Tiera, hän on mennyt rajan taa

                                    Tiera otti vastaan onnitteluja 102 vuotispäivänään kotonaan Rovaniemellä. Taustalla elämänkuppani Eva, joka on syntynyt samana päivä 6 vuotta aikaisemmin.

Tiera otti vastaan onnitteluja 102 vuotispäivänään kotonaan Rovaniemellä tammikuussa 2014. Taustalla elämänkuppani Eva, joka on syntynyt samana päivä 6 vuotta aikaisemmin. Kuva Rainer Hiuspää

Toimittaja ja kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi kuoli 16.6. 2014 Rovaniemellä. Hän täytti tammikuussa 102, oli vanhin asukas Rovaniemellä sekä vanhin jäsen kirjailijaliitossa, journalistiliitossa, kullankaivajien liitossa ja monessa muussa järjestössä. Luomisvoimansa Tiera säilytti loppuun asti ja toimitti viimeisimmät kirjoituksensa kustantajalle muutama kuukausi sitten.

Arvo Ruonaniemi syntyi Raahessa 22.1.1912. Hän valmistui Raahen porvari- ja kauppaopistossa merkonomiksi, aloitti työnteon 12-vuotiaana lautapoikana ja maalarinoppilaana ja 1933 toimittajana Raahen Seudussa. Myöhemmin hän oli toimittajana Kalevassa ja Lapin Kansassa, josta jäi eläkkeelle 1977.

Välirauhan aikana Arvo oli töissä Liinahamarissa. Sodassa hän toimi kenttävartion päällikkönä Kalastajasaarennon Mustatunturissa, Lutolla ja Uhtualla. Inarista tuli hänen perheensä kotipaikka sodan jälkeen. Siellä tulivat tutuiksi laajat erämaat sekä kulta- ja poromiehet, jotka kasvattivat Tierasta toimittajan ja kirjailijan. Käytännössä Tiera nimimerkki syntyi jo kesäkuussa 1933 Arvon aloittaessa toimitusharjoittelijana Raahessa. Vanhasta almanakasta oman syntymäpäivän kohdalta löytyi nimi Tiera, joka on Kalevalassa Lemminkäisen taistelutoveri ja taidokas keihäänkäyttäjä.

Sotilasarvoltaan Tiera oli reservin kapteeni. Hän oli Lapin reserviupseeripiirin tiedotusupseerina 15 vuotta. Tiera oli Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäsen. Eräilyn, kirjoittamisen, valokuvaamisen ja veteraanityön lisäksi hänen rakkaimpiin harrastuksiin kuuluivat kanakoiratyö ja koirakilpailujen tuomarointi. Perheeseen kuului Eva vaimo, viisi lasta ja neljä lastenlasta. Hän asui elämänsä loppuun asti vaimonsa Evan kanssa Rovaniemen keskustassa.

En pysty muistamaan tarkkaan, koska tapasin Tieran ensin kerran, ehkä joskus 1960-luvun lopulla. Meitä yhdisti kiinnostus Lapin kultaan ja ystävyys Heikki Kokkoon, Nipa Raumalaan, Yrjö Korhoseen ja muihin edesmenneisiin legendoihin. Ensimmäinen ja selkeä mielikuva tulee syksystä 1969 Lapin Kullankaivajain Liiton 30-vuotisjuhlilta Laanilasta.  Vuosikymmenien varrella olemme kohdanneet monesti Inarissa, Rovaniemellä, Tankavaarassa ja joskus pääkaupunkiseudullakin. Joka kerran on praatattu pitkään, mutta aina on juttu jäänyt sen verran kesken, että sitä on pitänyt muulloin jatkaa.

Tieran kirjailijan ura alkoi hänen jäätyään eläkkeelle Lapin Kansan toimittajan tehtävistä 1977. Hänen kirjojaan julkaisivat Lapin Kansa, Karisto, Lapin Kullankaivajain liitto, Inarilainen sekä viime vuosina Hipputeos. Hän kirjoitti erätarinoita, runoja, henkilökuvia erityisesti vanhoista kullankaivajista ja Inarin erämaiden asukkaista, muistelmia eräretkiltään, sodasta ja  Petsamosta. Tiera oli myös taidokas valokuvaaja ja hänen luontoaiheisia kuviaan on kirjojen ja lehtien lisäksi ollut esillä muun muassa Riihimäen Erämessuilla. Monia hänen runojaan on sävelletty ja laulettu rovaniemeläisen musiikinopettaja Esa Tikkalan toimesta. Polar Press Club järjesti viime vuosina useita seminaareja vanhimman jäsenensä Tieran kunniaksi.

Elinvoimaisen kirjailijan ongelmaksi muodostui jokunen vuosi sitten vanhan, tutun mekaanisen kirjoituskoneen katoaminen; ” Sormet eivät oikein totu toisenlaisten koneiden naputtamiseen. Pää kyllä jauhaa, mutta sormet eivät tahdo pysyä perässä”.

 Hän jäkäläpartako viimeinen,
joka seurasi kutsua vapauden,
saada itse määrätä matkastaan,
sen kolhut tuntea tunnossaan,
ja myöskin ilot elon sen…
Hänkö viimeinen
– elinkautinen…
 Tieran runo ystävilleen Inarin hautausmaan Pyrkyripalstalla
Tieran muistolle
Tieran viimeisimmät kirjat:
–          Vuosisata, Tulilappia tutkimassa, Petsamoa peräämässä 2012
–          Eräkaskuja Lapin Kansan palstoilta 2011
–          Ruskan jälkeen, runoja sateenkaaren alta 2010
–          Kulta Lapin ja Pohjolan elinkautisia 2009
–          Maa taivaanrannan takana, tarinoita Petsamosta ja Peräpohjolasta 2008
–          Muistojen selkosilta 2007
–          Lemmenjoen kultamuistot 2006
–          Puhtailla selkosilla, erätarinoita Inarista ja Petsamosta 2006
 

Seppo J. Partanen

Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen