Onko tämä kultaa?

Niilo Ranttila Lemmenjoen kullan löytöpaikalla kesällä 1984.

Niilo Ranttilan kertomus Lemmenjoen kullan löytämisestä kesällä 1945

Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen

– Me tultiin Lemmenjoelle elokuun viimeisillä viikoilla 1945. Sitä ennen oltiin perttuliviikolla pyytämässä taimenta Mudduksella, haettiin korttiannokset ja muuta matkaevästä mustasta pörssistä Ivalosta. Käytiin ensin Viibuksen puolella peräämässä vanhoja tarinoita Vaijoen ja  Nihasanjoen kullasta, mutta mitään ei löytynyt. Yhtä huono saalis oli Lemmenjoen vuomassa.

– Syyskuun 12. päivä noustiin Morgamia ylös. Siinä tehtiin koemonttu ja siitä nousi elämäni ensimmäinen hippu, noin 3 grammaa. Hengettömiä hippuja olin lapsena vaskannut Inarijoella isän ja isoisän vaskoolilla.

– Otin hipun suuhun ja purasin. Tiesin, että kulta on pehmiä mineraali ja hampaan jäljethän siihen jäi. Menin kertomaan velipojille, että nyt meillä on kultamaa.

– Jomppasen Niila oli minulle minulle kesällä 1944 kertonut Njurguilahdessa, että ennen sotia Lemmenjoella liikkui kaksi yksinäistä miestä, jotka joka syksy palasivat retkiltään kultapullot taskuissaan.

Näin kullan löytötarinan kertoo Niilo Ranttila, joka veljiensä Uulan ja Veikon kanssa aloitti uuden luvun Lemmenjoen historiassa. He palasivat seuraavana kesänä Morgamille, tutkivat ja löysivät kultaa Miessin alajuoksulta ja Jäkälä-äytsistä, mutta vasta kesä 1947 täytti lupaukset.

– Ei minun talvisin tarvinnut mitään tehdä, kultaa kyllä riitti. Parhaana viikkona 1948 kultaa tuli pari kiloa. Emme me kuitenkaan saaneet rauhassa olla, sillä huhut ja lehtijutut vetivät miehiä Lemmenjoelle.

– Oli se vähän villin lännen meininkiä, rasismiakin. Pistoolit olivat joskus esillä, mutta minä ajattelin, että sama se, minne mato kuolee. Oli minullakin 9 millin Mauseri ladattuna tyynyn alla ja päätin, että jos joku tänne kutsumatta pyrkii, pistooli puhuu enkä minä.

Uula ja Veikko lopettivat pian kullankaivun, mutta Niilosta tuli Lemmenjoen elinkautinen. Hän kaivoi Morgamojan jälkeen vuoteen 1953 Miessillä paikalla, jossa hänen jälkeensä asuivat Heikki Pihlajamäki sekä Pekat Salonen ja Itkonen. Lemmenjoen elinkautisuuttaan Niilo jatkoi kansallispuiston vartijana 1980-luvun lopulle saakka. Tässä tehtävässä hän ehti myös kaivaa kultaa Miessin Kaarreojalla.

Martti Timonen vasemmalla ja Seppo J. Partanen oikealla jututtavat Kullankaivajain Liiton puheenjohtajaa Jaakko Kangasniemeä Lemmenjoen kullan 40-vuotisjuhlaohjelmaan 1984.

Juttu perustuu Niilo Ranttilan radiohaastatteluun, jonka Martti Timonen ja Seppo J. Partanen tekivät Lemmenjoen Morgamojalla kesällä 1984 kultalöydön 40-vuotisohjelmaan.