Tarinoita unelmista ja huijauksista

Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen

 Lapin kullankaivun historiassa monia tarinoita huijauksista ja suolaamisesta, jolla tarkoitetaan kullan kätkemistä ennakolta tutkijoiden tai rahoittajien löydettäväksi. Tarkoituksena on aina ollut saada rahaa töiden jatkamiseen tai koneiden hankintaan, joilla kulta saadaan talteen, tämän jälkeen kukaan ei muista suolaamista ja huijausta.

Tästä kvartsikalliosta alkoi kalliokultakuume v. 1898. Kvartsia kutsutaan kullan äidiksi.

Henry Kerkelän elämään ja kaivosyrityksiin Laanilassa liittyy monta veijaritarinaa. Hänen kerrotaan toimineen oppaana asiantuntijoille, jotka tutkivat alueen malmiesiintymiä kesällä 1898. Geologien puheesta hän päätteli alueen olevan lupaava kultamaa ja valtasi sen itselleen avaten useita syviä kaivoskuiluja kvartsikallion ympäristöön.

Henry Kerkelän asuinkenttä v. 1903. Paikka on hyvin tunnistettavissa tänäkin päivänä. Kuva GTK:n arkisto.

Kerkelän lähetti Suomen Rahapajaan analysoitavaksi useita kultapitoisia malmilohkareita. Rahapajan johtaja ja Ivalojoen kullan löytäjä J.C. Lihr allekirjoitti 8.11.1901 analyysitodistuksen, jonka mukaan kultaa oli parhaimmillaan 92,5 grammaa tonnissa. Tämä oli sensaatio, joka nosti kultakuumeen taas kerran korkealle ja liikemiehet sijoittivat Kerkelän kaivosyrityksiin. Myöhemmin on levinnyt tarina, että näytteet olivat peräsin Amerikasta, jossa Kerkelä oli kaivostöissä aikaisemmin

Rahapajan johtaja J.C.Lihrin, Lapin kullan löytäjän allekirjoittama analyysitodistus Kerkelän näytteistä laukaisi ensimmäisen kalliokultakuumeen 1900-luvun alussa.

Parin vuoden päästä rahavarat olivat ehtyneet ja rahoittajat lähettivät ruotsalaisen vuori-insinööri Hans von Postin tekemään tutkimusta Kerkelän kaivostoiminnasta ja alueen kultapitoisuudesta. Tarinan mukaan Kerkelä olisi ennakolta haulikolla ampunut kultahippuja sorapenkkaan, josta opasti Postin ottamaan näytteen. Raportti valmistui syksyllä, jolloin rahoittajat olivat kypsiä lopettamaan yhtiön toiminnan. Kerkelä jatkoi töitä omissa nimissään. Laanilan kaivokset ajautuivat suomalais-amerikkalaiselle kaivosyhtiölle 1906 ja kauppaa selviteltiin muutaman vuoden päästä Inarin käräjillä.

Alla linkki vuori-insinööri von Postin tutkimusraporttiin Hangasojan kaivoksista:

Tutkimus kultakaivoksista Hangasojalla 1902

Linkki Suomen Rahapajan johtajan ja Lapin kullan löytäjän J.C.Lihrin allerkirjoittamaan analyysitodistukseen Kerkelän lähettämistä näytteistä:

Kerkelä kulta-analyysi

Ivalojoki Oy:n kaivosmestarina toiminut Kosti Nordlundin epäillään suolanneen professori Pentti Eskolan ottamia kultanäytteitä talvella 1924 – 25. Yhtiöllä oli iso kultatyömaa Ivalojoen ja Sotajoen yhtymäkohdan tienoilla sekä useita työmaita muualla. Yhtiö lopetettiin varsin nopeasti ja Kosti Nordlund katosi jäljettömiin. Hän muutti Amerikkaan ollen siellä mukana kaivosyhtiöiden toiminnassa. Syksyllä 1958 Suomen lehdissä kiersi uutinen, että insinööri Nordlund uskoo löytäneensä maailman rikkaimman kultasuonen Kanadan Quebecin lähettyviltä. Uutisen mukaan Nordlund oli tehnyt sitä ennen merkittäviä kultalöytöjä Brittiläisessä Kolumbiassa ja Guyanassa.