Tarinoita kadonneesta kullasta

Tarinoita kadonneesta kullasta

Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen

Lapin kultahistoriassa on muutama tarina kadonneesta kullasta.  Ivalojoen kultaryntäyksen kiihkeimpänä aikana iisalmelaisen (lienee ollut Kiuruvedeltä) kauppias August Nylundin kämpästä katosi 105 gramman painoinen kultapullo heinäkuun puolivälissä 1870. Päivä oli sunnuntai ja isäntä kertoi olleensa silloin käymässä naapurinsa luona kylässä. Pullon katoaminen havaittiin, kun Nylund oli kertomansa mukaan aikeissa lähteä viemään kultapulloa lain edellyttämällä tavalla Kultalan viranomaisille.

Kultapulloa ei koskaan löydetty ja poliisit kävivät tutkimassa jopa Nylundin kotitalon Iisalmessa. Tapahtumapaikka oli Ivalojoen ja Sotajoen suusta hieman alavirtaan Iisalmenojan suussa.

 

Seuraavan vuosisadan alkuun ajoittuu tarina Annan Kaapin kadonneesta kulta-aarteesta. Saamelainen Gabriel Annanpoika Aikio rakensi itselleen hirsitalon tasaiselle ja kauniille rantaniitylle Ivalojokeen laskevan Appisjoen suuhun. Useiden vuosien kuluttua, lienee ollut 1930-luvun alkua, Kaapi muutti Lemmenjoelle, sillä talo oli liian lähellä jokirantaa, tulvat ja keväiset jäisen lähdöt uhkasivat sitä.

Raunioiden lisäksi jäljelle jäi tarina kätketystä kulta-aarteesta. Sen mukaan Kaapi olisi myynyt kultamiehille poronlihaa, muita elintarvikkeita ja ehkä käsitöitäkin sekä ottanut maksun kullassa. Kuolinvuoteellaan hän kertoi läheisilleen kätkeneensä kullan rautapataan ja kahden laakean kiven väliin polun varrelle. Toinen kuulijoista kuoli kohta seudulla raivonneeseen espanjantautiin, mutta toinen, Anna Paadar, löysi kultakätkön jättäen sen paikalleen pahoja henkiä peläten. Kätköä on etsitty Appisjoen suusta Kultalaan johtavan polun varrelta, jonne se tarinoissa useimmiten sijoitetaan. Suvussa kulkevan tarinan mukaan kätkö olisi Appisjoen suusta Hammasjärvelle johtavan polun läheisyydessä.

Yksi tunnetuimmista kadonneen kullan tarinoista on Korhosen Yrjön taskusta Helsingin Erottajanmäkeen pudonnut kultapullo. Tapahtuma-aika oli 1955 ja Yrjö  huomasi iltapäivällä kultapullon kadonneen taskusta sisällään 430 grammaa Lemmenjoen Jäkälä-äytsin kultaa. Löytötavaratoimistosta pulloa ei löytynyt ja Yrjö lähti kulkemaan omia jälkiään pulloa etsien.

Kiireisempään Helsingin ruuhka-aikaan työpäivän päättyessä Yrjö havaitsi pullonsa pudonneen Erottajan mäen jalkakäytävälle ja kullan levinneen ajotien reunaan. Kukaan ei kiinnittänyt kultaan ja pullonsirpaleisiin huomiota ja Yrjö etsi käsiinsä puhelinkioskin, soitti Savolaisen Eetulle, tutulle geologille, joka kiiruhti paikalle harjan ja rikkalapion kanssa. Liikenteen hieman hiljennyttä miehet lakaisivat suurimman osa kullasta talteen.

Löytymätöntä kultaa Lapin kullankaivun historiassa on paljon enemmän kuin kadotettua kultaa, mutta sehän on toisen tarinakokoelman arvoinen ja palaamme siihen myöhemmin. Tästä löytymättömästä kullasta riittää tuntuva annos jokaiselle nykyiselle ja tulevalle kullankaivajalle.