Tuntsa – Euroopan suurimpia erämaita
Jorma Korpela
Tuntsa on Euroopan viimeisiä ja suurimpia erämaita. Ainakin 10 tunturia yltää 500 metriin. Vedet laskevat kolmeen mereen; Jäämeri, Vienanmeri ja Pohjanlahti. Tulivuoret purkautuivat alueella aikanaan ja siksi kallioperä on vulkaanista.
Salla Tuntsan erämaata; keskellä yli 600 m korkean Sauoivan huippu. Tieuraa pitkin pääsin pikku Toyotalla peräkärryn kanssa ihan kultakurun reunalle. Kuva Jorma Korpela.
Matkaa Sallan kirkonkylästä entiselle Tuntsan vartiolle on noin 115 km itärajan suuntaisesti kohti koillista. Matka kestää autolla noin puolitoista tuntia, kun loppupätkä noin 30 km peruskorjattiin 1995. Ajaa voi vaikkapa 100 km tunnissa, mikä ei ole lakien mukaista erämaassakaan. Alle kahdessa tunnissa on joka tapauksessa Sallasta tunturien tuulissa, ja tuulen raikkaus on aina niin kotoista.
Tuntsan kulta löytyi kymmeniä vuosia sitten eli suurin piirtein sen ajan, minkä koivuisen kuokanvarren kestää lahota niin, että vain terä jää jäljelle. Kullan löysi uudelleen eläkkeellä oleva Rautaruukin assistentti poikineen Nuoluskurusta 1993. Kurulle syntyi valtauksia noin kahden kilometrin matkalle, niistä minäkin ostin itselleni yhden.
Kullan esiintyminen
Kun Nuoluskurussa varoen raapaisi pinnan pois ja otti muutaman lapiollisen maata vaskooliin, niin hiput olivat taatut. Minulla oli varma paikka vierailta kätkettynä. Kahdella lapiollisella tuli takuusti puolikymmentä hippua. Enimmäkseen ne olivat täitä tai saivareita, mutta itse vaskattuina ainutkertaisia. Basillit ja hengettömät jäivät Nuolusojaan kasvamaan.
Nuolusojan pohjoisrinteessä oli paikka, jossa kaapaisulla näkyi jo keltaista, niin minulla kuin naapurillakin. Siltä puolelta aloitin kaivamisen 1994. Naapurit olivat poimineet melko karkeata kultaa, mutta muuttivat valtausajan päätyttyä alavirtaan. Hippuja kyllä löysin heidän jäljiltään, mutta olivat kovin pieniä. Entisessä paikassa 0,2 – 0,3 gramman hiput eivät olleet harvinaisia, mutta uudessa paikassa oli hyvä jos täihipun löysin.
Suurin sormissani pitämä Tuntsan hippu painoin tasan kolme grammaa. Se oli pyöreä kuin neppari ja oli löytynyt reilun 100 m päästä montultani. Sama kaveri oli poiminut vaskoolista parinkin gramman hipun. Omalta palstaltani suurin taisi olla 0,4 g, pinta-alaa paljon, mutta painoa vähän. Sen olen lahjoittanut koruksi.
Yleisesti ottaen kultaa kyllä löytyisi, kunhan joku kuopaisisi.
Valtausaikani päättyi v. 2000 ja jatkoin seuraavana kesänä siivoten ja vähän rännittäenkin. Kaivoin myös ”kanakuoppia” jopa 20 metriä ylös rinteeseen. Hienoa kultaa löytyi joka paikasta. Moreenia saattoi olla metrinkin paksuudelta kallion päällä. Siitä pitäisi jonkun jatkaa alkamaani työtä menemällä syvemmälle.
Nuoluskurun kivet
Tuntsan erämaa ja Ylimmäinen Nuoluskuru, kultamaa.
Nuoluskurun ylin osa näyttää tylyltä; puolen kuution ja kuutionkin kiviä vieri vieressä. Taustalla kalliopahta, joka on kuin palotorni. Käyttämäni 20 m paloletku ei maata hipaissut vettä tuodessaan. Ilmeisesti nämä pahdat ovat olleet luonnon rihloja, sillä kurun loiva puoli on tyhjä kullasta. Hienoa kultaa on kyllä alempana molemmin puolin kurua.
Kulta oli alle 20 cm syvyydessä kivien alla niin minulla kuin naapurillakin. Kun sait käännettyä puolen tonnin laattakiven paikaltaan, alla saattoi olla rikaskin paikka harmaassa sorassa. Parhaita olivat 0,5-1 metriset kalliokurut; kaivaminen, painepesu, vaskaus ja tili! Yllätyin monta kertaa iloisesti siitä, mitä painepesu voi tuottaa.
Viimeisen kerran kävin Nuoluskurussa elokuussa 2002. Olin jättänyt rännin takuupaikalle kyljelleen ja kauhistuin. Nyt ränni oli jätemaan päällä ja molemmin puolin sitä oli kaivettu. Tuskin Turun torikauppiaalle tiliä tuli? Jos vielä paikalle pääsisin, alta kymmenen minuutin kaivaisin hiput esille. Leuhkimatta!
Kurun alaosa ei ole yhtä kivikkoista. Maa on normaalia moreenia ja hiput pienempiä. Suurin ongelmani olivat suuret kivet. Pieni kahden tonnin nestetunkki auttoi rautakangen ohella.
Muistojen kultaa
Korpelan Jorma Tuntsan Nuoluskurun rinteellä.
Hyvät ovat muistot Nuoluskurusta kuten Lemmenjoen Puskultakin. Monta oli iloista iltaa naapureiden kanssa honkatulilla. Puskullahan oli matkaa naapuriin 3 kilometriä, Nuoluskurussa vain 100 – 200 metriä. Kieltäkin joskus liukasteltiin kohtuudella, kuten kullankaivajain kuuluukin.
Kannattaako Tuntsalla kultaa tonkia? Toki, hetkeäkään epäröimättä. Nuoluskurussa on vain vähän pintaa raapaistu, eikä siellä liene 2016 ollut kuin yksi valtaus, kun 90-luvun lopulla valtauksia oli kilometreittäin.
Nuoluskuru ei ole ainut kultapaikka Sallan pohjoisissa erämaissa. Suolttijoella sieltä noin 50 km etelään oli myös valtaus vanhasta savottapirtistä vähän länteen. Vain ohut maakerros oli kallion päällä ja yhtäläisesti löytyi kultarakeita kuin Nuoluskurussakin, itse sen olen nähnyt. Erona oli vain se, että kallion olivat nuolleet puhtaaksi turistit ja vieläpä maksaneet itse työn tekemisestä.
Tämä Jorma Korpelan kirjoittama artikkeli on julkaistu v. 2017. Ennen Tuntsaa Jorma kaivoi kultaa Lemmmenjoella. Hän ei pysty vastaamaan puheluihin tai kirjeisiin, toivomme pikaista paranemista ja paluuta kotiin. Seppo J.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.