KULTAVUOSI 2021 tapahtumia


Hoputon Hoppu, elämä ja elämän loppu

Väinö Hoppu on yksi Inarin hautausmaan Pyrkyripalstan vähemmän tunnetuista kultalegendoista. Sotien jälkeinen miinanraivaus toi hänet Lappiin, vei häneltä jalan, toi tilalle proteesin ja kultapurot. Hän tuli Lemmenjoelle 1951, jolloin suurin kultaryntäys oli jo ohi. Viisi kesää kului Ruitulla ja Morgamojalla, kuusi Laanilan Tolosjoella ja lopulta asettui Lemmenjokeen laskevan Ruittuäytsin kanjoniin, hieman sivuun suosituimmilta kulkureiteiltä.

Kultahommat jäivät vähälle 1972 ja koti löytyi Inarin kirkonkylän laidalta. Ikuinen etsijä lähti syyskesällä 1979 hakemaan polkupyörällä kullan emäkalliota Pokan tietä Repojoen varteen. Sieltä hänet löydettiin kuolleena teltastaan. Samana syksynä pidettiin Laanilassa Lapin Kullankaivajain Liiton 30-vuotisjuhlat, jonka jälkitunnelmissa nimi Pyrkyripalsta sai alkunsa. Väinön etsiminen ja löytäminen oli keskeinen asia nimen syntymiselle.

Väinö Hoppu oli kuollessaan 56-vuotias. Hannu Viranto sai häneltä oppinsa kullankaivajaksi, lue hänen tarinansa ”Hoputtoman Hopun” elämästä ja kuolemasta klikkaamalla alla olevaa linkkiä.

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2021/07/Hoppu-kultahippuun.pdf

*******

Kullankaivajat uusivat hallitustaan

Lapin Kullankaivajain liitto nimesi Marko Tourun vuoden 2016 kullankaivajateon arvoiseksi ansioistaan yhteistyön ja Tankavaaran kultakylän kehittäjänä. Etualalla liiton toiminnanjohtaja Kai Rantanen, Marko takana kiitospuhetta pitämässä.

Marko Touru valittiin Lapin Kullankaivajain Liiton uudeksi puheenjohtajaksi seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Vuosikokous jouduttiin koronan takia siirtämään kesään ja se pidettiin Saariselän Riekonlinnan auditoriossa 19. kesäkuuta 2021. Paikalla oli 30 liiton jäsentä. Marko on toiminut liiton hallituksessa vuodesta 2018 alkaen, hänet valittiin vuoden kullankaivajaksi 2016, kultaa hän on ehtinyt kaivaa kymmenkunta vuotta. Tankavaaran kultakylän isäntänä hän on toiminut aktiivisesti vuodesta 2013 alkaen uudistaen matkailupalveluja ja tapahtumia sekä luoden yhteyksiä lähiympäristöön ja maailman kullankaivujärjestöihin.

Liiton kunniajäseneksi valittiin GTK:n erikoistutkija ja emeritus tohtori Kari Kinnunen.

Kari Kinnunen kotilaboratoriossaan, elämä kultahippujen kanssa jatkuu, Mineralia lehti kertoo lisää.

Hän on paneutunut Lapin suurten kultahippujen tutkimukseen ja kansantajuistanut tutkimustuloksia siten, että kullankaivajat ovat pystyneet hyödyntämään tietoa työssään. Kari toimii eläkkeelle jäätyään kiviharrastajien Mineralia-kuvalehden päätoimittajana nostaen siellä kullankaivun yhdeksi lehden keskeiseksi juttuaiheeksi.

Kymmenkunta vuotta liiton hallituksessa toiminut ja sen ensimmäinen naispuheenjohtaja Maija Vehviläinen jätti haikeat jäähyväisten saaden vastaansa kehut ja kiitokset hyvin hoidetusta osasta LKL:n historiaa. Hallituksessa on nyt kuusi miestä ja yksi nainen: Anurag Lehtonen, Kai Rantanen, Marko Touru, Esko Orava, Hannu Raja, Ensio Kaustinen ja Ami Telilä.

Perinteeksi muodostunut ja koronan takia kaksi vuotta tauolla ollut kullankaivajien seminaariristeily Helsingistä Tukholmaan pyritään nyt järjestämään 4.2. 2022 alkavaksi. Korona ei ole ”rokottanut” liiton jäsenmäärä, joka on edelleen nousussa; vuoden 2021 alussa jäseniä oli 4192 henkilöä.

Muttisen matka maailmalle

Kake Ivalojoen Saarnakönkään ”saarnatuolissa”.

Muttinen matkaa maata ja maailmaa mukanaan vaimo Inkku, viesti ja visio, seikkailunhalu ja huumorintaju. Jälki on uskomaton. Lappiin syntyy Tankavaaran Kultakylä, kultamuseo, kullanhuuhdontakisat, kaivosrautatie, Kaamosjazz, Rotisseur ravintola, Husky safarit ja paljon muuta. Maailman kullankaivajat löytävät toisensa, Muttinen toimii parikymmentä vuotta Maailman kullanhuuhtojien puheenjohtajana, Tankavaara kasvaa maailmankuuluksi kultakeskukseksi.

Eikä tässä olen läheskään kaikki 50 – 60  vuotta kestäneen työn tuloksista. Muttinen tunnetaan myös Kauko Launosena ja Inkku Inkeri Syrjäsenä. Elämän polut johdattivat pariskunnan 1970-luvun alussa Keski-Suomesta Lappiin ja Sodankylään. Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala olivat juuri perustaneet Tankavaaran matkailuhuuhtomon, vanhat Lemmenjoen kultaveteraanit ja Kullankaivajain liitto urakoi talkoovoimin matkailupalveluja nelostien varteen. Inkku ja Kake tulivat talkoolaiseksi Tankavaaraan kesällä 1972.

Tästä sai alkunsa tarina, josta Kake on koonnut lähes 300 sivuisen kirjan ”Muttisen

Tankavaaran isäntä myhäilee kansansuosiota kultakisoissa kauan sitten.

muisteluksia”. Kirjassa Muttinen kertoo omalla aidolla tavalla elämäntarinansa lisäksi Tankavaaran synnyn, kasvun, maailman valloituksen, kuvailee tapaamisiaan presidentin linnassa, Kiinan kaivoksilla, kaiken maailman kultakentillä, matkamessuilla, Euroopan metropoleissa. Olin mukana monissa tapahtumissa ja teimme paljon yhteisiä reissuja ja esiintymisiä. Muttisen kirja tuo paljon uutta tietoa ja taustaa niillekin kultahistorian hetkille, joista luulin jo kaiken tietäväni.

Matkamessuilla viime vuosituhannella; oikealta Muttinen, Nipa Raumala ja Seppo J. Partanen

Kake kertoo elävästi ja hauskasti. Paljon hän jättää kertomatta kipeitäkin asioita riidoista ja oikeusjutuista, mutta siihen hänellä on täysi oikeus. Moni muistelmien kirjoittaja voisi ottaa oppia Launosen persoonallisesta ja itsekkäästäkin näkökulmasta, sillä juuri se antaa elämänkertakirjalle tarvittavat mausteet.

Muttinen ei ole jättänyt ikääntymisen tuomista vaivoista huolimatta työtään Lapin kultahistorian ja kultamuseon hyväksi. Hän toimii edelleen Kultamuseosäätiön hallituksessa kuten Inkeri Syrjänenkin. Ennen muistelmakirjaa Kake kokosi näköispainoksen ”Tankavaaran Tietosanomat 1984–2013” lehdistä. Nämäkin lehdet ovat jo arvokasta Lapin matkailun historiaa ja täynnä Muttisen oivalluksia ja ajankuvia.

”Muttisen muisteluksia” kirjan hinta on noin 30 euroa ja sitä on saatavissa muun muassa Suomalaisesta kirjakaupasta, alla olevasta nettiosoitteesta, lienee myös Tankavaaran kultamuseossa ja kultakylässä, vaikka nettisivut eivät niistä kerro.

Muttisen muisteluksia | Kauko Launonen (tammikuu.net)

Seppo J.

 

Kuvaaja on poissa, kuvat jäävät elämään

Valokuvaaja Timo Kirves on poissa. Hän jätti jälkeensä arvokkaan elämäntyön, ehti kuvata myös kullankaivajia. Lue lisää alla olevasta linkistä:

Kuvaaja on poissa | Kultahippu.fi

******

Lemmenjoen kultakulttuuri ei kokonaan kuollut

Tämä maisema on muistoja täynnä!

Vuosikymmenien aikana Lemmenjoelle kehittynyt yhteisöllisyys ja kullankaivukulttuuri ei näytä kokonaan kuolleen. Se kituuttaa ja hakee tietään kesän 2020 suurten muutosten jälkeen, kun kaivospiirit lakkautettiin, kaivinkoneet sammutettiin ja kuljetettiin maalikylille.

Inarilainen lehti kertoo laajassa artikkelissa Lemmenjoen kullankaivusta uuden tulevaisuuden edessä. Tarinassa kullankaivaja Kai Rantanen kuvailee elävästi tunnelmia nyt, enteilee tulevaisuutta ja muistelee menneitä vuosiaan. Hänestä on ehtinyt kasvaa elinkautinen, mikä vie aikaa ainakin yli 30 vuotta. Siinä sivussa hän on toiminut kullankaivajain liiton sihteerinä, toiminnanjohtajana ja lehden päätoimittaja sekä vapaa-aikoinaan muun muassa poroteurastajana.

Mullisaukosta Mullikseksi lyhentynyt Kai jäi kerran talvella vangiksi omaa kämppäänsä, kun lumi oli peittänyt ja lukinnut oven ulkopuolelta. Puolitoista päivää, muutama kirja, vesivarasto ja viskipullokin ehti lähes tyhjentyä, kun savupiipusta kuului huuto ”tarvitaanko siellä apua”. Totta helvetissä tarvittiin ja Postilan Pekka kaivoi lapiolla Mullikselle tien vapauteen sen jälkeen, kun vanki lupasi olla koskaan vittuilematta kaivajalle.

Lue alla olevasta linkistä koko Inarilaisen juttu ja vastaus siihen, pitikö Mullis lupauksensa:

https://www.inarilainen.fi/kulttuuri/yoton-yo-ei-tuo-paivanvaloa-lemmenjoen-ammattikullankaivajien-ahdinkoon-6.249.1990251.2922764240?fbclid=IwAR3AyM_nBt-cFkxqjjabeJ5AgGuLaNQArdu9Y4Dxq6A820W5Zm3hH6Rjn_U

Petsamon muisto elää

”Vain poronjäkälää” kasvava Petsamo muuttui 1930-luvulla Eurooppaa kiinnostavaksi matkailukohteeksi. Nikkeli vei sen suurvaltojen kiistakapulaksi ja sotatantereeksi. Petsamo ehti olla Suomella parikymmentä vuotta vuodesta 1921 alkaen, ja jätti jälkeensä arvokkaan perinnön. Lapin ja koko maan matkailun kehitys sai alkunsa Jäämeren tiestä, Inarista ja Petsamosta. Malminetsintä ja kaivostoiminta löysi sieltä uuden suunnan.

Ehkä arvokkain Petsamon perintö oli oppi kansainvälisestä politiikasta, valtioiden itsekkyydestä, yhteistyöstä ja vaikuttamisesta; nikkelimyrkytys oli viedä koko maan tuhoon.

Oliko Petsamo ja sen nikkeli kiusaus vai kirous, olimmeko maailman myrskyissä vain ajopuu virrassa tai lastu laineilla? Vastaus on hakusessa ja sinne se saa jäädäkin. Petsamon aika oli Suomelle välietappi matkalla maailman onnellisemmaksi maaksi, ja osaksi Eurooppa.

Tästä ja paljosta muusta kertoo Tampereen Kivikerhon Mineralia-lehti. Tietoa löytyy osoitteesta www.tampereenkivikerho.fi.

Kullankaivajat kokoustivat virtuaalisesti

Tämäkin piti kokea, elämälle kiitos; Lapin kullankaivajien virtuaalinen seminaari. Noin 70 kullankaivajaa – ehkä muutama muukin – istui mikä missäkin kuunnellen ja katsellen esityksiä näyttöpäätteiltä. Aiheena olivat kullankaivun uhkat ja mahdollisuudet, pienkaivostoiminta Lapissa, luvat ja byrokratia sekä vireillä oleva malminetsinnän ja pienkaivostoiminnan palvelukeskus.

Kaksi tuntia sujui nopeasti itsekseen istuen, luentoja kuunnellen ja takautumia muistellen. Istuttiin nuotiolla Lemmenjoen Kultasatamassa viime vuosituhannella. Herman Stigzelius ja Ilkka Härkönen pois lähdössä, minä tulossa pari vuorokautta reissanneena junalla, linja-autolla, jokiveneellä. Päätettiin tehdä kirja Lapin kullankaivun historiasta ja Herman sanoi kirjoittavansa. Valitti näet sitä, että kaikki te muut kirjoitatte, mutta minä vain tiedän! Kultakuume, Lapin kullan historia ilmestyi 1987 ja ehti kahteen painokseen.

Kerran kokoustettiin Lemmenjoen Puskun turvekammissa kevättalvella 1969. Matka sinne kesti kauan, loppu piti hiihtää Läskikurua muutaman kymmenen kilometriä. Oli yritetty kehitellä Lemmenjoen kultamatkailua, mutta asia ei saanut siipiä alleen. Kullan hinta oli painunut alas, kaivaminen maasta ei antanut elämisen eväitä. Nipa Raumala ja Yrjö Korhonen päättivät muuttaa Lemmenjoelta Tankavaaraan, kaivaa turistin taskua. Siitä alkoi uusi aika hiipuvassa kultakulttuurissa.

Muutaman vuoden päästä istuttiin elokuun päivänä Tankavaaran kankaalla nuotiopiirissä suurten kuusten katveessa sivussa ihmisvilinästä. Oli käynnissä kullanhuuhdonnan mestaruuskisat. Tarina lensi, juomapullo kiersi, joku kävi välillä vaskaamassa ja palasi paikalleen. Virtuaalisuus oli kaukana ja  elämä ympärillä. Uusi aika on koittanut Lapin kultamailla, tuli ja meni!

Historia on kääntänyt lehteään tiheään viimeisen vuoden aikana. Kaivospiirit lakkautettiin lain nojalla 2020 ja pesuveden mukana huuhtoutui myös Lemmenjoen menestyksellinen konekaivu. Kullankaivajien piti kokoontua 2021 perinteeksi muodostuneeseen laivaseminaariin, jota on järjestetty noin 40 vuoden ajan. Tapahtuma on parhaimmillaan kerännyt yli 300 osallistujaa, nyt korona muutti kaiken. Laivat jäivät satamaan ja kullankaivajat odottamaan tulevaa kesää ja parempia aikoja.

”Ei ole syytä synkistellä, suuria uhkia ei kullankaivajilla ole juuri nyt näkyvissä” kiteytti esityksensä Antti Peronius, kullankaivun edunvalvoja Inarin Mulkujärveltä. Tarkkana pitää kuitenkin olla, sillä ikuisen taistelun etulinja on siirtynyt Lemmenjoelta muualle, erämaa-alueille, jossa koneellista kaivua ja muita kehittyneitä työtapoja yritetään ajaa pois, luonnosteli Antti kullankaivun näkymiä Teams-seminarissa. Vaikeuksia lapiokaivajalle ei juuri nyt ole, mutta on tarkoin seurattava vesilain uudistuksen mahdollisia vaikutuksia. Päällekkäiset maksut kaivospiirien alas ajossa, suojeludirektiivit ja muut kullankaivuuseen kohdistuvat rasitteet työllistävät edunvalvontaa.

Kuvakaappaus Antti Peroniuksen esityksestä Lapin pienkaivostoiminnan edellytyksistä.

Antti Peronius oli tehnyt tutkimuksen Lapissa toimivista ja toimineista kaivoksista, ja esitteli sen pohjalta pienkaivostoiminnan mahdollisuuksia. Tutkimus tulee Sodankylän kunnan käynnistämän malminetsinnän palvelukeskushankkeen käyttöön. Euroopan unioni rahoittaa hanketta, jonka projektipäällikkö Janne Laine kertoi tavoitteista. Tutkija Jukka Kuva GTK:sta esitteli kultahipun tutkimustuloksia ja matkaa hipun sisään. LKL:n puheenjohtaja Maija Vehviläinen avasi ja lopetti vuosiseminaarin.

Osanottajien aktiivisuus jäi parin kysymyksen ja muutaman peukutuksen varaan! Jotakin jäi puuttumaan ja sen myötä paljon; ihminen. Puhuva pää ja ruudulla juokseva tieto ei vedä vertoja aitojen ihmisten kohtaamiselle!

Ajat ovat muuttuneet, kullankaivajat ainakin yhtä paljon. Tässä kullankaivajat pitämässä kokousta Lemmenjoella 9.7.1950.

Lapin Kullankaivajain Liiton vuosiseminaari

4.3.2021 klo 15:00 – 17:00 
Järjestäjät: LKL, Sodankylä,Malminetsinnän ja 
pienkaivostoiminnan palvelukeskus.

15:00 –15:05 Tilaisuuden avaus, kulku ja ohjeistus 
Tiina Helminen,hanketyöntekijä,Sodankylä

15:05 – 15:15 Puheenjohtajan terveiset 
Maija Vehviläinen, puheenjohtaja,LKL

15:15 – 15:30 Lupa-asioista Antti Peronius, 
geologi, Hangasojan Kulta Oy/edunvalvoja,LKL

15:30 – 15:45 Matka kultahipun sisään Jukka Kuva, 
tutkija, GTK

15:45 – 16:00 Malminetsinnän ja pienkaivostoiminnan 
palvelukeskus, esiselvityshanke –
malminetsinnän palvelutarpeiden kartoitus| 
Janne Laine,projektipäällikkö, Sodankylä

16:00 – 16:45 Pienkaivostoiminnan edellytykset Lapissa Antti Peronius

Seppo J.

******

Kultakoti ja Pyrkyripalsta Inarissa

Kuvia klikkaamalla pääset lukemaan kuvajutut Inarissa sijaitsevista Kultakodista ja Pyrkyripalstasta, jonne kultamiesten elämän polut ovat lopulta johtaneet.

Kultakodin ensimmäiset asukkaat Aaro Raumala ja Veikko Lehtonen tähyilevät kuukkelia Kultakodin pihalla 1979.

Näin syntyi Pyrkyripalsta | Kultahippu.fi   = linkki Kai Rantasen juttuun Pyrkyripalstan syntyhistoriasta,

Hippujen etsintä on kultamiehiltä päättynyt Pyrkyripalstalle Inarin vanhalla hautausmaalla. Etsitty emäkallio on lopulta löytynyt!

******

Tämä kartta vuodelta 1906 on Curt Fircksin tutkimuksesta Lapin kullankaivusta ja paljon  kultahistorian dokumentteja ja valokuvia 150-vuoden ajalta löytyy GTK:n Hakku tietokannasta: https://hakku.gtk.fi

Katso lisää täältä: Lapin kullankaivun historia | Kultahippu.fi

******

Nikkelimyrkytys vei Petsamon Suomelta

Lue juttu Petsamosta ja uutinen Liinahamarista klikkaamalla kuvaa alla:

100 vuotta sitten:
Petsamo 1921 – 1944

*****

Kullankaivua ja kultahistoriaa  Suomen Kuvalehdessä

Suomen Kuvalehti on seurannut tiiviisti Lapin kullankaivua 1930-luvun alusta alkaen. Silloin lehdessä on moniosainen  juttusarja kuvineen retkestä kultamaille Laanilaan ja Ivalojoelle. Elettiin kultahistorian hiljaista suvantovaihetta, kun suuret kultayhtiöt Ivalojoki ja Lapin kulta olivat poistuneet jättäen teitä, siltoja, avattuja kultamonttuja yksittäisten kullankaivajien työmaiksi. Lehti oli mukana kunnostamassa rappeutunutta Ivalojoen Kultalan Kruunun Stationia, joka tänäkin päivänä on 150 vuotta vanhan kultahistorian keskeinen paikka. Alla linkki lehden juttuihin, siellä on tätäkin päivää!

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nain-rikastut-kullalla-helppoa-kuin-heinanteko/

++++++

Oiva Arvola 

1.7. 1935 Kolari – 23.1. 2021 Rovaniemi

Oiva Arvola

 Kullankaivajan saaga

 Ihminen, ystävä! Ken lienetkin ja missä?

Suurin unelmin, kullankiilto silmissäni, tulin.

Uurastin, ahnehdin, etsin.

Joka kivenkolon kaivoin ja hain.

En löytänyt miljoonia, en aineellisia rikkauksia,

mutta löysin jotakin enemmän.

Täällä tuntureilla, kultapurojen partailla,

taivas on lähempänä, tähdet loistavat kirkkaammin

ilma on puhtaampaa, valo kuulaampaa.

Ihminen, ystävä! Ken lienetkin ja missä?

Tule ja ota tämä kaikki!

Valtaa minun kaivokseni ja vaskaa.

Tule, mutta tule yksin!

Tule hiljaisesti ja hitaasti, tule nöyränä!

Himoitsematta. Häiritsemättä pyhän erämaan rauhaa.

Oiva Arvolan kirjasta Kampsuherrain saagat 1991

Lue muistokirjoitus tästä linkistä:

Arvola Oiva, Lapin saagojen kampsuherra | Kultahippu.fi

******

Kultahipulla ennätysvuosi 2020

Lapin kullankaivajilla on takanaan monta juhlavuotta. 2020 juhlittiin siksi, että Ivalojoen kultaryntäyksestä tuli kuluneeksi 150 vuotta. Edellisenä vuonna kullankaivajain liitto juhli 70-vuotista taivaltaan. LIiton puheenjohtaja Maija Vehviläinen tässä leikkaa juhlakakkua.

Lapin kulta ja kullankaivu kiinnosti vuonna 2020 enemmän kuin koskaan aikaisemmin 10 vuoden aikana. Kultahipun juttuihin klikattiin 180 904 kertaa ja vuorokauden keskiarvoksi kertyi 494 käyntiä. Edellinen ennätys tehtiin vuonna 2017, jolloin kävijöitä oli 163 754, keskimäärin 449 vuorokaudessa. Kiinnostusta saattaa selittää erikoislaatuinen koronavuosi ja tukea antoivat monet televisiosta tulleet ohjelmat kullasta ja kullankaivajista. Isojen hippujen löytöuutisia vuoden aikana oli vain yksi, mutta sekin nosti kultahippu-sivujen kävijälukuja. Osansa kiinnostukselle lienee antanut myös 150-vuotinen historia, sillä Lapin kullankaivu alkoi 1870 Ivalojoen kultaryntäyksellä.

Kautta aikojen luetuimmat jutut Kultahipussa ovat olleet Oma kaivos, Hippulista, Henkilötiedosto, Kuvakertomuksia, Metallinpaljastin, Välineitä, Vaskoolit ja tarvikkeet ja Lemmenjoki. Hakusanoista sivustolta haettiin 2020 eniten sanoilla metallinpaljastin, vaskooli, kultahippu ja Suomen suurimmat hiput

Vuoden 2021 Kullanhuuhdonnan SM-kilpailut, Tankavaara

Kullanhuuhdonnan SM-kilpailut 2021 on päätetty järjestää tavalliseen tapaan heinä-elokuun vaihteessa: 29.7.-1.8.2021. (15.1.2021)

******

Vuoden 2021 Kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskisat Dawson Cityssä, Kanada PERUTTU

Huuhdontakisat on valitettavasti peruttu Koronan takia. (15.1.2021)

MM huuhdonta peruttu 2021

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.