Kultavuosi 2023

Jäähyväiset vuodelle 2022: Suurimmat hiput ja löytäjät: 61,5 g Kalervo Ruohoniemi, Jari Myllykangas ja Markku Hannu Sotajoki, 28,5 g Veikko Jaskari Selperinoja/Palsinoja. Lapin Kullankaivajain Liitto jäseniä 4280. Kultahippu.fi: näyttökerrat 80685, kävijät 34687, 2014–2022 näyttökerrat 1,43 milj. Tulevia tapahtumia: LKL seminaariristeily Tukholmaan 24.–26.2. 2023, Kivi- ja korumessut Jokimaan Ravikeskus Lahti 25.–26.3. Kultakisat: 20.-23.7.2023 kullanhuuhdonnan EM-kisat Tankavaara, muut kisat katso: https://www.kullankaivajat.fi/kultakisat/.

Kesän suurin 61,5 g

****************

Lapin kulta kimaltaa taas TV2:ssa

Åke Lindman lähdössä Kutturan tieltä Ivalojoen Kultalaan moottorikelkalla tutkimaan kuvauspaikkoja talvella 1995. Viiden vuoden kuluttua työ oli valmis, mutta Kultala jouduttiin korvaamaan helpommin saavutettavilla kuvauspaikoilla.

Åke Lindmanin 3-osainen tv-sarja ”Lapin kullan kimallus” on nähtävissä televisiossa 10.–13. tammikuuta 2023 monenkin kertaan. Ensimmäinen osa on tiistaina klo 18 alkaen ja uusinta seuraavana päivänä 14,10. Kakkososa nähdään keskiviikkona 18,05 ja uusintana 20,35. Kolmasosa alkaa 12.1. klo 18,05 ja seuraavana päivänä 14,25. Kanava on TV2.

Taustatietoa

Åke Lindmanin vuosikymmenten unelman toteutumisesta vuosituhannen vaihteen tienoilla löytyy paljonkin juttuja kultahippu.fi sivustolta. Ajatus elokuvasta syttyi 1950-luvun alussa kuvattaessa ”Valkoista peuraa” Inarissa. Monen käsikirjoituksen ja epäonnisten kuvausten jälkeen unelma alkoi toteutua 1990-luvun puolivälissä, mutta monta mutkaista ja kivikkoista koskea oli laskettava senkin jälkeen kunnes työ oli valmis vuosituhannen vaihteen tällä puolen.

Mitä todella tapahtui

”Lapin kullan kimallus” elokuva ja tv-sarja kuvaavat Ivalojoen kultaryntäyksen syntyä ja tapahtumia vuosina 1868–1871 väljästi totuutta mukaillen. Mitä Ivalojoella todella tapahtui ja milloin on vähintäänkin yhtä mielenkiintoista.

Tv-sarjan osa 1 kertoo Suomen Pankin Rahapajan apulaisjohtaja Conrad Lihrin johtamasta senaatin kullanetsintäretkestä kesällä 1868 sekä merimiesten Ervast ja Lepistö sekä Björkman (Manninen) kultalöydöistä Ivalojoen Saariporttikosken rannalla 1869. Lihrin retki kesti kaikkiaan 4–5 kuukautta kesäkuusta lokakuulle Ounasjoen, Käkkälöjoen ja latvapurojen kautta Tenojoella, sieltä Vaskojoelle ja Ivalojoelle. Matkaa tehtiin pääasiassa veneillä, joten erämaakävelyt jäivät vähiin.

Ervast ja Lepistö tulivat Ivalojoelle loppukesästä -69 ja löysivät kultaa noin 2 kiloa. Raahelainen merimies Edvard Björkman tuli samalla paikalle miesten poistuttua kohti Kittilään ja sai kultaa satoja grammoja. Lepistö ja Björkman tunsivat hyvin toisensa. Björkmanin takana oli kauppias Govenius Torniosta ja Ervastin ja Lepistön kauppaneuvos Snellman Oulusta.

Alpo Ervasti löysi pitkän etsimisen jälkeen Jakob Ervastin hautapaikan Piippolasta. Alpo jatkaa sukunsa kullankaivuperinnettä.

Kruunuvouti Planting lähetti valtaushakemuksensa kirjeitse vuorihallituksen Pohjois-Suomen aluetoimistoon Kuopioon Ervastin ja Lepistön poistuttua hänen toimistostaan Kittilässä. He näyttivät kultalöytönsä Oulun läänin maaherralle, joka ei ollut tietoinen alaisensa Plantingin hakemuksesta. Riita puhkesi ja johti oikeustaiteluun vasta kesäkuussa 1870 Ivalojoella, kun Ervast ja Lepistö havaitsivat kultapaikkansa joutuneen muiden haltuun.

Toinen osa tv-sarjasta kertoo

Nils Lepistö ja Alpo Ervasti Raahen hautausmaalla.

kultaryntäyksen synnystä 1870, merimiesten kultalöydöistä edellisenä kesänä, kruunuvouti Plantingin valtauksesta merimiesten löytöpaikalla, riidoista ja kaaoksesta.

Venäläisten sotilaiden esiintyminen Kultalan järjestyksenvalvojina esiintyy useissa kirjoissa ja kirjoituksissa, nyt myös tässä elokuvassa. Kaikki järjestyksenvalvojat olivat suomalaisia, muutama venäläinen etsintäryhmä tavoitteli kultaa Ivalojoella ja Tenolla, mutta tuloksetta.

Ervast ja Lepistö saivat riitojen ja oikeusjuttujen aikana löytöpaikkansa hetkeksi hallintaansa, mutta lakia uudistettaessa 1873 alue otettiin valtion haltuun ”tutkimustoimintaa” varten. Ervast ja Lepistö etsivät uusia kultapaikkoja Ivalojoelta ja Luttojoella. Manninen eli oikeasti Björkman jatkoi kullankaivajana kymmeniä vuosia, Lepistö lopetti melko pian ja Ervast jatkoi muutaman vuoden.

Planting ehti kuolla, kun oikeus tuomitsi hänet 1875 menettämään omaisuutensa, valtauksensa, kunniansa ja maineensa, joka on hyvällä syyllä hänelle palautettava yhtenä keskeisenä Lapin kullan löytäjänä. Hänen tutkimuksensa, kirjeensä vuorihallitukselle ja neuvonsa muille kullanetsijöille olivat hyvin arvokkaita kullankaivun historian syntyyn. Toinen keskeinen vaikuttaja Conrad Lihr syyllistyi hänkin ahneuteen paljastamalla venäläisille kultayhtiöille tutkimusretkensä tuloksia heti retken jälkeen syksyllä 1868 ennen tutkimusraportin luovuttamista senaatille.

Kolmas osa vie loppuun monen päähenkilön elämäntarinan. Kruunuvouti poistuu kultamailta odottamaan oikeuden päätöstä, Lepistö jättää Ivalojoen ja Ervastin, Manninen eli Björkman jatkaa kultahistorian ensimmäisenä ”elinkautisena” parikymmentä vuotta, Björklund kuolee viinaan Oulussa todisteena siitä, että kultaa löytyy kesäisin aina vähemmän mitä talvella kuluu. Ivalojoen rajut kosket vievät tv-sarjassa venemiehet kahteen kertaa elämän rajan tuolle puolen. Näyttävät koskenlaskut kuvattiin Inarin Juutualla, mutta todellisuudessa Ivalojoen Surmakönkäässä hukkui kuusi ihmistä toukokuun lopussa 1871 ja kaksi kevättulvissa neljä vuotta myöhemmin.

Kultalan kulissit rakennettiin helpompien kulkuyhteyksien päähän Kutturasta noin 3-4 km alavirtaan. Takaseinä puuttui rakennuksesta kokonaan.

Martti Suosalo tekee näyttävän roolin roistona ja huijarina. Elokuvassa hänen nimensä on Johan Kaweri, ja tv-sarjassa Jussi Kaheli. Syynä oli se, että Jacob Kaveri tuomittiin lompakkovarkaudesta marraskuussa 1871. Hänet vangittiin toukokuun lopulla, kun Pellikan kadonnut lompakko löytyi Grönholmin valtauksella  laavun kattopuiden takaa  paikalta, jossa Kaveri nukkui. Aiempia rikkeitä hänellä ei ollut. Raipparangaistuksen ja kuukausien vankeuden jälkeen mies katosi jonnekin. Eräs sukulaisista vaati oikeutetusti Kaweri-nimen muuttamista  ja näin tehtiin. Airi Haataja kirjoitti ja Kai Chydenius sävelsi aiheesta oopperan ”Kaverin kultamaat”, jota on esitetty muun muassa Tankavaaran kultamuseossa.

Lapin ensimmäinen kultaryntäys hiipui muutamassa vuodessa. Oulun ja Tornion kauppiaat sijoittivat rahansa tuottavammin olut- ja virvoitusjuomatehtaisiin, tästä sai alkunsa muun muassa Lapin Kulta Oy. Inari sai monta uutta asukasta kullankaivajista ja virkamiehistä, kullankaivu jäi vuosiksi paikallisten ihmisten lisäansioksi.

Ervastin ja Lepistön 1869 kaivama oja on hyvin näkyvissä tänäkin päivänä Kultalan pihapiirissä. Kaivettu yli 100 m pitkä puro lähtee kohti rakennuksia, Kartano-ojan luonnon uoma menee oikealle Ivalojokeen. Kymmenet kaivajat ovat myöhemmin käyttäneet ja parannelleet vesiojaa. Kullan löytöpaikka on korkealla rinteellä, jonne vettä ei voi johtaa Ivalojoen suvannossa, vaan se otettiin lähimmästä sivupurosta ylävirran puolelta.

Elokuvan ja tv-sarjan tapahtumia on melko vaikea ymmärtää tuntematta todellisia tapahtumia. Olin mukana kultahistorian asiantuntijana Åken kanssa työn suunnitteluvaiheessa 1994–1996. Hiottiin käsikirjoitusta, etsittiin kuvauspaikkoja, neuvoteltiin rahoituksesta yms. Rahoittajat Elokuvasäätiö ja Yleisradio hylkäsivät laaditut käsikirjoitukset ja vaativat uusimista. Tässä vaiheessa jäin taka-alalle elokuvan teosta ja keskityin kirjan ”Sankareita, veijareita ja huijareita” tekemiseen. En enää vaikuttanut toteutuneen käsikirjoituksen tapahtumiin.

Lapin kullan kimalluksen keskeisimmät tapahtumat sijoittuvat Ivalojoen Kultalan ympäristöön tämän kartan alueelle vajaan kilometrin matkalle. Kartalla näkyvät tehdaspiirit, rakennukset, kaivetut maakuution 1870–74 numeroina ja ruskealla värillä. Isot numerot ovat tehdaspiirejä ja sinisellä niiden haltijat. Ylimpänä numero 29 oli maanmittari P.W. Aurénin Korhosenkoskella vuodesta -73 alkaen, valtaus 1 oli kauppias Goveniuksen ja Björkmanin, 9 kruunuvouti Plantingin ja 28 Ervastin ja Lepistön lyhyen ajan kesällä -72. Hovioikeuden päätöksellä Plantingin valtaus siirtyi kokonaan ja osa Goveniuksesta Ervastille ja Lepistölle. Pienin valtaus 18 alimpana oli kunnallisneuvos Ullnerin Helsingin pitäjästä, mutta kultaa sieltä ei paljon löytynyt. Merimiesten kultalöytö 1879 tapahtui jyrkällä rinteellä n:ro 28 alapuolella.

Alla linkkejä juttuihin:

https://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lapin-kullankaivun-historia/lapin-kullan-kimallus-tv-sarjan-tapahtumista/

https://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lapin-kullankaivun-historia/lapin-kullan-kimallus-elokuvan-taustoja/

Linkki kultahistorian  dokumentteihin ja ”Neeterin tarinaan”:

Karttoja ja dokumentteja

Neeterin tarina

Seppo J. Partanen 14.1.2023

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.