Kalifornian Eldorado 2014 ja 1848

Kullanhuuhdonnan MM-kisat pidetiin 14. – 18.9.2016  Kalifornian Placervillessä

http://www.eldorado2016.com/

Kalifornia 1848 – 2016

Lue yllä olevasta linkistä Kalifornian suuresta kultaryntäyksestä 1849, sen vaikutuksista nykyisyyteen, kesän 2016 kultakisoista ja kultatie n:ro 49;n nähtävyyksistä.

Kultatie 49 vie villiin länteen

Kultahippusivun ylläpitäjät Seppo J. Partanen ja Raimo Niemelä julkaisevat tässä matkakertomuksensa Kalifornian kultamaille keväällä 2014 maalis- ja huhtikuun vaihteessa.

Kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskisat olivat Kalfornian Placervillessä 2016. Tästä saimme päähänpiston lähteä tutkimaan, mitä tänä päivänä tapahtuu kultamailla ja onko siellä vielä kullankaivua. Olimme uusimassa kevään

aikana  vuonna 2004 ilmestynyttä Kullankaivajan Opasta. Halusimme tähän kirjaan tietoja myös tämän päivän kullankaivusta Kaliforniassa ja uusia ideoita kullankaivuvälineistä.

Kaikkea ei voi kokea yhdellä kertaa ja siksi valitsimme kohteeksemme tien numero 49 Sonorasta pohjoiseen niin ylös kuin parissa viikossa ehdimme ja jaksamme. Tie kulkee läpi vuoden 1849 kultaryntäysalueen ja siitä se on saanut numeronsa 49.

Tarkoituksenamme on pysähtyä jokaiselle merkittävällä paikkakunnalla tien varrella tai hieman sen vieressäkin ja selvitämme tavalla tai toisella, mitä kullakin paikkakunnalla voi tehdä tänä päivänä. Netistä olemme selvittäneet historiaa ja nykypäivää, mutta sieltä on vaikeaa saada kokonaiskuvaa.

Lähdimme matkaan 23.3.2014 SAS:in lennolla Kööpenhaminan kautta San Franciscoon. Vietimme pari päivää Palo Altossa lepäämässä aikaeroa. Vuokrasimme lentokentältä Jeep Libertyn, siihen navigaattorin sekä paikallisesta puhelinoperaattorilta ostimme kahteen puhelimeen ja IPadiin sim kortit. Karttoja oli monenlaisia: tiekarttoja, netistä tulostettuja sekä sähköisissä laitteissa omansa. Printattu kartta on loppuviimeiksi kätevä. Siihen voi kirjoittaa muistiin ja helppo tulkita merkintöjä pöydän ääressä, eikä se sammu kesken.

25.3.2014  56394 mailia matkamittarissa

Lähdimme aamulla Palo Altosta kohti Sonoraa, jonne on matkaa noin 200 km ja ajoaika pysähdyksineen noin 3,5 tuntia. Muutamaa mailia ennen Sonoraa on pieni historiallinen kaupunki Jamestown. Pääkadun näkymä yllätti täysin, se on kuin 1800-luvun lopulla; noin kilometrin matkalla molemmin puolin vanhoja puutaloja kuin villinlännen elokuvissa, kaikissa taloissa oli toimintaa. Vierailimme neljässä; kullankaivuliikkeessä, seriffin luona, kaupassa ja Raimo parturissa.

Sonoran pääkatu oli sekin kuin kadonneesta maailmasta. Yövyimme hienossa 1850-luvulla rakennetussa hotellissa. Kultaryntäys näyttää synnyttäneen lähes kaikki alueen kylät, kaupungit ja talotkin.
Sonoran pohjoispuolella on Columbia State Park, vanha kullanhuuhdonta-alue, jossa on ollut myös kaivostoimintaa.

Kultahiekka oli kaivettu isojen kivien välistä, paikoin alue oli aavemaista kivierämaata. Alkuperäiset rakennukset olivat säilyneet, ne olivat lähinnä turistien käytössä, myymälöitä, kirjakauppa, takomo ym. Alue on myös koululaisten leirikeskus. Maksusta pääsi kokeilemaan vaskausta. Varsinaista kullankaivua ei enää ole.

26.3. Sonora 56544 mil

Mark Twainin kaupunki ja Angels Gamp 26.3.2014 

Sateinen päivä oli ajelua kaupungin lähistön kohteissa, joissa olisi ollut mahdollisuus huuhtoa kultaa jokipenkoista vaskoolilla. Visitors centeristä saimme karttoja ja ohjeita;kultaa voi huuhtoa vaskoolilla, mutta lapiota ei saa käyttää. Ennen lähtöä lepäsimme keinutuolissa, jossa Mark Twain istunut. Raimo hankki pitkän mustan kullankaivajan sadetakin ja öljykäsitellyn hatun.

Kävimme kolmessa kultapaikassa, mutta ei niissä näkynyt vaskauksen merkejä. Olimme reitiltä sivussa noin 20 mailia ja Raimo lähti oikaisemaan pientä vuoristotietä takaisin 49:lle. 20 minuutissa olimme ajaneet 6 mailia, navigaattori lakkasi toimimasta ja bensatankkikin alkoi tyhjentyä. Oli pakko antaa periksi ja palata takaisin samaa reittiä.

Ajoimme muutaman pikkukaupungin läpi, mutta emme pysähtyneet, monessa paikassa oli näkyvissä entisistä kaivostoiminnasta. Yleisölle tarkoitetut kohteet ja museot olivat vielä kiinni.

Jackson

Saavuimme Jacksoniin juuri ennen matkailuinfon sulkemista.

Sieltä saimme kaksi kohdetta, josta toisessa järjestetään turisteille kaivumahdollisuus ja toinen on jokilaakso, jossa voi vapaasti vaskata ilman lapiota. Palvelu infopisteissä on hyvää ja he ovat innoissaan kaukausista vieraista.

Yövyimme kaupungin vanhimmassa majapaikassa National Hotel, Historic Luxury. Huoneet ja palvelu ovat luksusta, huone 82 USD aamiaisella.

27.3.2014 Jackson 56653 mailia matkamittarissa

Kalifornia Gold Rushin alkulähteellä

Hyvin nukutun yön ja hyvän aamupalan jälkeen aloimme

eilisten ohjeiden mukaisesti etsiä kultamaita El Doraron maakunnan etelärajalta Mokelumne Riveriltä. Tie seurasi joen rantaviivaa ylävirtaan päin mutkitellen jyrkästi. Välillä tie oli noin 2 metriä leveä, vasemmalla jyrkkä rinne suoraan ylös ja oikealla parikymmentä metriä putousta suoraan alas, kaiteita ei tietenkään ollut.

Parin mailin päässä tie laskeutui lähes joen tasolle ja rannassa

näkyi merkkejä kaivauksista. Tutkimme kiviä, jotka olivat muotutuneet veden voimasta pyykkilaudaksi.

Rantakivien välit oli putsattu puhtaaksi. Olimme kunnon kullankaivajia, meillä ei ollut mukana vaskoolia, kun emme olleet ehtineet ostaa sellaista; ostimme ne heti seuraavasta kaupasta.

Tullessamme takaisin päätielle pysähdyimme pystysuoran kallion kohdalle, kallioon oli tehty koereikiä vaakasuoraan kallion sisään. Yleensä koereijät tehdään alaspäin.

 

 

Seuraava kohteemme oli 20 minuutin päässä oleva kullanhuuhdontapaikka, joka esitteen mukaan on auki joka päivä. Noin tunnin kuluttua ja muutaman eksymisen jälkeen saavuimme paikalle. Vastaanotto oli sydämellinen ja rouvan kuultua millä asialla olemme Suomesta puhkesi melkein kyyneliin. Hänen isovanhempansa ovat lähteneet Ruotsista Missouriin etsimään uutta elämää.

Rouva kertoi, että heillä on takuuvarma kultasaanti huuhdontapaikalla, kaikki käy vaskooli, rännitys sekä imurointi. Kausi alkaa vasta toukokuussa. Hän ei voinut viedä meitä alueelle, koska viime päivät on satanut ja tiet olivat pehmeitä.

Raimo tutki taas kerran  paperikarttaa ja sanoi, että oikaistaan tuosta 49:lle. Matka alkoi hyvin, Seppo tutki myös karttaa iPadistään ja sanoi löytäneensä mielenkiintoisen  kaivospaikan oikoreitin varrelta. Niinpä käännyttiin Sutter Greek roadilta sivuun ja syvään laaksoon. Kaivosta ei löytynyt, mutta Seppo

joutui avaamaan useamman lehmäportin, kuten Lapissa poroportin, koska Kuljettaja ei suostunut eiliseen viitaten kääntymään takaisin ja toistamiseen menettämään kasvonsa kunnon maastoauton kuljettajana. Lopulta päädyimme laakson toisella puolella maantielle. Onneksi emme ymmärtäneet kylttejä, joissa oli kirjoitettu englanniksi ”Läpiajo kielletty”. Muutenkin sai pikkuhiljaa tottua liikennemerkkeihin, joissa kaikki kehotukset ja varoitukset oli sanoin, ei liikennemerkein kuten Suomessa.

Sutter Greekissä söimme lounaan, mutta emme jääneet miettimään,mistä kylä on saanut ninensä, koska samana päivänä olisimme Sutterin sahalla, josta koko Kalifornian kultaryntäys sai alkunsa.

Mutta ennen tätä kävimme  Placervillessä, jossa pidetin vuoden 2016 vaskauksen MM-kisat ovat. Huhtikuun 8. ja 9. päivänä 2014 Pacervillessä oli kullankaivu messut ja seminaari.

Ajoimme kaupungin ainoaa katua edestakaisin viisi kertaa etsien infoa, jonne risteyksissä oli suuret vihreät kyltit. Ei löytynyt taloa. Jalkaudumme kysymään, missä on sellainen toimisto. Tuossahan se on. Talon seinässä oli pikkuruinen kyltti ”Visitors center”. Apu löytyi johtajan ja virkailijan avustuksella, kaikki kultapaikat, seuraavan viikon kultamessujen paikka ja ohjelma. Lopuksi saimme parhaan vinkin, kaupungissa on yli satavuotias rautakauppa, josta saa myös kaikki kullankaivuvälineet pinsetistä ja rännistä vesipumppuun. Emme ole koskaan olleet sellaisessa rautakaupassa. Suomalaisia ostoskärryjä ei kaupasta löytynyt, koska niillä ei olisi päässyt liikkumaan ahtailla käytävillä. Kauppa oli koko korttelin kokoinen labyrintti. Sieltä osasi pois kassan kautta kainalot täynnä kullankaivuvälineitä. Puutarhavälineisiin en edes uskaltanut tutustua.

Huuhdontavälineet auton takakontissa jatkoimme matkaa kohti kultaryntäyksen alkupistettä, joka sijaitseen 49 tiellä Placervillestä pohjoiseen. Paikka on yksi suosituimpia koululaiset leirikoulupaikkoja. Täällä he voivat konkreettisesti tutustua, mistä ja miksi Kalifornia syntyi 1800-luvulla. Ennen kultaryntäystä maa kuului Meksikoon. (tästä on monta kirjaa, mutta kannattaa tutustua Sutterin elämänkertaan.) Sutter oli perustanut sahan joen rannalle. Työntekijä löysi jokihiekasta kultahipun. Sutter ja työyhteisö sopi, että tästä ei kerrota kenellekään. Mutta kantti petti ja löytäjä näytti hippua kauppiaalle. Kauppias käski kaivajan olla hiljaa hetken aikaa. Tällä välin kauppias tilasi kaikki lapiot ja kullankaivuvälineet mitä oli saatavilla tavarantoimittajilta. Sitten hän antoi löydön julki lehtiin. Arvata saattaa, hänellä kauppa kävi hyvään hintaan.

Vielä tänä päivänä sahalaitos seisoo ylväänä alkuperäisellä paikalla sahanterä paikallaan. Raimo ihaili sahalaitosta ja totesi, että minulla on kotona myös sahalaitos, koko on murto-osa, mutta teho moninkertainen. Ehkä on turha toivoa, että laitokseni alueelle avataan kultakaivos.

Aurburn lähestyy, 8 mailia rinnettä alaspäin 8% kaltevuudella on kokemus kenelle tahansa. Menisi tie edes suoraan, mutkia on enemmän kuin kotitarpeiksi ja oikealla puolella  jyrkänne, niin ei paljon puhuttu uuden Kullankaivajan oppaan aikataulusta.

Ennen Aurburnia tien oikealla puolella oli toiminnassa oleva avokaivos. Ei sieltä ehkä pelkkää tieainesta kaiveta, ehkä malmiakin.

28.3.2014 56653 mailia

Aurburnissa Visitor Centerissä oli hollantilainen opas, jolta saimme paljon tietoa.

Kultamuseossa opas kertoi, että paikka on hyvin vaatimaton, vaikka alue on ollut merkittävin kultaryntäyksessä. Saman asian kuulimme lähes jokaiselta oppaalta;  ”Meidän alue on ollut merkittävin paikka kultaryntäyksessä, jokaisella oli joku luku, mikä oli suurin, kultamäärä, asukasmäärä tms”.

Museonhoitajalta saimme seuraavan vinkin. Aurburnisa on iso kullankaivuvälineiden kauppa. Noin 100 neliön kauppa oli täynnä ja pelkästään kullankaivuvälineitä. Kaupassa oli koko ajan asiakkaita ja puhelin soi. Sieltä saimme kartan paikasta, jossa voi rännittää Americanriverillä.

Aurburnista ajoimme Grass Walleyhin, jossa yövyimme 1850-luvulla rakennetussa hotellissa. Lauantai iltana hotellissa oli koululaisten tanssiaiset ja baarissa musisoi cowboy bändi.

 29.3.2014 Grass Walleyssä 56812 mil

Hotelissa kuulimme, että muutaman mailin Bear Riveristä päästä oli löydetty iso hippu ja se oli saanut pienen kultaryntäyksen. Siellä kuitenkin käytetään vain vaskoolia.

Jatkoimme matkaa Nevada Cityyn, jonne oli matkaa muutama maili. Nevada Cityn vanhakaupunki oli säilynyt lähes entisellään 1850-luvun taloineen, vain asfaltti oli korvannut puiset jalkakäytävät. Poikkesimme sivukadulla olevaan Saluunaan. Näkymä on hämmentävä, kolme muusikkoa soittivat jatsahtavaa vanhaa musiikkia, muutama kylähullu pyöri edestakaisin, tunnelma oli suoraan 1800-luvulta.

Paikallisesta visitor centeristä saimme vinkin, että kylän kultaseppä valmistaa koruja kaivajien hipuista. Saimme sydämellisen vastaanoton, meille näytettiin kaikki mahdollinen, saimme koetalla, katsella ja kuvata hippuja, sormuksia; erikoisin oli kvartsikivi, jossa näkyi satoja hippuja. Omistaja kertoi, että hänen on nykyään vaikea saada hippuja jalostettavasti, koska säädökset ovat vaikeuttaneet kullankaivua. Kaivinkoneet ja imurointi on kielletty ja rännityskin sallittua enää harvassa paikassa.

Saimme vihjeen hyvästä paikasta, joka on huomattavasti parempi kuin Bear riverin paikka. Kävimme paluumatkalla kuitenkin katsomassa Bear riverillä oli niin kova sade, että joki tulvi eikä sinne ollut mitään asiaa.

Samalla matkalla tutustuimme kaivokseen, jossa oli kaivettu sadan vuoden ajan kultaa ja muita malmeja. Kaivoskäytäviä oli noin 375 mailia eli lähes 500 km. Alueen kaikki rakennukset ovat erittäin hyvässä kunnossa ja vierailimme omistajan kotitalossa.

Matkamme kultaosuus päättyi tähän, mutta Raimo lupasi tulla seuraavalla viikolla takaisin Nevadaan. Se onkin jo toinen tarinan aihe.

Sonorasta Nevada Cityyn on noin 200 mailia ja mittariimme tuli 291 mailia. Siirtymäajot mukaan lukien 623 mailia viidessä päivässä.

Museokoneita kaikkialla

Monella paikkakunnalla oli kylän keskustassa nähtävillä erilaisia kaivoskoneita, uskomattoman suuria ja tehokkaita käyttöaikanansa. Vesiruiskut olivat mahtavia, niillä huuhdottiin joen penkat jokeen ja kulta jäi jäljelle. AKHIMG_3598 Tämä tekniikka aiheutti myöhemmin suuria tulvia ja se kiellettiin nopeasti. Jokiruoppaajan yksi kauha painaa tonneja ja niitä oli ketjuna noin parikymmenta. Ruoppaajassa käytettiin voimanlähteenä sähkömoottoreita ja sähkö saatiin lähistön voimaloista. Malmi murskattiin leukamurskaimilla ja juntta- tai iskutyyppisillä. Parhaimmassa juntassa oli kymmenen junttaa samassa rivissä. Aurburn museossa oli pieni junttamurskamo, jonka perässä oli rännit. Saimme nähdä ja varsinki kuulla sen toiminnassa.

Pelton pyörä oli monessa koneissa voiman lähde, pyörässä oleviin#kuppeihin# suihkutettiin vettä kovalla paineella. Vesipaine saatiin aikaiseksi johtamalla vettä ränneillä ja putkilla vuorelta.

Toisena voimalähteenä oli höyrykone.