Laanioja on yksi Lapin kultahistorian keskeisimpiä kultajokia, jota on kaivettu 1880-luvulta lähtien. Laaniojalta on alkanut monen kuulun kullankaivajan ura. Vierellä kulkeva Petsamon tie, nykyinen 4-tie ja 1910-luvulla avattu Laanilan majatalo toivat Laaniojalle niin kullankaivajia kuin matkailijoitakin. Kullankaivu jatkuu Laaniojalla edelleenkin, joskin viimeinen kultavaltaus alla olevien kuvien maisemista päättyi jokunen vuosi sitten eikä uusia ole myönnetty.
Arkistojen kätköistä putkahti esille Otso Pietisen 1930-luvun lopulla ottama valokuva kullankaivajista työssään Laaniojalla. Kuvassa (alhaalla) tyhjennettään kultamonttua vedestä.
Paikka vaikutti kovin tutulta ja lähdimme syyskuussa 2012 etsimään tuota vanhaa kaivupaikkaa ja löytyihän se; muutama sata metriä Propektorintien päästä Laaniojan länsirannalle ja siellä jokitörmältä työntyvä kivinen kallionkieleke johdatti oikealle paikalle. Maisemaa olivat myöhemin myllertäneet kevättulvat ja monen sukupolven kullankaivajat. Menneisyys alkoi entistä vahvemmin elää valokuvan kautta.
Laanioja on 6-7 km pituinen puro, joka saa alkunsa nelostien itäpuolelta Ahopään ja Vävypään tuntureiden alarinteiltä ja virtaa luodetta kohti Tolosjokeen. Joen nimenä nelostien itäpuolella on kartoilla Piispanoja neuvostoliittolaisten desanttien 4. heinäkuuta 1943 suorittaman tihutyön muistoksi. He tulittivat yöllä pohjoiseen matkalla ollutta linja-autoa Laaniojan sillan kohdalla ja tulituksessa sai surmansa piispa Yrjö Wallinmaa ja kolme muuta siviilimatkustajaa. Toinen ryhmä hyökkäsi Laanilan majataloon, jossa sai surmansa kullankaivaja Väinö Mäki.
Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.