Kävin tänään 24.7. 2022 Inarissa hillajängällä. Olin juuri saanut kuulla suru-uutisen hyvän ystävän pois nukkumisesta. Ystävyytemme alkoi kauan sitten kultapurojen rannalla. Sitä surua jängällä käsittelin ja yritin hyväksyä tilanteen. Keräilin hilloja yksikseni ja muistelin Tankavaaran kullanhuuhtomon alkuaikoja 1970-luvun alussa. Olin nuori, jopa lapseksi voisi sanoa. Aurinko kultasi muistoni ja tiedän, että näin on hyvä.
R I P. Muru
Hän tuli isänsä kanssa vespalla Kuusankoskelta Lappiin. Vettä satoi kaatamalla ukonilman kanssa. Miehet jäivät sadetta pitämään montulle ja turistit pakkautuivat pieneen kahvilaan, jossa minä työskentelin. Kahvi loppui, enkä voinut lähteä hakemaan vettä, sillä kaivo oli muutaman sadan metrin päässä puron lähellä. Muru kysyi hennolla ja ujolla äänellä voisiko hän hakea. Kerroin missä kaivo on ja sanoin, että tuo vain puoli sankollista, sillä saan keitettyä pannun kahvia. Sen hän teki.
Kahvila oli silloin Virtasen kämpässä. Nina ja isä Pena olivat Tankavaarassa muutaman
Aila Mikkonen ja Yrjö Korhonen Tankavaarassa silloin ennen.
päivän ja kaikki me ystävystyimme. Kirjoittelimme talven aikana kirjeitä, tyttöjen juttuja. Seuraavana kesänä hän tuli jo pitemmäksi aikaa Tankavaaraan, kuten useana kesänä myöhemmin.
Talvisin tapasimme usein Inarissa ja Helsingissä olimme mukana kultakodin varainkeruun tapahtumissa ja kuljimme kaksin kaupungilla. Ostimme samanlaiset farkkuhaalarit, olivat siihen aikaan kovin muodikkaat. Kävimme myös teatterissa katsomassa Tukkijoella esityksen.
Tankavaarassa olimme kaikki yhtä perhettä, vietimme päivät pitkät yhdessä. Kävimme Jorpulipäällä kesäiltana. Takaisin tullessa kilpailimme kuka jaksaa tehdä kauimmin kuperkeikkoja alas mennessä. Voittajaa en muista, eikä ollut tärkeää vaan yhdessä oleminen. Otimme saunan katolla aurinkoa ja kävimme purossa uimassa savisessa ja kylmässä vedessä.
Nauroimme Nipan hauskoille kertomuksille ja muutenkin päivät olivat yhdessäoloa ja iloa täynnä. Nipalta saimme komeat kultahiput lahjaksi, kun hän löysi yhden ison ja useita koruhippuja. Tietenkin vaskailimme ja joskus rännittelimme, vaikka siihen emme kovasti innostuneet.
Muru parturoi Nipa Raumalan tukan Tankavaarassa. Valkoinen päälaki auringon ja kultapölyn värittämässä naamassa herätti niin paljon huomiota Saariselän Sinisessä pirtissä, että tarjoilija antoi Nipalle erikoisluvan hatun käyttämiseen, vaikka se oli muuten ankarasti kielletty! Kuva kirjasta ”Kullan ja luonnon kutsu” / Seppo J. Partanen 1990.
Tuo aika ei koskaan unohdu. Muru saattoi iltasella piirrellä sarjakuvana tarinan päivän tapahtumista. Niitä on joitakin muistona sekä lyijykynällä piirretty kuva minusta 17-vuotiaana. Hän ilahdutti meitä lausumalla keksimiään runoja siitä, mitä meille oli päivän mittaan tapahtunut. Esiintyminen oli jo silloin lähellä sydäntä.
Yhteydenpito harveni puheluihin ja harvakseltaan kävimme toistemme luona kyläilemässä, kun perustimme perheet. Nina meni naimisiin Pekka Lehdon kanssa ja heille syntyi ensin Touko sitten Toini ja Arvo. Sain esitellä Inarijärveä heille parin päivän veneretkellä. Meillä oli kolme lasta kuten heilläkin.
Nina on minulle ikuisesti Muru. Hänen poikansa Touko sanoi minulle, kun viimeksi kävin heillä, että minä saan kutsua Ninaa Muruksi, mutta kukaan muu ei saa.
Aviomies Pekka sanoi, että Tankavaara ja Lappi sekä ihmiset siellä olivat Ninalle tärkeitä. Ovat viettäneet kotona hetken läheisten kanssa, laittaneet Murun arkkuun ja lähettäneet matkaan tuhkattavaksi. Pekka oli itse tehnyt arkun haapalaudoista ja uurnan myös.
Läheisimmät jättävät jäähyväiset Murulle kotona Kouvolan Inginmaan Haapatöyryssä; nauretaan ja itketään ilman pönötystä.
Muru on aina muistoissamme! Aila Mikkonen
*******
Nina Petelius-Lehto 1959 – 2022
Nina Petelius vieraili isänsä kanssa Jaakko Isolan luona Lemmenjoella. Nina ja Jaakko isä Pentin kuvaamana.
Elämäntyönsä Nina teki Kouvolan teatterin näyttelijänä 30 vuoden ajan. Yleisön rakastama ja työtovereiden arvostama näyttelijä esiintyi yli 80 näytelmässä. Viimeisen kerran hän oli näyttämöllä maaliskuun lopulla 2022 esittämällä lempirunojaan ”Kerran vielä, Nina” tapahtumassa ennen siirtymistään eläkkeelle.
Teatteriuran Nina aloitti 14-vuotiaana Kuusankosken teatterissa. Hän opiskeli vaatesuunnittelijaksi ja ryhtyi teatteripuvustajaksi. Näyttelijän työ alkoi 1994 Kouvolan teatterin Evakko-näytelmässä. Vakituiseksi hänet kiinnitettiin 1996. Nina päätti maallisen vaelluksensa 19.7.2022 vaikean sairauden murtamana kotiseudullaan Kouvolassa 62-vuotiaana.
Pentti Petelius 1923 – 2000
Pentti Petelius takana ja Pekka Talvio rännin suulla astioita pesemässä Palsinojan kultavaltauksella. Kuva Seppo J. Partanen
Lappi ja kullankaivu tulivat Pentti Peteliukselle tutuksi kymmenillä matkoilla ja retkillä. Hän toi myös lapsensa Pirkka-Pekan ja Ninan tuntureille ja kultapuroille. Mielipaikka 1970-luvulla oli Tankavaraan kultakylä, jossa Peteliukset olivat sekä talkoolaisina että työntekijöinä. Perhe asui Kuusankoskella ja Pentti työskenteli kartanpiirtäjänä silloisen kauppalan palveluksessa.
Peteliukset tutustuivat Lapin kullankaivualueisiin ja sen legendaarisiin kullankaivajiin. Pentti osallistui kaivajan työhön valtauksilla ja perehtyi kullankaivun historiaan. Hän kirjoitti Lapin Kansaan pitkän ja kaksiosaisen artikkelin kullankaivun historiasta ja ryntäyksen synnystä 1860-luvun lopusta alkaen. Artikkeli henkii syvällistä perehtymistä sekä vanhojen dokumenttien ja julkaisujen lukemista aikana, jolloin tietoa ei ollut digitoitu. Se oli pakko penkoa esille museoiden ja arkistojen kätköistä. Jutut julkaistiin Lapin Kansassa 28.6. ja 24.9. 1975
Kuvat Pentti Petelius / Teemu Kasken arkisto, Aila Mikkonen ja Seppo J. Partanen.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.