Keene Engineering ja Pomona

Keene Engineering – maailman suurin

kullankaivuvälinetehdas

Ote Seppo J. Partasen ja Raimo Niemelän matkalta Kalifornian kultamaille keväällä 2014.

Ajaessani idyllisestä Pohjois-Kalifornian maalaismaisemasta kohti Los Angelesin kaupunkialuetta ihmettelin, miksi pellon reunalla on kymmeniä autoja. Siellä työntekijät perkasivat juurikkaita ja jokainen oli tullut omalla autolla pellon laitaan. Keskellä joukkoa oli traktori ja peräkärryssä kaksi bajamajaa sekä pressukatos taukotilana.

Vierailin keskiviikkona 9.4.14 Keenen pääkonttorissa ja myyntinäyttelyssä Los Angelesin alueen luoteisosassa Chatsworthissa johtajan Patric Keenen luona.

Keene engineering on maailman johtava kullankaivuvälineiden valmistaja. Se on toiminut yli 65 vuotta. Kullan hinnan nousu ja ”uuden kultaryntäyksen” alkaminen 2000-luvulla on tuonut heille runsaasti asiakkaita ympäri maailmaa. Aikaisemmin kotimaan myynti oli 75 % ja vienti 25 %, nyt tilanne on päinvastainen. Merkittäviä vientikohteita ovat Etelä-Amerikka ja Afrikka.

Jokunen vuosi sitten lähetin tänne sähköpostia ja kysyin tuotteiden Suomen edustusta. Koska minulla ei ollut silloin kiinteää kauppaa, asia jäi silloin toteutumatta.

Kerroin Suomen kullankaivusta;  Lapin Kullankaivajien liitossa on jäseniä noin 4000. Puhuttiin niitä näitä pari tuntia ja Pat Keene sanoi, että voin tehdä tilauksen.

Finndetectorin nettikaupassa on myynnissä noin 200 kullankaivuvälinettä, ränneistä pieniin pipetteihin. Katso www.finndetector.com.

Kulta-aiheiset kirjat löydät osoitteesta www.hippukulta.fi.

Pat tilasi minulle hotellin firmansa alennuksella 65 + vero USD per yö. Hän pyysi minua ehdottomasti tutustumaan torstaina tehtaaseen, jota hänen veljensä johtaa ja hän on oikein mukava kaveri. Lupasin mennä aamulla sinne.

Hotellin asukkaat eivät ole mitään turisteja vaan työläisiä ja he asunevat täällä viikon kerrallaan.

Pat suositteli illallista läheisessä meksikolaisessa ravintolassa  hotellin vieressä. Etsin ravintolaa vähän aikaa ja tulin takaisin kysymään respalta, missä se on. ”Liikennevalojen jälkeen heti oikealla pinkin värinen rakennus”. Löytyihän se mutta ei ollut heti valojen jälkeen. Kuljin rakennuksen edessä jalkakäytävällä kokeilin kaikkia ovia, mutta ne olivat lukossa. Jossakin luki, että käyttäkää pääsisäänkäyntiä. Etsin ja ihmettelin, kiersin korttelin ympäri ja menin talon takapihalle ja parkkipaikalle, siellähän oli pääsisäänkäynti. Kaikki tulevat ja myös lähtevät täällä autolla. Ruoka oli hyvää.

Viereisessä saluunassa oli oikein rivitanssit ja kantrimusiikki soi.

Asuintalot ovat alueella yksikerroksisia ja Suomeen verrattuna matalia. Hotellin lähellä on junarata ja se ylittää kaikki kadut tasoylikäytävänä. Junat paahtavat täysillä teiden yli ja soittavat koko ajan torvea, hirvittävä meteli.

 

10.4.14 Tutustuminen Keenen tehtaaseen

Pat eli Patrick Keene pyysi minua ehdottomasti tutustumaan veljeensä Markiin, joka hoitaa heidän tehdastaan. Menin heti aamusta tehtaaseen tapaamaan tehtaanjohtajaa Mark Keeneä.

Hän otti ystävällisesti vastaan ja näytti kuvia imuroinnista heidän laitteellaan Suomessa, mutta ei osannut sanoa mistä ne olivat.

Hän esitteli koko tehtaan ja sain ottaa valokuvia niin paljon kuin halusin. Heillä oli yksi prototyyppi koeajossa. Sama ränni soveltuu sekä kuiva- että vesierotukseen. Vesierotuksessa rihlat ovat myötäsukaisesti vesivirtaan nähden ja kuivaerotuksessa rihlat ovat ”vastakarvaan” hiekan kulkusuuntaan nähden. Seulalaitteiston alapuolella ränni on kiinnitetty joustavasti, jolloin materiaalin virtaus täristää sitä. Erikoisuutena tässä on sangon nostokiskot, jolloin hiekan syöttö saadaan seulalle tasaisesti.

Varastossa oli valmiina toimitukseen Afrikkaan iso dieselpumppu ja useampi pienempi sekä kaikki huuhdontavälineet niihin.

Kaikki metalliosat he työstävät itse, muun muassa pumppujen pesät. Ne vaativat tarkan työstön, että pumput ovat tiiviitä ja kestävät. Juuri oli valmistunut noin 10.000 dollarin arvoinen pumppu, jonka läpi menee pikku nyrkin kokoiset kivet, pumpun pitää kestää tätä vuosikausia.

Veljeksillä on omia valtauksia Yuba joella, jolla olin itsekin kokeillut vaskausta edellisellä viikolla. He viettävät muutaman viikon valtauksillaan joka kesä. Mieli tekisi olla pidempäänkin, mutta töihin on aina kiire. Nytkin Markin puhelin soi koko ajan.

Lopuksi sain kokea heidän hektistä yhteistyötään monen henkilön kanssa.

Alaskasta oli Patille tullut sähköpostilla kuva uudesta imurilaitteesta. Suomessakin on nähty televisiosarja ”hulluista” imurikaivajista Alaskassa, jotka imuroivat kesällä veneestä ja talvella jään alta.

Keene on auttanut heitä kehittämään laitteita, mutta he ovat omanlaatuisia ja kaikki ei mene aina niin kuin luulisi. Vehkeet hajoavat, bensa loppuu, syttyy tulipalo, pumppu on vääränkokoinen muuhun laitteistoon nähden ja riitaa tulee joka asiasta.

Mark avasi omasta sähköpostista kuvat laitteesta, jonka nämä pelle pelottomat olivat rakentaneet. Nyt he kysyivät jotain lisäosista ja mitä mieltä Keenen porukka on laitteestaan.

Pat soitti Markin kännykkään, joka oli pöydällä kaijutinasennossa, Mark puhui tehtaan asiatuntijan kanssa radiopuhelimella, Alaskasta puhuttiin tietokoneen välityksellä puhe pätkittyen. Tässä sekamelskassa he selvittivät koneen toimintaa ja mitä vielä pitäisi tehdä.

Puhelujen päätyttyä Mark puisteli päätään. Sanoin itsekin nähneeni muutaman kauden ohjelmasta ja olen samaa mieltä.

Sain aika hyvän kuvakokoelman heidän tehtaasta. Aivan joka työvaiheesta en edes kehdannut ottaa kuvaa.

He ovat mukavia ihmisiä aidosti. Heillä on valtauksia Alaskassa ja Kaliforniassa  ja ehkä niille pääsisi kokeilemaan, jos tullaan tänne joskus toiste.

 

Täältä jatkoin Walmarttin ostamaan itselleni kasan paitoja, koska heti toisena päivänä löysin sieltä sopivan kokoisia.

Ajoin Hills Streetin kautta Hollywoodin. Kävelin vähän aikaa ja nähtyäni Helinä-keijun, Teräsmiehen  ja monta muuta hahmoa, lähdin pois.

En oikein tiennyt minne menisin, niin panin navigaattoriin Long Beachin, ehkä siellä on jotain. Ranta oli suljettu, kun viikonloppuna oli Toyota Grand prix kisat. Sielläkin olisi ollut näkemistä.

Ajelin Long Beachia edestakaisin ja manasin, kun ei löydy hotellia. Kokeilin puhelimen karttaakin, mutta tuloksetta. Lopuksi panin navigaattoriin ”motelli”, niin jo löytyi; valitsin toiseksi tulleen vaihtoehdon, sama ketju kuin viime yönä. Kohde on 50 metrin päässä. Onneksi, alkoi jo olla myöhä syömiselle ja nälkä painoi. Vain yhden kerran aikaisemmin etsimme yöpaikkaa toista tuntia, kun hotellit olivat yhdellä alueella kaupungin ulkopuolella. Kun löysi ensimmäisen, niin sitten löysi viisi lisää. Saman ilmiön huomasimme muutamassa muussakin kaupungissa.

Illallisella oli viereisessä pöydässä ystävällinen herrasmies pohjoisesta Kaliforniasta. Hän tiesi tarkalleen Suomen, kun on ollut pari vuotta Hollannissa. Hän muistaa lapsuudestaan 50-luvulta Viron, Latvian ja Liettuan, kun televisoissa puhtiin usein mahdollisesta aseellisesta yhteenotosta näissä maissa jonkun kanssa.

Jään nyt odottamaan, että vuosirengas tulee taas lisää.

Hotelli 115 USD, viime yö samassa ketjussa oli 72 USD.

 

11.4.14 Koulukaverin tapaaminen ja eksyksissä

Lauantaina tapasin koulukaverini Kirsti Kaartisen, joka on työskennellyt Los Angelesissa lähes 30 vuotta. Hänen kanssaan kävimme syntymäpäiväkahvilla ja kuljimme rannalla katselemassa purjeveneitä ja hylkeitä.

 

 

 

 

Iltapäivällä lähdin kohti Lancasteria, jossa oli Kullankaivumessut. Katsoin puhelinkartasta kaupungin keskustasta kadun nimen ja kirjoitin sen navigaattoriin. Suunta näytti olevan oikea, en kuitenkaan suurentanut määräpäätä. Lähellä määränpäätä huomasin, että vasemmalla näkyvät kaupungin valot, mutta navigaattori ohjasi itään päin, jossa oli pimeää. Saavuin päätepisteeseen keskelle erämaata hiekkatielle. Oli jo melko pimeää, ihmettelin missä olin, eksyksissä? Olo oli hieman painostava, yksin erämaassa keskellä ei mitään.

Tutkin paperikarttaa, puhelimen karttaa sekä navigaattorin näyttöä. Pian selvisi, missä on pohjoinen ja lähdin ajamaan kohti kaupungin valoa. Navigaattorin nuoli ja puhelimen karttapaikannin osoittivat kulkevani länteen, suurensin kaupungin karttaa ja siellä oli määränpääni Lancaster. Olo hieman helpotti. Syy ”eksymiseen” oli, että navigaattori ohjasi minut tien alkupäähän, noin 20 mailia itään kaupungin keskustasta. Samoin voisi käydä Suomessakin. Jos lähdet Vaasasta Alavudelle Virtaintielle. Navigaattori näyttää ohjaavan sinut Alavudelle, mutta viekin Peräseinäjoen kautta Alavuden ja Virtain rajalle, noin 20 kilometriä keskustasta etelään.

 

12.4.14 Lancasterin Kullankaivumessut

Lancasterin tapahtuma oli vastaava kuin Placervillen messut. Olin melkein kuin kotona, tervehdin tuttuja ja tilasin muutaman kappaleen Gold Magic spiraalierotinta. Spiraali ei tarvitse erikseen vesipumppua, vaan laite pannaan veteen tai spiraalilautasen alle laitetaan vesiastia. Näin laitteessa on vähemmän liikkuvia osia.

 

 

 

 

Ostaessani kvartsikiviä, joissa on näkyviä kultahippuja, huusi naapuriosastolta Keenen johtaja Pat myyjälle. ”Hei anna hänelle hyvät alennukset, Raimo on meidän Suomen edustaja.”

Keene esitteli messuilla uutuustuotettaan, Märkä- ja kuivaerotteluvaskooli. Samassa paketissa ovat, vaskooli, ilmapumppu, seula, jossa kolme eri silmäkokoa ja kultaputki.

Laitteisto kulkee kätevästi pakettina, vaskoolin ja seulan sisällä on ilmapumppu.

Nyt voisi lähteä Suomessakin kokeilemaan kuivaerottelua vaskoolilla alueelle, jossa vettä ei ole saatavilla. Katso kuvat, klikkaamaalla niitä, näet suurempana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

13.4.14 Pomonan  Antique Auto Swap Meet

Ajoin taas takaisin Los Angelesin alueelle Pomonaan, jossa on Amerikan läntisen osan suurimmat vanhojen autojen kokoontumisajot sekä rompetori.

Olen käynyt kaikissa vastaavissa Suomen tapahtumissa myymässä Alfamerin auto- ja traktorikirjoja. Pomonasta on puhuttu useasti ja haaveiltu siellä käymisestä. Alue on valtavan kokoinen ja käytäviä noin 15 mailia. Päivässä ei ehdi kiertää kaikkea.

Alue oli kuitenkin helposti hallittavissa, se jakaantui selvästi kolmeen osaan, eurooppalaiset ja amerikkalaiset autot sekä rompetori. Eurooppa-alueella oli muutama MB, Porsche, MG, Fiat ja muutamia muita merkkejä sekä satoja Volkkareita, Kuplia, Busseja, Ranta-autoja ja muita. Tämä yllätti. Autot olivat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Amerikka-alueella oli sitten kaikkea mahdollista Mummo Ankan autosta hienoihin katuautoihin.

Myös rompetorilla oli kaikkea mahdollista. Mietin mitä etsisin, mutta en uskaltanut etsiä mitään, koska lentolaukut (3) olivat jo täynnä kullankaivuvälineitä. Huomasin, että suuri osa kävijöistä olivat varustautuneet nelipyöräisillä kärryillä, jolla oli helppo kuljettaa isotkin osat autolle. Mutta hämmästyin, kun tutkin niitä tarkemmin, osa kärryistä oli viritetty viimeisen päälle, jousitusta oli laskettu, nostettu, alla oli leveät tai korkeat renkaan. Parhaimmilla on kärryn rungolle asennettu oman autonsa pienoismalli. Kärryillä kulkivat kätevästi ostetut tavarat, eväät sekä lapset.

Tässä on muutama kuva malliksi. Kuvissa on vain eurooppalaisia autoja. Amerikkalaiset ovat toisessa kamerassa. Lisään niitä lähiaikoina. Teen isomman kokoelman www.nostalgiasanomat.fi sivustolle, jota olemme rakentamassa Vesa Rohilan kanssa kaikkien vanhojen koneiden harrastajien palvelusivuiksi. Sivusto ei ole vielä julkaistu, ehkä saamme sen julkaisukuntoon vuoden 2014 loppuun mennessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Illalla ajoin lähemmäs San Franciscoa. Katsoin kartasta mukavantuntuisen kaupungin nimen Los Banos.

14.4.14 Lentokentälle ja kotiin 15.4.