Lapin ihmisen, elämän, ajatusmaailman, tapojen ja historian monipuolinen kuvaaja, kirjailija Oiva Väinö Arvola jätti elämäntyönsä Rovaniemellä 23.1. 2021. Hän oli syntynyt asutustilallisen poikana Kolarissa 1.7. 1935, valmistui opettajaksi 1958, toimi koulunjohtajana Ylitornion Ratasvuomalla, Kittilän Kallossa, Rovaniemen maalaiskunnassa Leipeellä ja Nivankylässä sekä luokanopettajana Rovaniemellä.
Oiva Arvola kirjoittaa omistuskirjoitusta kirjailija Tuulikki Soinille saagakirjaansa.
Oiva tuli tunnetuksi ennen muuta Lapin saagojen kirjoittajana ja esittäjänä. Hänen mittavaan elämäntyönsä kuului romaaneja, novelleja, Yliperän kielen sanakirja, näytelmiä teattereille ja tv:lle, kuunnelmia, tekstejä juhlakirjoihin ja antologioihin sekä moniin kirjallisiin kasetteihin ja äänilevyihin.
Kirjallisen tuotannon lisäksi Oiva esitti saagoja ja pakinoita Lapin radiossa ja matkailukeskuksissa, hän toimi teatteri- ja kirjallisuuskriitikkona Kalevassa ja Pohjolan Sanomissa, oli jäsenenä ja asiatuntijana valtion kirjallisuustoimikunnassa, Kirjailija- ja Näytelmäkirjailijaliitossa, Kansanrunousarkistossa ja monessa Lapin ja erityisesti Nuuskakairan kulttuuriyhteisöissä.
Kampsuherrain Paliskunnan suunnittelivat 22.11. 1979 Suomen Pankin virka-autossa Esko Ollila ja Oiva Arvola jätettyään Arvo-rievun yksin ikävään Oloksen tyhjään matkailuhotelliin. Olivat yöpyneet siellä ainoina vieraina ja isännän vastusteluista huolimatta päättivät lähteä aamulla etelään. Arvo Yliniemi oli soittanut lähteville juuri ilmestyneen Vesa-Matti Loirin laulun ”Lapin kesä”. Sen vaikutus oli niin voimakas, että kolmikko päätti perustaa hieman myöhemmin veljespiirin ja antaa sille nimeksi ”Nuuskakairan Norttoperän Kampsuherrain Ylinen Palkinen”. Se toimi aktiivisesti uuden vuosituhannen alkuun asti.
Oman matkailuyrityksen Kampsuherrain Valtakunnan Oiva Arvola rakensi Rovaniemen Nivankylään Ounasjoen rannalle 1995 jäätyään osaeläkkeelle opettajan työstä. Toiminta ja liikeidea rakentui Oivan persoonan, tuotannon ja pohjoisen shamanismin pohjalle.
Lapin luonnon suuruus ja sen rinnalla ihmisen pienuus nousee vahvasti esille Oiva Arvolan kirjallisessa tuotannossa. Kulta ja kullankaivu on yksi Oivan saagojen aiheista. Kultaa Oiva ei itse kaivanut, mutta hän oli aiheesta hyvin kiinnostunut. Sain tilaisuuden esitellä Lapin kultahistoriaa Oivalle ja kampsuherroille vuosituhannen vaihteen tienoilla Laanilan vanhoilla kultakentillä. Arvo Tiera Ruonaniemi kertoi myös Oivalle muistojaan Lemmenjoen kultalegendoista.
Oiva Arvola, Sven Lokka ja Seppo J. Partanen matkalla Petsamossa. Liinahamari jäi näkemättä, rajapuomi esti pääsyn perille.
Kiitos Oiva yhteisistä matkoista ja tapaamisista vuosikymmenten aikana. Mieleen nousevat Petsamo, Kiiruna, Kuusamo, Laanila, Raattama ja monet muut. Jouduin joskus sijoittamaan h-kirjaimet paikoilleen teksteissäni, ja ne olisivat aina väärin ellen saanut apuasi. Sain sinulta paljon tietoa ja oppia Lapista, Nuuskakairasta, Meänkielestä, ystävyydestä, toveruudesta.
Oiva, jätit jälkeesi arvokkaan perinnön ja tukun kauniita muistoja!
Seppo J. Partanen
Poismenosta uutisoi Lapin Kansa 24.1. 2021 Oivan pojan Aimon ja pojantyttären Annan antamien tietojen jälkeen
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.