Tankavaarassa sijaitseva Kultamuseo perustettiin 40 vuotta sitten sunnuntaina 31.3.1973. Perustamispäätöksen teki Lapin Kullankaivajain Liitto vuosikokouksessaan Inkeri Syrjäsen aloitteesta.
Kultamuseon päärakennus muodostuu Lapin kullankaivun uudesta näyttelystä ja koko maailman kullankaivua esittelevästä Golden Wordista.
Tankavaaran kultaesiintymän löysi vuonna 1934 Purnumukan kylässä asuva saamelainen Aslak Peltovuoma unennäön perusteella. Hänelle oli unessa ilmestynyt maahinen, joka oli kehottanut hakemaan kultaa siellä virtaavan puron varrelta. Aslak ei ottanut aluksi kehotusta todesta, mutta kun maahinen ilmestyi useamman kerran, oli pakko totella.
Unen antama vihje olikin totta. Ensimmäiset hiput löytyivät lähes maanpinnasta, sammalpeitteen alta yksinkertaisin välinein kaivettuna. Tankavaarasta tuli purnumukkalaisten ”pankki”, kun tarvittiin rahaa, se kaivettiin kultana puron varresta.
Kauan ei kultalöytö pysynyt salassa. Alueelle tehtiin muualla asuvien toimesta valtauksia ja laadittiin suuriakin suunnitelmia kultapitoisen maan hyödyntämiseksi.
Kullasta Lapin matkailun tuotteeksi.
Vaikka suuret suunnitelmat Tankavaaran kullan suhteen eivät toteutuneet, kaivettiin sitä alueella useiden eri henkilöiden toimesta vaihtelevalla menestyksellä parikymmentä vuotta.
Kullanhinnan laskun myötä kullanhuuhdonta hiipui 1950-luvulla, vain toiminnasta kertovien rakenteiden jäädessä todistamaan kertomusta arvokkaasta unesta.
Lappiin suuntautuvan matkailun kasvaessa, kasvoi myös matkailijoiden kiinnostus täältä löytyvään kultaan. Kaksi Lemmenjoen kultaryntäyksessä mukana ollutta veteraania, Niilo Raumala ja Yrjö Korhonen perustivat Tankavaarassa virtaavan Hopiaojan varteen kultahuuhtomon.
Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.
Kultamuseo syntyi kuin Aslakan uni.
Eksoottinen elämys Nipan ja Yrjön opastamana innosti monia vierailijoita viettämään aikaa kultapuron varrella.Eräs tällainen oli Inkeri Syrjänen, sodankyläläinen opettaja, jota tarinoiden lisäksi alkoivat kiinnostaa Tankavaaran kuusikosta löydettyjen kullankaivuun liittyvien esineiden merkitys ja historia.
Syrjänen tutki kaivantoja ja kuusien juuria keräten sieltä löytyvät jo lahoamisvaarassa olleet välineet suojaan. Talven aikana hän luki kaiken käsiinsä saamansa kultaan liittyvän kirjallisuuden ja alkoi tutkia aiheeseen liittyviä arkistoja. Geologian tutkimuslaitoksen ainutlaatuinen valokuva-arkisto antoi korvaamatonta tietoa jopa 1800-luvun tapahtumista. Ainutlaatuista aineistoa tarjosi myös kullankaivaja Heikki Kokon ”kenkälaatikollinen” valokuvia.
Syrjänen vakuuttui kultahistorian ja sen säilyttämisen olevan oman museon arvoisen. Hän teki aloitteen jäsenenä Lapin Kullankaivajain Liitolle Kultamuseon perustamiseksi.
Kultamuseon ensimmäinen näyttely
Perustamispäätöksen jälkeen alkoi ensimmäisen näyttelyn rakentaminen jo kerätystä aineistosta. Lisää tietoa löytyi myös Valtion arkistosta ja Oulun maakunta-arkistosta.
Lapin Kullankaivajain Liiton johtokunta päätti Kultamuseon sijoituspaikaksi Tankavaaran, koska Raumalan ja Korhosen kultahuuhtomo oli jo tunnettu matkailijoiden vierailukohde. Museolla ei ollut tässä vaiheessa omaa rakennusta ja pieni näyttely Lapin kultahistoriasta pystytettiin Tankavaaraan kahvilaksi siirretyn parakin nurkkaan. Näyttely kiinnosti kuitenkin vierailijoita ja antoi uskoa työn jatkamiselle.
Oma museorakennus
Vuonna 1975 museo alkoi jo tuntua oikealta museolta, kun Metsähallitukselta ostettu pieni hirsikämppä siirrettiin ”omalle” vuokratontille Hopiaojan varteen ja kaksikymmenneliöisen kämpän sisälle koottu pieni näyttely työkaluista, valokuvista sekä kartoista avattiin. Suuremmat esineet sijoitettiin kämpän ympärille rakennettuun kultahuuhtomoon.
Presidentti Kekkonen, Inkeri Syrjänen ja juhlaväki Tankavaarassa 1977.
Kultamuseoon ja sen Mutterikämpän näyttelyyn tutustui jo ensimmäisenä kesä yli 10000 henkeä.
Arvovaltainen peruskiven muuraaja
Presidentti Kekkonen juhlayleisön ympöimänä Härkäselästä tuodun päärakennuksen peruskiven muuraajana kesällä 1977.
Kultamuseon kokoelmat kasvoivat nopeast. Pieni Mutterikämppä ei enää riittänyt, tarvittiin suurempaa ja ympäri vuoden lämmintä tilaa. Monien vaiheiden jälkeen tuli Metsähallitus jälleen apuun, seuraavaa rakennusta varten saatiin lunastettua tuhoutumisvaarassa ollut Härkäselässä sijainnut 1920-luvulla Osakeyhtiö Lapin Kullan tukikohdaksi rakennettu Härkäselän Kultala.
Suurista hirsistä tehty rakennus purettiin talkoovoimin kevättalvella 1977 ja siirrettiin Tankavaaraan museon tontille. Perustukset valettiin alkukesällä ja peruskiveä muuraamaan kutsuttiin itse Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen. Muuraus onnistui mainiosti ja muurarin myötä Tankavaara ja Kultamuseo nousivat otsikoihin lehdistössä ympäri Suomen.
Kullankaivaja patsaan takana on Härkäselästä siirretty rakennus, jossa on viimeksi sijainnut kivi- ja mineraalinäyttely.
Rakennus pystytettiin vankalle perustalle seuraavan talven tuiskujen ja pakkasten keskellä museonhoitajaksi nimetyn Inkeri Syrjäsen sekä Yrjö Korhosen, Niilo Raumalan ja Kauko Launosen voimin. Talkoissa nähtiin lisäksi usein myös legendaarisia kullankaivajia, mm. ”Isä-Jussi” Mikkonen ja Heikki Kokko Inarista.
Härkäselän Kultala avattiin kesällä 1978 pääministeri Martti Miettusen läsnä ollessa.
Ajanmukainen päärakennus.
Härkäselän Kultala tarjosi jo lämpöiset tilat museon ympärivuotiselle toiminnalle. Toiminta oli jo ammattilaistunut Inkeri Syrjäsen johdolla pienen henkilökunnan avulla. Tarve ajanmukaisille työ- ja näyttelytiloille kasvoi ja uutta päärakennusta ryhdyttiin suunnittelemaan. Syrjäsen avuksi tässä vaiheessa tuli Oulun yliopiston arkkitehtiosasto arkkitehti Jorma Huuskon kautta.
Uuden rakennuksen rahoitukselle asetetut vaatimukset ylittivät Lapin Kullankaivajain Liiton resurssit ja Liitto päättikin perustaa Kultamuseoyhdistyksen, jolle museotoiminta kokonaisuudessaan siirtyi.
Museon päärakennuksen suunnittelua varten julistettiin arkkitehtikilpailu, jonka voitti arkkitehtiylioppilas Mikko Etula. Suunnitelman perusteella syntyi päärakennus, joka sisältää suuren näyttelysalin lisäksi toimisto- ja arkistotilat ja esineiden konservointihuoneen.
Päärakennus perusnäyttelyineen avattiin vuonna 1983.
Koko Maailman Kultamuseo.
Tankavaarasta alkunsa saaneiden Kullanhuuhdonnan MM-kisojen myötä kehittyi vilkas kullanhuuhtojien kansainvälinen yhteistyö. Kisamatkojen yhteydessä tutustuttiin moniin kirjallisuudesta ja historiasta tuttuihin kultaryntäyksiä kokeneisiin alueisiin. Toimiessaan Kullanhuuhdonnan Maailmanliiton presidenttinä Kauko Launonen saikin idean koota Tankavaaraan pysyvä näyttely, joka kertoo kullanhuuhdonnan historiasta kautta maailman.
Idea sai työnimen Golden World, Kultainen Maailma. Eri maiden lähetystöjen kautta saatiin tarvittavat yhteydet kahteenkymmeneen merkittävään kohteeseen. Useista maista löydetyt yhteistyökumppanit lähettivät valmiit näyttelyosastot tai auttoivat muutoin niiden kokoamisessa.
Ensimmäinen Golden Worldin näyttely oli esillä Kullanhuuhdonnan MM-kisojen aikana Tankavaaran vanhassa varastorakennuksessa, Tankahovissa vuonna 1993.
Näyttely herätti kiinnostusta myös Opetusministeriössä ja Sodankylän kunnan tukemana ryhdyttiin suunnittelemaan sille omaa rakennusta. Arkkitehtisuunnitelma syntyi nopeasti, kun mallina käytettiin jäkälämättäälle ylösalaisin heitettyä vaskoolia. Harpin avulla piirrettiin ympyrä, josta kehittyivät rakennuspiirustukset 1000 neliömetrin hallille, maailman suurimmalle vaskoolille.
Golden World-rakennuksen rahoitus muodostui Työvoiministeriön, Opetusministeriö, Sodankylän kunnan, sponsoreiden ja Kultamuseoyhdistyksen ottaman lainan avulla.
Lainan takaisinmaksu sujui muutamassa vuodessa myymällä yhden neliömetrin osuuksia hallin lattiasta.
Yleisö pääsi tutustumaan maailman kultahistoriaan vuonna 1995, jolloin ministeri Hannele Pokka avasi näyttelyn.
Kultamuseo kehittyy ja kehittää.
Neljässäkymmenessä vuodessa Kultamuseosta on muodostunut kansainvälisesti arvostettu tiedelaitos ja yksi Lapin merkittävimmistä kulttuurimatkailukohteista. Yhdessä Tankavaarassa sijaitsevan Koilliskairan luontokeskuksen kanssa se muodostaa kokonaisuuden, missä vierailija pääsee tutustumaan Lapin karuun luontoon sekä lähes sataviisikymmentä vuotta sitten alkaneeseen tapahtumasarjaan, joka on monin tavoin vaikuttanut Lapin kehitykseen.
Kultamaiden tutkiminen on aina kuulunut Kultamuseon toimintaan. Kuvassa Kauko Launonen Ivalojoen Saarnakönkäällä retkellä, jolla paikanneettiin Lihrin 1868 tapahtunut kultalöytö Nulkkamukassa.
Yhteistyö Metsähallituksen kanssa ei ole jäänyt ainoastaan Tankavaarassa tapahtuvaksi. Kultamuseo on kulta-alueitten tutkimuksen lisäksi ollut mukana maastossa sijaitsevien historiallisten kohteiden entisöinti- ja suojelutöissä erikoisesti Ivalojoen alueella. Tämä työ jatkuu edelleen jokakesäisten talkooleirien muodossa.
Koululaisryhmät ovat olleet alusta alkaen tärkeä osa Kultamuseon vierailijoista. Heille on tarjolla useita kokonaisuuksia alkaen opastetusta kierroksesta aina 1870-luvun kultakenttien kouluun, johon osallistutaan pukeutuneina ajankohdan vaatteisiin ja noudatetaan ”Wanhan Hyvän Ajan” tapoja. Kultamuseolla saa myös kullanhuuhdonnan opastusta sekä kesällä että talvella.
Kultamuseosäätiölle vastuu
Kultamuseon perusti Lapin Kullankaivajain Liitto ry ja sen toiminnasta vastasi 28 vuoden ajan Kultamuseoyhdistys ry. Vuosien mittaan kasvaneen toiminnan vastuut kasvoivat niin suuriksi, että yhdistys päätti perustaa vuonna 2008 säätiön museon taustayhteisöksi. Kultamuseoyhdistyksen lisäksi Kultamuseosäätiön perustajajäseniksi liittyivät Inarin ja Sodankylän kunnat, Metsähallitus, Geologian tutkimuskeskus, Pohjolan Osuuspankki, Wihuri Oy, Tankakulta Oy ja henkilöjäseninä Kultamuseon perustamisesta alkaen mukana toimineet Inkeri Syrjänen ja Kauko Launonen.
Geopark, kulttuurikohde maastossa.
Kultamuseon tärkeimpiin tehtäviin kuuluu myös museon ulkopuolella sijaitsevien kultahistoriallisten kohteiden hoitaminen ja säilytys. Museo onkin tehnyt aloitteen Lapin Kultaisesta Geoparkista, jossa löytyy geologisesti ja kulttuurillisesti merkittäviä kohteita ja jolla on merkitystä mm. matkailuelinkeinolle ja alueen kehitykselle. Lapin liiton tukemaa Kultamuseon esihanketta jatkaa Inarin kunta yhteistyökumppaneina mm. Sodankylä, Metsähallitus, Geologian tutkimuskeskus ja Kultamuseo.
Kultamuseo nyt ja tulevaisuudessa
Kuluneitten vuosikymmenten aikana Kultamuseosta on muodostunut kiinteä osa Suomen museoverkkoa. Museo on kehittynyt ja kehittyy edelleen muun yhteiskunnan mukana. Haasteita työlle asettavat luonnon ja ihmisten vaikutuksesta tapahtuvat muutokset kulta-alueitten historiallisille kohteille. Niiden tutkiminen ja säilyttäminen ovat jatkuvaa kilpajuoksua ajan kanssa. Työtä riittää, vaikka aika ei tunnu riittävän. Museo työllistää museonjohtaja Heli Heinäahon lisäksi ympärivuotisesti neljä henkeä ja lähinnä kesäsesongin aikana 4 – 5 määräaikaista työntekijää. Arvokasta apua saadaan aktiivisilta vapaaehtoisilta, joiden talkootunnit nousevat vuosittain yli kahteentuhanteen.
Tämä artikkeli on Kultamuseon lähettämä tiedote
Kuvat Seppo J. Partanen
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.