Eljas Ekdahl oli virassaan laivaristeilylle lähtiessään ja eläkkeelle kotiin palatessaan.  Hän sai läksiäislahjaksi uunituoreen Kullankaivajan oppaan. GTK:n johtajat ovat laitoksen alusta alkaen olleet läheisesti mukana Lapin kullankaivajien touhuissa ja tämä rasite siirtyi 1.2.15 uudellen ylijohtaja Mika Nykäselle, joka tuli virkaan Teksoloogiateollisuudesta.

Geologian tutkimuskeskuksen ylijohtaja Eljas Ekdahl oli virassaan laivaristeilylle lähtiessään ja eläkkeellä kotiin palatessaan. Hän sai läksiäislahjaksi uunituoreen Kullankaivajan oppaan. GTK:n johtajat ovat laitoksen alusta alkaen (1886) olleet läheisesti mukana Lapin kullankaivajien touhuissa ja tämä rasite siirtyi 1.2.15 uudellen ylijohtaja Mika Nykäselle, joka tuli virkaan Teknologiateollisuudesta.

Jennyn kiitoksiin sisältyi myös laulu "Lapin luonto luo outoa taikaa, suomeksi tietenkin!

Jennyn kiitoksiin sisältyi myös laulu ”Lapin luonto luo outoa taikaa”, suomeksi tietenkin! Vasemmalla LKL:n puheenjohtaja Jouko Korhonen, istumassa laivaseminaarin erinomainen vetäjä Antti Peronius.

Solange van der Moer lähetti oman kiitoksensa Lemmenjoelta otetun kuvansa kanssa.

Solange van der Moer lähetti oman kiitoksensa Lemmenjoelta otetun kuvansa kanssa.

Lapin Kullakaivajain liitto nimesi vuoden 2014 kullankaivajiksi Solange van der Moerin ja Jennifer O’Connellin. He toivat viime kesänä Sylvia Petronellan van der Moerin 65 vuoden poissaolon jälkeen takaisin Lappiin ja kullankaivajien luokse, jonne hän toivoi pääsevänsä kuolemansa jälkeen.

Kauko Matilainen ja Tapio Soukka saivat molemmat palkinnoksi Kullankaivajan oppaan siksi, että tiesivät kaikkein vähiten liiton pikkujouluissa pidetyssä tietokisassa. Perusteluna oli se, että tässä tapauksessa kirjan sisältämä tietomäärä tulee hyötykäyttöön! Palkinnon ojentaa vasemmalla kustantaja ja kirjan tekijä Raimo Niemelä.

Kauko Matilainen ja Tapio Soukka saivat molemmat palkinnoksi Kullankaivajan oppaan siksi, että tiesivät kaikkein vähiten liiton pikkujouluissa pidetyssä tietokisassa. Perusteluna oli se, että tässä tapauksessa kirjan sisältämä tietomäärä tulee hyötykäyttöön. Palkinnon ojentaa vasemmalla kustantaja ja kirjan tekijä Raimo Niemelä.

Laivan yökerhossa kisailtiin kullanhuuhdonnan taidoissa; aitoa kultaa lienee harvoin näissä tiloissa tavoiteltu!

Laivan yökerhossa kisailtiin kullanhuuhdonnan taidoissa; aitoa kultaa lienee harvoin näissä tiloissa tavoiteltu!

 

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä

Kultasymposium etsi nykyisyyden avaimia historiasta

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanenpaljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanen paljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Yhteistyö ja sopuisa yhteiselo menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä ihmisten, toimijoiden ja viranomaisten kesken nousi keskeiseksi teemaksi Kultasymposiumissa 2014.  Samalla juhlistettiin Tankavaaran kullan löytämisen 80. vuotta ja paljastettiin patsas löytöpaikalla. Perinteisen symposiumin järjesti Tankavaaran Kultamuseo.

Tankavaaran, Purnumukan ja Vuotson alue muodostaa Lapinkin oloissa ainutlaatuisen rikkaan alueen, jossa yhdistyvät kullankaivu, saamelaisuus, vuosisatainen Sompion kulttuuri, vanhat kulkukeinot, sotavuosien jättämät jäljet ja muistot, sanoi  kirjailija Seppo J. Partanen avauspuheessaan.  Hän toimi myös symposiumin puheenjohtajana. Avauspuhe on luettavissa  kokonaisuudessaan tämän linkin takaa:

http://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tankavaaran-kultahistoria/historia-ja-menneisyys-elaa-tankavaaran-tantereilla/

Museosäätiön asiamies Kauko Launonen kertoi Tankavaaran Kultakylän ja museon värikkäästä yli 40 vuotta jatkuneesta historiasta. Tietokirjailija Lauri Skants on useita vuosia tutkinut alueen menneisyyttä ja haastatellut ihmisiä tekeillä olevaa kirjaa varten. Hän kertoi Purnumukan saamelaiskylän kaivaneen kultaa Lauttaojalla ainakin jo vuonna 1933. Seuraavana kesänä tieto kullasta toi paikalle myös muita kullankaivajia ja alkoi kilpailu valtauksista.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Geologi ja Lapin Kullankaivajain liiton edunvalvoja Antti Peroniuksen aiheena oli kullan esiintyminen ja erityispiirteet Tankavaaran puroissa. Hänellä oli myös omakohtaista kerrottavaa isoisänsä ja setänsä hyvistä kaivutuloksista 1930- ja 1940-luvuilta. Kultaa punnittiin kiloina! Erikoistutkija Olli Sarapää GTK:sta kertoi Mäkärän eli Mäkärärovan alueen uusista kulta-hematiittijuonien tutkimuksista viime kesinä. Esiintymä löydettiin 1930-luvulla ja sitä tutkittiin paljonkin 1950-luvulta alkaen.

Ihminen ja ihmisen hyvinvointi on eräs Metsähallituksen luontopalvelujen keskeisimpiä toimintatavoitteita, sanoi usean kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen johtaja Pirjo Seurujärvi. Hän nosti esille myös avoimen keskustelun ja yhteistyön tarpeen ja merkityksen. Metsähallitus ja Kultamuseo on tehnyt vuosia kiinteää yhteistyötä kultahistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja rakennusten  entisöimisessä.

Arkeologi Eija Ojanlatvan aiheena oli Saamelaisalueen arvokkaiden maisema-alueiden inventointi, johon kuuluvat myös kullankaivukohteet. Projektipäällikkö Venla Karkola toi terveiden Lapin Kultainen Geopark hankkeen vaiheista ja vastaanotosta Kanadassa pidetyssä maailmalaajuisessa konferenssissa. Inarin ja Sodankylän kuntien mukaantulo Geoparkin perustamiseen ratkeaa syksyn 2014 aikana ja myönteisessä tapauksessa hakemus Geopark-statuksen saamisesta voidaan jättää ensi vuoden alussa.

Kullan löytöpaikalle patsas

Purnumukan saamelaisa kulapurolla 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

Purnumukan saamelaisa Lauttaojalla kullankaivussa 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

 

Tankavaaran kulta löydettiin 1930-luvun alkupuolella Purnumukassa asuvan Sauva-Askak Peltovuoman näkemän unen perusteella. Paikan on jo kauan tiedetty olevan Lauttaojalla, mutta Lauri Skantsin tutkimusten ja haastattelujen perusteella Kultamuseo saattoi nyt riittävällä varmuudella paljastaa löytöpaikalla patsaan. Kulta ja kullankaivu olivat Purnumukan kylän asukkaille tuttuja jo kymmeniä vuosia ennen Tankavaaran kullan löytymistä. Kyläläiset olivat mukana kullankaivussa Ivalojoella, Sotajoella ja Laanilassa jo 1900-luvun alusta alkaen. He saattoivat kaivaa kultaa myös Tankavaarassa jo ennen vuotta 1934, jolloin tieto kullasta alkoi levitä laajemmalti. Löytöpaikka sijaitsee noin 600-700 m Tankavaaran Kultakylän pohjoisesta nelostien liittymästä pohjois-koilliseen. Alueella on vuosia kaivettu kultaa kaivospiirissä, jonka etelälaidassa patsas sijaitsee.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Kommentit poissa käytöstä