Kaverin kova kohtalo kultamailla

Kova oli työmiesten kohtalo Lapin kultamailla kultaryntäyksen alkuvuosina 1870-luvun alussa. Pieniä välähdyksiä tästä nähtiin Åke Lindmanin elokuvassa ja tv-sarjassa ”Lapin kullan kimallus”, mutta todellisuus saattoi olla taruakin karumpi. Sen katkerasti koki Jakob Pehrson Kaveri Oulun pitäjän Madekosken kylästä. Hänestä tehtiin elokuvan

tarvitsema viekas roisto, mutta mies saattoi lopulta olla viaton väärinkäsitysten uhri. Jaakon nimi muutettiin Johaniksi ja häntä näytteli ammattitaidolla Martti Suosalo.

Todellisuudessa Jakob joutui kärsimään olemattoman pienestä rikkeestä, menetti maineensa ja kunniansa, ja katosi lopulta jäljettömiin. Läheinen sukulainen Airi Haataja omaa sukua Kaveri yritti puolustaa Jakobin mainetta elokuvan ja tv-sarjan roolihahmona. Nimi lopulta muutettiin Johan Kaweriksi, mutta yhteys Jakobiin jäi jäljelle. Muutama vuosi myöhemmin Airi Haataja kirjoitti oopperalibreton ”Kaverin kultamaa” ja Kai Chydenius sävelsi siihen musiikin. Ooppera esitettiin muun muassa Tankavaaran kultakisoissa sekä Raahessa. Airi yritti muillakin kirjallisilla töillään puolustaa sukulaisensa mainetta.

Loviisasta kotoisin olevan perämies Fredrik Grönholmin 1000 sylen (1780 m) tehdaspiiri numero 17 Kultalasta alavirtaan oli kultaryntäyksen alkuvuosien tuottoisimpia. Sieltä löytyi 8 vuoden aikana kultaa lähes 30 kg. Grönholm oli oppinut kullankaivun Kalifornian kultakentillä ja hänen asiantuntemuksellaan oli kova kysyntä. Olihan hän ollut mukana kullankaivun tuntijana Lihrin kullanetsintäretkellä 1868, ja tullut Ivalojoelle yhdessä Tallgrenin, Brobergin ja Hahlin kanssa, joita hän opasti Lemmenjoelle, Louhiojalle ja Sotajoelle.

Kesä 1871 oli tuottoisa ja kultaa vietiin vuorimestarille kaikkiaan 8,8 kiloa. Työväkeä oli 37, joista suurin osa nukkui avolaavussa. Eniten miehiä oli Oulun seudulta, monta myös Rovaniemeltä, Frantsilasta, Säräisniemeltä, emäntänä oli piika Kaija Päätalo Oulusta ja luottomiehenä merikapteeni Gustaf Nordin Turusta. Tuottoisimmat kaivupaikat olivat kosken pohjoisrannalla, jossa laavujen lisäksi oli kämppä ulkorakennuksineen. Kultasaalis oli kesän toiseksi suurin, pari kiloa enemmän löytyi ylävirran puolella olevalta Björklundin valtaukselta, jossa vietettiin hyvin riehakasta elämää.

Lompakko katoaa ja löytyy

Maanantai vastaisena yönä 23. toukokuuta kymmenkunta miestä nukkui avoimen laavun laverilla. Kaikki olivat kotoisin Madekosken kylän tienoilta runsaan 10 km päästä kaupungista kaakkoon Oulujoen vartta. Abram Pellikka havaitsi herätessään takataskussa olleen lompakon kadonneen. Sitä etsittiin ensin omalla joukolla turhaan. Pellikan oikealla puolella nukkuivat Johan Saarela, Jakob Kaveri ja Matts Sutela ja vasemmalla Lars Maijala, Juhan Ohranen, Erik Timonen, Efraim Koivu, Henrik ja Abram Sutela.

Kadonneessa kukkarossa oli oleskelulupa, 24 mk rahaa yhtenä 12 ja kahtena 3 mk setelinä, hopearahoja, muutama kuparilantti ja kaksi ongenkoukkua. Konstaapeli Anton Schneider ja maanmittari Abram Nikkinen haettiin tutkimaan laavua, ja he löysivät lompakon sisältöineen kattopuiden alta turpeen ja tuohen yläpuolelta siitä nurkasta, jossa Pellikka, Kaveri ja Saarela olivat nukkuneet.

Miehiä kuulusteltiin ja Kaveri kielsi ensin, mutta myönsi sitten ottaneensa kukkaron lattialta ja nostanut sen piiloon palauttaakseen omistajalle. Selitystä ei uskottu ja hänet teljettiin vankina Kultalan leipomoon. Muhoksella syntynyt 28-vuotias Kaveri oli muuttanut viisi vuotta sitten maatalon rengiksi ja työmieheksi. Ivalojoelle hän oli vaeltanut muiden kanssa hakemaan töitä valtauksilta.

Kova tuomio vähäisestä rikkeestä

Kaveria pidettiin toista kuukautta vankina leipomossa. Tapausta käsiteltiin välikäräjillä Kultalassa 8. heinäkuuta, jonka jälkeen Kaveri siirrettiin kihlakunnan vankilaan Kittilän Puulinnaan. Siellä hän virui monta kuukautta, kunnes kuljetettiin tuomittavaksi Mirhamin käräjätuvalle Kittilä – Pokka -Inari tien varrelle lähelle kolmen pitäjän rajaa.

Käräjiä käytiin 23.11. 1871 Lapin tuomiokunnan ja Inarin seurakunnan käräjätuvassa, joka sijaitsi ratsutien puolivälissä runsaat 80 kilometriä kummastakin kirkonkylästä. Tuomarina oli Gabriel Chydenius, syyttäjänä nimismies Herman Rudolf Wickstrand ja lautamiehinä Isak Mannermaa, Johan Kyrö, Påhl Walle, Matts Mattsson ja Matts Henriksson Sarre. Oikeuden eteen Jaakobin toi vanginkuljettaja Johan Nikkinen.

Tuomari luki vangin mainetodistuksen: ”Jakob Pehrson Kaveri, syntynyt joulukuun 28 pnä 1842, on elintavoiltaan moitteeton ja omaa oikeuden Armonvälineiden käyttöön, mikä todistetaan. Oulussa syyskuun 12. pnä 1871. G.E.Fogelholm, pastori”

Syyttäjä vaati Kaveria vastuuseen anastuksesta sekä korvauksia hevoskyydeistä sekä itselleen että tuomarille. Matkaa Toivonniemen nimimiestalosta tuli 125 virstaa eli noin 133 km, ja korvattavaa olisi päivärahojen ja ajoneuvojen vuokran kanssa kertynyt kaikkiaan 79 markkaa. Syyttäjä luopui kuitenkin ”asianomistajan” puolesta korvausvaatimuksistaan. ”Syytetty Kaveri toisti vain sen, mitä hän aikaisemmin oli sanonut. Tämän jälkeen käskettiin asiallisia ja yleisöä poistumaan, sillä aikaa kun harkittiin päätöstä”, kirjasi tuomari pöytäkirjaansa.

Kaverin todettiin ”todistusten kautta” anastaneen Pellikan nukkuessa tälle kuuluvan 50 pennin arvoisen lompakon sisältöineen, mikä kaikki saatiin takaisin. Kaveri sanoi tunnistaneensa lompakon, oli poiminut sen lattialta ja kätkeneensä sen heti. Kaveri todettiin syyllistyneen varkauteen, koska hän ei ilmoittanut kenellekään löydöstään. Hänet tuomittiin maksamaan sakkoa anastetun omaisuuden arvo kolmenkertaisena eli 70 mk 71 penniä jaettavaksi kolmeen osaan kruunun, kihlakunnan ja Pellikan kesken. Jos maksun saanti todetaan mahdottomaksi, rangaistus on ”raipaniskuja viisi paria, kolme lyöntiä parilta”. Lisäksi Kaveri sai maksaa 10 markkaa kahdeksalle kodassa nukkuneelle matkakorvauksena todistajaksi käräjille.

”Mitä tulee juttua koskevien välikäräjien kustannuksiin, Kihlakunnanoikeus on sitä mieltä, ettei niitä voi panna Kaverin maksettavaksi.” Kruunun eli valtio maksettavaksi jäi tuomarin matkat käräjille 97 mk 44 penniä sekä välikäräjille 8. heinäkuuta, 12. ja 15. elokuuta sekä 11. syykuuta yhteenlaskettuna 1000 mk 50 penniä.

Minne Kaveri katosi

Jakob Kaverin kohtalo ei vastannut Johan Kawerin roistomaisia tekosia. Jakobilla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada omaa valtausta saatikka myydä sitä edelleen, puhumattakaan muista Suosalon taidolla esitetyistä velmuiluista. Valtauksen hinta ja kustannukset olivat niin suuret, että työmiehen 3 markan päiväpalkalla olisi pitänyt tehdä yli 2500 työpäivää tuon summan ansaitakseen. Työmiehen palkasta valtauksen omistaja peri lähes puolet hoitaakseen lakisääteiset ruokailu- ja huoltokustannukset. Jacobilta perittiin vangitsemisen jälkeen takaisin myös ennakkona maksettu palkka 38 mk.

Jakob Kaveri katosi Lapista ja Suomesta tuomionsa jälkeen, eikä kukaan ole pystynyt jäljittämään hänen elämäntarinansa loppua. Elokuvanteon yhteydessä sukulainen Airi Haataja oli yhteydessä Åkeen toivomuksella, että nimeä ei käytettäisi roiston roolista. Työ oli jo hyvin pitkällä ja lopulta nimeä muutettiin muutaman kirjaimen verran. Kiinnostaisi kovin tietää, mihin Jakob lopulta katosi; Amerikkaan, Venäjälle, suolle tai metsän kätköihin?

Valtauksen 17 työväki 1871 (vuorimestarin kirjaus):

1. Grönholm Fredrik perämies Loviisa
2. Timonen Erik Oulu
3. Pellikka Abram Oulunpitäjä
4. Saarela Johan Oulunpitäjä
5. Sutela Mats Oulunpitäjä
6. Kaveri Jakob Oulunpitäjä
7. Sutela Henrik Oulunpitäjä
8. Sutela Abram Oulunpitäjä
9. Maijala Lars Oulunpitäjä
10. Koivu Efraim Oulunpitäjä
11. Ohranen Johan Oulunpitäjä
12. Poutala Jakob Oulunpitäjä
13. Nordin Gustaf kapteeni Turku
14. Päätalo Kaija piika Oulu
15. Uusitalo Anders Frantsila
16. Wähä Johan Frantsila
17. Filppula Matti Frantsila
18. Laurila Johan Oulu
19. Suutari Matts Oulu
20. Konttila Matti Pyhäjoki
21. Huhtala Jakob Siikajoki
22. Särkinen Gustaf Säräisniemi
23. Kilpelä Henrik Säräisniemi
24. Leppäniemi Herman Säräisniemi
25. Wäisänen Sachris Pudasjärvi
26. Tuovinen Abram Pudasjärvi
27. Hytinkoski Johan Oulu
28. Sundqvist Daniel Oulu
29. Ollila Johan mäkitupalaisen poika Rovaniemi
30. Tapio Petter Oskar talonpoika Rovaniemi
31. Mäntyjärvi Matts talonpoika Rovaniemi
32. Ingeröinen Johan renki Rovaniemi
33. Trast Israel itsellinen Rovaniemi
34. Sithofning Emmanuel maalarinkisälli Rovaniemi
35. Maunu Johan itsellinen Rovaniemi
36. Koivuranda Johan itsellinen Rovaniemi
37. Turkkila Gustaf itsellinen Rovaniemi

Aseet ja kahleet valmiina

Vähäisiksi jäivät lopultakin kaikki pelätyt rikokset kultaryntäyksen aikana. Tehdaspiirien omistajat ja heidän luottomiehensä vahtivat tarkoin työmiehiä, jotka tekivät jopa 13 tunnin työpäiviä kuutena päivänä viikossa. Vain omistaja itse tai hänen luottamiehensä saivat vaskata rännikullat talteen. Vuorimestari apulaisineen ja poliiseineen ratkoivat erimielisyyksiä valtauksista. Työmiehen palkka oli 3 markkaa 20 penniä päivältä ja siitä tehdaspiirin omistaja velotti noin puolet ruuasta ja muista palveluista, joita laki häneltä edellytti.

Viranomaiset olivat varautuneet riitoihin ja rikoksiin. Kultalan inventaario luettelossa vuodelta 1881 on muun muassa aseita, käsi- ja jalkarautoja, kaulakahleita, sapeleita ja muita turvavälineitä Australian ja Kalifornian kultamaiden kaltaisia levottomuuksia varten. Kullan salakuljetuksesta Norjaan on tarinoita, mutta niiden todellisuus on hyvin epätodennäköinen. Iisalmenojan valtaukselta katosi viikon kultasaalis 105 grammaa heinäkuun lopulla 1870. Tehdaspiirin omistaja kauppias August Nylund Kiuruvedeltä oli pannut kultapussin kämpän hyllylle viedäkseen sen viikonlopun jälkeen Kultalan viranomaisille. Sieltä pussi oli hävinnyt ja kauppias itse joutui sen korvaamaan, ja poliisit tukivat myöhemmin jopa hänen kotinsa.

Suureksi ongelmaksi alkuvuosina tuli Kultalaan talveksi jätetty valtion omaisuus. Todelliseksi helvetiksi se muodostui niille yksinäisille vartioille, jotka jätettiin omaisuutta suojaamaan. Historia kertoo yhden heistä ”tulleen hulluksi ja toisen puolihulluksi”, kolmas sairastui keripukkiin, neljäs rintatautiin ja viides palellutti jalkansa. Niinpä tavarat siirrettiin 1875 Kyrön eli nykyisen Ivalon kylän nimismiehen valvottavaksi. Täyshullusta tuli lopulta miltei elinkautinen kullankaivaja, muut lienevät parantuneen.

Tässä lisätietoa tarinaan:

www.kultahippu.fi/tarinat-2/sotajoen-ja-palsinojan-kultahistoriaa/palsinojan-neeteri-tarina-tilastojen-takaa/

En ole löytänyt vuosien miettimisen ja ympäristön tarkkailun jälkeen vastausta kysymykseen, missä kulkee raja hullun ja puolihullun välillä!

Seppo J. 2024