Tankavaarasta kultaa 85 vuotta

Tankavaarassa on kaivettu kultaa 85 vuotta. Sauva-Aslak Peltovuoma löysi kultaa Ruosteojalta unen johdattamana ja Purnumukan kylän asukkaat aloittivat kullankaivun kesällä 1933. Pari vuotta ehdittiin kaivaa suhteellisen sovinnossa ilman lupia, mutta viranomaiset painostivat hakemaan valtauksia, tieto kultapuroista alkoi levitä ja tuoda paikalle uusia yrittäjiä ja yhtiöitä.

Kirjailija Lauri Skants selvitti alueen historiaa tekeillä olevaan kirjaansa ja löysi Oulun Maakunta-arkistosta Sodankylän uuden nimismies Reino Vallin raportit käynnistään Tankavaaran kultatyömailla syyskesällä 1933. Hän kehotti kaivajia hakemaan kaivoslain mukaisia kultavaltauksia. Tämä todistaa Sauva-Aslakin kultalöydön tapahtuneen vuotta aiemmin, kuin tähänastiset historiankirjat kertovat. Kultamuseo pystytti löytöpaikalle patsaan vuonna 2014 ja siihen on kirjattu vuosiluku 1934.

  • Menin sinne ja menin juuri siihen paikkaan, mihin unen valkopartainen mies oli 

    Sauva Aslakin patsaan vuosiluku aikaistuu!

    neuvonut, tein kuopan siihen ja ryhdyin kaivamaan. No niin, näen; tämähän on kultamaa.

Näin Aslak kertoo kultalöydöstään. Purnumukan kylän saamelaisille kullankaivu oli ennestään tuttua Ivalojoelta, Sotajoelta, Palsinojalta ja Laanilasta. Niila Hirvasvuopio sai Tankavaaraan ensimmäisen valtauksen keväällä 1935. Aslak Peltovuoma haki valtausta hänkin, mutta sitä ei hyväksytty puutteellisten tietojen perusteella.

Mikään kultalöytö ei pysy kauan salassa. Sitten tulivat muut: Ruotsalainen kaivosyhtiö Boliden, saksalaiset Werner ja Otto Thiede, kirjailija, kielenkääntäjä, helmenpyytäjä, kalastaja, sotavanki ja seikkailija Otto Ville Itkonen tavoittelivat näitä Sauva-Aslakin unimaita vuonna 1936. Heidän jälkeensä monet muut Heikki Kokosta ja Kullervo Korhosesta alkaen.

Tankavaara lienee ainoa saamelaisten löytämä kultamaa Lapin kultahistoriassa. Saamelaiset kuten laajemminkin paikalliset asukkaat ovat aina jääneet sivustakatsojan osaan silloin, kun kultakuume on valloillaan. Niila Hirvasvuopio oli Heikki Kivekkään ja Lapin Kulta Oy:n luottomies 1910- ja 1920-luvuilla, kullankaivu oli hänelle tuttua kuten monille muillekin Purnumukan saamelaisille.

Tankavaaran kultakylä sai alkunsa vuona 1970 pienestä matkailijoille tarkoitetusta

Kullankaivaja karistaa toukokuussa 2018 lumipuvun hartioiltaan ja Tankavaaran purot täyttyvät kullan etsijöistä kuten jo 85 vuotta.

”turistihuuhtomosta”. Museotoiminta alkoi Lapin Kullankaivajain liiton aloitteesta 1973, Tankakulta Oy perustettiin 1977, ensimmäinen museorakennus ”Mutterikämppä” avattiin 1975, presidentti Kekkonen muurasi uuden museon peruskiven ”Härkäselän Kultalan” 1977, uusi ja nykyinen museo avattiin 1983 ja se sai lisärakennuksen koko maailman kultanäyttelyä varten 1994.

Unilla, uskolla, toivolla ja unelmilla on valtava voima. Se muutti myös Ruosteojan nimen Hopeaojaksi.

Lisätietoa Lauri Skantsin kirja ”Kultaa, poroja ja partisaaneja Laanilassa, pieni pala Lapin historiaa”, 254 sivua, 19,90 euroa/ hipputeos.fi

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Tankavaarasta kultaa 85 vuotta

Maija Vehviläinen  puheenjohtajaksi

Lapin Kullankaivajain liitto valitsi 9. puheenjohtajaksi Maija Vehviläisen maaliskuun lopulla 2018 pidetyssä vuosikokouksessa. Valinta on kahdella tavalla ainutkertainen liiton 69 vuoden historiassa. Maija johtaa ensimmäisenä naisena yli 4000 jäsenen liittoa ja hänen kaivupaikkansa on Sotajoella. Kaikki muut puheenjohtajat ovat olleet miehiä Lemmenjoelta.

Rovaniemeläinen Maija ja hänen aviomiehensä Risto ovat toisen polven kullankaivajia. He

Maija ja Risto Vehviläinen sekä vuoden 2008 suurin kultahippu, 192 gramman Unna

jatkavat Riston vanhempien Meeri ja Reino Vehviläisen 1980-luvun alussa aloittamaa työtä Sotajoen Matinkiven ja Ruotsalaispankin maisemissa Moberginojan yläpuolella. Siellä he ovat työskennelleet 25 vuotta ja löytäneet useita yli 20 g painavia kultahippuja. Vuoden 2008 suurin hippu painaa 192 g ja on kaikkien aikojen hippulistalla sijalla 6. Paikalta on löytynyt myös 2,5 g platinahippu.

Kullankaivajain liitto perustettiin syksyllä 1949 Lemmenjoella. Sen puheenjohtajina on olleet 1949 Kullervo Korhonen, 1951 Jukka Pellinen, 1953 Heikki Kokko, 1982 Jaakko Kangasniemi, 2000 Kari Merenluoto, 2003 Pekka Salonen, 2008 Jouko Korhonen ja 2015 Hannu Viranto.

Maijan lisäksi hallituksessa ovat nyt Ami Telilä, Marko Touru, Hannu Raja, EnsioKaustinen, EskoOrava ja Kai Rantanen.

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Maija Vehviläinen  puheenjohtajaksi

Tervetuloa kultahippujuhlille

Seppo J. Partasen Lapin Kullan 150-vuotisjuhlan esitelmä.

Vuori-insinööri Johan Konrad Lihr tiesi, että erämainen Lappi oli suurten muutosten edessä. Hän oli juuri poiminut pieniä kultahippuja 0,2 g peruskallion kolosta neljä kuukautta kestäneen tutkimusmatkan jälkeen Ivalojoen Nulkkamukasta 16. syykuuta 1868. Näin alkoivat kultaryntäykset parikymmentä vuotta aiemmin Kaliforniassa ja Australiassa. Seurauksena oli kaaos, kansainvaellukset, riidat, kapinat, laittomuudet, rikokset, uuden tuleminen ja kaiken vanhan katoaminen.

Herman Stigzelius ja Kauko Launonen tutkivat Nulkkamukassa Lihrin kultalöydön paikkaa 1986. Taustalla Palsitunturi.

Sitä Lihr tuskin aavisti, että 150 vuoden kuluttua tuhannet kullankaivajat vaskaavat samoja hippuja ja 330 heistä on lähdössä laivaseminaariin kuuntelemaan ja keskustelemaan Lapin kullasta, sen historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.  ”Mitä minä sanoin, juuri tuohon minä uskoin, vaikka monet vähättelivät” Lihr sanoisi nähdessään täällä olevat kultakimpaleet; Antti Aarnio-Wihurin ainutlaatuinen kokoelma ja viime kesän ennätysmäiset hippulöydöt. Tuskinpa koskaan aiemmin on Lapin kultaa ollut näin paljon kullankaivajien nähtävissä.

Lapin kullankaivun pitkä historia on täynnä dramatiikka.  Ryntäykset seurasivat toisiaan, muuttivat maata ja maisemaa, toivat teitä, siltoja ja uusia ihmisiä pohjoiseen Lappiin: Ivalojoki 1870, Sotajoki ja Palsinoja 1880, Laanilan ja kalliokultakuume 1901, sen uusi aalto 1924, Tankavaara 1934, Lemmenjoki 1945, hiljaiset vuosikymmenet 1950-1960, uusi nousu 1970 ja se jatkuu edelleen.

Kullankaivu on 150 vuoden ajan etsinyt suuruuttaan tai pienuuttaan, kulkenut kuin vuoristorataa. 5-7. sukupolvi etsii hippuja samoilta paikoilta. Ihminen toiveineen ja unelmineen säilyy samanlaisena, lait, asetukset, määräykset, niiden tulkinnat ja tulkitsijat muuttuvat. Siksi kullankaivu on koko historiansa ajan taistellut olemassaolostaan, sen loppumista on ennustettu monta kertaa ja näin nytkin.

Lapin Kullankaivajain yli 4000 jäsenen liitto haluaa tällä tapahtumalla todistaa, että kullankaivu voi hyvin. Täällä esillä oleva Antti Aarnio Wihurin arvokas hippukokoelma, viime kesän ennätysmäiset isomukset ja juhlaseminaarin osanottajamäärä todistavat kullankaivun elinvoimaisuutta ja uskoa tulevaisuuteen.

Kullankaivu ja kaivajat ovat tuttuja Antti Aarnio-Wihurille vuosikymmenien takaa ja siitä sai alkunsa hänen hippukokoelmansa, jossa suurin osa on Lemmenjoen kultaa.

Liitto julkaisi äskettäin vuoden 2018 seinäkalenterin, jossa 13 kuukauteen sisältyy kullankaivun historian ja nykyisyyden tietopaketti. Kolmastoista kuukausi kalenterissa on ”Upakuu” eli se kuukausi, jolloin kullankaivajalla on lupa leuhottaa suuria kultasaaliita ja löytäjän onnea. Jotta kaikki kullankaivajat pääsevät siitä osalliseksi, kalenteriin lisättiin kuvitteellinen kuukausi, kuvitelmaksihan iso hippu useimmille jää!

Viime kesän suurimpien kultahippujen löytäjät vasemmalla Mika Telilä ja Seppo Mauno, oikealla Ami Telilä ja Kari Merenluoto sekä heidän keskellään Antti Aarnio-Wihuri hippukokoelmineen.

Viime kesän leuhottajista täällä ovat paikalla Ami ja Mika Telilä, Kari Merenluoto ja Seppo Mauno. Ami oli juhlimassa monipäisen kaivajajoukon kanssa kesän suurinta kultahippua, kun veli Mika ilmestyi paikalle tunturin toiselta puolelta ja läväytti pöytään paljon painavamman hipun. Kaikkiaan kahdeksan kymmenestä kesän suurimmasta hipusta olivat Amin ja Mikan löytämiä. Seppo Maunon isomus löytyi ennestään tuntemattomalta kullankaivualueelta Vuotson Mäkärästä perinteisellä lapiokaivulla.

Suurten, yli 20 g hippulöytöjen harvinaisuudesta kertoo se, että Seppo Mauno teki töitä sellaisen löytääkseen 40 vuotta. Kaikilla löytäjillä on takanaan kymmenien vuosien kokemus ja ammattitaito. Lemmenjoen hiput ovat löytyneet epätoivon vimmalla sen uhkan alla, että konekaivu päättyy muutaman vuoden päästä. Lapiokaivajan on isomuksia mahdotonta paksun jänkämaan alta ottaa.

Janne Kannisto järjesti Antti Aarnio Wihurin hippukokoelman näytille Lapin Kullankaivajain Liiton juhlaseminaariin.

Parina päivänä laivalla puhutaan paljon kullasta, sen kaivamisesta ja etsimisestä. Mistä kultaa kannattaa kaivaa? Siihen on vain yksi oikea vastaus. ”Ei sitä juuri muualta kannata kaivaa kuin sieltä, missä sitä on”. Näin kiteytti kymmenien vuosien kokemuksensa Yrjö Korhonen. Toisen yhtä yleispätevän totuuden kiteytti Raumalan Nipa kysymykseen, elääkö kullankaivulla: ”Ei sillä ihan elä, ellei välillä syö”.

Näillä opeilla jokainen kaivaja on uransa aloittanut tai lopettanut.

Kullankaivu ja isot kultahiput kiinnostivat mediaa. Tässä televisotoimittajat jututtavat etualalla Mika Telilää ja takana Kai Rantasta.

Minulle on kunnia toivottaa kaikki teidät tervetulleeksi Lapin kultahippujen 150-vuotisjuhliin.

Seppo J. Partanen, LKL:n kunniajäsen, kirjailija

Avajaispuhe kultaseminaarin lehdistötilaisuudessa 9.2. 2018

Tytti Bräysyn suunnittelema 150-juhlavuoden pinssi

Lisätietoa:

Hippulista 2019

Lapin kullan löytäjät 1867 – 1869

Näin löytyi kesän 2012 suurin

 

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Tervetuloa kultahippujuhlille