Lemmenjoen legenda Niilo Ranttila

Niilo Ranttila Lemmenjoen kullan löytöpaikalla kesällä 1984.

Niilo Ranttila Lemmenjoen kullan löytöpaikalla kesällä 1984.

Yksi kultahistorian legendoista, Lemmenjoen kullan löytäjä Niilo Ranttila menehtyi Inarissa 18. heinäkuuta 2014. Hän oli syntynyt Inarijoen rannalla Ranttilan talossa 23.12.1924. Kullankaivu tuli tutuksi jo lapsuudessa, sillä perheen isä ja isoisä toimivat metsänvartijoina. Lemmenjoen ja etenkin Tenojoen kulta ja kultahistoria oli heille tuttua. Niilo Ranttila valittiin Lapin Kullankaivajain Liiton kunniajäseneksi vuonna 1996.

Ranttilan veljekset Uula (s.1917), Niilo ja Veikko (s.1926) lähtivät  jatkosodan päätyttyä elokuussa 1945 isänsä Matin kehotuksesta etsimään Lemmenjoen kultaa. Neuvoja he saivat tutuissa kesäpaikoissa Njurgalahdessa Kaapin Jounilta ja Jomppasilta. Ensin tutkittiin Lemmenjokeen etelästä laskevaa Vaijokea, jonka rannoille suuntautui pienimuotoinen ja historian hämärään kadonnut kultaryntäys 1900-luvun alussa. Sieltä ei kultaa nytkään löytynyt, mutta vastakkaiselta eli pohjoisen puolelta Lemmenjokea laskeva Morgamoja paljasti lopulta jo 75 vuotta etsityn Lemmenjoen kullan.

Kilometrin verran jokisuulta ylävirtaan Niilo Ranttila puraisi hampaanjäljet 3 gramman kultahippuun 18.9.1945 varmistaen löydön aitouden. Kohta löytyi 5 gramman hippu ja muutamassa päivässä kultaa kertyi lähes 30 grammaa.

Seuraavana kesänä veljekset palasivat Lemmenjoelle tutkien Jäkälä-äytsiä, Miessijokea sivupuroineen ja jatkoivat kaivamista edellisen kesän löytöpaikalla Morgamojalla. Niilon kertoman mukaan parhaana päivänä kultaa tuli 275 g ja viikkona 1200 g.  Morgamin hiput olivat isoja ja kauniita. Tieto uudesta kulta-alueesta levisi parin vuoden jälkeen laajalti ja sai aikaan kultaryntäyksen, jonka huippu ajoittui vuosille 1949 ja 1950.

Ranttilan veljekset kaivoivat yhdessä kultaa kesän 1948, jonka jälkeen Uula ja Veikko saivat tarpeekseen. Niilo siirtyi Morgamilta Miessille rakentaen sinne turvekammin, jota myöhemmin ovat hallinneet Heikki Pihlajamäki, Pekka Salonen ja Pekka Itkonen. Miessijoella Niilo kaivoi kultaa kuutisen vuotta.

Viime vuosien rikkain kultapuro Miessijoki antoi jo tuolloin lupauksia tulevien vuosikymmenien suurista kultasaaliista. Tokihan lupauksia oli saatu jo aiemminkin, sillä Miessin latvoilla kultaa punnittiin kilokaupalla jo -40-luvun lopulla.  Loppukesällä 1954 professori Herman Stigzelius ja geologi Klaus Säynäjärvi ottivat näytteitä Lemmenjoen kullankaivajien työn tuloksista. Miessin keskijuoksulla kaivoivat Jaakko Isola ja Heikki Kokko, heille oli kertynyt 499,1 g kultaa. Niilon valtaukselta heidän yläpuolellaan kultaa punnittiin 90,45 grammaa ja suurin hippu painoi 36 grammaa.

Uudella tavalla Lemmenjoki tuli Niilolle tutuksi vuonna 1962, jolloin Metsäntutkimuslaitos palkkasi hänet  kuusi vuotta aiemmin perustetun kansallispuiston opasvalvojaksi. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1986. Monet aloittelevat kullankaivajat ja retkeilijät saivat Niilolta korvaamattomia neuvoja ja opastusta, hänellä oli viisaan kertojan taidot ja lahjat.

Sain omakohtaisesti kokea muutaman kerran Niilon ystävällisyyden, asiantuntemuksen ja kertojan kyvyt tehdessäni kirjoja ja radio-ohjelmia kullankaivusta, Inarista ja Lemmenjoelta. Nauhoitimme ohjelmaa veljesten alkuperäisellä löytöpaikalla Morgamojalla. Niilo kertoi 40 vuotta aiemmin tapahtuneesta kultalöydöstä vesipisaroiden ropistessa mikrofoniin ja  sadetakkiin. Niilo saatteli likimärät radiotoimittajat Pellisen kämpän valvontatupaan, jossa juttua jatkettiin vaatteita kuivatessa. Lähtiessään Niilo varoitteli virkaintoisista esimiehistään, joista yksi ehtikin todistamaan varoitukset aiheellisiksi.

Ranttilan saamelaiskarjalaiseen perheeseen syntyi viisi lasta, joista tunnetuimmat ovat taiteilija Merja Aletta,  tekstiilitaiteilija Seija ja perinnekäsityötaitaja Heikki Ranttila.

Niilo Ranttila sai  viimeisen leposijansa Inarin hautausmaalta vaimonsa Maaritin vierestä.

Niilo sai viimeisen leposijansa vaimonsa Maaritin viereen Inarin hautausmaalla. Syksyn koristelema hautakivi odottaa uutta niemeä ja pystyttämistä.

Niilo sai viimeisen leposijansa vaimonsa Maaritin viereen Inarin hautausmaalla. Syksyn koristelema hautakivi odottaa uutta niemeä ja pystyttämistä.

Seppo J. Partanen