Kutsuvan näköiset Eldoradon kultajoet vetivät puoleensa kymmeniä suomalaisia merimiehiä 1860-luvulla, ja sieltä saaduilla opeilla oli hyvä rynnätä Ivalojoelle seuraavalla vuosikymmellä.
San Franciscosta vei tie meidät suorinta tietä ”de la Puebla”-laakson kautta San Joséhen, 90 Suomen virstan (n. 96 km) taipaleen. Enemmän ihastuttavaa maata en ikänä ole nähnyt; ne äärettömän laajat lakeudet, kukoistaen tuhansilla kukillaan, siellä täällä läpijuoksevat virrat sekä ne lukemattomat kukkulat karjalaumoinensa tarjosivat ihanan katsannon. Sen likaisen, tiilillä peitetyn lähetyspaikan Santa Klaran sivuitse vie tie syrjään San Joaquin virralle päin, jonka yli matkustimme eräästä matalasta paikasta, ja sitten edespäin Sutters Fortiin, kaikki läpi yltäkylläisen ja hedelmällisen maan, joka näytti voivan elättää äärettömän kansan. Mutta missään ei voitu huomata ihmisen haamuakaan; kaikki kylät olivat hyljätyt ja kaikki niiden asukkaat, amerikkalaiset, kalifornialaiset ja intiaanit, olivat menneet hakemaan kultaa.
Tässä summittainen kartta vaelluksesta Eldoradon kulta-alueella San Franciscosta Sutterin sahamyllylle, josta yksi maailman suurimmista kultaryntäyksistä sai alkunsa. Matkaa kertyi noin 300 km jalkaisin tai ratsain.
Sitten kun olimme jättäneet Suttersfortin, ratsastimme pitkin Fork-virran rantaa ja aloimme nousta ylöspäin niitä vuoria, joina Nevada-selänne laskeutuu tälle puolen. Vasten puolipäivänaikaa pysähdyimme syömään einettä ja keittämään kupin kahvia, ja sillä aikaa kuin nuotio tehtiin toi joku matkakumppani sivujuoksevasta pienestä purosta vettä pikarilla ja löysi sen pohjaan jääneessä hiekassa neljä kultajyvää. Tämä oli meidän ensimmäinen kokeemme kullanhuuhdonnassa.
Tästä koko maailman vallannut kultakuume alkoi 1848; Sutterin sahan rakennustöissä löytyneestä hipuista. Tämä on jäljennös alkuperäisestä rakennelmasta.
Noin auringonlaskun aikana ehdimme kapteeni Sutterin sahamyllyyn, jossa ensimmäinen kulta löydettiin myllynpatamasta. Olimme ratsastaneet noin 36—45 virstaa kulta-, hopea-, platina- ja rautametalli alueella, ja semmoista tietä, jota mukavasti voisi ajaa rattailla, sekä läpi kukkasista loistavan ja sorisevista lähteistä rikkaan maakunnan.” Kulta-alue Kaliforniassa on vähintään 150 virstaa leveä ja se ajatus on yleinen, että sillä kultarikkaudestaan tunnetulla alueelle 30000—40000 ihmistä taitaa työskennellä. Jo siellä löytyykin mahtava joukko ihmisiä, sillä todellinen kansainvaellus Kaliforniaan on alkanut Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Kiinasta ja Europasta.
Kalifornian vanhoilla kulta-alueilla vaskaaminen on saliittuaq lähes kaikilla retkeily- ja ulkoilualueilla. Meilläkin saa Metsähallitukselta luvan vaskoolin käyttöön erä- ja kalaretkillä.
Samaan aikaan kun Kalifornia vaikutti vetovoimallaan kaikkien kansojen onnenonkijoihin, niin nousi äkillisesti uusi verrannollinen sen rikkaudelle. Ei yhtään vähemmin aarteita tätä keltaista metallia löydettiin viidennessä maailman osassa Australiassa. Se nosti samanlaisen kullanhimon; matruusit karkasivat laivoistaan, paimenet jättivät karjalaumansa, talonpoika jätti peltovainionsa ja työmiehet työpaikkansa kiirehtiäkseen kultakentille, ja joukoittain vaeltajia virtasi heidän jäljissään — kaikki ajettuna himolta, äkkiä rikkaaksi päästäksensä.
Niissä Australian kultamailta oli jo löydetty se kultamöhkäle, joka sitten oli Lontoon näyttelyssä kristallipalatsissa ja painaa 1743 unssia (49,41 kg) ; se on 2 jalkaa 4 tuumaa pitkä, 10 tuumaa leveä ja 1—2 tuumaa paksu. Sen arvo on laskettu 8000 Englannin puntaan (noin 200,000 Suomen mk.). Sen onnellisen, joka löysi kappaleen, täytyi saadakseen aarteensa talteen uskoa salaisuutensa kolmelle muulle toverilleen. He kaivoivat telttansa sisään syvän kuopan maahan ja hautasivat aarteensa siihen, jota joka yö yksi heistä vartioi ladatulla kiväärin kanssa. Hyvillä aseilla varustettuina matkustivat he sitten Sidneyhyn ja jättivät siellä huolellisesti kätketyn löytönsä hallituksen käsiin.
Kullan määrä Australiassa vetää vertoja Kalifornian kullalle, mutta useimmat kullankaivajat ovat kokeneet sen, että helposti ansaittu aarre äkkiä vaihtaa omistajaa. Se kullan paljous, jonka ihmiset vuosisatojen kuluessa vielä tuonevat päivänvaloon, on karttuva miljoonienkertaiseksi, sillä metallin, joka niin vähän on katoavainen, pitää menemän perintönä suvusta sukuun ja yhä enemmän karttuman alituisen lisäyksen kautta vuorenkaivannoista ja kullanhuuhdonnoista.
Kulta on mitä harvinaisimpia metalleja, ja tämä asianlaita ylentää paljon sen arvoa; mutta jos tämä metalli olisikin yhtä yleisesti saatavana kuin rauta, pitäisi se kuitenkin arvonsa monien hyvien ominaisuuksiensa vuoksi, joita toisilla metalleilla ei ole. Menettämättä sitä ominaista osiensa koossapysyväisyyttä, voidaan kultaa venyttää langaksi ja takoa ohuemmiksi lehdiksi kuin ei mitään muuta ainetta.
Menneinä vuosisatoina on kuitenkin moni vaivannut päätänsä keksiäkseen mistä kulta oikeastaan olisi tehty. Kaikkien näiden viisaiden kultamaakarien vaivat ovat menneet tyhjäksi. Hyvä Luoja tiesi kyllä, että se ei olisi ihmislapsillensa hyödyllistä, jos he itse taitaisivat tehdä kultaa, ja s
Nykypäivän kullanetsijä on pukeutunut täydelliseen varustukseen Kalifornian vuoristossa.
iten toivonsa jälkeen tyydyttää himojansa ja halujansa. Ainoastaan sillä kullalla on ihmiselle todellinen arvo, minkä hän ansaitsee otsansa hiessä, ja koko ihmisellisen voimansa ahkeroimisen kautta.
Sen tähden eivät olekaan ne äärettömän rikkaat kulta-aarteet, mitkä espanjalaiset ja portugalilaiset voittivat Uudessa maailmassa, tuoneet näille kansoille siunausta, vaan viheliäisyyttä ja turmiota. Sen keveän ansion kanssa he vaipuivat laiskuuteen ja turmellukseen; helppous tyydyttää kaikki halunsa, synnytti tapainturmiota ja kaikenlaisia rikoksia, rikkauden kanssa kasvoi kykenemättömyys, itsekkyys ja orjuus. Espanjalla ja Portugalilla ei ole ollut mitään iloa helposti ansaitusta kullastaan, vaan sen kautta joutuneet turmelluksensa äyräälle.
Englannin rauta- ja terästehtaiden tavarat antavat tälle mahtavalle maalle yhtä paljon tuloja, kuin kerran Espanja ja Portugali saivat rikkaista kulta- ja hopeakaivannoistaan. Englantilaiset ovat oppineet rautaa käyttämään, ja on kulta heidän käsissään tullut niin mahtavaksi aseeksi, jotta he sillä vallitsevat maailmaa.
Ei montakaan vuotta sitten tuli joka päivä ilmoituksia Kaliforniasta kuinka kateus, riidat, eripuraisuus, murhakin ja rosvoaminen vallitsi kullanhakijain seassa. Ja kuinkas voisikaan toisin olla? Johan tuo himo, joka kumarruttaa ihmisen päätä maata vasten hakemaan viehättävää metallia, poistaa kaikki jalot ja pyhät ajatukset mielestä. Mikä voisi estää voimakkaamman ottamasta heikompansa ansiota ja murhaamasta häntä, jos vaan vastustaa? Lain ja järjestyksen täytyy kadota’
Suomalaisen Virallisen Lehden Lisälehti N:o 13 v. 1866.
Tämä juttu on poimittu Finnan sanomalehtiarkistosta kevyesti stilisoimalla ja tiivistämällä. Finna.fi sivustolta löytyvät lähes kaikki Suomessa ilmestyneet lehdet. Helppokäyttöisestä arkistosta kuka tahansa voi hakea tietoa hakusanoilla ja valitsemallaan aikajanalla.
Retki Kalifornian kultamaille 2014: klikkaa kuvaa
Tarinaa Eldoradon kullasta löydät enemmänkin sivustoltamme!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.