Hangasojan isommuksen tarina vuodelta 1910

29.10.1910 Karjalatar no 123:

Eräs lappalainen kullanhuuhtoja löytänyt Inarissa 383 gr. painoisen kultamöhkäleen. Viime syyskuun 20 pnä löysi eräs lappalainen kullanhuuhtoja  kultakappaleen, joka suuruutensa takia herätti huomiota ammattikullankaivajain kesken Inarissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aleksin hippu on sitkeästi pysynyt kärkisjoilla yli 100 vuotta suurimpien Lapista löydettyjen isommusten listalla. Alunperin se lienee ollut hieman painavampi kuin kaukaisen sukulaisensa yli 20 v myöhemmin Luton latvoilta löytämä Evert, hippu numero 1.

Löytö tehtiin eräässä vuorenrotkossa Hangasojan luona, noin 200 metrin yläpuolella Osakeyhtiö Prospektorin useita vuosia sitten perustamaa Hangasojan asemaa ja lähetettiin se Helsinkiin tutkittavaksi ja arvosteltavaksi sekä sen jälkeen rahaksi muutettavaksi.

Rahapajassa toimitetussa tutkimuksessa on havaittu, että möhkäle painaa 385 gr., että sen ominaispaino 13,85 ja sisältää 915 tuhannetta osaa puhdasta kultaa. Kullan laatu vastaa Ivalokultaa, joten ei ole syytä epäillä sen olevan muualta kuin mistä sen on sanottu olevan.

Löydön metalliarvon arvioi rahapaja olevan korkeintaan 1,213 mk. 39 p. Asiantuntijain lausunnon mukaan on tämä kultamöhkäle suurin mitä tähän asti on Suomesta löydetty. Tavallisesti löydetään Ivalokultaa pieninä jyvinä ja suurimpien rahapajaan lähetettyjen möhkäleiden paino on ollut 90 grammaa eli tuskin neljäs osa nyt löydetystä möhkäleestä.

Vanhastaan on tunnettu, että Lapissa on kultaa. 1860 ja 1870 luvuilla oli täälläkin jonkinlainen  kultakuume. Huuhtomoita perustettiin silloin suuri määrä Ivalojoen luo, missä Kultalan asema tuli keskustaksi, mutta turhaan saatiin odottaa sen kasvavan kalifornialaiseksi kultakaupungiksi, kutensilloin optimistit uneksivat.

Sitten lamaantui innostus kun tulokset eivät olleet kehottavat. Kuitenkin on siitä lähtien vuosittain

kullanhuuhdontaa paikkakunnan väestö harjottanut, jonka keskuuteen on kehittynyt ammattikullanhuutojia. Nämä saavat elantonsa kullanhuuhtomisestaan lyhyen kesän aikana. Eri vuosien tulokset ovat hyvin erilaiset. Tänä vuonna löydettiin kultaa yhteensä 3 kiloa, arvoltaan noin 10,000mkan edestä.

Geoloogit ovat eri mieltä siitä, missä on tämän kullan lähdepaikka, mutta on otaksuttu sen olevan kiinteässä vuoressa.

Kesällä v. 1901. tehtiin huomioita, joiden mukaan kultaa tuovat suonet arveltiin saatavan selville ja että oli toivetta niiden johdolla löytää varsinaiset kultasuonet. Tätä tutkimusta varten perustettiin osakeyhtiö Prospettor, joka parin vuoden ajan melkoisella pääomalla ja työvoimalla toimeenpani tutkimukset.

Vuoria louhittiin hyvin syvälle ja kenttätutkimuksia toimeenpanttin. Samaan aikaan muodostettiin toinenkin yhtiö samaa tarkotusta varten suomalaisen hra Kärkelän johdolla, joka Amerikassa oli ollut kullankaivajana.

Kaikkialta missä kaivauksia tehtiin, löydettiin kyllä kultaa vuorista, mutta niin vähän että tulokset eivät innostaneet etsinnän jatkamiseen. Siten raukesivat ne työt.

Huolimatta tästä kaikesta kuitenkin otaksuttavan että Lapin laajoilla kulta-alueilla täytyy löytyä paikkoja, joissa vielä kannattasi toimeenpanna tutkimuksia ja jotka tulevaisuudessa antaisivat aihetta järkiperäisen kullankaivannan järjestämiseksi.

Lainaus Hetan-Jussan sivuilta osoitteesta: https://www.facebook.com/hetanjussa.fi/posts?ref=page_internal

Sivustolla on paljon muitakin vanhoja kirjoituksia ja valokuvia Lapin kullankaivun historiasta, kannattaa tutustua!

Jälkisanat

Geologian Tutkimuskeskus sai hipun tutkittavakseen kahdeksi viikoksi maaliskuussa 1994. Silloin sen tarkka paino oli 385,6 grammaa. Hipussa havaittiin kaksi koloa, josta laskettiin lohkotun kultaa 1,6 – 6,7 g eli hippu on alun perin painanut 387 – 392 grammaa. Tutkimuksen teki erikoistutkija Kari Kinnunen, joka on tutkinut monta muutakin suurta kultahippua. Tutkimustulokset ovat luettavissa GTK:n Hakku sivuilta.

Aleksin hippu oli yritetty aikaisemminkin saada tutkittavaksi, mutta turhaan. Kävin haastattelemassa pankin pääjohtaja Harri Holkeria hänen Lapin retkistään ja siinä tuli paljonkin puhetta mielisaiheestani Lapin kullankaivusta. Kerroin pääjohtajalle, että holvissa olevaa kultahistorian toiseksi suurinta hippua haluttaisiin tutkia GTK:ssa. Asia järjestyi sillä istumalla ja pääjohtaja välitti tiedon pankin tiedotuspäällikölle.

Ilmoitin asiasta GTK:n Pentti Karhuselle, jonka toimesta hippu noudettiin tutkittavaksi ja siitä tehtiin myös useita jäljennöksiä Kultakeskuksessa Hämeenlinnassa, Suomen Pankin luvalla tietenkin.

Suomen Pankilla oli tärkeä rooli Lapin kullankaivun historiassa kullankaivun alkuvuosikymmeninä vuodesta 1870 alkaen. Siellä lopulta punnittiin löydetty kulta ja alkuvuosina maksettiin valtausten omistajille lain määrittelemä hinta.

Näin isoisänsä hippulöydöstä kertoo inarilaissyntyinen Vaula Kantola:

”Hakku oli osunut kimpaleeseen siten, että sormuspalanen oli irronnut lohkareesta heti. Kyllä niistä hetimiten oli sormukset tehty ja mummoni kihlattu. Sitä ei ole tullut selvitettyä, että tekikö ukki sormukset itse vai teettikö jollakin toisella. Ukkini oli ollut taitava seppä ja suutari ja olemme nyt kymmenkunta vuotta sitten saaneet haltuumme yhden hopeisen lusikan, jonka ukkini on tehnyt, joten taitoa varmaankin sormusten tekoonkin olisi ollut. Ukkini kuoli jo vuonna 1926, joten en ole ehtint tavata häntä.

Seppo J. Partanen