Kertomus noin 400 km Kultasoudusta 1980
Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen

Kovia koskia on myös Ounasjoessa; tässä Kultamuseon venekunta Molkokönkään kuohuissa. Heti kuvan oton jälkeen edessä oleva vene kaatui ja Kultamuseon venekunta pelasti heidät tavaroineen rannalle. Peräsimessä Martti Lönström ja airoissa Kimmo Ahonen ja Seppo J. Partanen.
Lähes 400 km jokimatka oli uutta ja palottava niille sadoille onnenetsijöille, jotka lähtivät keväällä 1870 Rovaniemeltä tavoittelemaan kultamaita. Siinä missä tämän päivän matkailija hurauttaa 5 – 6 tuntia autolla, kesti matka tuolloin 3 – 4 viikkoa; Ounasjokea vastavirtaan ja pieniä suopuroja vedenjakajalle, veneen ja varusteiden vetämistä ja lopulta olivat edessä Ivalojoen pelottavat kosket.
Tankavaaran kultamuseo järjesti 1980-luvun alussa kahtena kesänä Kultasoudun vanhalla kullankaivajien reitillä. Ensimmäiseen soutuun osallistui kolme venekuntaa ja jokaisessa jokiveneessä oli kolme miestä. Lisäksi mukana oli kolme kanoottikaksikkoa. Liikkeelle lähdettiin Kutturasta 1. heinäkuuta ja Rovaniemelle Pohjanhovin rantaan saavuttiin 9. heinäkuuta. Kultasoudun ennakkosuunnitelma ja päiväetapit olivat seuraavat:
- Kuttura – Ivalon Matti, 36 km, korkeuseroa +52 m
- Ivalon Matti – Lisma, 29 km, korkeuseroa +31 m
- Lisma – Korsajärvi, 30 km, korkeuseroa +25 m
- Korsajärvi – Pulju, 25 km, korkeuseroa -39 m
- Pulju – Tepasto, 38 km, korkeuseroa-69 m
- Tepasto – Kittilä, 54 km, korkeuseroa -33 m
- Kittilä – Porokari, 83 km, korkeuseroa -38 m
- Porokari – Sinettä, 61 km, korkeuseroa -48 m
- Sinettä – Rovaniemi, 25 km, korkeuseroa -1.5 m
Naskamajoen Soutajat
Ensimmäinen kultasoutu ei toteutunut ennakoidulla tavalla. Kolmantena matkapäivänä Lismasta lähdettäessä kärjessä kilpailleet kaksi venekuntaa ja yksi kanootti lähtivät erehdyksessä Ivalojokeen yhtyvälle Naskamajoelle, vaikka päivän tavoitteena oli kulkea Ivalojoekea Korsaojan kautta Korsajärvelle. Naskamajoki yhtyy Ivalojokeen etelästä noin kilometrin päässä aamun lähtöpaikasta Lismasta. Eksynyt joukko pysähtyi vasta, kun suopuro kapeni kulkukelvottomaksi runsaan 10 km päässä jokisuulta.

Aamu Korsajärven rannalla, eksyneet saapuvat.

Korsajärvestä Ivalojoelle johtava Korsaoja oli monin paikoin kaatuneiden tunturikoivujen tukkima ja puita jouduttiin raivamaan pois tieltä.
Kaksi oikean reittivalinnan tehnyttä kanoottia saapuivat Korsajärvelle myöhään illalla ja siellä odotti lentokoneella paikalle tuotu Kultasoudun ajanottaja ja yksi venekunta. Laskelmien mukaan etujoukon olisi pitänyt olla perillä jo iltapäivällä, mutta se oli kadonnut jokimatkalla.
Korsajärven eteläkärjessä käytiin tarkastamassa, olisiko joukko soutanut sinne, mutta ketään ei näkynyt ja Korsalompolosta tuleva puro oli niin umpeen kasvanut, ettei siitä kukaan ollut sinä kesänä kulkenut. Tässä vaiheessa kartat jo kertoivat, mitä oli tapahtunut;
oli perustettu uusi seura Naskamajoen Soutajat!
Eksyneet saapuivat Korsajärvelle puoli vuorokautta myöhässä aikaisin aamulla nälkäisenä ja lopen väsyneenä. 30 kilometrin sijasta he olivat soutaneet ja sauvoneet kaksinkertaisen matkan uhoten, että reissu loppuu nyt! Kultasoutu oli vähällä päättyä Korsajärvelle, mutta neuvottelujen jälkeen päätettiin ottaa yksi luppopäivä ja nukkua väsymys pois.
Maahisten ruokakätkö
Aamulla syötiin vähäiset eväät ja lähdettiin vetämään veneitä Korsalompolosta vedenjakajan yli Vietkajoelle. Nopeasti huomattiin, ettei kolme miestä pysty vetämään venettä upottavassa suossa ja taas päätettiin lopettaa kilpaileminen. Köysistä ja tunturikoivun rungoista tehtiin pitkät aisat, joilla vedettiin yhdeksän miehen voimin yhtä venettä noin puoli kilometriä kerrallaan. Sitten palattiin hakemaan toinen vene.
Näin tehtiin matkaa suoperäisessä maastossa sääskiparvien keskellä nälkäisinä, sillä kukaan ei osannut varata evästä ylimääräiseksi vuorokaudeksi. Kun ensimmäinen vene saatiin vedettyä Vietkajoen rantaan ja palattiin hakemaan toista, tapahtui ihme. Joukko istui lepäämään kaatuneen kelon rungolle. Yksi miehistä kävi potkimassa ylös noussutta juurakkoa ja huusi muita paikalle katsomaan ihmettä: juurakon sammalten alla oli toistakymmentä Ruotsin armeijan täyssäilykepurkkia avaamattomina. Lisäksi kätköstä löytyi pullollinen polttonestettä.
Mukana ollut lääkäri haisteli ja maisteli säilykettä todeten ne täysin syömäkelpoiseksi. Riemulla ei ollut rajoja; lihat pantiin kattilaan, joukko lisättiin vettä ja suolaa. Reppujen kätköistä löytyi pala juustoa, toinen suklaata, näkkileipää, korppuja, pussikeittoa ja kaikki lisättiin lihakattilaan. Hetken päästä kattila oli tyhjä ja yhdeksän miestä kuorsasi autuaina auringonpaisteessa jänkäsaarekkeen sammalrinteellä.
Ivalojoelta Ounasjoen vesistöön
Kolmisen kilometriä pitkä, kapea ja kalliorantainen Korsajärvi oli satojen kullankaivajien tavoitteena, kun he nousivat Ounasjokea ylös, Syvä -Tepastojokea ja Vietkajokea vedenjakajalle. Päiväkaupalla kuljetettiin tavaroita, kalustoa ja veneitä Vietkavaaran itärinteitä Korsalompoloon, johon oli rakennettu kruununtupa. Korsalompolosta on pieni puro Korsajärveen, mutta siinä ei ole riittävästi vettä soutamiseen tai sauvomiseen.
Vietkajoelta pitkostettiin ja porrastettiin vetotaival, jonka jäänteet ovat vielä paikoitellen näkyvissä. Kultasoudun joukko 1980 valitsi veneiden vetämiseen väärän reitin, ei Vietkavaaran vaan Nikulutsinvaaran kuvetta. Reitille aikovan kannattaa ajan kanssa etsiä vanha vetotaival ja vasta sen löydettyään kuljettaa kalusto vedenjakajan yli.
Korsajärven molemmilla puolilla olevat purot ovat kapeita ja mutkaisia suo-ojia ja Vietkajokikin muuttuu kunnolla melottavaksi tai soudettavaksi vasta yhdyttyään Syvä Tepastojokeen. Toisella puolella vasta Ivalojoki Korsaojan mutkien jälkeen tarjoaa riittävästi vettä matkantekoon.
Korsalompolosta noin puoli kilometriä luoteeseen on vanha ja suojeltu Korsatupa, nimismiehen eli kruununtupa. Tupaan mahtuu yöpymään kahdeksan henkeä ja siihen kuuluu myös 1993 rakennettu sauna.
Ivalojoen ja Ounasjoen latvapuroilla kulkija on erämaan ja omien kykyjensä armoilla. Pysyvää asutusta ei ole runsaan 50 km matkalla, vastaantulijan kohtaaminen on odottamaton yllätys. Korsajärven pohjoispuolella Kultakurun kämpässä on pitkään asunut helsinkiläinen taiteilija viime vuosituhannella.
Kultasoutu 1980 saatiin päätökseen aikataulun mukaan kuljettamalla osanottajat veneineen ja kanootteineen autoilla Kittilästä Porokarille. Sieltä lähdettäessä Ounasjoen pahimmassa koskessa Molkokönkäässä kaatui yksi jokivene.

Tämän hetken odotuksessa oli eletty 9 vuorokautta; Kultasoutu päättyy Rovaniemen Pohjanhovin rantaan ja airot joutuvat narikkaan. Kultamuseon veneen peräsimessä Martti Lönnström, keulassa Seppo J. Partanen ja keskellä Kimmo Ahonen, muistojen maille jo mennyt. Kuvassa näkyvä vene on esillä Tankavaaran Kultamuseossa.
Ivalojoelle kuljettiin kultaryntäyksen alkuvuosina myös Sompion kautta vanhaa Ruijan reittiä Ivaloon tai siltä haarautuvaa ”Rovasen tietä” nykyisen Porttipahdan pohjoisrannalta Vaulon kautta kultamaille. Paljon kuljettiin myös jalkaisin Kittilän kautta ikivanhaa Pokka – Inari tietä ja Ivalojokivartta kulta-alueelle. Tästä reitistä muodostui kultaryntäyksen aikana myös postitie, jota pitkin löydetty kultakin kuljetettiin Kittilän ja Oulun kautta ja sieltä laivalla Helsinkiin.
Kultasoutua yritettiin herätellä muutama vuosi sitten henkiin ja suunniteltiin melonta- ja soututapahtumaa Kutturasta Kittilän Leville. Vietkajoen latvat todettiin silloin niin kuivaksi ja kulkukelvottomaksi, että vedenjakajan ylitys veisi liian paljon aikaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.