Tankavaara

Presidentti Kekkonen muurasi Kultamuseon ensimmäisen päärakennuksen, Härkäselän Kultalan, peruskiven 1977. Puhumassa Inkeri Syrjänen.

Taistelutantereesta maailman kullanhuuhdontakeskukseksi

Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen

 Uuden kultapaikan löytyminen on Lapin kullankaivun historiassa harvinaista. Ivalojoen, Lemmenjoen ja Tenojoen vesistöjen samoin kuin Laanilan ja Luttojoen kultaa tiedettiin etsiä jo 1870-luvun alussa. Sodankylän pohjoisosassa 1910-luvulla valmistuneen maantien tuntumassa sijaitsevan Tankavaaran pieniltä puroilta löytyi kultaa 1934 saamelaisen Sauva-Aslak Peltovuoma unen perusteella.

Purnumukan ja Vuotson lapinkylät syntyivät 1800-luvun loppupuolella, kun lappalaissukuja poroineen Enontekiöltä ja Norjasta muutti Suomen puolelle valtakuntien rajojen sulkeuduttua. Heidän talvilaitumensa olivat sitä ennen sijainneet Suomessa.

Aleksanteri Peltovuoma oli nuoruudessaan saanut jalkavamman ja käytti siksi kainalosauvoja. Hän oli monitoimimies ja taitava käsistään; seppä, suutari, kalastaja, metsästäjä, poromies. Hän oli tehnyt suuresta pahkasta kovertamalla vetokärryt ja ahkion, joilla hän kulkiessaan kuljetti tavaroita. Sauva-Aslak oli syntynyt 1892 ja hän kuoli 1968.

”Tuli vanha äijä eteeni. Hänellä oli parta hyvin valkea… Vähän meni ohi, muutaman noin 10 metriä, niin huusi minulle, että ´mies kuule, haluatko tietää, missä on kultaa?… No se, kyllä olisi hyvä tietää! No tulehan tänne luokseni´. Hän puhuu ja näyttää sormella, että tässä kultaa on. Ja pääsin siihen käsitykseen, että se on tosi uni, minkä hän minulle näytti.”

Näin Aslak kertoi unestaan saameksi Otto Aholle ääninauhalle 1955. Aslak lähetti siskonpojan etsimään unen kultapaikkaa. Juhani tuli takaisin mitään löytämättä, Aslak lähti itse etsimään: ”Menin sinne ja juuri siihen paikkaan, mihin hän osoitti, tein kuopan siihen ja ryhdyin kaivamaan. No niin, näen; tämähän on kultamaa”.

Kesän 1934 Purnumukan kyläläiset kaivoivat sovussa kultaa Lauttaojan latvoilla ja Hopiaojalla, jota kutsuttiin myös Ruosteojaksi. Tämän puron varrella sijaitsee nykyinen Tankavaaran kultakylä. Lauttaoja virtaa pohjoiseen Iso-ojan kautta Tankajokeen. Hopiaoja puolestaan virtaa länteen ja nykyisen valtatien alitettuaan kääntyy lounaaseen kohti Tankajokea.

Tankavaara ei kauan pysynyt sopuisana. Purnumukan kylän päällikkö Niilo Hirvasvuopio, Tietäjä-Niila, lienee aavistellut tulevaa ja ryhtyi hankkimaan itselleen virallista valtausta kevättalvella 1935. Samaa paikkaa tavoitteli myös Aslak Peltovuoma muutamaa kuukautta myöhemmin. Niilo sai alueen ensimmäisen valtauksen marraskuun alussa 1935 Lauttaojan latvoilta nykyisen kultakylän pohjoispuolelta.

Riita valtauksista suursodan kynnyksellä

Tieto kullasta oli levinnyt maailmalle ja ruotsalainen kaivosyhtiö Boliden ryhtyi hakemaan alueella valtausta vapaaherra Lorenz Silverhjelmin toimesta syksyllä 1935. Hirvasvuopion valtaus tuotti kesällä 1936 kultaa niin hyvin, että siihen haettiin kaivospiiriä. Saksalaiset Werner ja Otto Thiede olivat etsimässä kultaa Ivalojoella ja tulivat Tankavaaraan loppukesällä 1936. He ryhtyivät hankkimaan valtausta helsinkiläisen asianajaja Jarl Ugglan nimissä.

Otto Ville Itkonen jätti syyskuussa 1936 nimismiehelle valtausvarauksen Hirvasvuopion ympäriltä. Samoja alueita tavoittelivat ruotsalainen kaivosyhtiö, saksalaiset ja suomalainen seikkailija. Viranomaiset yrittivät selvittää, kenellä siihen olisi lain määrittelemä oikeus, milloin hakemukset oli jätetty ja kenelle. Jännitystä lisäsivät asianosaisten jättämät valitukset ja kantelut kesällä 1937. Kauppa- ja teollisuusministeriö myönsi Erik Mattsonille ja O.V. Itkoselle 20 valtausta, joista yksi sijaitsi Hopiaojalla ja loput 19 Hirvasvuopion kaivospiirin ympärillä. Miehen perustivat yhtiön nimeltä Tankavaara Oy.

Werner Thieden maansirttokone 1930-luvun lopulta Tankavaraan kankaalla. Kuva Max Peronius/ sukuarkisto Antti Peronius. Kuvassa myös Reino Lehtinen, joka toimi Peroniuksen kanssa Thieden apuna ja oppaana.

Thieden asianajaja yritti käyttää kaikki lailliset keinot valtausten saamiseksi. Saksalaiset ja heidän palkkaamansa työmiehet tekivät koekaivauksia Tankavarassa välittämättä myönnetyistä valtauksista ja paalutuksista. Tämä johti jatkuviin riitoihin, jopa tappeluihinkin. Asianajaja Uggla jätti syyskuun lopussa 1938 täydelliset hakemuspaperit Hopiaojan valtauksista. Arkkitehti Werner Thiede rakennutti itselleen bungalow-tyylisen asunnon ojan törmälle. Tämä Thieden kämppä on edelleen pystyssä kultamuseoon ja saksalaiset jättivät sen polttamatta vetäytyessään Tankavaarasta Lapin sodan aikana marraskuussa 1944.

Kaivosviranomaisten erehdyksen ja epätarkkojen karttojen takia Thieden ja Ugglan uudet valtaukset menivät päällekkäin Mattsonin ja Itkosen valtauksen kanssa. He olivat paaluttaneet ja saaneet valtauksen Hopiaojalta, mutta töitä siellä ei ehditty aloittaa. Thiede sai apua ja neuvoja Laanilan majatalon pitäjältä Max Peroniukselta.

Monimutkainen valtausriita kärjistyi kesällä 1939. Arkkitehti Werner Thiede ryhtyi Hampurista saavuttuaan hakemaan valtauksiaan kaivospiiriksi. Paikalle hankittiin moottoripumppuja, hihnakuljetin moottoreineen ja ryhdyttiin rakentamaan vesipatoa Hopeaojalle. Koneita koekäytettiin 21. heinäkuuta. Seuraavana päivänä paikalle saapui Sodankylän nimismies Aaro Raappana kuulustelemaan Thiedeä tehdyn ilmiannon perusteella.

Kaivospiiritoimituksesta Hopiaojalla 1.8.1939 muodostui hyvin dramaattinen tapahtuma. Paikalla olivat Thiede asianajajineen, Mattson ja Itkonen lakimiehineen sekä melkoinen joukko todistajia ja viranomaisia. Kesken riidan selvittelyä poliisi toi Thiedelle karkottamispäätöksen. Uuden kaivoslain ”bulvaanipykälän” perusteella Thiede karkotettiin Suomesta. Valtauksensa hän oli ehtinyt siirtää helsinkiläiselle arkkitehti Ragnar Kruskopfille.  Riidanalainen Hopiaojan valtaus ”Tankavaara 20” nykyisen matkailuhuuhtomon ja kultamuseon tienoilla tuli Mattsonin ja Itkosen hallintaan. He hakivat kaivospiiritoimitusta lokakuussa 1939 ja se mitattiin seuraavana kesänä.

Kaivostarkastaja Herman Stigzeliuksen kartta Tankavaarasta kesältä 1948 kertoo mielenkiintoisia asioita nimistömuutoksista.

Riidat Tankavaarassa jatkuivat, sillä Reino Lehtinen kaivoi kultaa Kruskopfin valtauksilla kesällä 1940 ja 1941. Uutena yrittäjänä Tankavaaraan ja kultahistoriaan tuli helsinkiläinen sähköasentaja Kullervo Korhonen, joka teki syksyllä 1940 valtauksen Hevoskuruun. Itkonen joukkoineen työskenteli Lauttaojalla, jossa oli myös Hirvasvuopion kaivospiiri. Max Peronius tutki Thieden ja Kruskopfin aluetta Hopiaojalla varmaankin Thieden luvalla, joka oli siirtynyt Saksan armeijan palvelukseen Pohjois-Norjaan. Kesällä 1943 alueella työskentelivät Max ja Nikolain Peronius sekä O.V. Itkonen Hirvasvuopion luovuttua kaivospiiristään.

Kultaa miinoitetusta maasta

Werner Thiede oli mukana Tankavaaran linnoitustöissä loppukesällä 1944. Muutamassa kuukaudessa valmistui 10 km pituinen puolustuslinja juoksuhautoja, korsuja, panssariesteitä, tietä ja siltoja, joiden jäljet ovat edelleen näkyvissä maastossa.

Suomi solmi erillisrauhan 19.syyskuuta 1944.  Thiede piti huolen siitä, että Itkosen rakennukset, valtaukset ja työmaat räjäytettiin perusteellisesti saksalaisten vetäytyessä pohjoiseen viikon kestäneiden taistelujen jälkeen loka- ja marraskuun vaihteessa 1944. Thieden kämppä ja kullankaivupaikat olivat entisellään, mutta kaikki muu oli tuhottu ja Tankavaara oli täynnä sotaromua, miinoja ja räjähteitä.

Kymmenettuhannet sotilaat ja sotavangit rakensivat kesällä 1944 Purnumukan, Tankavaaran ja Nattasten välille Saksan armeijan puolustuslinnoituksia. Jo tätä ennen alueella oli runsaasti saksalaisten tukikohtia ja niistä on maastoon jäänyt paljon jälkiä. Tässä majoituskorsu Purnumukan kylän läheisyydessä. Vetäytyessään nämäkin yritettiin tuhota.

Kullan korkea maailmanmarkkinahinta, Sodan seurannainen, houkutteli miehiä hävitetyn Lapin kultamaille kesällä 1945. O.V. Itkonen keskitti työnsä Lauttaojan latvoille hakien kaivospiiritoimitusta perustamansa Lapin Mineraali Oy:n nimissä. Max Peronius sai nimiinsä Kruskpfin kaivospiirin Hopiajalla jatkaen siellä menestyksellä kullankaivua. Hänen vaimonsa Elina kanssa ylläpitämän Laanilan Kestikievarin olivat saksalaiset vetäytyessään polttaneet. He ostivat itselleen kultatuloilla maatilan Vaalan Säräisniemestä.

Itkosen vaskausta seuraavat oikealla Herman Stigzelius  vierellään Aimo Mikkola. Kuva Esa Hyyppä/GTK/ Kultakuume-kirja.

Itkosen vaskausta seuraavat oikealla Herman Stigzelius vierellään Aimo Mikkola. Kuva Esa Hyyppä/GTK/ Kultakuume-kirja.

Max Peronius menehtyi panssarimiinan räjähtäessä Hopiaojan kultatyömaalla 29.8.1946. Valtaukset siirtyivät hänen vaimolleen Elina Peroniukselle, jonka pojat Tauno ja Jouko Virtanen jatkoivat kaivutöitä pitäen majapaikkanaan Thieden kämppää. Se on edelleen suvun hallinnassa.

Geologinen tutkimuslaitos teki Vuotson ja Tankavaaran alueella malmitutkimuksia vv. 1948 – 49. Samoja paikkoja tutkivat myös insinööri Holger Jalander O.V. Itkosen ja Toivo Keskinarkauksen kanssa. Professori Esa Hyypän toimesta laaja alue Tankavaaran ympäristöä otettiin valtioneuvoston päätöksellä ja silloisen kaivoslain valtuuksilla ”valtion kaivoskentäksi” alkuvuodesta 1950. Päätös loukkasi Holger Jalanderin oikeuksia ja tavoitteita saada alueella valtauksia ja kaivospiirejä. Hänen kiinnostuksensa kohdistui mm. Mäkärärovaan.  Asia sovittiin siten, että Geologian tutkimuslaitos tilasi myöhempinä vuosina Jalanderilta geofysikaalisia tutkimuksia.

O.V.Itkosen uskomaton elämä  = linkki O.V.Itkosen värikääseen elämäntarinaan

Geologinen tutkimuslaitos rakensi Vuotsoon tutkimusaseman tehden malmi-, kulta- ja timanttitutkimuksia myös Tankavaarassa lähes koko 1950-luvun.

Hiljaisuudesta maailmanmaineeseen

Presidentti Kekkosen tuki oli tärkeä Tankavaaran Kultamuseon syntymisessä. .  Tässä tanakavaaralaiset Inkeri Syrjänen, Niilo Raumala, Yrjö Korhonen ja Kauko Launonen vierailevat Kekkosen luona esittelemässä toimintaansa v. 1975

Presidentti Kekkosen tuki oli tärkeä Tankavaaran Kultamuseon syntymisessä ja kasvamisessa. Tässä tankavaaralaiset Inkeri Syrjänen, Niilo Raumala, Yrjö Korhonen ja Kauko Launonen vierailevat Kekkosen luona esittelemässä toimintaansa v. 1975

Tankavaarassa kuten muillakin kulta-alueilla oli hyvin hiljaista 1950- ja 1960-luvuilla. Muutamia yksinäisiä elinkautisia oli unohtunut erämaahan Lemmenjoen hiipuneesta kultaryntäyksestä. Vanhat kullankaivajaveteraanit Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala yrittivät Lemmenjoella saada tuloja matkailijoiden opastamisesta 1960-luvun lopulla. Kaukana erämaassa se ei kuitenkaan onnistunut.

Miehet päättivät Herman Stigzeliuksen ja monien muiden kannustaessa muuttaa sinne, missä matkailijat liikkuivat. Yrjö teki valtauksen Tankavaaraan. Nipan lisäksi mukaan tuli Kari Virtanen, jolloin vanha Thieden kämppä saatiin kesäkuussa 1970 avatun matkailuhuuhtomon tukikohdaksi.

Lapin kultaa ja kullankaivua tuotiin monella tavalla esille 1970. Sen seurauksena tuhannet tulivat Tankavaaran kultakisoihin, joka taas nosti tapahtuman lehtien etusivuille. Kuvissa tuon iloisen 70-luvun tapahtumia.

Lapin kultaa ja kullankaivua tuotiin monella tavalla esille 1970-luvulla. Sen seurauksena tuhannet tulivat Tankavaaran kultakisoihin, joka taas nosti tapahtuman lehtien etusivuille. Kuvissa tuon iloisen 70-luvun tapahtumia Wili Wilkmanin leikekokoelmasta.

Matkailupalvelu Tankavaarassa aloitettiin 3000 markan vekselillä. Tieto ”turistihuuhtomosta” kiiri lehtijuttujen ja ystävien välityksellä nopeasti. Ensimmäisenä kesänä paikalla kävi Yrjö Korhosen mukaan ”kaheksan ja puolituhatta maksanutta”. Seuraavana kesänä parannettiin tietä, laajennettiin pysäköintipaikkaa ja matkailuhuuhtomoa. Thieden kämpässä oli vaatimaton kioski.

Kullankaivajain liiton sihteeri Kari Pakarinen ja kultamaiden viuluniekka Roka-Eki menossa avamaan kullankaivuaiheista taidenäyttelyä joskus iloisella 1980-luvulla.

Vuoden 1974 Suomen kullanhuuhdontamestari Kalle Loukamo ampuu lähtölaukauksen vuoden 1975 kullanhuuhdontakisoissa.

Yrjö Korhonen ja Nipa Raumala, Tankavaaran isännät, opastavat kullanhuuhtomista 1970-luvun alussa.

Tankavaara toimi alkuvuosina talkoovoimin. Lapin Kullankaivajain Liitto oli mukana toiminnassa kokoamalla museoesineitä ja järjestämällä kullanhuuhdontakisoja vuodesta 1974 alkaen. Kauko Launonen tuli ruokapalkkaiseksi talkoolaiseksi kesällä 1972. Keskuspaikaksi pystytettiin suuri parakki, johon avattiin kahvila kesällä 1976. Tielaitoksen parakki on edelleen olemassa Wanha Waskoolimiehen ravintolan yhteydessä.

Matkailuhuuhtomosta kasvoi parissa vuosikymmenessä kautta maailman tunnettu matkailu- ja museokeskus. Ravintola avattiin 1982, majoitusmökit rakennettiin 1977 – 1978 ja lomahuoneistot 1985, kaivosrautatie 1996, ensimmäinen varsinainen museorakennus ”Mutterikämppä” 1975, museon toinen päärakennus Härkäselän Kultala 1978, nykyinen museorakennus 1983, sen yhteydessä oleva Golden World 1994.

Kultamuseon perusnäyttely uudistettiin kesäksi 2011 ja se kertoo elävästi Lapin kultamaiden historiasta ja legendoista.