Kultamiehetkin mukana Lapin kaskukirjassa

Lappi on saanut oman kaskukirjansa. Kirjan ovat toimittaneet puolitoista vuotta kestäneen keruutyön tuloksena rovaniemeläiset Mauno Kylli ja Markku Torkko. Kirja on ensimmäinen laatuaan, sillä yhtenäistä Lapin kaskujen kokoelmaa ei ole tähän mennessä koskaan julkaistu.

228-sivuisessa kovakantisessa neliväriteoksessa on kaikkiaan yli 750 kaskua, anekdoottia, vitsiä, sutkausta ja hauskaa aforismia Lapista ja Peräpohjolasta. Kirjassa on valokuva- ja piirroskuvitus. Teoksen ulkoasusta ja kuvituksesta vastaa rovaniemeläisen mainostoimiston Seven-1:n graafinen suunnittelija Anna Pakkanen.

Kaskut on jaettu aihepiireittäin, ja osiot ovat saaneet nimekseen Ennen vanhaan, Herrat, Jätkät, Lapinmiehet, Erällä, Meän kielellä, Lappia ympäri ja Sanottua.

Lapin kaskukirjan alaotsikkona on Lappilaisen huumorin vuosikymmenet. Kirjan sivulta löytyvätkin vuosikymmenten varrelta, 1940-luvulta alkaen, monien Lapin väärtien ja pohjoisten legendojen lisäksi huumoria ymmärtävät Länsirajan meänkieliset, Sompion kalastajat ja metsästäjät, jätkät, herrat ja taiteilijat, virkamiehet ja yrittäjät, kullankaivajat, sotilaat, rajamiehet ja sairaanhoitajat, toimittajat, poliitikot ja poromiehet, tuomarit ja lääkärit sekä – ennen kaikkea – legendaariset etelän herroja ja turisteja hyväntahtoisesti juksaavat lapinmiehet.

Kasku perustuu aina henkilöihin ja tilanteisiin, josta ne kumpuavat. Kaskun muuntaminen kirjalliseen muotoon on yllättävän hankalaa ja usein tilannekomiikan huumori katoaa, kun se siirretään tapahtumapaikalta paperille.

Toisaalta kaskua toistetaan ja se kulkee suusta suuhun muuntuen ja terävöityen matkalla. Näin ovat syntyneet muun muassa monet Nätti-Jussin  kuolemattomat lausahdukset. Kokeneet toimittajat saavat tässä kirjassa kaskut hyvin toimimaan. Kaskujen lisäksi teksti antaa hyvää taustatietoa Lapin historian tapahtumiin ja henkilöihin, jotka ovat historian käänteisiin vaikuttaneet.

Kultamiehetkin ovat saaneet osansa Lapin kaskukirjassa. Tässä pari Seppo J. Partaselta lähtöisin olevista kultakaskuista:

Elääkö kullankaivulla?

Presidentti Kekkonen juhlisti Ivalojoen Kultalan kunnostustöiden valmistumista 1977. Kuvassa häntä isännöivät oikealta Herman Stigzelius, Martti Hanhivaara ja Yrjö Alaruikka.

Varsin moni tässä Ivalojoen Kultalan pihalla kesällä 1977 otetun kuvan henkilöistä on päässyt Lapin kaskukirjan sivuille; Kekkonen, Alaruikka, Stigzelius, Korhonen, Raumala jne.

Raumalan Nipa pohti pitkään oikeata ja totuudenmukaista vastausta matkailijoiden toistuvaan kysymykseen ”elääkö sillä kullankaivulla”. Kysymysten määrä vain lisääntyi, kun hän muutti Lemmenjoelta Tankavaaraan kesällä 1970 ystävänsä Yrjö Korhosen kanssa. Tarkkaan mietitty vastaus kuului:

– ”Ei sillä ihan elä, jos ei välillä syö!”

Mistä kannattaa kaivaa?

Korhosen Yrjö puolestaan keksi ainoan oikean vastauksen toiseen turistien ikuiseen kysymykseen ”mistä kultaa kannattaa kaivaa”:

– ”Ei sitä juuri muualta kannata kaivaa kuin sieltä, missä sitä on!”

Paljon kesässä kultaa löytyy?

Milligramman tarkka ja kokemusperäinen vastaus kolmanteen ikuiseen kysymykseen, kuinka paljon kesässä kultaa löytyy;

– ”Kyllä sitä aina kesällä vähän vähemmän löytyy kuin mitä talvella kuluu!”

Kirjan suositushinta on 35 euroa.