Ruikanmutka

Perä-Pohjolan suurin talo rakennettiin Lapin kullalla

Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen

”Onko kukaan rikastunut Lapin kullalla”, on usein toistuva kysymys kultatapahtumissa. Monta taloa Inarin kunnassa on rahoitettu kullankaivusta saaduilla tuloilla. Rikkaudeksi sitä ei ole tapana nimittää, sillä kulta on ollut yksi monista tulon lähteistä siinä missä kalastus, metsästys, savotat tai tietyöt. Yksi tarina nousee ylitse muiden Ivalojoen kultaryntäyksen alkuvuosilta ja sen mukaan yksi Perä-Pohjolan suurista taloista rakennettiin Rovaniemen eteläpuolelle Ivalojoen kullalla.

Tämä Ruikan talo rakennettiin Ivalojoen kullalla. Talo on myöhemmin jaettu kolmeksi taloksi, jotka ovat edelleen pystyssä Rovaniemen eteläpuolella Ruikan kylässä. Kuva Kari Laurilan arkistosta.

Talonpojalla ei juuri ollut varaa ryhtyä kultavaltauksen omistajaksi, sillä verot ja maksut olivat hyvin korkeita. Matti ”Susi” Ruikka keksi siihen ratkaisun. Hän sai kyläläiset takaamaan kultareissun ja tehtiin seuraavanlainen sopimus: ”Met alla kirjoittajat menemä täyten takkauksen Tuomas Matinpojallen YliRuikallen kullankaivanta ruoka ja muista tarpeista, vaatevärkeistä Ivalojoella ja muissa syrjäpaikoissa, joka todistetaan Kemissä 17. päivä helmikuuta 1872”.

Susi-Ruikka oli käynyt poikiensa Tuomaksen ja Matin kanssa Ivalojoella kultaryntäyksen syttyessä. Kullanetsintälupa oli haettu Oulun kuvernööriltä Tuomakselle, Erik Maikkilalla ja Olof Koivuniemelle toukokuussa 1870. Sinä kesänä kaivamaan ei kuitenkaan ehditty, mutta kultapaikka löytyi, se paalutettiin ja varattiin Tuomaksen nimiin. Viranomaiset tulivat mittaamaan tehdaspiirin alkukesästä 1871 ja työt aloitettiin parinkymmenen miehen voimin. Kultaa tuli lähes viisi kiloa.

Se riitti vakuuttamaan Ruikan kyläläiset, joista lähes jokainen oli sukua. Pojille kirjoitettiin Ruikan, Maikkilan, Tiuraniemen ja Sunnan nimissä avoin valtakirja, jolla saattoi elää neljä kesäkuukautta Ivalojoella. Toinen kaivukesä antoi kultaa lähes 6,5 kiloa. Kolmantena vuotena kullan tulo romahti ja Ruikan pojat muuttivat Palsinojalle.

Ruikan työmaa ja kämpät sijaitsivat Ruikamutkassa, tehdaspiiri 20. Alapuolella oli kauppias Snellmanin tehdaspiiri 4 ja ylävirran puolella torniolaisen kauppias Heickellin tehdaspiiri 6, joka ei ollut läheskään niin rikas kuin alemmat. Keltainen väri ja pienet numerot kertovat työmaasta ja käännetyistä maakuutioista.

Ruikat kaivoivat kultaa vielä 1880-luvulla ja toimivat kultaretkikuntien oppaina. Kylä vaurastui Ivalojoen kullalla. Susi-Ruikan muistellaan joelta palattuaan mitanneen Peräpohjolan suurimman talon ja rakentaneen itselleen sen perusteella vieläkin isomman. Kun myöhemmät perilliset jakoivat talon, saatiin siitä kolme isohkoa maalaistaloa, jotka ovat edelleenkin pystyssä ja suvun omistuksessa.

Viktor Koivula muutti Ruikanmutkasta muutama kilometri ylävirralle ja asui tässä vaatimattomassa majassa talvellakin. Kuva on 1970-luvun puolivälistä.

Toinen suuri ryhmä miehiä möyri Ruikanmutkan alapuolella Penttilänkosken länsirannalla keräten viidessä vuodessa 10 kiloa kultaa. Tehdaspiiri numero 4 merkittiin Pyhäjoelta kotoisin olevan kauppias Robert Snellmanin nimiin. Yhtiökumppanina hänellä oli raahelaisia kauppiaista sekä työnjohtajana Pehr Bengtilän, jonka sukunimestä Penttilänkoski on suomalainen väännös.

Ensimmäinen kesä 1870 tuotti kultaa 450 grammaa, toinen lähes kuusi kiloa ja kolmas noin kolme kiloa. Tämän jälkeen kultamäärä pieneni ja paikka jäi vuosikin tyhjäksi.

Ruikanrannan viimeiset elinkautiset

Suurista kultasavotoista jäljelle jääneet kämpät ovat myöhemmin saaneet yksinäiset asukkaat. Viimeinen Ruikanmutkassa pysyvästi asunut kullankaivaja oli Unto Koivunen, joka tuli kultamaille 1936 ja kuoli Inarin Kultakodissa 27.11.2001.

Unto Koivunen, Ruikamutkan viimeinen asukas, rakensi lullan näytteeksi presidentti Kekkoselle, joka vieraili Kultalassa 1977.

Unto asui vanhassa Ruikanmutkan mökissä vuodesta 1975 lähtien. Viereen hän rakensi itselleen uuden, alkuperäistä erämaan rakennustyyliä noudattelevat kultakämpän, joka paloi talvella 1995. Unto oli elänyt monivaiheisen elämän merimiehenä, talvisodan Petsamossa, lentokonetehtaassa ja metsätöissä Yhdysvalloissa ja kauppapuutarhurina Ivalossa.

Loppuelämänsä hän etsi polun varrelle peittelemäänsä ”platinakimpaletta”, jonka hän oli päättänyt noutaa takan pankolle, jos saisi itselleen talon. Oma talo ja kauppapuutarhat syntyivät 1960-luvulla ja Unto lähti noutamaan aarrettaan polun varrelta puolisen kilometriä Kultalasta alavirtaan. Platinakimpale oli kadonnut, myöhemmin katosi myös perhe, talo ja kauppapuutarha. Unto palasi Ivalojoelle, jonne hän jäi elinkautiseksi ja lajinsa viimeiseksi.

Mikko Raudasoja ja isomus Suomen Kuvalehdessä.

Ruikanmutkassa asusti 1900-luvun alussa Mikko Raudasoja, Ruikan Mikko. Hänen löytämästään 128 gramman hipusta oli kuva Suomen Kuvalehdessä 1926. Hänen on kerrottu löytäneen jopa 370 gramman isomuksen Ruikanmutkasta, josta hänet huonokuntoisena siirrettiin vanhainkotiin. Ennen Koivusen Untoa paikalla eleli vuosia myös Viktor Koivula, joka 50 vuoden aikana ehti kaivaa kultaa monessa paikassa Ivalojoen ja Sotajoen rannoilla.