*********

Kulta on Lapin maakuntakivi

Kulta on Lapin maakuntakivi ja graniitti Suomen kansalliskivi. Näin päätti kansanäänestyksen pohjalta GTK:n valitsema asiantuntijaraati 1988–1989 järjestetyssä valintaprosessissa. Sen tuloksena maan 20 maakuntaa sai oman nimikkokivensä. Maakunnat jaettiin vanhan jaottelun pohjalta, jossa esimerkiksi koko nykyinen Lappi jakautui kahdeksi; pohjoisin osa on Lappia ja eteläinen osa Peräpohjolaa.

Aloitteen kivien valinnasta tekivät ”Suomen kivet” kirjan juuri julkaisseet gemmologi Marjatta Virkkunen ja Seppo J. Partanen. Geologian Tutkimuslaitos nimesi asiantuntijaryhmän valmistelemaan ja toteuttamaan hanketta. Kiviharrastus oli tuolloin hyvin vilkasta. Heurekan tiedekeskus rakensi pihalleen maan kivilajeista kertovaa kivipuistoa, kivikerhot ja kivimessut kasvattivat suosiotaan. Helsingin Yliopisto Kivimuseo, Kiviteollisuusliitto, Tiede-lehti ja Tapiola Yhtiöt tulivat tukemaan kivien valintaa. Kaiken tarkoituksena oli kotimaisen kiven arvostuksen ja tietoisuuden lisääminen.

Asiantuntijaryhmä nimesi ensin jokaiselle maakunnalle kolme ehdokasta. Niistä tehtiin nelivärijuliste sekä erilaisia tiedotus- ja äänestysmateriaaleja, joita jaettiin 40 000 kappaletta monien kanavien kautta kaikkialle maahan. Lopputulemana oli yli 20 000 ehdotusta maakuntien nimikkokiveksi. Eniten, lähes 3700 ehdotusta, tuli Uudenmaan kivestä, toiseksi vilkkaimmin ehdotettiin Etelä-Pohjanmaan kiveä.

Lopullisen valinnan maakuntakiviksi teki asiantuntijaryhmä, jossa olivat Marjatta Virkkunen, Ilkka Laitakari ja Panu Toivonen GTK:sta, Martti Lehtinen Helsingin Yliopistosta ja Seppo J. Partanen Matkailuliitosta. Valinta kävi hyvin yksiin yleisöäänestyksen kanssa. Vain Satakunnassa diabaasi oli saanut muutamia ääniä enemmän kuin valittu hiekkakivi. Diabaasi valittiin Päijät-Hämeen kiveksi.

Kansalliskiveksi nousi vanhan ja vakaan kallioperämme tunnetuin kivilaji graniitti. Sitähän on punaisena, harmaana, ruskeana ja vihertävänä, kaikkiaan lähes puolet kallioperästämme. Kallioperämme erikoisuus rapakivi valittiin Kymenlaakson kiveksi, mutta sitä on paljon itäisellä Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaan saaristossa.

**********

Tässäkö kesän 23 ainoat isommukset?

 

 

 

 

 

 

 

 

Hippulista PDF 29.9.2023

Kesän ensimmäiset isomushiput tulivat hippukirjurin tietoon elokuun lopulla heti löytöjen jälkeen. Sotajoelta löytyi Matinkivenniemen huuhdota-alueelta sitkeän työn jälkeen kaksi noin 20 gramman kultahippua. Huhuja ja viestejä muistakin isommuslöydöistä on ollut liikkeellä, mutta niihin ei ole saatu vahvistusta. Listassa on vielä tilaa ja hippukirjuri jää odottelemaan tietoja. Uusi hippulista löytyy kuvien alta.

Suuremman niistä 20.80 g poimi sukeltaja Antti Paananen. Antti on kokenut sukeltaja ja hän on sukeltanut noin kymmenen vuotta Ruohoniemen ja Vehviläisten koneellisella huuhdonta-alueella. Antilla on oma lapiokaivualue Ruhoniemen ja Vehviläisen välissä.

Kesällä 2022 Antti kertoi löytäneensä Sotajoen pohjalta ”kultajuonen”, joka meni joen poikki lähellä paikkaa, jossa Risto kaivoi joen vierialueita. Odotukset olivat isomuksen löytöön. Nyt se toteutui. Risto Vehviläisen kaivama toinen sekahippu painoi tuoreeltaan punnittuna 19,27 grammaa. Molemmat löydöt ovat Maija ja Risto Vehviläisen kullanhuuhdontalupa-alueelta.

Löytöalue on ehkä Sotajoen kultarikkaimpia. Löytöpaikka on suunnilleen puolivälissä Vehviläisen Unna hipun 192 g (2008) sekä Ruhoniemen 61,5 g (2022) ja 45 g  (2013) löytöpaikkaa.

Kuvat Maija Vehviläinen, teksti Raimo Niemelä

Täällä lisätietoa Sotajoen kultahistoriasta ja myös hippujen löytäjistä:

*******

Asiantuntijan neuvot ja ohjeet:

Metallinilmaisin – uusi tapa kultahippujen etsintään

Steve Herschbach hämmästyi Lapin ja kotimaansa Alaskan kultamaiden samankaltaisuutta tultuaan kesällä 2023 testaamaan Garret metallinilmaisemia Tankavaaran ympäristöön. Hän on näiden laitteiden arvostettu asiantuntija ja vakuuttaa, että metallinilmaisin ei ole pelkkä apuväline, vaan todellinen mahdollisuus kultahippujen löytämiselle myös Lapin kulta-alueilla. Näin hän tiivistää asiansa:

• Raskaan kullankaivukaluston, pumpun, polttoaineiden, pitkien letkujen ja rännin sijasta käytä metallinpaljastinta ja vaskoolia. Menetelmän etu on varsinkin alueilla, jotka ovat kaukana vedestä. Se on täydellinen tapa toimia kaukana tiettömillä alueilla, joissa kaikkien laitteiden käsittely söisi arvokasta kaivosaikaa. Lopuksi se on erinomainen tapa etsiä alueita pumppupohjaisen toiminnan aloittamiseksi, kun hyvä paikka on löydetty.
• Metallinpaljastimia käyttävät kullankaivajat Suomessa löytävät nykyään monigrammaisia hippuja, joten tämä työväline ei ole pelkkä apuväline, vaan todellinen mahdollisuus kullan löytämiselle.

Metallinilmaisimen käyttö kultahippujen etsinnässä on taitolaji ja taito kertyy kokemuksen kautta. Steve antaa pitkässä raportissaan perustietoa siitä, missä laitteet ovat parhaimmillaan, miten eri mallit reagoivat kultaan ja muihin metalleihin sekä mitä etsijä voi tehdä helpottaakseen laitettaan havaitsemaan kultahiput, jopa ”hengettömät”. Suurimmat metallinilmaisimella löydetyt hiput ovat 40 ja 20 gramman painoisia.

Steve vieraili Suomessa Garret Metal Detectorin kutsusta ja omisti kirjallisen raporttinsa Rovaniemellä toimivalle Finndetectorin Jyri Walkeajärvelle, joka toimi vierailun isäntänä.

Lue koko artikkeli :

Kultahippujen etsintä ja tunnistus metallinilmaisijalla | Kultahippu.fi

Artikkelin hieman täydennetty PDF-julkaisu löytyy täältä:

Kultahippujen etsintä ja tunnistus metallinilmaisijalla PDF

*********

 ********

Lapin kultahistorian suurin sankari, veijari ja huijari

Heikki Kivekäs jätti näkyvät jälkensä Lapin kultahistoriaan ja luontoon. Hänellä oli nimissään 448 kultavaltausta, useita yhtiöitä, kämppiä ja ystäviä. Elämä päättyi vankilaan. Lue lisää:

Sankari, veijari ja huijari | Kultahippu.fi

Lue lisää Kerkelän sytyttämän kalliokultakuumeen tarina tästä linkistä:

Tarinoita unelmista ja huijauksista | Kultahippu.fi

*******

Suurimpien kultahippujen lista päivitetty

5.6.2023

Uusin suurten kultahippujen lista on päivitetty kullankaivun käynnistymisen kunniaksi. Kesä alkoi Lapin kultapuroilla myöhässä kuten muuallakin maassa. Juhannusta lähestyttäessä routa on sulanut ja lumet kadonneet, on tullut aika tarttua hakkuun, lapioon ja vaskooleihin, käynnistää koneet siellä, missä se on sallittua.
Uudessa hippulistassa on nyt 147 suurinta hippua kultamailta vuosilta 1926–2022. Listaan on poimittu hippuja 20 grammasta suurimpaan, Evert Kiviniemen Lutolta 1935 löytämään lähes 393 g painavaan kultakimpaleeseen.
Hippulista kasvaa myös talviaikana historian kätköistä esiin putkahtavilla

hippulöydöillä. Niitä on tässäkin luettelossa useita. Yksi niistä on Manne Marttilan Miessijoen Hepo-ojan kaivospiiristä 1988 löytämä 32,64 grammaa painanut kultahippu. Se nousi julkisuuteen Oulussa edesmenneen omistajan kuolinpesästä, josta se selvittelyn jälkeen sai uuden kodin tunnetuimman hippukeräilijä Antti Aarnio-Wihurin kokoelmissa. Siellä on ennestään Manne löytämä 390 g painoinen korundilohkare, kultamaiden toiseksi suurin, joka koostuu useista harmaista korundikiteistä, joita reunustaa tummansinistä safiiria.

Manne Marttila (1934–2008) teki pitkän ja ansiokkaan uran kullankaivajana isänsä Martti Marttilan (1912–1982) jälkeen yli 20 vuoden ajan vuodesta 1983 alkaen. Isä osti kaivospiirin Matti Omenaiselta ja kaivoi siellä vv. 1975–1981. Manne jatkoi työtä kaivospiirin perikunnan jäsenenä. Hän joutui taistelemaan kaivuoikeuksistaan Metsähallituksen konekieltoja ja muita järjestysääntöjä vastaan. Hän joutui tekemään työnsä pääasiassa perinteisellä tavalla lapiolla, rännillä ja vaskoolilla.

Hepo-ojan kaivospiiri oli Lemmenjoen vanhin ja yksi rikkaimmista Lapin kultahistoriassa. Marttilan perikunnalta se siirtyi 2005 alussa Mika Telilän omistaman kaivosyhtiön haltuun ja sai myös konekaivuluvan. Kultasaaliit olivat hyviä ja uusia ”isommuksia” hippulistaan kertyi runsaasti vuoteen 2021 asti, jolloin uuden kaivoslain sanelema konekaivukielto astui voimaan. Mika jatkaa edelleen sekä kullankaivua että oikeustaistelua kaivospiirioikeudestaan, sitä on tähän asti pidetty omistusoikeuteen rinnastettavana.

Alla linkki uuteen Hippulistaan 5.6. 2023

Hippulista 5.6.2023

*********

Arska lähti, Lemmenjoki jäi

Arska Alhonen lähti Lemmenjoelta, mutta Lemmenjoki ei lähtenyt Arskasta. Niin on käynyt monelle muullekin, joista moni on jäänyt omasta toivomuksestaan ikuisesti tuhkana Lemmenjoen tuntureille:  Sirkka-Liisa, Petronella, Sarvikuono, moni muu.

Arska muistelee  Facebook päivityksessä Lemmenjoen kultaisia vuosia, kun kulta löytyi Puskujängältä Tivolin ja Raumalan kämpän väliseltä alueelta noin 30 kiloa. Eikä siinä ollut läheskään kaikki Puskun ja Ruitun lähdejängän kulta.

Arskan muisto on tarpeen kirjata kultahistoriaan. Löydät sen täältä:

Jäähyväiset Lemmenjoen kullalle ja jalokiville | Kultahippu.fi

****************

Ilta-Sanomissa oli 18.5. 2023 iso juttu Lapin kullan isommuksista, niiden löytäjistä Ami ja Risto Telilästä, moottorikelkan arvoisesta kultahipusta ja paljosta muusta. Juttu löytyy netistä, kunhan osaa oikeasta paikasta hakea.

Lue lisää, mitä kultamailla tapahtui 2017 – 2018. Kaikki oli silloin toisin:

https://www.kultahippu.fi/page/7

*********

Kullan emäkallion etsintä kiihtyy Lapissa

Kullan ja koboltin noussut hinta on vilkastuttanut malmisetsinnän Suomessa ennätyslukemiin, kirjoittaa Kauppalehti koko sivun uutisjutussa 5.5. 2023. ”Lapin osuus malminetsinnästä oli viime kesänä peräti 81 prosenttia, josta valtaosa Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeellä”, kertoo Tukesin kaivosryhmän päällikkö Terho Liikamaa lehtijutussa. Malminetsinnän lupa-alueita oli viime vuonna kaikkien aikojen ennätys 2581 neliökilometriä ja etsintään investoitiin koko maassa 80,4 miljoonaa  euroa.

Etsintä vilkastuu tänä vuonna entisestään, sillä lupahakemuksia on käsittelyssä 530 kappaletta, mikä moninkertaistaisi etsintäalueiden pinta-alan. Lähes kaikki kaivosyhtiöt ovat ulkomaalaisia, joskin niiden työväki on valtaosin suomalaista.

Juttu perustuu Tukesin Rovaniemellä järjestettyyn koulutus- ja informaatiotilaisuuteen, johon osallistui edustajia sadasta eri kaivosyhtiöstä.

********

Helmiä kultahistorian lehdiltä

Kiinnostaako kultahistoria?

https://drive.google.com/drive/folders/1LM1UEmCOBPjz7_UWgFqG6bdSaZBzE8ot

Vanhoja kultakarttoja, dokumentteja ja lehtijuttuja voit tutkia klikkaamalla yllä olevaa linkkiä.

Lapin kullankaivun yli 150-vuotinen historia on ollut jatkuvaa aaltoliikettä: kultapurot ja joet kokeneet monta kultaryntäystä. Niiden välissä on vuosien ja jopa vuosikymmenten hiljaisia aikoja, jolloin yksinäiset ”elinkautiset” ovat kantaneet kultahistoriaa eteenpäin. Monet heistä ehtivät elämänsä ehtoopuolella opettaa uuden sukupolven kullan etsimiseen, kaivamiseen, rännittämiseen ja vaskaamiseen.

Kullankaivu on kiinnostanut myös sanomalehtiä, jotka ovat uutisoineet kultamaiden tapahtumista, uskosta, toivosta ja joskus myös unelmien hiipumisesta. Kansallisarkiston Finna palvelussa on nykyisin paljon digitoituja sanoma- ja aikakauslehtiä, joiden sisällöstä löytyy mielenkiintoisia uutisia ja aikalaisdokumentteja kullankaivun vaiherikkaasta historiasta.

Tässä niistä muutama poiminta:

”Onko romantiikka kadonnut kullanhuuhdonnasta, nykyaikaiset kullankaivajat ajavat autollaan valtaustensa äärelle”, otsikoi sanomalehti Rovaniemi juttunsa vuonna 1929. Juttu kertoo uuden kultayhtiön suurista suunnitelmista Sotajoen sivupuron Moberginojan kultakilojen kaivamisesta. Muutama vuosi aikaisemmin olivat kultayhtiöt Ivalojoki ja Lapin Kulta rakentaneet maanteitä, siltoja ja taloja, velkaantuneet ja riitautuneet aiheutuen lopulta selvitystilaan rahoittajien sulkiessa rahahanat. Tilaa oli uusille yrittäjille ja yksinäisille kaivajille.

Kaivoslakiin ja kullankaivua valvovaan byrokratiaan vaadittiin helpotuksia Lapin Kansan uutisjutussa  20.12. 1934; ” Tämä jo sinänsä huomattava summa (80 000 mk v. 1934) voidaan helposti korottaa kaksinkertaiseksi, jos vain kaivoslakia muutettaisiin olosuhteita vastaavaksi. Ei tarvita mitään määrärahoja eikä uusia virkamiehiä. Lailla oikein johdettuna voisi kullankaivuu huomattavasti lievittää työttömyyttä Inarissa”.

Kovin tutuilta näiden juttujen sisältö istuu myös viime vuosien ja vuosikymmenten kullankaivuuseen. Kaivoslain muutokset ja kasvava byrokratia koetaan tämänkin päivän kullankaivajan arjessa ja suosituimpia kaivupaikkoja ovat ne jokivarret, jonne pääsee omalla autolla.

Kolmantena helmenä on Oulun Wiikko-Sanomissa 24.5.1862 julkaistu juttu ”Koti-ikävää Kalifornian Eldoradon kultakentiltä”.

Juttu kertoo oululaisista merimiehistä, jotka jättivät laivansa San Franciscon satamaan ja

karkasivat etsimään kultaa kymmenientuhansien kaltaistensa sekaan. Merimiesten kirjeet ja kohtalot antavat todellisemman kuvan ihmisten kohtaloista kuin tutummat tarinat suurista kultalöydöistä ja löytäjistä. Päällimmäisenä on kaipuu takaisin kotimaahan, yksinäisyys ja toteutumaton unelma. Muutama heistä pääsi takaisin ja ehtivät mukaan Ivalojoen kultaryntäykseen. Yksi heistä on Jacob Ervast.

Lue jutut ja katso kuvat tästä linkistä:

Helmiä kultahistorian lehdiltä | Kultahippu.fi

*********

Lapin Kullankaivajain Liiton vuosikokous 2023

Lapin Kullankaivajain Liiton vuosikokous pidettiin 25.3.2023 Saariselällä. Kokoukseen osallistui 30 noin 4000 liiton jäsenestä eli alle 1 %. Liiton talous on hyvä. Jäsenmäärä oli hieman vähentynyt.

Liiton puheenjohtajana on kolmivuotiskauden 2021-2023 Marko Touru. Hallituksessa jatkavat Hannu Raja, Ami Telilä, Jutta Vehviläinen, Esko Orava ja Kai J. Rantanen. Uutena jäsenenä on mineralogi Tapio Soukka innokas kullankaivun harrastaja ja tutkija. Onneksi olkoon hänelle uusista tehtävistä ja haasteista.

Toimintasuunnitelmassa vahvistettiin muun muassa liiton tiedottamisen kehittämistä uusimalla liiton nettisivuston ja sähköpostin käyttämisen tiedottamisessa.

Kokous ei hyväksynyt liiton 8 pykälän muuttamista siten, että vuosikokous pidetään Inarin tai Sodankylän kunnassa. Kokouksessa esitettiin, että sääntöä muutettaisiin ” … vuosikokous pidetään maaliskuun loppuun mennessä Suomessa.” Nyt säännössä mainittu ”maaliskuun viimeisenä lauantaina” sitoo kokouspäivän ja se voi olla myös Pääsiäislauantaina. Ehdotus esitettiin hallitukselle harkittavaksi seuraavaan vuosikokoukseen.

Kullankaivajat laivaristeilyllä

Ministeri Antti Kurvinen saatteli runsaat 200 kullankaivajaa seminaariristeilylle Helsingistä Tukholmaan 24.2.2023. Valtiovalta antoi hänen suullaan uskoa, toivoa ja kannustusta, niin kuin sillä on ollut tapana kautta aikojen. Kaivajia itseään huolestuttaa alan tulevaisuus kasvavan byrokratian ja nousevia maksujen paineessa. Myrskyä ei laivamatkalla ole luvassa, vakavaa pohdintaa ja hauskaa yhdessä oloa monen vuoden tauon jälkeen. Kuva Raimo Niemelä.

Seminaariohjelma:

http://www.kullankaivajat.fi/wp-content/uploads/2023/02/Kultaseminaari-ohjelma-2023.pdf

**********

Kullanhuuhdonta 1990 – 2022:

Kullankaivun hiillos ei ole hiipumassa

Kullankaivu Lapissa ei näytä hiipumisen merkkejä siirryttyään uudelle vuosituhannelle ja kolmannelle vuosisadalle, vaikka sen loppumista on ehditty monta kertaa pelätä tai toivoa. Kultakuume on sitkeä tauti, siitä kertovat tilastot kullanhuuhdonnan lupa-alueista ja kullankaivajien liiton noin 4300 jäsenmäärästä. LKL:n jäsenilleen tarkoitetut kultapaikat ovat vaikuttaneet jäsenmäärän kasvuun ja heijastuvat myös huuhdontalupa-alueiden lisääntymiseen.

Kultaa on kaivettu vilkkaasti viimeisten 30 vuoden aikana vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Työmaita on ollut vuosittain 214 – 481. Valtaukset muuttuivat  uuden kaivoslain määräämänä huuhdontaluviksi vuodesta 2011 alkaen. Samalla kaivospiirit lakkautettiin ja konekaivu Lemmenjoella päättyi. Huuhdontalupien määrä on viime vuosina kasvanut myös siksi, että entisten kaivospiirien kaivajat saivat työmailleen huuhdontaluvan.

Uusittu kaivoslaki astui voimaan vuonna 2011, ja se lakkautti  irtokullan kaivospiirit. Niille annettiin jatkoaikaa heinäkuun 1. päivää  2020 saakka. Laki muutti valtaukset ja kaivospiirit huuhdontaluviksi, koneellinen kullankaivu kansallispuistoissa lakkautettiin, muualla koneita saa käyttää erillisellä luvalla. Kullanhuuhdontalupaan voi hakea jatkoaikaa ilman karenssia, joka oli valtausaikana noin 2 vuotta.

Kaivuperinteen jatkumisesta on kannettu huolta  vuosikymmeniä lupakäsittelyn monimutkaistuessa, lausuntojen lisäännyttyä eri toimijoilta ja Saamelaiskäräjien valitusten takia. Samanaikaisesti luvat, muut maksut ja kulut ovat moninkertaistuneet. Tästä rippumatta valtausten ja nykyiset huuhdontalupien määrät ovat olleet 1990 ja 2022 lähes samat.

Valtaukset ja kullanhuuhdontaluvat 2000–2021

 vuosi  / valtaukset  /  huuhdontaluvat  /  yhteensä           

2000                    418                      0                           418

2001                    384                      0                           384

2002                    380                      0                           380

2003                    380                      0                           380

2004                    360                      0                           360

2005                    352                      0                           352

2006                    347                      0                           347

2007                    341                      0                           341

2008                    327                      0                           327

2009                    302                      0                           302

2010                    296                      0                           296

2011                    288                      0                           288  uusi kaivoslaki, kaivospiireille 11 v jatkoaika

2012                    220                      41                        261  valtaukset muuttuvat huuhdontaluvaksi

2013                    145                      109                      254

2014                    79                        172                      251

2015                    35                        179                      214

2016                    8                           215                      223

2017                    8                           221                      229

2018                    8                           305                      313

2019                    0                           337                      337

2020                    0                           370                      370  koneellinen kaivu loppuu Lemmenjoella

2021                    0                           369                      369  kaivospiirejä huuhdontaluviksi

2022                    0                           389                      389

1990-luvun valtaustilasto:

1990              404

1991              424

1992              443

1993              482

1994              440

1995              454

1996              481

1997              466

1998              446

1999              404 (4/99)  Pirjo Savolainen KTM

Lukujen vaihteluun eri vuosina on monta syytä:

1. 1990-luvun laman aikana määrä nousi, liekö syynä työttömyys ja kullankaivun julkisuus.
2. 2010-luvulla Saamelaiskäräjien valitukset viivästyttivät hakemuksia, uutta lupaa jouduttiin odottamaan jopa vuosia.
3. 2011 uusi kaivoslaki teetti enemmän töitä hakijoille ja käsittelijöille.
4. Rajoitettu konelupa (495m3/v) lisäsi konelupahakemuksia kuten uudet konekaivualueet.

Kolmena vuosikymmenenä lupahakijoiden maksut sekä kustannukset ovat kasvaneet moninkertaisiksi, samoin lupakäsittelijöiden työmäärä. Kustannuksia ovat lisänneet lupamaksut, maanomistajien korvaukset sekä lisääntynyt asiantuntijoiden tarve hakuprosesseissa.

Täydennämme tilastoa myöhemmin lisäämällä tietoa muun muassa vuosittain ilmoitetuista kultamääristä, kone- ja pienkonekaivuluvista. Lapin Kullankaivajain Liitto pohtii kullanhuuhdonnan tulevaisuutta helmikuun lopulla 2023 järjestettävällä seminaariristeilyllä. Ehkäpä sieltäkin saadaan lisätietoa!

21.2.2023  Seppo J. Partanen ja Raimo Niemelä, tilastot Pasi Molkoselkä Tukes ja Pirjo Savolainen KTM

**********

Sotajoen Löfgreninoja  – rauniot kertovat

Sotajokeen noin 4,3 km joen suusta idästä laskeva runsaan kilometrin mittainen Lövgreninoja on saanut nimensä Ivalojoen kultaryntäyksen alkuvuosina turkulaiselta perämies F. Löfgreniltä. Hän työskenteli vuodesta 1870 alkaen helsinkiläisen Johan Tallgrenin tehdaspiirissä 2 Sotajoen suun tienoilla sekä siitä ylävirtaan kolmen kilometrin päässä loviisalaisen perämies Fredrik Grönholmin tehdaspiirissä 17 työmiehenä ja työnjohtajana. Joissakin luetteloissa hänen kotipaikakseen on merkitty Oulu, mutta Turku on useimmissa dokumenteissa. Kultahistorian kirjoissa ja dokumenteissa hänen etunimekseen on kirjoitettu Johan.

Tallgren teki ensimmäisenä valtauksen Sotajoelle kartoissa olevan Lövgreninojan ja Halvarinniemen paikkeilta alavirtaan kesällä 1874. On syytä olettaa Löfgren oli tutkinut kultapitoisuutta isäntänsä lähettämänä ja löytänyt lupaavat kullan merkit 1873 ja 1874. Hänet merkittiin kesällä -74 Tallgrenin tehdaspiirin ”yhtiömieheksi”, joka kertonee lupaavasta kultalöydöstä.

Sotajoen nimistö on vuosien saatossa kartoilla sekoittunut. Tallgrenin ja Löfgrenin valtaus  n:ro 39 alkoi noin  2,5 km Sotajoen suusta ylävirtaan ja oli 1000 virstan eli 1781 metrin pituinen.

Kämppä sijaitsi Tallgrenin tehdaspiirin etelärajalla ja se mitattiin -73 ja tuotti v. -74 kultaa 1,5 kg . Seuraavana vuonna kultaa tuli noin 1 kg. Tallgren lopetti työt Sotajoen valtauksellaan vuosikymmenen vaihteessa. Sotajoella koettiin kultaryntäys Gustav Mobergin löydettyä lyhyenä aikana 325,5 g kultaa ylempää jokivarresta 1880-luvun alussa.

Löfgrenillä ei koskaan ollut omaa valtausta ja hänen elämänsä päättyi traagisesti keväällä 1876 veneen kaatuessa Ivalojoen Surmakönkääseen. Löfgren ja hänen ystävänsä, perämies W. Gustafsson hukkuivat.

Lapin kulta kimalsi taas TV2:ssa

Åke Lindmanin 3-osainen tv-sarja ”Lapin kullan kimallus” nähtiin televisiossa 10.–13. tammikuuta 2023 ties monennenko kerran. Sarja löytyy katsottavaksi myös YLEn Areenassa.

Åke Lindmanin vuosikymmenten unelman toteutumisesta vuosituhannen vaihteen tienoilla löytyy paljonkin juttuja kultahippu.fi sivustolta. Ajatus elokuvasta syttyi 1950-luvun alussa kuvattaessa ”Valkoista peuraa” Inarissa. Monen käsikirjoituksen ja epäonnisten kuvausten jälkeen unelma alkoi toteutua 1990-luvun puolivälissä, mutta monta mutkaista ja kivikkoista koskea oli laskettava senkin jälkeen kunnes työ oli valmis vuosituhannen vaihteen tällä puolen.

Mitä todella tapahtui

”Lapin kullan kimallus” elokuva ja tv-sarja kuvaavat Ivalojoen kultaryntäyksen syntyä ja tapahtumia vuosina 1868–1871 väljästi totuutta mukaillen. Mitä Ivalojoella todella tapahtui ja milloin on vähintäänkin yhtä mielenkiintoista.

Tv-sarjan osa 1 kertoo Suomen Pankin Rahapajan apulaisjohtaja Conrad Lihrin johtamasta senaatin kullanetsintäretkestä kesällä 1868 sekä merimiesten Ervast ja Lepistö sekä Björkman (Manninen) kultalöydöistä Ivalojoen Saariporttikosken rannalla 1869. Lihrin retki kesti kaikkiaan 4–5 kuukautta kesäkuusta lokakuulle Ounasjoen, Käkkälöjoen ja latvapurojen kautta Tenojoella, sieltä Vaskojoelle ja Ivalojoelle. Matkaa tehtiin pääasiassa veneillä, joten erämaakävelyt jäivät vähiin.

Ervast ja Lepistö tulivat Ivalojoelle loppukesästä -69 ja löysivät kultaa noin 2 kiloa. Raahelainen merimies Edvard Björkman tuli samalla paikalle miesten poistuttua kohti Kittilään ja sai kultaa satoja grammoja. Lepistö ja Björkman tunsivat hyvin toisensa. Björkmanin takana oli kauppias Govenius Torniosta ja Ervastin ja Lepistön kauppaneuvos Snellman Oulusta.

Kruunuvouti Planting lähetti valtaushakemuksensa kirjeitse vuorihallituksen Pohjois-Suomen aluetoimistoon Kuopioon Ervastin ja Lepistön poistuttua hänen toimistostaan Kittilässä. He näyttivät kultalöytönsä Oulun läänin maaherralle, joka ei ollut tietoinen alaisensa Plantingin hakemuksesta. Riita puhkesi ja johti oikeustaiteluun vasta kesäkuussa 1870 Ivalojoella, kun Ervast ja Lepistö havaitsivat kultapaikkansa joutuneen muiden haltuun.

Toinen osa tv-sarjasta kertoo

kultaryntäyksen synnystä 1870, merimiesten kultalöydöistä edellisenä kesänä, kruunuvouti Plantingin valtauksesta merimiesten löytöpaikalla, riidoista ja kaaoksesta.

Venäläisten sotilaiden esiintyminen Kultalan järjestyksenvalvojina esiintyy useissa kirjoissa ja kirjoituksissa, nyt myös tässä elokuvassa. Kaikki järjestyksenvalvojat olivat suomalaisia, muutama venäläinen etsintäryhmä tavoitteli kultaa Ivalojoella ja Tenolla, mutta tuloksetta.

Ervast ja Lepistö saivat riitojen ja oikeusjuttujen aikana löytöpaikkansa hetkeksi hallintaansa, mutta lakia uudistettaessa 1873 alue otettiin valtion haltuun ”tutkimustoimintaa” varten. Ervast ja Lepistö etsivät uusia kultapaikkoja Ivalojoelta ja Luttojoella. Manninen eli oikeasti Björkman jatkoi kullankaivajana kymmeniä vuosia, Lepistö lopetti melko pian ja Ervast jatkoi muutaman vuoden.

Planting ehti kuolla, kun oikeus tuomitsi hänet 1875 menettämään omaisuutensa, valtauksensa, kunniansa ja maineensa, joka on hyvällä syyllä hänelle palautettava yhtenä keskeisenä Lapin kullan löytäjänä. Hänen tutkimuksensa, kirjeensä vuorihallitukselle ja neuvonsa muille kullanetsijöille olivat hyvin arvokkaita kullankaivun historian syntyyn. Toinen keskeinen vaikuttaja Conrad Lihr syyllistyi hänkin ahneuteen paljastamalla venäläisille kultayhtiöille tutkimusretkensä tuloksia heti retken jälkeen syksyllä 1868 ennen tutkimusraportin luovuttamista senaatille.

Kolmas osa vie loppuun monen päähenkilön elämäntarinan. Kruunuvouti poistuu kultamailta odottamaan oikeuden päätöstä, Lepistö jättää Ivalojoen ja Ervastin, Manninen eli Björkman jatkaa kultahistorian ensimmäisenä ”elinkautisena” parikymmentä vuotta, Björklund kuolee viinaan Oulussa todisteena siitä, että kultaa löytyy kesäisin aina vähemmän mitä talvella kuluu. Ivalojoen rajut kosket vievät tv-sarjassa venemiehet kahteen kertaa elämän rajan tuolle puolen. Näyttävät koskenlaskut kuvattiin Inarin Juutualla, mutta todellisuudessa Ivalojoen Surmakönkäässä hukkui kuusi ihmistä toukokuun lopussa 1871 ja kaksi kevättulvissa neljä vuotta myöhemmin.

Martti Suosalo tekee näyttävän roolin roistona ja huijarina. Elokuvassa hänen nimensä on Johan Kaweri, ja tv-sarjassa Jussi Kaheli. Syynä oli se, että Jacob Kaveri tuomittiin lompakkovarkaudesta marraskuussa 1871. Hänet vangittiin toukokuun lopulla, kun Pellikan kadonnut lompakko löytyi Grönholmin valtauksella  laavun kattopuiden takaa  paikalta, jossa Kaveri nukkui. Aiempia rikkeitä hänellä ei ollut. Raipparangaistuksen ja kuukausien vankeuden jälkeen mies katosi jonnekin. Eräs sukulaisista vaati oikeutetusti Kaweri-nimen muuttamista  ja näin tehtiin. Airi Haataja kirjoitti ja Kai Chydenius sävelsi aiheesta oopperan ”Kaverin kultamaat”, jota on esitetty muun muassa Tankavaaran kultamuseossa.

Lapin ensimmäinen kultaryntäys hiipui muutamassa vuodessa. Oulun ja Tornion kauppiaat sijoittivat rahansa tuottavammin olut- ja virvoitusjuomatehtaisiin, tästä sai alkunsa muun muassa Lapin Kulta Oy. Inari sai monta uutta asukasta kullankaivajista ja virkamiehistä, kullankaivu jäi vuosiksi paikallisten ihmisten lisäansioksi.

Elokuvan ja tv-sarjan tapahtumia on melko vaikea ymmärtää tuntematta todellisia tapahtumia. Olin mukana kultahistorian asiantuntijana Åken kanssa työn suunnitteluvaiheessa 1994–1996. Hiottiin käsikirjoitusta, etsittiin kuvauspaikkoja, neuvoteltiin rahoituksesta yms. Rahoittajat Elokuvasäätiö ja Yleisradio hylkäsivät laaditut käsikirjoitukset ja vaativat uusimista. Tässä vaiheessa jäin taka-alalle elokuvan teosta ja keskityin kirjan ”Sankareita, veijareita ja huijareita” tekemiseen. En enää vaikuttanut toteutuneen käsikirjoituksen tapahtumiin.

Alla linkkejä juttuihin:

https://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lapin-kullankaivun-historia/lapin-kullan-kimallus-tv-sarjan-tapahtumista/

https://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lapin-kullankaivun-historia/lapin-kullan-kimallus-elokuvan-taustoja/

Linkki kultahistorian  dokumentteihin ja ”Neeterin tarinaan”:

Neeterin tarina

Karttoja ja dokumentteja

Seppo J. Partanen 14.1.2023