Kultala

IVALOJOEN KULTALA HENKII HISTORIAA

Presidentti Kekkonen juhlisti Ivalojoen Kultalan kunnostustöiden valmistumista 1977. Kuvassa häntä isännöivät oikealta Herman Stigzelius, Martti Hanhivaara, Asko Oinas ja Yrjö Alaruikka. Taustalla vilahtavat muun muassa Nipa Raumala, Yrjö Korhosen kalju ja Paavi Pitkänen.

Lapin pitkän ja värikkään kultahistorian keskeinen paikka on Ivalojoen Kultala. Se rakennettiin valtion viranomaisten tukikohdaksi kevättalvella 1870, jolloin asetus kullanetsinnästä hyväksyttiin keisari Aleksanteri II allekirjoituksella. Alkuvuosien ryntäyksen suurin paine kohdistui Kultalaan, jossa viranomaiset jakoivat etsintälupia, valtauskirjoja, lunastivat kultasaaliit, valvoivat kultamaiden järjestystä, laativat tehdaspiirikarttoja. Valtion palkkalistoilla oli alkuvuosina 38 miestä, joiden lisäksi Kultalan lähellä oleva kapakka houkutteli niin tehdaspiirien omistajia kuin työmiehiäkin. Alkuvuosien sitkeimmät valtausriidat käytiin Kultalan rantapalstoista.

Merimiehet Jakob Ervast ja Nils Lepistö sekä heidän jälkeensä Edvard Björkman löysivät Ivalojoen Saariporttikosken rannalta Kultalan kohdalta kilokaupalla kultaa syyskesällä 1869. Heillä oli senaatin antama erikoislupa kullanetsintään. Ervast ja Lepistö ilmoittautuivat Kittilässä Lapin kruunuvouti Conrad Plantingille syyskuun 5. päivänä levittäen hänen eteensä kaksi kiloa kultaa. 70-vuotias kruununvouti oli koko miehuusikänsä etsinyt kultaa ensin Kuusamossa, sitten Lapissa Ivalojoella, Lutolla, Vaskojoella, Tenolla ja Kietsimällä ja Inarijoella. Hän komensi miehen Oulun maaherra Georg von Alfthanin puheille ja kirjoitti samana päivänä itselleen valtaushakemuksen merimiesten ilmoittamalle löytöpaikalle.

Kittilä oli Lapin kihlakunnan keskuspaikka ja tässä kuva kruununvoudin virkatalosta v. 1913 kirkonkylän keskustassa.  Tässä talossa kohtasivat kruununvouti ja merimiehet syyskesällä 1869  ja siitä sai alkunsa kultahistorian ensimmäinen ja sitkeä riita. Kuva Matkailulehdestä 6/1913.

Kittilä oli Lapin kihlakunnan keskuspaikka ja tässä kuva kruununvoudin virkatalosta v. 1913 kirkonkylän keskustassa. Tässä talossa kohtasivat kruununvouti ja merimiehet syyskesällä 1869 ja siitä sai alkunsa kultahistorian ensimmäinen ja sitkeä riita. Kuva Matkailulehdestä 6/1913.

Kruununvouti oli seuraavana keväänä virkamiehenä valvomassa Kultalan rakennustöitä hoitaen samalla omia kultahaaveitaan. Kun muu virkamieskunta tuli paikalle kesäkuun alussa, olivat riidat heitä odottamassa. Planting oli paaluttanut valtauksen Kultalan alapuolelle, Björkman kauppias Goveniuksen nimissä siitä ylöspäin Kultalan kohdalle, Ervast ja Lepistö vaativat oikeuksiaan ja muutkin tavoittelivat tätä rikasta kultapaikkaa. Govenius sai juhannuksen alla 1870 alueen ensimmäisen tehdaspiirin numero 1 ja Planting heinäkuun alussa tehdaspiirin numero 9. Oulun kuvernööri Alfthan keskeytti Plantingin työt ja siirsi asian oikeuden ratkaistavaksi. Monivaiheinen valtausriita kesti vuosia.  Ervast ja Lepistö saivat loppukesäksi 1872 koko Plantingin tehdaspiirin ja osan Goveniuksen tehdaspiiristä haltuunsa. Riitoihin kyllästyneen valtion virkamiehet ottivat alueen haltuunsa lainsäädäntöä uudistettaessa vuoden 1873 alusta ja vuokrasivat uudelleen mitatun tehdaspiirin numero 28 kauppias Goveniuksen hallitsemalle yhtiölle.

Kultalan asemapiiros vuodelta 1874, GTK:n arkisto

Kuva Kultalan rannasta vuosisatojen 1800 ja 1900 vaihteessa. Huomaa vasemmalla pitkä, Paavonkallion taakse johtava vesiränni, jonka alunperin rakensivat merimiehet Ervast ja Lepistö kesällä 1872 kun eivät saaneet ottaa vettä kaivamastaan ojasta valtauriitojen takia. Kämpät ovat Konrad Plantingin itselleen rakentamat. Kuva GTK:n arkisto.

Kultalassa tehtiin revontulitutkimuksia 1882-1884. Sitä varten rakennettiin Lapin ensimmäinen puhelinlinja Kehäpään laelta Kultalaan ja tässä yhteydessä havaittiin tämä paljon kiistelyä aiheuttanut valoilmiö uuden vuoden alla ylioppilaiden palellessa tunturin laella, josta he raportoivat havainnoistaan Kultalaan. Kuva on 1884 ilmestyneestä kirjasta tutkimusretkistä. Seppo J. Partasen arkisto.

Kultalassa tehtiin revontulitutkimuksia 1882-1884. Sitä varten rakennettiin Lapin ensimmäinen puhelinlinja Kehäpään laelta Kultalaan ja tässä yhteydessä havaittiin tämä paljon kiistelyä aiheuttanut valoilmiö uuden vuoden alla ylioppilaiden palellessa tunturin laella, josta he raportoivat havainnoistaan Kultalaan. Kuva on 1884 ilmestyneestä kirjasta tutkimusretkistä / Seppo J. Partasen arkisto.

Kultalan ympäristö hiljeni muutamassa vuodessa. 1880-luvun alussa päärakennus korjattiin revontulitutkimusta varten. Seuraavina vuosikymmeninä alueen kultapalstat ja rakennuksen vuokrattiin yksityisille. Suomen Kuvalehti kunnosti Kultalan katon 1920-luvulla. Kultala Säätiö ja Museovirasto peruskorjasivat Kultalan 1970-luvun alussa ja rakensivat uudelleen poliisien väentuvan. Museovirasto peruskorjasi hallitsemiaan rakennuksia v. 2000 ja korjaustyöt ovat jatkuneet Kultamuseon ja Metsähallituksen yhteistyönä 2013 ja 2014.

Alkuperäisiä rakennuksia ovat Kultalan pääkartano, viereinen aitta sekä sauna ja uudelleen rakennettuja väentupa ja leipomo. Metsähallitus rakensi palaneen autiotuvan tilalle uuden 1996. Kultalan riippusilta uusittiin 1997. Autiotuvan toinen puoli on avoinna kaikille, toista puolta sekä väentupaa voi vuokrata.

Tämä kartta selvittää sen, miksi ainoa paikka Kultalan alueella on rannasta päärakennukselle johtava polku. Se oli rauhoitettu valtion omaisuudeksi heti alusta lähtien ja vuokratottnien aikana  polku ja rakennusten ympäristö oli kiellettyä kullöankaivualuetta.

Tämä kartta selvittää sen, miksi ainoa kaivamaton paikka Kultalan alueella on rannasta päärakennukselle johtava polku. Se oli rauhoitettu valtion omaisuudeksi heti alusta lähtien ja vuokratonttien aikana polku ja rakennusten ympäristö oli kiellettyä kaivualuetta.

Kultalan kapakan rauniot ovat näkyvissä Kultalan alapuolella Paavonkallion juurella. Ervastin ja Lepistön ensimmäinen kullan löytöpaikka sijaitsee Kultalankosken yläpuolella joen pohjoisrannalla olevassa kivikossa, jota myöhemmät valtaajat ovat rajusti myllertäneet. Erinomaisia näköalapaikkoja ovat Lihrinkallio Kultalan vastarannalla ja Paavonkallio, jonka takana on synkkä Paavonoja putouksineen.

Ervastin ja Lepistön kesällä 1869 kaivama ojan on näkyvissä uuden autiotuvan alapuoleisella terassilla. Tästä ojasta tuli sitkeä riita kesällä 1872, jolloin Ervast ja Lepistö saivat oikeuden päätöksellä valtauksen hetkeksi hallintaansa. Kartano-ojasta vettä tuovan ojan otti käyttöön yläpuoleisen valtauksen Edvard Björkman. Vuorimestari määräsi, että Ervast ja Lepistö saivat ottaa ojasta vettä öisin, Björkman päivisin. Tästä syystä alimmalle valtauksella rakennettiin 500 – 600 metriä pitkä vesiränni Paavonkallion takaa tulevasta purosta. Rännin tukikivet ovat vielä löydettävissä Paavonkallion rinteeltä.

Valtio otti haltuunsa laajat alueet Kultalan ympäristöstä 1870-luvulla. Neljää palstaa annettiiin huutokaupalla  kullankaivajille ja yhtiöille. Kartta Kultalan vuokratonteista vuodelta 1902, lähde GTK:n arkisto.

Kauppias Goveniuksen ja Björkmanin valtauksen eli tehdaspiirin numero 1 avaamista juhlittiin näyttävästi Lihrinkalliolla juhannusaattona 1870. Tästä ja alemmassa kruununvouti Palnting valtauksesta käytiin vuosien oikeusriita.

Alkuvuosina valtaukset ulottuivat joen kummallekin puolelle ja kullankaivu sallittiin aivan Kultalan rannassa. Vanhat valtauspaalut ovat vielä näkyvissä joen rantapenkoilla. Mielenkiintoinen yksityiskohta valtauspyykeissä on se, että paikallaan ovat 1870 pystytetyt paalut Goveniuksen ja Plantingin valtausten rajoilla. Nehän tulivat tarpeettomiksi oikeuden tuomittua Planting valtauksen ja osan Goveniuksen valtauksesta Ervastille ja Lepistölle syksyllä 1872. Muutama vuosi siitä valtio otti Kultalan ympäristöineen hallintaansa myyden huutokaupalla kaivuoikeuksia. Väentuvan yläpuolella oleva keittokatos tehtiin Kekkosen vierailua varten 1977.

Vesa Luhta löysi kesällä 2003 sukeltamalla ja imuroimalla Kultalan suvannosta 59 gr. painavan kultahipun ja sen läheltä 50 pennin hopeakolikon vuodelta 1865. Luhdan valtaus alkoi Kultalan rantasaunan alapuolelta.