Lomakaupunki kultaunelmien päällä
Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen
Kullankaivun 150-vuotinen historia ja elävä nykypäivä avautuu Saariselän ja Laanilan merkityillä retkireiteillä. Tässä Laanilan Kultareitin lähtöpaikka Kutturan tien vierellä kesäkuun alussa 2017.
Saariselän ja Laanilan alue on ollut suurten kultaunelmien kohteena monta kerta 1900-luvulla. Näkyvimmät merkit maastoon on jäänyt ensimmäisinä vuosina Prospektor yhtiön ja Kerkelän kaivosyhtiön toimista, 1920-luvulla Lapin Kulta Oy:n ja Ivalojoki Oy:n työmaista sekä 1930-luvun lopulla ulkomaisten kaivosyhtiön puuhista. Näitä merkkejä ovat kaivoskuilut, maatuvat tienpohjat, rakennusten jäännökset sekä kaivutyön jälkeensä jättämät pirunpellot, laajat kivikot.
Henry Kerkelän talo Hangasojalla 1903 J.J.Sederholmin kuvaamana. Kuvassa Matti Kerkelä, jonka vasemmalla puolella oleva maakellarin jäänökset ovat löydettävissä tänäkin päivänä.
Kullankaivun hiljentyessä Ivalojoen, Sotajoen ja Palsinojan suunnalla 1880-luvun lopulla hakeutuivat muutamat paikalliset kaivajat Laanilan pienille kultapuroille. Haapajärveläinen maanmittausoppilas Joh. Albert Piponius oli hetken kaivanut Luttojoella nykyisen lomakaupungin ja hiihtokeskuksen tienoilla 1871 . Hän sai Luton latvahaarojen läheisyydestä 327 grammaa kultaa. Miehellä oli toinen valtaus Palsinojalle, josta löytyi kultaa kilokaupalla ja työt siirrettiin sinne. Kultalan poliisikonstaapelina työskennellyt ja Inariin unohtunut Anton Schneider kaivoi 1873 Tolosjokeen lännestä laskevalla Harriojalla.
Tämä muinaismuisto on aivan lähellä Saariselältä kansallispuistoon johtavaa retkeilyreittiä; kultavaltauksen rajapyykki n:ro 5 vuodelta 1871
Luton vanhaan valtauskarttaan vuodelta 1871 on sijoitettu nykyisen Saariselän kohteita. Vasemman pùoleìnen valtauksen raja on vanhan kansallispuistoon johtavan reitin varrella Luoton latvahaarojen yhtymäkohdan lähettyvillä.
Seuraavina alueelle tulivat ivalolaiset eli silloisen Kyrön kylän talolliset Nils Kyrö Harriojalle 1882, Juho Pekkala eli Kyrö 1887 Laanilauttaselle ( nykyinen Laanioja tai Piispanoja) sekä Heikki Kyrö 1887 Hangasojalle. Inarilainen kauppias Juho Kangasniemi teki 1887 kaksi valtausta Laanilauttaselle.
Kullankaivajat ovat ryntäysvuosien välissä penkoneet Luton latvahaaroja, Laaniojaa, Piispanojaa, Hangasojaa monine latvahaaroineen sekä muita Tolosjoen sivupuroja. Tolosjoen yksi latvahaaroista on Kultaoja noin 2 km Kakslauttasesta nelostietä etelään ja siitä pari kilometriä länteen. Alueelle on 2010-luvun alussa rakennettu suuri elämysmatkailukohde. Kultaojalla on vuosikymmenien aikana ollut useita yksittäisiä kullankaivajia ja nimi lienee peräisin 1930-luvulta, jolloin Purnumukan kylän saamelaiset ovat siellä kaivaneet.
Ensimmäinen tie Laanilaan valmistui 1902 kultayhtiö Prospektorin toimesta Vuotson alapuolelta Könkäältä. Valmis kärrytie vaikutti Petsamoon rakennettavan tien linjaukseen ja myöhempään valtatiehen. Maantien valmistuttua Sodankylästä ohi Kaunispään 1913 tuli kultayhtiön pääkonttorista peruskorjauksen jälkeen Laanilan Kestikievari, jota tehtävää se Saariselän ensimmäisenä matkailuyrityksenä hoiti saksalaisten vetäytymiseen, syksyyn 1944 saakka. Heidän jälkeensä jäi vain savuavia raunioita, miinoja ja räjähteitä.
Laanilassa ja Kutturaan johtavan tien tuntumassa on nykyisin satoja voimassa olevia valtauksia.
Lutoltako löytyi Suomen suurin?
Lutolla Kaunispään juurella oli 1902 vain muutama valtaus. Siellä olivat muun muassa kauppias Enblom, Gumsen Kalle ja Mikkola, jonka kämpässä Max Peronius asusti 1930-luvulla.
Suurin Lapista löydetty kultahippu painaa 392,9 g. Sen löysi inarilainen Evert Kiviniemi oman kertomuksensa mukaan 23.9. 1935 Laanilasta Luton latvoilta. Kimpaleen löytöpaikasta on myöhemmin esitetty monia muitakin väittämiä.
Evert Kiviniemen hippu Luton latvoilta on tilastoiduista kultahipuista painavin. Kuva GTK/ Pekka Virtanen.
Samaa sukujuurta oleva Aleksanteri Kiviniemi löysi 1910 Hangasojan rannalta Kuivakurun suulta hipun, jonka paino on 385 g. Tästä hipusta on lohkaistu palasia, ainakin sormuskullat löytäjälle. Alkuperäisenä se on painanut enemmän kuin Evertin hippu, arviolta runsaat 400 grammaa..
Antti Aarnio-Wihuri esitteli keräämäänsä suurten kultahippujen kokoelmaa Lapin kullankaivajille LKL:n seminaariristeilyllä 2019. Uusimpia hankintoja on kultahistorian suurin hippu, jota sormet tavoittelevat. Taustalla vilahtavat Sepot Partanen ja Mauno.
Evert oli löytökesänä töissä Moberginojalla Reino Lehtisen valtauksella, josta hän poistui kesken työkauden. Vuosia aikaisemmin hänellä oli valtaus Hangasojalla Jeremias Huhtamellan kanssa. Syksyllä Evert kaivoi kauan yksinään työmaalla. Kolmas hipun löytöväite kohdistuu Kuivakuruun, jossa Evert oli myös työskennellyt. Hän ilmestyi syyskuun lopulla 1935 Laanilan majataloon ja nosti vaakaan hipun, jonka kertoi löytäneensä Luton latvoilta vanhasta kaivupaikasta. Sitä käytiin tarkastamassa, mutta tuloksetta.
Isomushipun sai 60-vuotislahjaksi kenraali Rudolf Walden 1938. Suku lahjoitti hipusta tehdyn jäljennöksen GTK:n kautta luovutettavaksi sille, jonka toimesta löydetään emäkallio. Tämä Lemmenjoen kullasta tehty 529,8 g painava jäljennös luovutettiin 1989 Saattoporan kultakaivoksen löytäjälle geologi Tuomo Korkalolle. Outokumpu Oy antoi samalla uuden, samasta hipusta tehdyn hopeajäljennöksen lahjoitettavaksi uuden jalometallikaivoksen löytäjälle. Hippu on edelleen GTK:n kokoelmissa, vaikka useitakin kaivoksia on aloitettu ja joku lopetettukin.
Luton kaivos
Luton kaivostupa oli vuonna 1903 tämän näköinen, kuva GTK:n arkistosta.
Laanilassa Luttojoen latvapuron lähteillä Laanihovista noin kilometri koilliseen sijaitseva Luton kaivos on muistona viime vuosisadan alun suuresta kalliokultaryntäyksestä. Yli 50 metriä syvä kaivoskuilu tehtiin vuosina 1902-1904 kultayhtiö Prospektorin toimesta. Lisäksi yhtiöllä oli satoja valtauksia, useita kaivoksia ja enimmillään noin 80 miestä töissä.
Luton kaivoksen vanha kaivostupa on uudelleen rakennettu ja sisällä avautuu luukku kaivoskuiluun, josta kuuluu monenlaisia ääniä tämän päivä matkaililijalle. Tätä nähtävyyttä kannattaa Saariselällä käydä katsomassa; Laanilasta vajaan kilometrin päässä koilliseen retkipolun vieressä.
Prospektorin taustalla olivat aikansa johtavat asiantuntijat ja liikemiehet. Hallituksen puheenjohtaja oli kauppa- ja teollisuusministerin virasta juuri eronnut, Espoon kartanon omistaja ja myöhemmin valtioneuvokseksi nimitetty August Ramsay sekä puuhamiehinä mm. J. J. Sederholm, Emil Sarlin, Harald Neovius, Carl-Gustaf ja Hugo Standertskjöld, J.E. Hammaren, Artus Granit, J.Cygnaeus jne.
”Kuilun pohjalla seistään kuin alituisessa rankkasateessa. Malmi on syvällä yhtä rapautunutta kuin ylempänäkin…, että rautakanki voidaan vaikeuksitta työntää koko pituudeltaan siihen”, kuvaa Sederholm käyntiään kaivoksella loppukesällä 1903. Kaivoskuilun lisäksi paikalla oli asuinrakennus, kaivostupa ja sauna. Metsäntutkimuslaitoksen toimesta kaivoskuilu tupineen on rakennettu uudelleen nähtävyydeksi; käykääpä kurkistamassa kuiluun niin kuulette työn äänet ja työmiesten huokaukset.
Prospektor lopetti toimintansa jättäen jälkeensä kaivoskuiluja, rakennuksia, teitä ja unelmia, joista kaksi vuosikymmentä myöhemmin sikisi uusi kultaryntäys. Se toi uuden miehet sekä kultayhtiöt Ivalojoki Oy:n ja Lapin Kulta Oy:n samoilla maisemille kokemaan saman kohtalon 1920-luvulla
Laanilan kultareitti
Tämä kvartsikallio laukaisi kalliokultakuumeen 1800-luvun lopulla.
Laanilan kultareitin viitotusta ja informaatiotaulu.
Hyvän kuvan Laanilan kullankaivun menneisyydestä antaa merkitty 7-10 km mittainen patikkareitti ”Laainlan kultapolku”. Reitin päätepisteet ovat noin kilometrin nelostieltä Kutturan tien vierellä sijaitseva Kaarle Kustaan kaivos sekä nelostiellä Laanilan pohjoispuolella oleva Paukkula. Kummankin läheisyydessä on tielaitoksen rakentama levähdysalue.
Kultamuseo on sijoittanut opastaulut reitin varrella oleville kultahistoriallisesti merkittäville kohteille ja laatinut reitistä hyvän opasvihkosen.
Nelostie Tankavaarasta Ivaloon on Lapin tiepiirin päätöksellä nimetty ”Kultaiseksi tieksi”. Tien läheisyydessä on useita kullankaivun menneisyydestä kertovia kohtia, tie noudattelee viime vuosisadan alussa kultayhtiö Prospektorin toimesta raivattua kärrytien linjaa ja tien rakentamiseen käytetty sora on otettu kulta-alueelta ja sen arvioidaan sisältävän kilomäärin kultaa.
Laanilan kultapolun nähtävyyksiä ovat Kaarle Kustaan kaivos, Everstin kaivos, Kuivakurun monet kultamuistot, Kerkelän kaivoskylä ja Laanilan kvartsikallio. Kesäisin polun tuntumassa on useita toimivia kultavaltauksia ja kullankaivajia.
Näin vettä kuljetettiin huuhdontapaikalle 1920-luvulla jopa kilometrien pituisilla puuränneillä. Tämä kuva on Hangasojan alueelta Ivalojoki Oy:n työmaalta, GTK:n arkisto.
Kuivakuru – unelma 1920-luvulta
Saariselän Ahopään rinteiltä lähtevä Hangasoja sivupuroineen on tuottanut kymmeniä kultakiloja. Keskeinen sija näillä maisemilla oli 1920-luvulla, jolloin Ivalojoki Oy keskitti suuria työmaita Kuivakurulle. Yksi kullanetsijöiden ikiaikainen tavoite on löytää jääkausien purkausuomia, entisiä jokiuomia, joihin kulta on rikastunut.
Kartta Kuivakurun kultatyömaasta 1920-luvulta. Karttaan on merkitty kirjaimella A kultahistorian toiseksi suurin kultahippu, joka todellisuudessa lienee painavin, sillä siitä on lohkaistu kahdet sormuskullat. Huomaa ilmansuunnat. Kartan piirtäjä katosi Suomesta jäljettömiin 1927 ja ilmestyi julkisuuteen 1950-luvulla kertoen löytäneensä Kanadasta maailman rikkaimman kultaesiintymän.
Tälläiseltä näytti Hangasojan ja Kuivakurun valtauskartta 1902, jolloin kalliokultakuume oli puhkeamassa. Kartta GTK:n arkistosta.
Ivalojoki Oy syntyi pari vuosikymmentä aiemmin lopetetun Prospektorin unelmien raunioille. Yhtiössä oli mukana aikansa johtavia valtiomiehiä ja liikemiehiä J. K. Paasikivestä alkaen. Puuhamiehenä oli VR:n yli-insinööri G. W. Ryselin sekä asiantuntijoina geologit Aarne Laitakari ja Pentti Eskola. Yhtiö perustettiin Helsingissä Kämpissä heinäkuussa 1925. Sen omistukseen siirtyi satoja valtausoikeuksia Laanilan ja Ivalojoen alueelta. Ensimmäiseksi työmaakseen se valitsi Kuivakurun, jonne kaivettiin 200 m pitkä kanava, rakennettiin kiskot, huuhdontalaitos murskaamoineen ja kaivosrakennuksia.
Paikalle tuotiin myös kultamaiden ensimmäinen kaivinkone ”Hullu-Jussi”, joka kuukauden koekäytön jälkeen todettiin sopimattomaksi. ”Mahdoton asettaa höyrykauha alueelle, missä kultamäärä on vain unelmissa”, sähkötti eräs johtohenkilö.
Lyhyeksi jäi Ivalojoki Oy:n elinkaari, sillä syksyllä 1926 sen taru oli lopussa; velkaa 426 000 mk, epävarmaa omaisuutta valtausoikeuksissa 205 000 mk ja maksamattomissa osakkeissa 1,14 milj. mk.
Ivalojoki Oy:n työmaakartassa vuodelta 1924 on merkintä Aleks Kiviniemen löytämästä isomushipusta, siihen asti suurimmasta.
Kaarle Kustaan kaivos
Prospektor Oy:n Kaarle Kustaan kaivos sijaitsee aivan Kutturan tien vierellä runsaan kilometrin nelostieltä länteen. Läheisyydessä on pysäköintialue ja paikalta lähtee Laanilan kultapolku.
Luttojoen latvojen ja Laaninlan alueen kultakaivokset, isojen hippujen löytöpaikat ja kultahistorian kohteet. Karttapohja on Stigzeliuksen kirjasta Kultakuume, täydennykset Seppo J. Partanen
Kaivoksen nimi lienee peräisin yhtiön osakkaalta Carl-Gustaf Standertskjöldiltä, jonka veljen, Aulangon omistajan ja rakentajan mukaan, on nimetty Hangasojalla oleva Everstin kaivos.
Pitkä pettymysten sarja katkesi kesäkuussa 1903 kun Kaarle Kustaan kaivoksesta löytyi paljain silmin havaittavaa kultaa. Näytepalassa kultaa oli peräti 50 g tonnissa, kymmenen kertaa enemmän mitä pidettiin kannattavana. Löydön perusteella yhtiön osakkeita myytin Lontoossa kreivi Karl Mannerheimin toimesta. Kultayhtiön toiminta keskitettiin Kaarle Kustaan kaivokseen, jonne myös siirrettiin koneet Lutolta. Vuoden loppuun mennessä kaivoskuilu oli 30 metriä syvä ja pohjalla oli 16 metriä ”perää”.
Huonosti kävi jälleen. 1.1. 1907 Prospektorin omaisuus siirtyi valtio haltuun ja siinä mukana ”Kaarle Kustaan kaivos, kaivosrakennus, varastohuone ja paja.” Tänä päivänä jäljellä on veden täyttämä kaivoskuilu ja suuret jätekasat kaivoksesta nostettua, murskattua kalliota.
Katso tästä linkistä Niilo Kallion juttu ja valokuvat Laanilan suuresta kultakuumesta Suomen Kuvalehdessä 1924; Lapin kultaa Suomen Kuvalehdessä 1924
Alla linkkejä Laanilan ja Saariselän kultahistoriaan 1930-luvulla.
Oikealla Max Peronius Lutolla 1931.
Kullankaivajien jäljet Laaniojalla | Kultahippu.fi
Kullankaivua Saariselällä 1930 | Kultahippu.fi
Emäkalliota etsimässä
Laanilan majatalo oli entinen kultayhtiön Prospektorin päämaja ja se kunnostettiin 1910-luvulla Petsamon tien rakentamisen yhteydessä.
Kullankaivun jälkiä Saariselän ja Laanilan alueella kultayhtiö Prospektor Oy:n toiminnasta v. 1901–1907. Metsähallitus Luontopalvelut 20.3.2017. Käsikirjoitus ja kuvaus Tapio Tynys.
Saariselän alueen valtasi 1900-luvun alussa kultakuume. Oli syntynyt vahva usko, että jossakin on kullan emäkallio, paikka, josta jokivarsien kultahiput olivat lähteneet liikkeelle. Aktiebolaget Prospektor oli merkittävin kalliokultaa etsineistä yhtiöistä. Tämä on tarina yhtiön toiminnasta ja yhtiön takana olleista miehistä. Linkki videoon alla:
https://www.youtube.com/watch?v=j6ndeSO9O2I
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.