Kultahipussa oli vuoden 2025 aikana kaikkiaan 84140 näyttökertaa, kasvua 16 % edellisestä vuodesta, eniten katsottiin avaussivua Kultavuosi 7743 kertaa, seuraavina Oma kaivos 5753, Etsiminen metallin paljastimella 4703. Hakuja tehtiin kymmenestä maasta: Suomi 80120, Ruotsi 1045, Saksa 805, Yhdysvallat 690. / Lapin Kullankaivajain Liitto 2025: jäseniä 4055, jäsenmaksu 33 euroa, liittymismaksu 14 euroa, kunniajäseniä 44 (vv. 1950–2024), Antti Peronius puheenjohtaja, Kai J. Rantanen sihteeri, kotisivut www.kullankaivajat.fi / Suurimmat kultahiput: 1. Ventti 41,4 g Selperinoja Pekka Suikkanen ja Heikki Kallio-Mannila 21.9.25, 2. 30,69 g Maija ja Risto Vehviläinen 27.6. 25 Sotajoki, 3. 28,9 g Varpu ja Kari Holmberg Lemmenjoen Puskuoja 30.8. 25.

*************

Hiipuuko kullankaivun hiillos

Kullankaivu on hiipunut Lemmenjoen konekaivun myötä vuoden 2020 jälkeen, isoista kultahipuista on  tullut harvinaista herkkua. Isommusten koko koko pienentynyt huippuvuosien sadoista grammoista kymmeniin grammoihin, ja lukumääräkin vähentynyt muutamaan onnenkantamoiseen joka kesä.

Viime vuosikymmenen  yli 20 g isommukset ovat tässä:

• 2025  3 hippua: 41,4 g Pekka Suikkanen ja Heikki Kallio-Mannila, 30,69 g Maija ja Risto Vehviläinen, 28,9 g Varpu ja Kari Holmberg
• 2024  1 hippu: 22,3 g Veikko Jaskari ja Janne  Paalanen
• 2023  2 hippua: 20,8 g Antti  Paananen, 19,27 g Risto Vehviläinen
• 2022  2 hippua: 61,5 g Kassu Ruohoniemi, Jari Myllykangas ja Markku Hannu, 28,5 g Jaskari
• 2021  0 hippua
• 2020  1 hippu:  62 g Mika Sainio
• 2019  5 hippua:  68 g Telilä ja Jaskari. 31g  Kylä-Laaso ja Leino, 30 g Telilä, 26 g Telilä, 21 g Telilät ja Jaskari
• 2018   4 hippua: 225 g Telilä, 36 g Kerttula, 28,1 g Merenluoto ja Arrela, 23 g Kerttula
• 2017   10 hippua: 228 g Telilä ja Postila, 167 g Telilä, 93 g Telilä ja Postila, 74 g Telilä ja Postila, 60 Merenluoto ja Nikkinen, 42,5 g Telilä, 48 g Telilä, 42 g Telilä, 30 g Mauno, 22 Telilä ja Jaskari, 22 Telilät
• 2016  7 hippu:  119,1 g Merenluoto ja Arrela, 46 g Kylä-Laaso ja Leino, 33 g Telilät, 30 g Niemelä ja Rasku, 29 g Jauhiainen, 23 Merenluoto, 20 g Kylä-Laaso ja Leino
• 2015 8 hippua: Telilät 106,7 g,  Kanamäki 97,4 g,  52,2 g Merenluoto, Telilät 38,2 g, Mäläskä 24 g, Telilät 22,3, Vaaralat 20,38 g, Kurppa 19,8, Lauronen 16,1 g
• 2014  5 hippua: 53,3 g Merenluoto, 32,6 g Itkonen, 24,9 g Kanamäki, 22,2 Heikkilä, 21,4 Kunelius
• 2013 3 hippua:  59,35 Mäläskä, 50,7  Merenluoto, 45 Ruohoniemi
• 2012 2 hippua: 127,1 Merenluoto, 37 Merenluoto
• 2011 3 hippua: 85,6 Turkka ja Haanpää, 25,6 Ruohoniemi, 20,2 Kantanen
• 2010 1 hippu: 133,15 Telilä
• 2009 5 hippua: 118,72 Leino, 88,3 Korhonen, 82,8 Telilä, 56,3 Jokiniemi, 45,5 Leppänen
• 2008 4 hippua: 192 Vehviläinen. 113 Kanamäki. 88,7 Korhonen ja Järvinen, 31 Vehviläinen
• 2007 5 hippua: 108,5 Telilä ja Turkka. 77 Leino, 61 g Kohtamäki, 49 Telilä, 39,8 Itkonen, 38 Telilä
• 2006 4 hippua: 88,3 Karjalainen ja Telilä, 37 Huuskonen, 36,5 Telilä, 25,98 Korhonen
• 2005 2 hippua: 53,2 Leino, 34,4 Jokiniemi ja Jaskari
• 2004 2 hippua: 282,6 Ollila, Telilä ja Kangas, 166 Mäläskä
• 2003 6 hippua: 128,09 Pylväs, 58,69 Luhta, 52 g Leino,  51 Mäläskä, 44,2 Kangas ja Telilä, 44 Mäläskä
• 2002 6 hippua: 90 Mäläskä, 72,85 Siivola, 62,2 Korhoset ja Mäkinen, 44,2 g Kangas ja Telilä, 40,25 Itkonen, 24 Turkka ja Haanpää
• 2001 1 hippu:  40,25 Itkonen
• 2000 1 hippu: 74,9 Korhonen ja Järvinen

Tarkistettu 156 isommuksen luettelo on nyt lisätty kultahippu.fi. sivustolle. Se on luettavissa alla olevasta linkistä:

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2026/06/Hippulista-25.9.2025.pdf

Hippulista 25.9.2025  Word

Lisätietoa viime kesän hippulöydöistä löydät hieman tuonnempana sivustoltamme tämän otsikot alta::

Kultakesän 2025 tilinpäätös:

Kolme isommusta ja seisovia työmaita

******

Vaskoolit viuhuvat koko kesän

Kullanhuuhdonnasta on kehkeytynyt kansainvälinen kisatapahtuma, joka yhdistää maailman kullankaivajia. Kaikki sai alkunsa Suomen Lapista ja Tankavaarasta yli 50 vuotta sitten. Viljo Pukkila ja Erkki Kaikkonen tekivät 1974 Kullankaivajain Liitolle ehdotuksen kullanhuuhdontakisojen järjestämisestä. Aloite pantiin pikaisesti toimeen. Kullanhuuhdonnan Suomen mestaruuskisat muuttuivat pian maailman mestaruuskisoiksi, kisahuuma levisi ympäri maailmaa!

Alkaneena kesänä 2026 maailman mestaruudesta kisataan Uudessa Seelannissa syys- ja lokakuun vaihteessa ja Euroopan mestaruudesta Puolassa elokuun alussa. Eri puolilla Suomea vaskoolit viuhuvat kilpaa kymmenillä paikkakunnilla. Alla poiminta tärkeimmistä kisatapahtumista, joista tietoa ja tuloksia löytyy muun muassa Lapin Kullankaivajain Liiton ja Tankavaaran kultakylän nettisivuilta.

Kisatapatumia 2026

23.–24.5. Pohjanmaan mestaruuskisat Pitkämö Camping Kurikka

23.–24.5. Englannin ja Skotlannin mestaruuskisat Wanlockhead Skotlanti

29.–31.5. Pohjoismaiden mestaruuskisat Ädelfors Ruotsi

19.–20.6. Juhannuskisat Tankavaara

4.7. Kutturan kultakisat Kafea Gufihtar

17.–19.7. Kullanhuuhdonnan SM-kisat Tankavaara (16.7. Toimintatorstai)

21.7. Lemmenjoen kultakisat Njurgulahti

22.7. Rokulipäivät ja kultakisat Savottakahvila Laanila

2.–8.8. Kullanhuuhdonnan EM-kisat Zlotoryja Puola

26.9.–2.10. Kullanhuuhdonnan MM-kisat Cromwell Uusi Seelanti

Lisätietoja täältä: https://www.kullankaivajat.fi/ , https://www.tankavaara.fi/ , https://www.facebook.com/savottakahvila/

****************

Kullankaivajan opas nettiversiona

KULLANKAIVAJAN OPAS PDF

Seppo J Partanen ja Raimo Niemelä julkaisivat oppaan vuonna 2003 ja päivittivät sen uuteen painokseen vuonna 2014.

Opas on loppuunmyyty ja uutta painosta ei ole tulossa. Siksi tekijät päättivät jakaa  oppaan kaikille  sivuston lukijoille. Olkaa Hyvät ja tutustukaa oppaan antiin.

Linkkiä voit jakaa ystävillesi.

Opas on jaettu useampaan lukuun. Lähde selaamaan oppaan lukuja.

Siirry tästä oppaan sivulle:

KULLANKAIVAJAN OPAS PDF – Hippukulta

•  
  

  ************Maailman suuret kultaryntäykset

Kultaryntäykset ovat muokanneet ja murjoneet maailmaa, tehneet köyhistä rikkaita ja rikkaista köyhiä, synnyttäneet, kasvattaneet, tuhonneet, vaikuttaneet monella tavalla maiden ja mannerten elämään. Miljoonat ihmiset eri puolilta maailma ryntäsi Brasilian, Kalifornian, Kanadan, Alaskan, Australian ja Uuden Seelannin kultakentille 1700 – ja 1800-luvuilla.

• Brasilian kultaryntäys (1690–1750‑luvut), ensimmäinen suuri, globaali kultaryntäys johti miljoonien ihmisten muuttoon.
• Georgian kultaryntäys, USA (1828–1830‑luvut), Pohjois-Amerikan ensimmäinen suuri kultalöytö, Dahlonega Georgia, johti Yhdysvaltain Indian Removal Act ‑lakiin ja traagiseen intiaanien ”Kyynelten tielle”,
• Kalifornian kultaryntäys (1848–1855), maailman tunnetuin kultaryntäys, yli 300 000 ihmistä tuli ympäri maailmaa
• Victorian kultaryntäys, Australia (1851–1860‑luvut), yksi historian suurimmista ryntäyksistä, Ballarat ja Bendigo. Australian väkiluku kolminkertaistui.
• Uuden-Seelannin kultaryntäykset (1860‑luku), Otago ja West Coast, toi tuhansia siirtolaisia Australiasta, Kiinasta ja Euroopasta, muutti pysyvästi Eteläsaarten talouden.
• Witwatersrandin kultaryntäys, Etelä-Afrikka (1886–), maailman suurin kultasuoni löytyi Johannesburgin alta.
• Klondiken kultaryntäys, Kanada (1896–1899), Yukon, erityisesti Dawson City, tunnettu äärimmäisistä olosuhteista

Lue lisää maailman suurimmista kultaryntäyksistä alla olevasta linkistä:

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2026/05/Kultaryntaykset-muuttivat-maailmaa-kuvitettu.docx

Linkkejä Kalifornian Eldoradon kultaryntäykseen:

https://drive.google.com/file/d/1MFwtIAWrvtWHwSAZPHUcmzuO8SjPxUfn/view?usp=drivesdk

Kalifornia 2014 | Kultahippu.fi

*************

Muistatko heidät:

Ivalojoen viimeiset elinkautiset

Ivalojoen kohta 160-vuotisen kullankaivun viimeiset elinkautiset – ainakin toistaiseksi – olivat Viktor Koivula ja Unto Koivunen. Molemmat elivät vaiherikkaan elämän, johon kuului kymmenien vuosien kaivu Ivalojoen rannoilla. Sieltä he lopulta löysivät hakemansa rauhan ja hiljaisuuden, josta kiire oli kaukana. Kumpikin teki pitkän kultamiesuran. Viktor tuli ensi kerran kultamaille 1920-luvun lopulla, Unto 1936. Lue elämäntarinat tästä linkistä:

https://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/koivula-viktor-ja-koivunen-unto/

Kultahipun Pyrkyripalstalta voit lukea noin 50 kullankaivajan elämäntarinan. Inarin hautausmaan Pyrkyripalstalle pääsen klikkaamalla vaskoolia:

***********

Kultavuosi 2026 on avattu

Kullankaivu Lapissa vuonna 2026 jatkuu samanlaisena, mitä se on ollut kohta 160 vuotta: työtä ja taistelua. Se alkoi kesällä 1868, kun Kalifornian, Australian ja Uuden Seelannin kultakentillä kultakuumeen saaneet merimiehet saivat tietää Lapin ja Kuusamon kultalöydöistä. Sinne he lähtivät ja löysivät Ivalojoen kullan 1869. Alkoi riita viranomaisten kanssa, kultaryntäys Ivalojoelle, työ ja taistelu. Tiukka laki rajasi tarkoin, mitä sai tehdä, mitä piti jättää tekemättä ja paljonko kaikki maksoi. Laki antoi kaivuoikeuden vain Suomen ja Venäjän miehille, joten yhdessä kalliiden lupien kanssa kultavaltausten määrä jäi vähiin. Lapissa ei koettu samaa kymmenien tuhansien etsijöiden kaaosta kuin maailman muissa kultaryntäyksissä.

Kullankaivu jäi pysyvästi Lapin kulttuurihistoriaan. Kullankaivajain liitossa on nyt noin 4200 jäsentä. Kullanhuuhdontalupien määrä on Tukesin tilastojen mukaan tammikuussa 2026 yhteensä 425, joista lapiolupia 296 ja konelupia 129. Lupahakemuksia on kaikkiaan 133, niistä lapiolupia 35 ja konelupia 98. Tukes ilmoittaa vuosittaiseksi kultamääräksi 3–5 kg, mikä on historiallisesti vähän. Koko kultahistorian keskimääräinen vuosittainen kultamäärä löytynee 15–25 kilon välimailta.

Työtä ja taistelua kullankaivu on myös alkaneena vuonna 2026, raportoi kullankaivajain puheenjohtaja Antti Peronius. Hävitty taistelu Lemmenjoen kullasta on suurin syy kultamäärän romahtamiseen, hän sanoo puheessaan, joka on luettavissa kokonaan, klikkaa alla olevaa Antin valokuvaa tai linkkiä se alla.:

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2026/02/Kultavuosi-2026-avattu.docx

*********

Onko kullankaivu kulttuuria

Lapin kullankaivajat risteilevät Helsingistä Tukholmaan ja takaisin 6.–8. helmikuuta 2026 pohtimalla seminaarissaan kullankaivua kulttuurina. Ennen kuin kysymykseen löytyy vastauksia, kysyimme asiaa tekoälyltä. Näin se vastasi:

• Kyllä, kullankaivu on merkittävä osa suomalaista, erityisesti lappilaista kulttuuria. Se on tunnustettu aineettomaksi kulttuuriperinnöksi, ja se on listattu Museoviraston ylläpitämään Elävän perinnön wikiluetteloon.
• Kullankaivun kulttuurisia piirteitä ovat:
• Pitkä historia: Lapin kullankaivulla on yli 150-vuotinen perinne, joka alkoi Ivalojoen kultaryntäyksestä vuonna 1870. (Voisi olla myös vuosi 1868 Lihrin retkikunnan kultalöydöt).
• Yhteisöllisyys: Kultamailla on syntynyt omaleimainen ja kansainvälisestikin harvinainen kullankaivajayhteisö, jolla on omat legendansa, tarinansa ja elämäntapansa.
• Perinteet ja taidot: Kullanhuuhdonnan perinteiset menetelmät, kuten vaskoolin käyttö, siirtyvät usein sukupolvelta toiselle.
• Identiteetti: Monille kullankaivu on enemmän kuin elinkeino; se on elämäntapa ja osa paikallista identiteettiä erityisesti Lemmenjoella, Ivalojoella ja Tankavaarassa.
• Matkailu ja museot: Kullankaivun historiaa ja perinteitä ylläpitää muun muassa Kultamuseo Tankavaarassa.
• Vaikka kullankaivu on kulttuuria, se on myös säädeltyä toimintaa, joka vaatii Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) myöntämän luvan. Nykyään esimerkiksi Lemmenjoen kansallispuistossa koneellinen kullankaivu on kielletty, ja siellä on palattu perinteiseen lapiokaivuun kulttuuriperinnön ja luontoarvojen säilyttämiseksi.
• Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä.

Tekoälyn vastaus juttumme otsikkoon tuntuu oikealta, vaikka se varoittaa lopussa virheellisyyden mahdollisuudesta. Ainakin ”aineettomaksi kulttuuriperinnöksi” määrittely voi olla monen kaivajan mielestä istuva kertomaan löydetyn kullan määrästä!

Raimo Niemelä otti vastaan vuoden 2026 kullankaivajan kunnian ja kiertopalkinnon kullankaivajien laivaristeilyllä. Raimo on todellinen sarjayrittäjä: kullankaivaja yli 30 vuotta, kustantaja, kirjailija, toimittaja, kulta- ja korukauppias, maahantuoja ja paljon muuta. Laivaristeilyn teemana on ”kullankaivukulttuuri”. Siihen liittyen Raimo luennoi kullankaivusta kertovista kirjoista, joita viime vuosikymmeninä on ilmestynyt kymmeniä. Moni niistä on kulkenut Raimo käsien kautta, muun muassa ”Kullankaivajan opas”. Se on ilmestynyt kahtena painoksena, jotka ovat loppuunmyytyjä.

Kirja on kuitenkin kaikkien luettavissa nettiversiona osoitteessa: https://hippukulta.fi/kullankaivu-menetelmat/kullankaivajan-opas-pdf/

************

Tervetuloa vuosi 2026

Tapahtumia 2026: Kullankaivajain liiton 20. kultaseminaari 6–8.helmikuuta laivaristeily Helsinki-Tukholma-Helsinki teemana Kullankaivukulttuuri. Kultakisoja: Juhannuskisat Tankavaara 19–20.6., Kutturan kultakisat Kafea Gufihtar 4.7., SM-kisat Tankavaara 17–19.7., Lemmenjoen kisat 21.7., Rokulipäivät Savottakahvila 22.7. Lisätietoa: https://www.kullankaivajat.fi/kultakisat/.

Kullanhuuhdonnan MM-kisat Word Goldpanning Association on valinnut

kisapaikaksi Uuden Seelannin, jossa kisat järjestetään 26. syyskuuta 2026 eteläisen saaren Otagon alueella. Siellä oli suuri kultaryntäys 1840- ja 1850-luvuilla, jolloin laajalla alueella kultaa etsi enimmillään 18000 miestä, mukana joku suomalainenkin merimies. Yksi heistä oli raahelainen Edvard Björkman, joka toi kultakuumeen Suomeen 1868, löysi Ivalojoen kullan yhdessä Ervastin ja Lepistön kanssa, eli värikään ja tapahtumarikkaan elämän Ivalojoella, Raahessa ja Amerikassa.

************

Nipa muistojeni kultamailla

Niilo Raumala (1922–1983) jätti pysyvät jäljet Lapin kultahistoriaan ja hänen ystäviensä muistoihin. Hän oli yksi historian ahkerimmista elinkautisista, Lemmenjoen veteraani, Tankavaaran kultakylän perustaja, maailman kultakenttien kulkija, kullankaivajien edusmies, tarinankertoja ja paljon muuta. Lue hänen vaiherikas elämäntarinansa ja kymmenet muut tarinat Lapin kultahistorian värikkäistä vaiheista Mineralia lehden numerosta 2 / 2025 alla olevasta linkistä ja klikkaamalla Nipan kuvaa.

https://share.google/B5F0lzUEv6nMTOtzl

**********

Unet keväällä – kirja talvella

Anurag Lehtonen teki kirjan naisista Lapin kultamailla. Lue lisää täältä:

https://hippukulta.fi/product/kevaalla-tulevat-unet-kirja-anurag-lehtonen/?mc_cid=d2582e0090&mc_eid=b6a0213f7c

**********

Kultaa Uudesta Seelannista

Uusi-Seelanti on Tyynen valtameren lounaisosassa sijaitseva valtio, joka koostuu kahdesta pääsaaresta – Etelä- ja Pohjoisaari – sekä lukuisista pienemmistä saarista. Australia sijaitsee noin 1 500 kilometrin päässä luoteessa. Uuden-Seelannin pinta-ala on noin 270 000 neliökilometriä, asukasluku noin 5,2 miljoonaa, ja sen pääkaupunki on Wellington.

Kultaa Uuden Seelannin jokien rannoilta löytyi monestakin paikasta 1840- ja 1850-luvuilla, mutta suurimman ryntäyksen laukaisi Gabriel Read, australialainen kullanetsijä, joka oli kaivanut kultaa Kaliforniassa ja Australiassa. ”Lapioin pois kaksi ja puoli jalkaa soraa, kauniin pehmeän liuskekiven näin kullan kiiltävän kuin Orionin tähdet pimeänä pakkasyönä”, hän kirjoitti kultalöydöstä 20. toukokuuta 1861 Tuapeka joen rannalla lähellä Lawrence, pientä kaupunkia eteläisen saaren kaakkoisnurkassa.

Kertomus kultalöydöstä julkaistiin Otago Witness-lehdessä 8. kesäkuuta 1861. Lähtölaukauksen ryntäykselle ampui maakuntaneuvosto, joka totesi kultaa löytyneen ”50 km pitkällä ja viisi kilometriä leveällä alueella jokaisesta kaivetusta kuopasta”. Jouluun mennessä kullanetsijöitä jokivarsilla oli 14 000 ja oli enimmillään v. 1864, jolloin eteläisen saaren koillisnurkan Otagossa Lawrence Tuapeka joen ympärillä kultaa etsi 18 000 miestä Kalifornian ja Australian kultakentiltä sekä kaikkialla maailmasta. Kultaryntäys synnytti Lawrence kaupungin, joka nykyisin on muutamien satojen asukkaiden pieni kylä. Siellä on useita menneisyydestä, myös kullankaivusta, kertovia rakennuksia.

Yksi etsijöistä oli Edvard Björkman, joka lienee tullut paikalle Australian Victorian kultakentiltä 1862. Hän saattoi tällä ilmoittaa nimekseen ”Edvard Clark”, jota hän käytti toisena nimenään New Yorkista 22.7. 1856 ostamassaan muistikirjassa. ”Epu” palasi Suomeen ja Raaheen 1868, löysi merimiesten Ervast ja Lepistö kanssa Ivalojoen kullan syyskesällä 1869, oli mukana Ivalojoen kultaryntäyksessä 1870, käräjöi löytökavereidensa kanssa Kultalan rannan kultavaltauksista, ja jäi Lapin kultahistorian ensimmäiseksi ”elinkautiseksi” kullankaivajaksi kuten Ervastikin. Edvard syntyi 30.7.1832 Raahessa, eli värikkään elämän Raahessa, Lapissa, Australian, Kalifornian ja Uuden Seelannin kultakentillä, Amerikassa ja kuoli 17.1.1911 Raahessa.

Uuden Seelannin kullankaivu on jatkunut nykypäivään saakka. Kullanhuuhdonnan MM-kisat pidetään 26.9.–2.11. 2026 Central Otagossa.

Missä kultaa saa huuhtoa

Uudessa-Seelannissa voi harrastaa vapaamuotoista kullanhuuhdontaa nimetyillä alueilla

ilman erillistä lupaa, kunhan käyttää vain moottoroimattomia käsityökaluja kuten vaskoolia ja lapioita.

Luvattomat alueet: Voit huuhtoa kultaa ilman lupaa Department of Conservationin (DOC) ja New Zealand Petroleum & Mineralsin (NZPAM) nimeämillä ”gold fossicking areas” (GFA) -alueilla. Näillä alueilla on noudatettava paikallisia sääntöjä, kuten kaivamista vain virtaavissa joenuomassa ja luonnon on jäätävä koskemattomaksi.

Luvalliset alueet: Jos haluat etsiä kultaa näiden määrättyjen alueiden ulkopuolella (myös omalla maallasi, sillä kaikki Uuden-Seelannin kulta kuuluu kruunulle), tarvitset kaivosluvan (mining permit) NZPAM:ltä sekä maanomistajan luvan pääsyyn alueelle.

Työkalut: Luvattomilla GFA-alueilla saa käyttää vain ei-motorisoituja käsityökaluja, kuten lapioita, hakkua ja kultapannua.

• Ympäristö: Kaivajien tulee varmistaa, että alue palautetaan lähes alkuperäiseen kuntoon ja kasvillisuutta ei vahingoiteta.

Suosittuja kullanhuuhdonta-alueita:

Eteläsaarella, erityisesti Otagon ja West Coastin alueilla, on useita suosittuja GFA-alueita, joilla on pitkä kultahistoria; esimerkiksi Arrow River, Shotover River, Gabriels Gully, Moonlight Creek .Tarkat kartat ja tiedot luvallisista alueista ovat saatavilla Uuden-Seelannin viranomaisilta:

Department of Conservationin (DOC) ja New Zealand Petroleum & Mineralsin (NZPAM), verkkosivuilta.

Taisto Hietamäki ja Erkki Mäkinen vaelsivat Lemmenjoella vuonna 1977 kaitafilmikamera mukanaan.

Syksyllä 2025 Kultahippu julkaisi uuden kirja Lemmenjoen kultamaat kukkivat kultasepän ja kullankaivajan Aarne Arska Alhosen elämästä.

Kirjassa on muutama Taisto Hietamäen valokuva vuodelta 1977. Kirja innoitti Taiston editoimaan matkastaan noin 15 minuutin filmin.

Katso tästä Taiston tarina ja filmi:

Matka Lemmenjoelle 1977 – Hippukulta

JÄÄHYVÄISET VUODELLE 2024

** Suurin hippu 2024: Veikko Jaskari ja Janne Paalanen 22,3 g Selperinoja Palsi
** Kultahippu.fi 2024: näyttökertoja 72 939, vierailijat 36 422
** Lapin Kullankaivajain liitto: 4300 jäsentä, jäsenmaksu 2025: 33 e tai 0,5 g kultaa / liittymismaksu 14 e, vastikkeeksi liitto tarjoaa mm. 4 kertaa vuodessa ilmestyvän Prospäkkäri lehden sekä vapaan kaivuoikeuden hallitsemillaan huuhdonta-alueilla. Puheenjohtaja 2024–2026 Antti Peronius.

******

Petronellan kirja tulossa

Kirja Sylvia Petronellan jalanjäljillä kulkemisesta ilmestyy Amerikassa kesäkuun alussa 2027 nimellä Wildheart (Villisydän),  viestittää Jennifer O´Connell. Hän tapasi Petronellan 2013. Ystävyys ja kertomukset Petronella seikkailuista Suomessa innostivat kulkemaan 2014 samat polut samanikäisenä kuin esikuvansa. Jennystä tuli vakiovieras Lapissa ja Suomessa. Tässä Jennyn viesti 20.12.2025:

• ”Olen onnellinen voidessani kertoa, että ”Wildheart” , aiemmin Finding Petronella , on saanut syntymäpäivän! Sen toimittaa Alexander Rigby ja sen julkaisee 1. kesäkuuta 2027 DK Books, joka kuuluu Penguin Random House kustannuskonserniin”
• ”Wildheart” kertoo seikkailuni tarinan. Siihen kuuluu haasteita, vaaroja ja juonenkäänteitä: punkkien aiheuttama Lymen tauti, ukkosmyrsky, hirviä metsän kätköissä, polulta eksynyttä minua auttaneita suomalaisia. Kilpailin kullanhuuhdonnan SM-kisoissa, söin poroa, hikoilin saunoessa, nukuin pienessä puumökissä joen varrella, lapioin Lemmenjoen kullankaivajien valtauksilla, kuuntelin heidän tarinoitaan. Ripottelimme Petronellan tuhkaa niille tuntureille, joita hän rakasti. Reissasin 116 kilometriä erämaahan Petronellan polulla henkilön kanssa, jonka tapasin joenpenkalla. Huusin Petronellan nimeä tuuleen, seurasin hänen askeleitaan halki maan.”
• Linkkejä:

Petronella, legenda vailla vertaa | Kultahippu.fi

Tunnelmapaloja Petronellan jalanjäljiltä | Kultahippu.fi

Pyrkyreillä on palstansa Inarissa

 Pyrkyripalsta nimi syntyi Lapin kullankaivajien liiton 30-vuotisjuhlissa Laanihovissa syksyllä 1979. Kullervo Korhonen sai vastauksen kysymykseensä ”kukahan meistä seuraavana hautaan pannaan”. Hetken hiljaisuuden jälkeen Heikki Kokko vastasi puheenjohtajan arvovallalla; ”Pane se kynä ja paperi pois. Niitä on pyrkyreitä tälläkin alalla, menevät toisen vuorolla”.  Lisätietoa tästä matkailunähtävyydeksi kasvaneesta palstasta alhaalla olevista linkeistä.

https://wp.me/P2t7Yl-j1

Kultahippu sivuston Pyrkyripalstalla on noin 50 muistokirjoitusta edesmenneistä kullankaivajista. Yksi heistä on Lasse Kock, joka muistetaan ”kiviprofessorina”, kultahistorian tutkijana ja tuntijana. Hänen täydennetty muistokirjoituksensa löytyy klikkaamalla valokuvaa tai sen alla olevaa linkkiä. Kuvassa Lasse vuolee kiehisiä Mobergin kämpässä talvella 2004.

Näin syntyi Pyrkyripalsta | Kultahippu.fi

Tästä pääset Pyrkyripalstalle:        Pyrkyripalsta | Kultahippu.fi

***********

Suomen kansallis- ja maakuntakivet

Tiedätkö mikä on Suomen kansalliskivi tai oman maakuntasi nimikkokivi.

Täältä löydät ne kaikki:

Suomen maakuntakivet | Kultahippu.fi

*********

Lemmenjoen kultamaat kukkivat uutuuskirjassa

Aarne Alhonen elvytti Lapin kullankaivun kannattavuutta luomalla hipuista kauniita koruja. Hän oivalsi hippukullan kauneuden ja monimuotoisuuden, johon on taltioitu maapallon pitkä kehityshistoria. Vuosimiljoonat ovat jättäneet jälkensä jokaiseen hippuun ja tehnyt siitä ainutkertaisen yksilön. Arska yhdisti koruissaan hippuja suomalaisiin koru- ja jalokiviin, ja Lapin eksotiikka löysi tiensä korumarkkinoille. Kultahippujen arvo koruissa monikertaistui kullan markkinahintaan verrattuna, ja  pienetkin hiput saivat paikkansa Lemmenjoki-koruissa.

”Lemmenjoen kultamaata kukkivat”-kirja kertoo kultaseppä ja kullankaivaja Aarne Arska Alhosen elämästä ja hänen kultahippu- sekä kivikoruistaan. Aarne tuli vuonna 1974 Lemmenjoen kultamaille otolliseen aikaan, jolloin kullankaivu koneellistui,  ja Lemmellä oli vielä muutama 50-luvun veteraani. Hän tutustui elinkautisiin ja sai heiltä kullankaivun opin sekä tarinoita tapahtumista kultamailta. Konekaivajat teettivät hänellä koruja isoista kultahipuista, jotka aikaisemmin menivät sulatukseen.

Aarne ja konekaivajat sopivat koruhippujen hinnoittelusta, ja kaivajat saivat huomattavan lisän kullastaan. 80-luvun lopulla korukauppa kävi kiivaana Saariselällä Kaunispään Huipulla ja Aarne urakoi koruja sormenpäät verillä. 90-luvun lama hiljensi kultakaupan, mutta Lemmenjoen hippukorut pitivät pintansa ja myynti jatkuu tänä päivänäkin.

Aarne oli Lemmenjoella 50 vuotta. Hänellä oli kaivospiiri Kultasafiiri, josta kaivettiin 17 kiloa kultaa. Hän puolusti aktiivisesti konekaivua, jota metsähallitus yritti ajaa alas. Konekaivajat voittivat riitoja oikeudessa ja konekaivu jatkui, kunnes kaivoslaki 2011 lopetti kullanhuuhdontakaivospiirit ja kielsi konekaivun Lemmenjoen kansallispuistossa. Kaivinkoneet sammuivat 30.6.2020.

Aarne nosti Lapin kultahippujen arvoa ja toi kultahiput kaikkien nähtäväksi ja saatavaksi pikku kultahippuriipuksina sekä upeissa ametisti, granaatti ja berylli koruissa.

Kirjan kustantaja on Hippukulta Oy – Arctic Gold. Yritys on toiminut 21 vuotta kirjakustantajana ja Lapin kultahippujen ja hippukorujen myyjänä. Hippukulta on julkaissut 25 kulta- ja lappiaiheista kirjaa nimellä Hipputeos. Yrittäjä Raimo Niemelä on ollut kullankaivajana yli 30 vuotta ja aikaisemmin hän on ollut Alfamer Oy autokirjakustantamon perustaja ja toimitusjohtaja.

Katso kirjan esittely

*******

Hippulista 1.10.2025:

Klikkaa osoitteita

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2025/10/Hippulista-1.10-.2025-a.pd

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2025/10/Hippulista-1.10-.2025-a.docx

Kuva Ventti hipusta/ LKL Antti Peronius

*******

Pyrkyripalstalla:

Esa Kujala 29.1. 1929 – 27.1.1992

Kullankaivaja, Lemmenjoki Pehkosenkuru

Esa Kujala 29.1. 1929 – 27.1.1992

********

Isommusten kesä 2025

 Tässä linkki:

https://drive.google.com/file/d/1MOI60AYibznctkt5HAoDCW25aqBKGvHP/view?usp=sharing

**************

Kultakesän 2025 tilinpäätös:

Kolme isommusta ja seisovia työmaita

Kullan maailmanmarkkinahinnan huippuluvut – yli 100 euroa grammalta – on laskenut kynnystä etsiä kultahippuja myös perinteisiltä Lapin kultakentiltä. Kulunut kultakesä on ollut tuotoltaan kohtalainen, vaikka kolme yli 20 gramman isommusta on aiempiin vuosiin verrattuna hyvä lukema. ”Harmillisen suuri määrä varsinkin konekaivun erilaisia lupahakemuksia on odottanut päätöstään. Ainakin kymmenen koneyksikköä seisoi koko kesän”, määrittelee Lapin kullankaivajain puheenjohtaja, geologi Antti Peronius menneen kesän tapahtumia.

Kesän suurimman kultahipun löysivät Pekka Suikkanen ja  Heikki Kallio-Mannila Palsinojan sivupurolta Selperinojalta  21. syyskuuta. Löytöpäivän mukaan Ventiksi nimetty hippu painaa 41,4 grammaa. Löytö tehtiin Kallio-Mannilan kaivualueella pienkoneella. Löytäjä Pekka  Suikkanen on kotoisin Joutsenosta, joka liitettiin v. 2009 Lappeenrannan kaupunkiin. Hän aloitti kullankaivun Tolosjoen vuosituhannen alussa. Heikin kultaura  alkoi 1997 ja johdatti vuosikymmen myöhemmin Selperinojalle.

     

 

Toiseksi suurin hippu löytyi kesän alussa Sotajoella 27.6.2025. Maija ja Risto Vehviläisen  isommuksen paino oli 30,69 grammaa ja se löytyi ahkeralla konekaivulla. Kolmas löytö palautti Lemmenjoen kullan takaisin hippulistalle. Varpu ja Kari Holmberg juhlistivat kaivukauden loppua poimimalla 28,9 g hipun työmaaltaan Puskuojan Tivolista puronvartta alavirtaan. Hippu ei ehtinyt ränniin saakka, sillä sen paljasti metallinilmaisin 30. elokuuta. Hetken päästä laite vingahti uudelleen, ja 5 gramman hippu pääsi isompansa seuraan. Lisätietoa näistä löytyy selaamalla kultahippua hieman eteenpäin.

Kesän kokonaistulos kultamailla jäänee kuitenkin melko  vaatimattomaksi verrattuna aiempien vuosikymmenten tuloksiin, jotka olivat 20–30 kg / vuosi, suurin osa kertyi Lemmenjoen konekaivusta. Valistunut ennakkoarvio  päättyneenä kaivukaudella on noin 10 kg.

”Maailmanmarkkinan nousu on synnyttänyt mielenkiintoisen tilanteen koneelliseen kaivamiseen. Pieni kuutiomäärä alkaa jo olla kannattavaa! Alaraja on nyt reilusti alle 0,1 g kuutiolta, ehkä 0,75 g/ m3. Raja on toki kaivajakohtainen riippuen olosuhteista, työn mittakaavasta ja maan käsittelyn tehokkuudesta. Se voi tarkoittaa sitä, että hylätyt vanhat työmaat kannattaa kaivaa uudelleen, ja aiemmin köyhiksi todetut maat ovat ihan hyviä”

”Niillä joilla kaivu oli mahdollista, on ollut oikein hyvät tunnelmat. Kesä oli sääsuhteiltaan melkeinpä paras mahdollinen. Varsinkin pitkä ja lämmin syksy mahdollisti kaivun lupien sallimaan viimeiseen päivään saakka, joka on useimmissa luvissa 1.6.–30.9.”,  viestittelee  Antti Peronius.

Suurin kesän isommus 41,4 g

Kuluneen kesän kolmas isommushippu löytyi 21. syyskuuta 2025 Selperinojan tienoilta ja sille punnittiin painoksi 41,4 grammaa. Selperinoja laskee Palsinojan kautta Ivalojokeen.

Tämä Ventiksi nimetty kultakimpale jäänee kesän suurimmaksi. Se sijoittuu 79.  sijalle kaikkien aikojen hippulistassa, jota viimeistellään julkaisukuntoon loppukuusta. Hippulöydöstä tiedotti Lapin Kullankaivajain Liitto, jonka puheenjohtaja, geologi Antti Peronius kuvaa löytöaluetta yhdeksi kultahistorian lupaavimmista kultamaista. Kultaa löytyy edelleen vaikka sitä on kaivettu 150 vuotta. Kerromme tarkemmin löydöstä ja löytäjistä myöhemmin, kuva on LKL:n.

Täältä lisätietoa Palsista ja Selperistä:

Palsinoja on kullankaivun ammattiopisto  | Kultahippu.fi

*****

Lemmenjoen Puskulta löytyi isommus

Lähes 30 gramman kultakimpale Puskuojalta on palauttanut Lemmenjoen kullan takaisin hippulistalle monen vuoden hiljaiselon jälkeen. Varpu ja Kari Holmberg juhlistivat kaivukauden loppua poimimalla montun pohjalta 28,9 g isommushipun Masa III työmaaltaan kilometrin verran Tivolista puronvartta alavirtaan. Hippu ei ehtinyt ränniin saakka, sillä se ilmaisi itsensä metallispaljastimella ja poimittiin pois 30. elokuuta. Hetken päästä laite vingahti uudelleen, ja 5 gramman hippu pääsi isompansa seuraan.

Isommuksen nimeksi sovittiin ”Varpu”, sillä vaimo oli  parina kesänä seisonut sen päällä

montussa kaivaessaan. Isoja hippuja on valtaukselta löytynyt ennenkin, seuraavat isommukset ovat 10 gramman paikkeilla.

Varpu ja Kari Holmberg ovat kaivaneet Lemmenjoen kultaa yli 40 vuotta vuodesta 1984 alkaen. Kaivamisen taidot opittiin Ernest Hjelmin valtauksella Puskuojan latvoilla. Vierestä hankittiin oma valtaus 1997, ja siinä on  viihdytty sitkeästi siitä asti koko kesä kaivukauden loppuun asti. Kaivutyöt lopetettiin tänä kesä syyskuun 7. päivä, jonka jälkeen runsas viikko kuluu paikkojen laittamisessa talvikuntoon. Kesäkuun 16. päivä alkanut kesä Lemmenjoella päättyy syyskuun puolivälissä, ja jatkuu taas ensi vuonna.

 

 

 

 

 

 

Matkaa omalle valtaukselle Helsingistä kertyy pitkälle toistatuhatta kilometriä; autolla Njurgulahteen, veneellä Kultahaminaan, sieltä 15 km taivallus Puskulle. Esteenä eivät ole olleet kiviset polut, ylä- ja alamäet, ikä ja sen mukanaan tuomat vaivat. Syvällä on istunut erämaan kutsu, kultahiput, kalavedet, sieni- ja marjamaat. Helpotusta liikkumiseen Lemmenjoella on tuonut pari vuotta sitten hankittu mönkijä.Holmbergin pariskunnasta ja muista sitkeistä Puskuojan ”elinkautista” voi lukea lisää kullankaivajain liiton jäsenlehden numeroista 4/2023 ja 1/2024. Lehdet löytyvät PDF:nä osoitteesta

https://www.kullankaivajat.fi/prospakkari

*******

MM-kisat juhlivat 2027  Tankavaarassa

Kullanhuuhdonnan Maailmanmestaruuskisat alkoivat Tankavaarassa kesällä 1977. MM-kisat juhlivat 50-vuotista taivaltaan kisailemalla ja juhlimalla asiaa syntysijoillaan Tankavaarassa elokuussa 2027.  Näin päätettiin  MM-kisoissa Espanjan Navelgasissa 3–9. elokuuta. Asiasta uutisoivat Tankavaaran isäntä Marko Touru ja Tuija Tunturi, joka junaili ja johti suomalaisten matkaa Espanjan kisoihin.

*******

Mineralia – täynnä tarinoita

Nipa Raumalan elämäntarina on keskeinen aihe uudessa Mineralia-lehdessä 2/2025;  koulun pulpetista sotaa, sieltä kullankaivajaksi Lemmenjoelle, kasvu elinkautiseksi, muutto Tankavaaraan uudistamaan kultahistorian kulkua, paluu tunturipurojen rauhaan, surut, ilot ja isommukset. Paljon o muutakin luettavaa kuten maanjäristykset kultahippujen levittäjänä tai kesän ensimmäinen isommus. Nipa tarinat avautuvat myös klikkaamalla kuvaa, jossa Nipa istuu kultakisoissa Tankavaarassa 1976.

 Mineralia 2 / 2025 sisältö

Linkki Mineralian näköislehtiin:

https://www.tampereenkivikerho.fi/mineralia/

**********

Kullanhuuhdonnan SM-kisat 2025

Mittelö kullanhuuhdonnan mestaruuksista alkaa Tankavaarassa perjantaina 18.7.  klo 10 ja kisaohjelma jatkuu koko viikonlopun. Kisailu Suomen mestaruuksista kullan vaskaamisen nopeudessa aloitettiin vuonna 1974 ja kolme kesää myöhemmin ne muuttuivat maailmanmestaruuskisoiksi. Tässä alkoi kisakuumeen leviäminen kaikkialle maailmaan, ja se johti myös kullankaivajien maailmanlaajuiseen yhteistyöhön.

Kisoista on muodostunut hyvin suosittu kesätapahtuma. Ohjelma avautuu klikkaamalla kuvaa yllä tai alla

********

Petronella legenda saa jatkoa

”Kirjallani on nyt syntymäpäivä”, viestittää Jenny O´Connell Facebook sivulla 3.7. 2025.

Toistakymmentä vuotta sitten Jenny ja Petronellan tytär Solange tulivat Kaliforniasta Suomeen toteuttamaan Petronellan viimeisen toivomuksen saada ikuisen leposijansa Lemmenjoen tuntureilla. Samalla matkalla Jenny teki totta haaveestaan kulkea Suomessa ja Lapissa samat tiet ja polut kuin Petronella kesällä 1949 kerätäkseen aineistoa kirjaansa. Hän kulki myös ne yli 100 km Lapin polut, jotka johtivat Petronellan Lemmenjoen legendaksi.

”Olen tehnyt tätä kirjaa kymmenisen vuotta. Yritykset pukea se sanoiksi ovat kasvattaneet minut kirjailijaksi, – ja tarinan veroiseksi ihmisenä”, kuittaa Jenny työnsä historian. Kirjan työnimenä on kulkenut ”Finding Petronella”, jonka voisi suomentaa vaikkapa ”Petronellan jalanjäljillä”.

Kirja uusi nimi on ”Wildheart” eli ”Villi sydän”. Siitä Jenny on tehnyt kustannussopimuksen brittiläisen monikansallisen kustantamon Dorling Kindersdleyn eli DK:n kanssa. Kirja ilmestyy englanninkielisenä toukokuussa 2027.

Onneksi olkoon Jenny. Hyvä kirja kypsyy kauemmin kuin hyvä viini.

Alla linkkejä Kultahipusta löytyviin tarinoihin Petronellasta:

Petronella, legenda vailla vertaa | Kultahippu.fi

Tunnelmapaloja Petronellan jalanjäljiltä | Kultahippu.fi

Petronella palasi ystävien keskelle | Kultahippu.fi

Solange van der Moer muistoissani

*********

Sotajoen isommus avasi kultakesän

Kultakesä  avautui lupaavasti Sotajoella  27.6.2025. Tuttu oli paikka ja tuttuja myös löytäjät; Maija ja Risto Vehviläinen, Sotajoki, Moberginoja, tarkka paino 30,69 grammaa. Yli 20 gramman hippulöydöt ovat olleet harvinaisia sen jälkeen, kun kaivospiirit lakkautettiin ja Lemmenjoen konekaivu loppui. Sitä ennen kirjattiin hippulistaan 5–10 isommusta vuosittain. Tämän jälkeen isommuksia on ollut 0–3 kpl/vuosi, ja yleensä löydöt on tehty myöhään syksyllä sitkeän työn tuloksena.

Raimo Niemelä on kirjannut ylläpitämilleen hippukulta.fi sivustolle luettelon Sotajoen rikkaalta kulta-alueelta Ruosteojan ja Moberinojan välimailta löydetystä  suuresta kultahipusta. Yhdeksästä hipusta suurin on 2008 löytynyt 191,58 gramman painoinen Unna, jonka löysivät Vehviläiset. Vanhin isommus on vuodelta 1879. Se painoi  73,75 grammaa. Löytäjä Gustav Moberg kirjasi sillä nimensä Sotajoen nimistöhistoriaan ja sai aikaan kultaryntäyksen Sotajoelle.

Niemelän uutisjuttu löytyy osoitteesta https://hippukulta.fi/sotajoki-yllattaa/

************

Jaakko – kaiken kokenut ensimmäinen elinkautinen

Hän toi kullankaivun taidot Kalifornian Eldoradosta Suomen Lappiin, löysi Ivalojoen kultarikkaudet, taisteli oikeuksistaan, voitti ja hävisi, ei menettänyt koskaan uskoaan kultaan, kasvoi kultahistorian ensimmäiseksi elinkautiseksi. Hän on Jaakko (Jakob) Ervast, merimies, konstaapeli, kullankaivaja ja maanviljelijä. Hän koki yli 150 vuotta sitten saman kuin Lemmenjoen kullankaivajat 2020; yksittäisten taistelujen voittaminen ei pääty sodan voittamiseen. Vastapuoli voi aina muuttaa lakeja ja määräyksiä, ajaa kullankaivajan pois työmaaltaan.

Jaakon kultakuume syttyi Kalifornian kultakentillä 1850-luvun lopulla ja jatkui Suomen Lapissa 1868. Hän haki lupaa kullanetsintään Kuusamossa elokuussa, sai muutamaa kuukautta myöhemmin luvan kaikkialle Suomen Suurruhtinaanmaassa. Valtion kullanetsintäretkikunta oli juuri löytänyt Tenojoen ja Ivalojoen kullan. Löytö sai paljon julkisuutta ja se muutti suunnitelmat. Hän suuntasi kullan etsintäretken kahden merimiesystävänsä kanssa Ivalojoelle. Sieltä löytyi kilokaupalla kultaa syyskesällä 1869.
Mitä kaikkea tästä seurasi; hetken sankaruus ja julkisuus, sitkeät riidat ja erimielisyydet, kultaryntäys Ivalojoelle, löytöpaikan menetys, uusien kultamaiden etsintä, oikeustaistelut ja paljon muuta.

Lue  Jakobin vaiherikkaasta elämästä alla olevista linkeistä

Ervast toi kullankaivun Eldoradosta Lappiin PDF-julkaisu:

https://drive.google.com/file/d/1Ne7K8FoysDsfveoJt2WxuxH2QnytCaiE/view?usp=sharing

Tietoja ja dokumentteja Lapin kultahistoriasta:

https://drive.google.com/drive/folders/1LM1UEmCOBPjz7_UWgFqG6bdSaZBzE8ot?usp=sharing

Ervastin tarina löytyy myös  Mineralia-lehdestä 1/2025. Lehden PDF-versiot löytyvät netistä hakusanalla Mineralia. 

Alla linkki lehden numeroon 1 /2025, klikkaa kuvaa:

********

Sammuiko Lemmenjoen aurinko

Elokuva dokumentoi Lemmenjoen kullankaivun suuret muutokset 2019 – 2021. Lue siitä tarkemmin alla olevasta linkistä:

Lemmenjoen kultainen aurinko sammui | Kultahippu.fi

*********

Kultaunelmien raunioilla Laanilassa

Kuva : Kaarle Kustaan kaivos työn alla 8. elokuuta 1902. Kaivannossa ylhäällä Prospektorin insinööri Roos ja alempana geologi Rönnelin. GTK vanhat kuvat 2422 Emil Sarlin.

Linkki juttuun :

https://wp.me/P2t7Yl-2lh 

*******

Pientä kasvua kullankaivun lupien määrässä

Huuhdontalupien kokonaismäärä kasvoi parilla kymmenellä Tukesin uusimman tilaston mukaan vuodesta 2023 vuoden 2025 alkuun mennessä. Konekaivulupia määrä lisääntyi kolmella, lapiokaivuluvat kuudellatoista.
Valtaukset muuttuivat uuden kaivoslain määräämänä huuhdontaluviksi vuodesta 2011 alkaen. Samalla kaivospiirit lakkautettiin ja konekaivu Lemmenjoella päättyi. Huuhdontalupien määrä on viime vuosina kasvanut myös siksi, että entisten kaivospiirien kaivajat saivat työmailleen huuhdontaluvan.
Uusittu kaivoslaki astui voimaan vuonna 2011, ja se lakkautti irtokullan kaivospiirit. Niille annettiin jatkoaikaa heinäkuun 1. päivää 2020 saakka. Laki muutti valtaukset ja kaivospiirit huuhdontaluviksi, koneellinen kullankaivu kansallispuistoissa lakkautettiin, muualla koneita saa käyttää erillisellä luvalla. Kullanhuuhdontalupaan voi hakea jatkoaikaa ilman karenssia, joka oli valtausaikana noin 2 vuotta.
Kaivuperinteen jatkumisesta on kannettu huolta vuosikymmeniä lupakäsittelyn monimutkaistuessa, lausuntojen lisäännyttyä eri toimijoilta ja Saamelaiskäräjien valitusten takia. Samanaikaisesti luvat, muut maksut ja kulut ovat moninkertaistuneet. Tästä rippumatta valtausten ja nykyiset huuhdontalupien määrät ovat olleet 1990 ja 2022 lähes samat.

Valtaukset ja huuhdontaluvat 2000–2025:

vuosi / valtaukset / huuhdontaluvat / yhteensä / lisätietoa
2024/2025  404 lapiokaivu 274, konekaivu 130
2023  385 lapiokaivu 258, konekaivu 127
2022  389
2021  369 kaivospiirejä muutettiin huuhdontaluviksi
2020  370 koneellinen kaivu loppuu Lemmenjoella
2019  337
2018 8 305 313
2017 8 221 229
2016 8 215 223
2015 35 179 214
2014 79 172 251
2013 145 109 254
2012 220 41 261 valtaukset muuttuvat huuhdontaluvaksi
2011 288 0 288 uusi kaivoslaki, kaivospiireille 11 v jatkoaika
2010 296 0 296
2009 302 0 302
2008 327 0 327
2007 341 0 341
2006 347 0 347
2005 352 0 352
2004 360 0 360
2003 380 0 380
2002 380 0 380
2001 384 0 384

1990-luvun valtaustilasto:

1990 :404, 1991 :424, 1992 :443, 1993 :482, 1994 :440, 1995 :454, 1996 :481, 1997 :466, 1998 :446

Lukujen vaihteluun eri vuosina on monta syytä:
– 1990-luvun laman aikana määrä nousi, liekö syynä työttömyys ja kullankaivun julkisuus.
– 2010-luvulla Saamelaiskäräjien valitukset viivästyttivät hakemuksia, uutta lupaa jouduttiin odottamaan jopa vuosia.
– 2011 uusi kaivoslaki teetti enemmän töitä hakijoille ja käsittelijöille.
– Rajoitettu konelupa (495m3/v) lisäsi konelupahakemuksia kuten uudet konekaivualueet.
Kolmena vuosikymmenenä lupahakijoiden maksut sekä kustannukset ovat kasvaneet moninkertaisiksi, samoin lupakäsittelijöiden työmäärä. Kustannuksia ovat lisänneet lupamaksut, maanomistajien korvaukset sekä lisääntynyt asiantuntijoiden tarve hakuprosesseissa.
26.3.2025 Seppo J. Partanen ja Raimo Niemelä, tilastot Tukes

*******

Kullanhuuhdonnan MM-kisat Espanjassa

Vielä muutama paikka jäljellä

Kullanhuuhdonnan maailmanmestaruudesta mitellään tulevan kesänä Pohjois-Espanjan Navelgasissa 3–9. elokuuta 2025. Navelgas on pieni noin 500 asukkaan ”kaupunki” Pohjois-Espanjassa Asturian maakunnassa ja Tineun kunnassa Atlantin rannalla. Kylässä on louhittu ja kaivettu kultaa vuosituhansia, ja siitä kertoo paikallinen kultamuseo. Osa museosta on omistettu roomalaisten ajan ( 750 eaa.-1475 jaa) mineraalien louhinnalle. Kullanhuuhdontaa harjoitetaan mereen laskevan joen rannalla, ja siellä on mitelty aiemminkin kullanhuuhdonnan mestaruuksista.
Lapin Kullankaivajain Liitto on mukana kisaamassa kullanhuuhdonnan nopeudessa, ja sieltähän nyt kaikkialle maailmaan levinnyt kisailu sai alkunsa viime vuosituhannen puolella. Yhteismatkaa kisapaikalle järjestää Tuija Tunturi 31.7.–12.8. väliseksi ajaksi. Lisätietoa matkasta tästä linkistä:

Kullanhuuhdonnan MM-kisat 2025

*******

Kullankaivu 2025 –  hiipuva hiillos  vaiko kytevä liekki

Mikä on Lapin kullankaivun tulevaisuus. Löydetyn kullan määrä on romahtanut vuoden 2020 lakimuutoksen jälkeen. Suuri osa ammattikaivajista on lopettanut. Kaivajien määrä on historiallisen suuri. Onko edessä hiipuva hiillos vai kytevä liekki, joka leimahtaa roihuun kuten on käynyt monta kertaa yli 150 vuoden historian aikana. Näitä asioita pohti Lapin Kullankaivajain Liiton perinteinen laivaseminaari Helsingistä Tukholmaan tänä viikonloppuna. Mukana laivalla oli yli 200 liiton noin 4100 jäsenentä.

• Seminaarin tavoitteita ja kullankaivun tulevaisuutta raamitteli liiton puheenjohtaja, geologi ja kullankaivaja Antti Peronius. Hän jos joku tietää, mistä ja miksi puhuu. Taustalla on kolmen sukupolven yli 100 vuoden kokemus Lapin kullankaivusta. Ennen puheenjohtajuutta hän toimi jäsenten edunvalvojana. Tässä muutamia otteita hänen puheestaan:

• – Lemmenjoen ammattikaivun alasajon vuoksi 2020 Lapin kullankaivojen tuottamat kultamäärät ovat romahtaneet. Me tuotimme aikaisemmin 25–40 kg kultaa vuodessa, nyt keikumme suuruusluokassa 5–8 kg vuodessa. Kullan korkea hinta kompensoi tuosta osan, sillä ovathan nämä yli 90 euron grammahinnat komeaa katseltavaa. Eli tuotantomme arvo ei ole yhtä lailla romahtanut, toki merkittävästi laskenut sekin.

  – Lemmenjoen konekaivun alasajoon liittyen menetimme muutakin kuin ison osan kullantuotantoa. Yksi kultahistorian vaihe päättyi. Merkittävä tarina päättyi, mutta olen toiveikas, että uusi lapiokaivajien sukupolvi kirjoittaa siellä uudet sivut Lemmenjoen tarinaan.

  – Linkki elokuvaan: https://www.genre.fi/aurinko-laskee-lemmenjoella/

  – Viimeisen kaivoslakiuudistuksen jälkeen lapiokaivajankin täytyy pienen opinnäytetyön verran tutkia, miten hänen pakastearkun kokoinen kuoppansa vaikuttaa saamelaisten oikeuksien toteutumiseen ottaen huomioon muut sitä kuormittavat tekijät kuten matkailu, energiateollisuus, metsäteollisuus.

  – Minkä tahansa asian tekeminen vaatii monimutkaisen ja kalliin lupaprosessin. Näihin viattomilta kuulostaviin sanoihin ”selvilläolovelvollisuus ja varovaisuusperiaate” vetoamalla pystytään kieltämään kaikki uuden kokeilu.

  – Olen positiivinen ihminen ja uskon että tämä asia lähtee korjaantumaan. Kaikessa yhteiskunnan tekemisissä on jonkinlainen heiluriliike ja ehkä se heilurin ääripää on saavutettu eli hulluuteen on havahduttu. En kuitenkaan henkeä pidätä ja odota nopeita muutoksia, mutta hiljalleen voi jotakin sellaista tapahtua, mikä on myös kullankaivajalle edullista.

  – Käytännön lupaprosesseissa sen sijaan on tapahtunut jotakin hyvää. Kaivosviranomainen sai sisäisillä järjestelyillä paikattua muihin töihin lähteneiden aukot ja perun kyynisen ennustukseni siitä, että konekaivun päätöksiä saamme aikaisintaan ensi syksynä.

  – Pelkäsin vieläkin isompaa lupajumia, sillä olimme saaneet turpiin hallinto-oikeudessa ja myös KHO:ssa. Tappion kärsineet lupapäätökset palautettiin kaivosviranomaisen uudelleen käsiteltäväksi ja nyt vuodenvaihteessa nämä uudet päätökset tulivat. Niistä ei valitettu eli ne ovat nyt lainvoimaisia.

Tässä linkki Antti Peroniuksen puheeseen:

Kullankaivu 2025 Antti Peronius pj

Vuoden 2024 palkitut:

**********

Kullankaivun tapahtumia 2025

– KULTASEMINAARI 21.–23. 2. Lapin Kullankaivajain Liiton risteily Helsinki – Tukholma – Helsinki alkaa perjantaina klo 14.00, laiva lähtee klo 17.15. Paluu Katajanokan terminaaliin sunnuntaina klo 10.10. Lisätietoja tästä ja muista tapahtumista: http://www.kullankaivajat.fi/kultakisat/
– KULLANHUUHDONNAN SISÄMESTARUUSKILPAILUT 15.3. 2025 klo 11.00 Zetorin kullanhuuhtojat järjestää lauantaina  Ravintola ZETORISSA, Kaivopiha, Helsinki. Ravintola avataan poikkeuksellisesti jo klo 10.00.
– 20.–21.6. Juhannuskisat Tankavaara
– 12.7. Kutturan Kultakisat Kafea Gufihtar
– 18.–20.7. Kullanhuuhdonnan SM-kisat Tankavaara
– 22.7. Lemmenjoen Kultakisat
– 23.7. Savottakahvilan Rokulipäivät

***********

Solange van der Moer jätti kauniit muistot

Solange van der Moer siirtyi ajasta ikuisuuteen tammikuussa 2025 noin 11 vuotta äitinsä Sylvia Petronellan jälkeen. Solange kävi Suomessa kesällä 2014 toteuttamassa äitinsä toivomusta saada kuolemansa jälkeen palata Lappiin ja Lemmenjoelle. Äiti ja tytär viettivät värikkään ja kansainvälisen elämän, joka lopulta päätyi Yhdysvaltoihin ja Kaliforniaan.
Solange vastaanotti äidilleen Lapin Kullankaivajain Liiton kunniajäsenyyden sekä korutaiteilija Tytti Bräysyn tekemän kauniin kultahippukorun ”Petronellan kukkulat” Tankavaarassa pidetyssä liiton vuotisjuhlissa. Siellä hän myös tarjosi kullankaivajille kahvia kuten äitinsä 65 vuotta aiemmin liiton perustavassa kokouksessa Lemmenjoen Morgamin kämpässä.
Tytti vieraili useita kertoja Solangen kotona Sausalitossa ja viinitilalla. Heistä tuli läheiset ja hyvät ystävät. Lue Tytin muistokirjoitus ”isosiskostaan” alla olevasta linkistä:

Solange van der Moer muistoissani

********

Suomalaiset Eldoradon kultakentillä 1866

Oulun ja Raahen merimiehet hakivat kullankaivun tiedot ja taidot Kalifornian Eldoradon kultakentiltä 1860-luvulla ja toivat ne Lappiin Ivalojoelle. Matkaa San Franciscosta kertyi 250–300 kilometriä ja taival oli pakko tehdä jalkaisin tai ratsain. Perillä odotti kovat kilpailu valtauksista, ankara koti-ikävä ja vähäinen kullan tulo, joka kuitenkin pakotti viipymään useita vuosia rikastumisen toiveissa.
Pieni juttu suomalaisten matkasta Eldoradoon julkaistiin Virallisessa lehdessä v. 1866. Lue tiivistelmä jutusta klikkaamalla alla olevaa kuvaa tai linkkiä kuvan alla:

Linkki vanhaan lehtijuttuun:

Suomalaiset Kalifornian kultakentillä 1866 | Kultahippu.fi

********

Suurimmat kultahiput:

Hippulista täydennetty 7.1.2025

Vuoden 2024 kultakirja; klikkaa kuvaa kirjan esittelyyn

******

Selperi pelasti hippukesän 2024

Tulihan se sieltä, kesän ainoa yli 20 g isommus. Palsinojan sivupurolta Selperinojalta löytyi elokuun 10. päivä 2024 kultakimpale, joka painoi tuoreeltaan 22,3 grammaa. Onnenkantamoinen se ei nytkään ollut, sillä löytäjinä ovat vanha tuttu Veikko Jaskari kumppaninaan Janne Paalanen. Veikon nimi tuli hippulistalle ensi kerran vuonna 2005 ja nyt löydetty on jo kuudes listalla. Kaarreoja, Jäkälä-äytsi, Jokiniemi ja Telilät olivat hänen opettajiaan Lemmenjoella.

Selperinoja laskee kaakosta Palsinojaan 5,1 km Ivalojoesta ja sen pituus 3,6 km. Löytyoja on puron vanhempi nimi. Nimensä se sai Ivalojoen Kultalan kapakoitsijalta Henrik Zellbergiltä, joka luopui kapakan pidosta 1873 ja siirtyi kullankaivajaksi. Kultamiesura jäi kapakoitsijaa lyhemmäksi, sillä ensimmäisen vuoden saalis oli 464 g ja toisen 100 g. Tuohon aikaan se oli olemattoman vähän. Mies lähti kultamailta jättäen sinne nimensä ja isommukset.

Isojen kultahippujen tulo on tyrehtynyt Lemmenjoen konekaivun päättymiseen kesällä 2021. Sen jälkeen hippulistalle on kertynyt 0–3 yli 20 grammaista hippua vuosittain.

Muistellaan hetki aikaa, jolloin Lemmenjoen kullan tulo oli parhaimmillaan:

Kesän 2017 isommukset
1. 228 g ”Ukkoäijih” Mika Telilä ja Pekka Postila Lemmenjoki Ruittuäytsi elokuu
2. 167,4 g ”Suomi100” Ami Telilä Lemmenjoen Kaarreoja elokuu
3. 93 g ”EiOo” Mika Telilä ja Pekka Postila Ruittuäytsi elokuu
4. 73,8 g ”Haudatkaa sydämenne Lemmenjoelle”, Mika Telilä ja Pekka Postila Ruittuäytsi syyskuu
5. 60 g ”Fossiili” Sigrkka ja Kari Merenluoto Lemmenjoen Puskuoja elokuu
6. 48 g ”Haistakaa paska” (viesti valtiovallalle) Mika ja Risto Telilä Ruittuäytsi elokuu
7. 42,5 ”Hyvä draivi” Ami Telilä ja Aki Karvonen Kaarreoja syyskuu
8. 30 g ”Siili” Seppo Mauno Vuotson Mäkärä elokuu
9. 22,5 ”Jtmo” Ami Telilä ja Veikko Jaskari Kaarreoja elokuu
10. 22 g Mika ja Ukko Telilä Ruittuäytsi kesäkuu
11. 13 g Seppo Mauno Vuotso Mäkärä heinäkuu

*******

Kullankaivajan opas nettiversiona

********

Kullan sukeltaja ei jätä jälkiä

Kullan sukeltamisen Lapissa aloittivat Janssonin veljekset Per Olav ja Peter 1960 Laanilassa ja Ivalojoella kesällä 1960. Sitä ennen he olivat vuosia sukeltaneet Suomenlahdella aarteita meren pohjalta. Per Olav eli Prolle (1920–2019) kehitti joukkoineen kullan sukellustaitoja ja tekniikkaa hankkien näin tietoa, jota moni uusi yrittäjä on voinut myöhemmin käyttää hyväkseen. Prolle jakoi auliisti tietoja eteenpäin, perusti Helsinkiin Kulta- ja mineraaliklubin, toimitti klubin lehteä, jonka kautta tieto kullan imuroimisesta ja kullankaivusta tehokkaasti levisi.

Selatessani vanhoja arkistomappeja putkahti esille Prollen lähettämä tietopaketti kullan sukelluspaikoista ja sukeltajista Ivalojoen ja Laanilan alueille vuosina 1960–1983. Sukeltaminen ei jätä jälkiä ja vähäisetkin jäljet häviävät virtaavasta joesta kevään tulvien ja jäiden muokatessa rantamaisemaa.

Prollen elämäntyö on jäänyt Lapin kullankaivun historiaan ja kiitoksena siitä julkaisemme hänen lähettämänsä tietopaketin lähetekirjeineen, joka avaa paljon hänen ajatusmaailmaansa ja auttamishaluaan. Kaunista, käsikirjoitettua tekstiä yli 40 vuoden takaa.

Prollen muistipanoista saattaa löytyä hyviä neuvoja ja vinkkejä myös uusille kullan sukeltajille ja pohjan imuroijille. Hyviä tiedon murusia saattaa löytyä myös vanhoista kartoista, sillä muutamissa 1870-luvun alkupuolen kartoissa on hyvin merkitty valtausten eli silloisten tehdaspiirien kaivutyömaata, ja kullan löytötulokset kirjattiin ylös gramman tarkkuudella; https://drive.google.com/drive/folders/1LM1UEmCOBPjz7_UWgFqG6bdSaZBzE8ot?usp=sharing

Yllä olevasta linkistä löytyy useita vanhoja karttoja ja dokumentteja kultahistoriasta, vaikkapa kartat Ivalojoen tehdaspiirit 1870 ja 1878. Karttoihin on merkitty kullankaivupaikat, kämpät ja paljon muuta arvokasta tietoa tämänkin päivän kullanetsijälle.

Linkit Prollen juttuihin:

• https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2024/07/Prolle-kullan-sukeltajan-1983.pdf

• https://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/prolle-jatti-kauniit-muistot/

***********