Sotajoki ja Palsinoja

Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla © Seppo J. Partanen

Risto Vehviläinen jatkaa isänsä vuosikymmeniä kestänyttä kullankaivua Sotajoen keskijuoksulla.

Kullankaivu keskittyi 1870-luvun alussa Ivalojoen Porttikoskien rannoille noin 30 km matkalle. Kullan etsintälupia lunastettiin myös Lutolle, Lemmenjoelle, Tenojoelle, Menesjoelle, Vaskojoelle ja Ounasjoelle, mutta kultaa ei löytynyt eikä valtauksia tehty. Kruununvouti Konrad Plantingin kokemukset ja kirje vuorihallitukselle syksyllä 1867 näyttää olleen useimpien etsintäryhmien tiedossa.

Kartta Sotajoen ja Palsinojan kultavaltauksista 1881 on GTK:n arkistosta. Kartan piirtäjä on V.L. Åkerblom.

Haapajärveltä kotoisin oleva maanmittausoppilas Joh. Albert Piponius teki kesällä 1871 valtauksen Luttojoen latvoille nykyisen Saariselän lomakaupungin kohdalle ja sai tehdaspiiristä numero 21 kultaa 327 grammaa. Toinen valtaus Palsinojan alajuoksulla tuotti kuitenkin hyvin ja Luttojoki sai olla rauhassa vuosikymmeniä. Ivalojoen rantojen kultamaat ehtyivät muutamassa vuodessa, sillä kulta oli lähellä maan pintaa ja luonnonveden saanti tuotti suuria ongelmia. Kultaa lähdettiin etsimään sivujoista ja puroista. Piponiuksen tehdaspiiri numero 27 Palsinojan suusta noin kilometri ylävirtaan tuotti 1872 kultaa 2,26 kiloa. Valtaus oli Xenofon Nordlingin johtama ja siirtyi hänen nimiinsä seuraavana vuonna, jolloin kultaa tuli 3,4 kiloa.

Palsinoja pengottuja rantoja ja vesimylly keskijuoksulla metsäautotien päässä.

Tieto Palsin kullasta toi muita yrittäjiä purolle. Raahelaisia merimiehiä onnisti vuosien pettymysten jälkeen ja Anders Leppäluodon nimissä olevasta tehdaspiiri numero 31 tuli 1873 kultaa yli kaksi kiloa. Palsille tulivat myös Anton Schneider, liikemies Karl Tegström ja Kultalan kapakoitsija Henrik Zellberg. Raahelainen Edvard Björkman kaivoi pitkään Palsinojan suussa 1880-luvulla. Vuosisata myöhemmin Palsin keskijuoksulla oli Heikki Korhosen konehuuhtomo ja matkailuyritys Katariinan kämppäkahviloineen. Sotajoen suukoski ja sen ympärillä olevat Ivalojoen rannat olivat kultaryntäyksen alusta lähtien rikkaita kultamaita. Ensimmäisenä niitä tyhjensi helsinkiläinen insinööri Johan Tallgren, joka omisti nykyisen Suomen Kansallismuseon paikkeilla sijainneen suuren vuokratalon ”Tallgrenin villat”. Hän sai 8 vuoden aikana noin 25 kiloa kultaa kahdesta valtauksestaan Ivalojoen ja Sotajoen suun rantamaisemista. Tallgren myi valtauksensa Helsingissä leipuri Edvard Ekbergille 1879.  Uusi omistaja sai patoamalla joen pohjalta kilokaupalla kultaa. Inarin nimismieheksi kultamaiden poliisipäällikön virasta siirtynyt Xenofon Nordling jatkoi kullankaivua virkatehtäviensä ohella vuosikymmeniä johtaen 1880-luvun lopulla Ivalo-Sotajoen kullanhuuhdontayhtiötä, jolla on mittava työmaa Sotajoen suulla. Alueesta syntyi myös riita ivalolaisten talonpoikien kanssa, jotka saivat lopulta tyytyä kaivamaan kultaa Sotajoen tyhjältä vastarannalta. Yhtiö puolestaan löysi parissa vuodessa kultaa parikymmentä kiloa.

Sotajoen suupankin kaivetun kivikon reunassa vielä näkyvät kämpän rauniot kertovat tästä rakennuksesta. Kuva on geologi Erkki Mikkolan ottama 1920-luvun lopulla. Hipputeoksen arkisto.

Sotajoen suupankin kaivetun kivikon reunassa vielä näkyvät kämpän rauniot kertovat tästä rakennuksesta. Kuva on geologi Erkki Mikkolan ottama 1920-luvun lopulla. Hipputeoksen arkisto.

Sotajoen suun kultamaita penkoivat vuosisatojen 1800  ja 1900 vaihteessa Prospektor Oy ja 1920-luvulla Ivalojoki Oy, joiden jäljiltä löytyy kaivoksia, kilometrikaupalla kaivettuja ojia, ”pirupellon” näköisiä kaivukivikoita, kämppiä ja kämppien raunioita.

Tämänkaltaisia jopa kilometrin pituisia vesirännejä käytettiin Sotajoella 1920-luvulla ainakin joen suulla ja Moberinoja ja Uijeminhaaran tienoilla. Kuva GTK:n arkistosta.

Ylemmäs jokivartta kullankaivu nousi 1880-luvulla sodankyläläisen Gustav Moberg löydettyä lyhyenä aikana 325,5 grammaa kultaa kesällä 1879. Valtauksen koko oli pienentynyt kultaryntäyksen alkuvuosista; 175 x 175 m, vuosimaksu valtiolle 20 mk ja löydetystä kullasta 5 % vero. Lapin Kulta Oy:n toimesta raivattiin Sotajoelle maantie ja kuljetettiin suuri höyrykone Pahaojalle. Tämä Heikki Kivekään aikaansaama ja Rafael Haarlan rahoittama kultayhtiö sai tragikoomisen lopun, kun Kivekäs vangittiin pirtureseptin väärentämisestä Pahaojan kämpän pihalta 26.4.1927. Englannista tuotu höyrykone ei käynyt päivääkään ja sai jäädä ruostumaan Sotajoen rannalle.

Tämä Englannista tuotu höyrykone ei koskaan ehtinyt toimia Pahaojalla, sillä yhtiön lopettin toimintansa eikä rahaa koneen poiskuljettamiseen löytynyt.

1900-luvun alun kalliokultakuumeen jälkeensä jättämä kaivoskuilu Sotajoen suussa.

Samalla paikalla koettiin valtava räjähdys kesällä 1948 Jaakko Isolan, Heikki Kokon ja Jukka Pellisen yhteisellä valtauksella. Miehet olivat koonneet saksalaisten jälkeensä jättämiä räjähteitä maantien varresta, uittaneet ja kuljettaneet ne poroilla Sotajokea alas. Satakunta miinaa kätkettiin maahan tasaisin välein ja ne yhdistettiin toisiinsa. Miinat räjäytettiin polkupyörän dynamosta tehdyllä kipinällä. Valtavan pölypilven hajottua Sotajoki virtasi uudessa uomassa ja päästiin kaivamaan vanhan uoman pohjaa kun ensin rakennettiin pato. Kultasaalis ei tyydyttänyt, vaikka sitä kolmena kesänä oli paikalta tullut pari kiloa. Kullervo Korhonen toi tiedon Lemmenjoelta löydetystä kullasta ja koko joukko muutti sinne tekemään uutta kultahistoriaa. Höyrykone ja räjäytetty uoma ovat nähtävissä Sotajoen yli johtavan sillan lähettyvillä. Moberginojan ja Pahaojan kämpät kunnostettiin ja Mobergin osalta rakennettiin uudelleen Kultala Säätiön toimesta 1970-luvulla. Pahaojan kämpän nykyiseen muotoonsa rakensi Lapin Kulta Oy 1920-luvulla. Moberginojalla oli 1900-luvun alussa Prospektor Oy:n suurehko kultatyömaa ja kämppä lienee rakennettu silloin nykyistä autiotupaa paljon suuremmaksi. Varaustupa paloi 1993 ja rakennettiin uudelleen. Moberginojan varrella vielä pystyssä oleva sauna antaa hyvän kuvan kultatyömaan koosta. Ensimmäinen valtaus Moberginojalla oli Olli Alariestolla 1888.

Risto Venhiläisen kädessä on vanha kuva 1900-luvun alusta tästä samasta paikasta. Kämpän rauniot ovat näkyvissi kuvan ja Riston takana.

Sotajoen suurin kultatyömaa on viime vuosikymmeninä sijainnut Moberginojan yläpuolella, jossa rovaniemeläinen Reino Vehviläinen aloitti konekaivun 1980-luvun alussa. Hänen poikansa Risto ja miniänsä Maija jatkavat isän aloittamaa työtä. Isoin heidän löytämänsä hippu painaa 192 grammaa.  Hippu löytyi kesällä 2008 ja oli silloin kultahistorian 5. suurin. Hämeenlinnalainen Sulo Tunturi poimi 1992 Palsin sivupuron Nenosenojan valtaukseltaan 145,1 grammaa painavan kultahipun, joka lienee suurin lapiokaivulla Ivalojoen sivujoista löydetty. Lapin Kullankaivajain liitolla on Palsinojalla useista valtauksista muodostettuja kaivospiirejä, joissa jäsenet voivat kaivaa kultaa. Ne ovat vilkastuttaneet huomattavasti Palsinojan yläjuoksun kullankaivua. Kaivaa saa vuosittaisen jäsenmaksun maksamalla ja sieltä on löytynyt useita suuriakin isomushippuja. Lisätietoja liiton jäsenvaltauksista löytyy nettiosoitteesta LKL:n jäsenvaltaukset http://www.kullankaivajat.fi