Jumala on korkealla ja tsaari kaukana
Venäjänkin kullankaivu on tarinoita täynnä
Tiesitkö että maailman kultaryntäykset alkoivat Venäjän Uralilta 1800-luvun alussa ennen Amerikan ja Australian ryntäyksiä. Sielläkin pelättiin kaaosta, laittomuuksia, rikollisuutta, prostituutiota. Kullalla oli myöhemmin osuutensa maaorjuuden lakkauttamiseen, kultayhtiöt tarvitsivat työvoimaa.
Uralin kullankaivulla on historian aikana ollut yhteyksiä Lapin kullanetsinnän kanssa. Kolme suomalaista lähetettiin 1845 Venäjän kultakentille vuodeksi perehtymään kultaan, jota oli huonolla menestyksellä haeskeltu Koillismaalta. Venäläiset kultayhtiöt yrittivät vallata Lapin kultaesiintymät Konrad Lihrin opastamana 1869.
Uusimmassa kuvajutussa ”Kullankaivua Uralilla” Hannu Viranto kertoo Venäjän ja koko maailman kultaryntäysten syntyvaiheista 1810-luvulla, Uralin kullankaivun historiasta ja yhteyksistä Suomeen. Vuosituhannen vaihteen tienoilla 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Hannu oli yhteistyössä Siperiassa sijaitsevan Komin tasavallan kullankaivajien ja viranomaisten kanssa. He vierailivat Tankavaarassa ja Lemmenjoella. Vastavuoroisesti suomalaiset tutustuivat Uralin kultakenttiin. Hannu Virannon lisäksi matkalla olivat mukana geologit Jari Nenonen GTK ja Antti Peronius LKL sekä Lemmenjoen ammattikaivaja Kari Merenluoto. Paljon koettiin, paljon nähtiin, ehkäpä jotain opittiinkin.
Lue juttu alla olevasta linkistä.
Kullankaivu Uralilla
Kullankaivu suuressa Venäjän maassa on suomalaisille tuntematon, vaikka yhteistä historiaa ja rajaa mailla on muillekin jakaa. Tutumpia meille ovat Alaskan, Kanadan ja Kalifornia kultakenttien värikkäät tapahtumat kirjojen ja elokuvien kautta. Venäjän kullankaivusta ei juurikaan löydy vastaavaa historiallista aineistoa, jota nyt on kaivettu esille. Kirjalliseen asuun sen on saattanut rovaniemeläinen Hannu Viranto. Hän perehtyi aiheeseen virassaan Lapin lääninhallituksessa. Oma kultatyömaa Lemmenjoella ja kullankaivajain liiton puheenjohtajuus antaa Hannun teksteille asiantuntevaa uskottavuutta.
Venäläiset kultayhtiöt rynnistivät Suomen Lapin kultamaille Tenojoella ja Ivalojoella 1860-luvun lopulla tapahtuneiden kultalöytöjen aikana 150 vuotta sitten. Heidän konsulttinaan oli vuori-insinööri ja Rahapajan apulaisjohtaja Conrad Lihr, joka senaatin etsintäretken johtajana löysi kultaesiintymät 1868. Kultapitoisuus parhailla kultapaikoilla oli samaa luokkaa kuin Siperiassa, jossa kullankaivua oli menestyksellä harjoitettu jo kauan.
Venäläiset saivat maamme ensimmäiset kultavaltaukset ja yrittivät tavoitella yksinoikeutta Lapin kultaan. Autonominen Suomi valitsi kiistelyn jälkeen emämaastaan poikkeavan lainsäädännön ja asetus kullankaivusta Kemin Lapinmaassa astui voimaan huhtikuun alussa 1870. Venäläiset vetäytyivät pois Lapin kultakentiltä ja keisarikunta jatkoi kullankaivua Siperiassa kuten muuallakin entiseen malliin. Paljon sielläkin tapahtui kultaryntäyksiä ja kapinoita, jotka jäivät tuntemattomaksi verrattuna Amerikan ja Australian kulta-alueiden uutisiin.
Kullankaivaja Hannu Viranto Rovaniemeltä on perehtynyt kullankaivun historiaan Venäjällä keisarivallan ajasta nykypäivään. Tuloksena on syntynyt monta antoisaa artikkelia, jotka tuovat uutta tietoa Venäjän tuntemattomaksi jääneistä kultaryntäyksistä. Viranto tutustui Venäjän kullankaivuuseen toimiessaan Lapin kesäyliopiston johtajana 1980-luvun lopulla sekä seuraavalla vuosikymmenellä Lapin lääninhallituksessa, jossa hänen työhönsä kuului muun muassa yhteistyö arktisella alueella muun muassa Amerikan, Kanadan ja Siperian kultakentillä.
Hannu Virannon kirjoittamia juttuja on julkaistu LKL:n jäsenlehti Prospäkkärissä sekä Tampereen Kivikerhon Mineralia-lehdessä.
Linkit Virannon juttuihin Venäjän kullankaivusta sivustollamme.
Yksityishenkilöiden kullankaivu Venäjällä
Lena joen kullankaivajien massamurha
Kullankaivajien elämää Venäjällä
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.