Voipa sitä reissuva kun Ivalossa kuljettiin.
Siellä se poika ryssän luojin etteen seisotettiin.
Yksi oli saksa Pietarista joka aikoi minun surmaa.
Hän ampui kohden sydäntäni ja tuli tapaturma.
Waan satuin minä käteni nostamaan, niin luoji käteen jäi;
jonka viisi vierasta miestä selvin silmin näki.
Jos en olisi kättäni nostanu niin henkeni olis menny.
Waan kyllähän Kruunu ryssän oli ikänsä elättäny.
Miksi lie Pieteliini pitänyt sen pietarilaisen puolta.
Olisikohan sallinu tällaisen pojan Ivaloon kuolla.
Toki olis poika pantu vetteen eli kannettu metään,
kun ei ole pojalla sukuva eikä kaipaavaista kettään.
Luojaa tahdon kiittää minä sen varjeluksen tähden,
ilolla nyt lauluni lopetan ja kotijani lähden.
Laulun kirjoitti muistiin professori Herman Stigzelius syyskuussa 1987 tavattuaan Tapiolassa tuolloin asuneen dosentti Ritva Ruotsalo-Aarnion, jolla oli hallussaan perintönä saatu merimies Edvard Björkmanin (1833 – 1911) muistokirja. Björkman oli ostanut muistokirjan New Yorkista 22. heinäkuuta 1856.
Sivuun Herman oli kirjoittanut seuraavan reunahuomautuksen: ”Todellisuuspohja, katso Kultakuume kirjan sivu 49. ”Samassa muistokirjassa oli myös Edvard Björkmanin muistiin merkitsemänä Kaisa Loukisen tekemä laulu ”Ivalon ihmisistä” eli todennäköisesti laulu Rastin Ralla-kaisasta sekä ruotsinkielinen ”En månskensnat på Lihrin Kallio”, jossa on 8 6 – 8 rivistä säkeistöä.
Seppo J. Partasen arkisto.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.