Arska Alhonen ja Lemmenjoen kultahippukorut

Arskan Jäähyväiset Lemmenjoelle

Kesä 2020 oli monelle Lemmenjoen kaivajalle, sillä koneiden käyttö kullankaivussa loppui heinäkuun alussa 2020. Se päätti yli 30 vuotta jatkuneen taistelun kaivuoikeuksista ja oli kuolinisku ammattikullankaivulle. Miessi, Pusku ja Ruittu ovat olleet viime vuosikymmenien parhaita kultapuroja, joista on konevoimalla noussut suurin osa kultasaaliista 4-6 metrin syvyydestä. Miltei jokainen uutisoitu isommushippu on löytynyt Lemmenjoen puroilta.

 

Kultakuume iski Aarne Alhoseen kesällä 1974 Lemmenjoen retkellä vaimon Sirkka-Liisan kanssa. Siitä alkoi ainutkertainen ja elämänmittainen tarina, jolla on paikkansa Lapin kultahistoriassa. Kultaseppä opetteli kullankaivun taidot Antti Jomppasen valtauksella Morgamilla. Hän hankki oman valtauksen ja kämpän 1979 Puskuojalta Raumalan Nipalta, yhdeltä oppi-isistään. Arska erikoistui koru- ja jalokivien etsintään paikan edellisen haltija jalanjäljissä. Tästä käynnistyi uusi aikakausi Lapin kullan historiassa; Arska ryhtyi valmistamaan koruja Lemmenjoen kultahipuista sekä suomalaisista koru- ja jalokivistä. Hänen käsissään syntyi noin 50 000 korua. Niihin on tarvittu ainakin 40 kiloa kultahippuja, hän itse arvioi. ”Jokainen hippu on saanut yksilöllisen kohtelun sormissani”.

Valtaosa koruista on hippuriipuksia ja korvakoruja, joissa hipun paino on vaihdellut 0,2 – 1 g välillä. Isomuksiakin on, painavin Mäläskän Riston 87 -grammainen ”Roope”. Noin 5000 korussa on ollut Lemmenjoen granaatti, Luoston ametisti tai Luumäen berylli. Sama määrä koruja on syntynyt Lemmenjoen lumikvartsista ja epidootista, Kittilän jaspiksesta ja Ylämaan spektroliitista. Noin 80 % on ollut hippukoruja ja 20 % kullan ja kivien yhdistelmiä.

”Luokittelin ensimmäisenä kultahistoriassa hiput viiteen kokoluokkaan 0,05 – 0,3 grammasta 10-20 grammaan. Määrittelin sen perusteella täsmälliset grammahinnat koon mukaan. Maksoin hipuista 2-, 3-, 4- ja 5-kertaisesti harkkokullan maailmanmarkkinahintaan verrattuna. Olin se kultasormi, jonka hyppysissä hippujen hinta nousi, kovan kysynnän vauhdittamana”.

Arska Alhonen ansaitsee paikan siinä museossa, jonka joku joskus Lemmenjoen kullankaivajille perustaa. Aineksia siihen löytyy hänen omista muistelmistaan ja kotisivuiltaan www.lemmenjokikoru.net, ellei hän itse ehdi tai mahdu museon vitriiniin.

Suruni vuosi   Arskan  viesti 30.5.2020

Jalokiven ei aina tarvitse olla hiottu. Nyt kun olen jäykkä äijä, loistava tulevaisuus takana, muistelen aikoja jolloin sormet vielä taipuivat.  30 vuotta sitten seuloin Luumäellä jaloberyllejä (heliodori).  Sulatin ja vedin langaksi Lemmenjoen kultaa ja kyhäsin siitä kehikon johon juotin kultahippuja ja istutin kaksi raakaberyllikidettä.  Istutustyökaluna meillä käsityöläisillä on ”pukinsorkka” jollaista käytti jo renessanssinero Benvenuto Cellini Firenzessä 500 vuotta sitten. Työkalu oli jo silloin kehitetty huippuunsa.

Tässä kuvassa Sirkka-Liisa lepää ruskamättäällä, joka on kauniimpi kuin hienoimmat itämaiset matot. Elämänkumppanin kuoleman vuosipäivä lähestyy…viimeisinä kirkkaina hetkinään vuosi sitten Sirkka-Liisa antoi tehtäväksemme saattaa hänet mielipaikkaansa viettämään ikuisuutta.  Huumaavia tunturituulia, häikäisevää punaisen ja vihreän kontrastia…muistoissani, muistoissamme.

Nautitaan luonnon kauneudesta, kukin voimiemme mukaan.

Arska Alhonen

Seppo J. Partasen artikkeli Mineralia-lehdessä 4/2019