Lapin kullan kimallus 2019


Valtaushakemisto 1869 – 1974 avautui

Ivalojoen kultaryntäyksen ensimmäisten valtausten kartta vuosilta 1870-1874.

Olemme avanneet historiallisen kultavaltausluettelon kultahipun hakemistot osiossa. Luettelossa on mukana noin 4050 valtausta ja kaivospiiriä vuosilta 1869 – 1974. Suurin osa valtauksista sijaitsee Inarin kunnassa. Historian saatossa kultaa on haettu monessa muussakin Lapin kunnassa: Sodankylä, Utsjoki, Enontekiö, Kittilä, Muonio, Pelkosenniemi, Kemijärvi, Salla. Onpa luetteloon mahtunut jokunen valtaus myös eteläisestä Suomesta Evijärveltä

Venäläiset liikemiehet saivat Lapin ensimmäiset kultavaltaukset syksyllä 1869, mutta eivät koskaan siellä kultaa kaivaneet.

Tiedot hakemistoon on koonnut geologi Kauko Puustinen. Hän aloitti historiallisen luettelon kokoamisen ja julkaisemisen ollessaan työssä Geologian Tutkimuskeskuksessa ja jatkoi päivittämistä eläkkeelle siirryttyään. Julkaisemme Puustisen hakemistosta tiivistetyn version. Mukana ovat vuosiluvut, organisaatio tai henkilönimet, kunta, tarkempi sijainti ja sekä muuta historiaa uudella tavalla avaavaa aikalaistietoa. Tiedosto on Excell-taulukkona ja sen pitäisi avautua lähes kaikilla erilaisilla vempaimilla tietokoneista kännyköihin.

Valtausluettelo täydentää Hakemistot-osiossa aiemmin olleita historiallisia luetteloita. Siellähän on Jorma Kivisaaren kokoamat kullankaivun henkilö-, asia- ja paikkatiedostot, luettelot historian suurimmista kulta- ja platinahipuista sekä luettelo Lapin kullasta kertovasta kirjallisuudesta.

Historiallinen valtaushakemisto löytyy Hakemistot-osiota klikkaamalla. Alla suora linkki:

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2019/06/Valtaukset-1869-1974_31.5.19.xls

******

Jäähyväiset Lemmenjoelle

Sirkka-Liisa Alhonen 1942 – 2019

⇑ klikkaa ♥

Viimeinen kesä on alkamassa monelle Lemmenjoen kaivajalle, sillä koneiden käyttö kullankaivussa loppuu heinäkuun alussa 2020 ellei jatkoaikaa tule. Se päättää yli 30 vuotta jatkuneen taistelun kaivuoikeuksista ja on kuolinisku ammattikullankaivulle. Miessi, Pusku ja Ruittu ovat olleet viime vuosikymmenien parhaita kultapuroja, joista on konevoimalla noussut suurin osa kultasaaliista 4-6 metrin syvyydestä. Miltei jokainen uutisoitu isommushippu on löytynyt Lemmenjoen puroilta.

Sirkka-Liisa ja Arska Alhonen Puskun kämpän edessä.

 

Kultaa, spektroliittia ja lumikvartsia.

Kultakuume iski Aarne Alhoseen kesällä 1974 Lemmenjoen retkellä vaimon Sirkka-Liisan kanssa. Siitä alkoi ainutkertainen ja elämänmittainen tarina, jolla on paikkansa Lapin kultahistoriassa. Kultaseppä opetteli kullankaivun taidot Antti Jomppasen valtauksella Morgamilla. Hän hankki oman valtauksen ja kämpän 1979 Puskuojalta Raumalan Nipalta, yhdeltä oppi-isistään. Arska erikoistui koru- ja jalokivien etsintään paikan edellisen haltija jalanjäljissä. Tästä käynnistyi uusi aikakausi Lapin kullan historiassa; Arska ryhtyi valmistamaan koruja Lemmenjoen kultahipuista sekä suomalaisista koru- ja jalokivistä. Hänen käsissään syntyi noin 50 000 korua. Niihin on tarvittu ainakin 40 kiloa kultahippuja, hän itse arvioi. ”Jokainen hippu on saanut yksilöllisen kohtelun sormissani”.

Valtaosa koruista on hippuriipuksia ja korvakoruja, joissa hipun paino on vaihdellut 0,2 – 1 g välillä. Isomuksiakin on, painavin Mäläskän Riston 87 -grammainen ”Roope”. Noin 5000 korussa on ollut Lemmenjoen granaatti, Luoston ametisti tai Luumäen berylli. Sama määrä koruja on syntynyt Lemmenjoen lumikvartsista ja epidootista, Kittilän jaspiksesta ja Ylämaan spektroliitista. Noin 80 % on ollut hippukoruja ja 20 % kullan ja kivien yhdistelmiä.

”Luokittelin ensimmäisenä kultahistoriassa hiput viiteen kokoluokkaan 0,05 – 0,3 grammasta 10-20 grammaan. Määrittelin sen perusteella täsmälliset grammahinnat koon mukaan. Maksoin hipuista 2-, 3-, 4- ja 5-kertaisesti harkkokullan maailmanmarkkinahintaan verrattuna. Olin se kultasormi, jonka hyppysissä hippujen hinta nousi, kovan kysynnän vauhdittamana”.

Arska Alhonen ansaitsee paikan siinä museossa, jonka joku joskus Lemmenjoen kullankaivajille perustaa. Aineksia siihen löytyy hänen omista muistelmistaan ja kotisivuiltaan www.lemmenjokikoru.net, ellei hän itse ehdi tai mahdu museon vitriiniin.

Arskan omat jäähyväiset Lemmenjoen kullalle, jalokiville, muistoille ja luonnolle löytyvät alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

*********

Lapin kulta esillä Bulevardilla

Kulta ja kullankaivu ovat näyttävästi esillä Lapin ikivanhojen matkailumyyttien rinnalla uudessa Bulevardia hotellissa Helsingissä. Ravintola on saanut nimekseen ”Kultá”, kullankaivajan vaskoolit koristavat keraamisina auloja ja asuinkerroksia, juhla- ja kokouskerros on saanut kulta-aiheisen nimen ”Rikastamo”, neljätoistametrinen baaritiski on väriltään kultainen.

Kulta kimaltelee Anu Pentikin keraamisissa vaskooleissa uuden hotellin seinillä.

Kultá ei sanana tarkoita mitään, ”heittomerkki vain tuntui hyvältä kullan päällä”, sanoo aluejohtaja Leena Turunen. Inarin saameksi kulta on ”golle” tai ”kolli”. Kulta istuu hyvin Bulevardille, sillä lähes vastapäätä kadun toisella puolella on Ekbergin kahvila ja leipomo, yksi Helsingin vanhimmista ja hienoimmista. Sen perustaja leipurimestari Fredrik Ekberg innostui kullankaivusta 1879 ja

Noitarumpu on saanut paikkansa Lapin mystiikan luojana.

osti kaksi kultavaltausta Ivalojoelta Sotajoen suun vastarannalta insinööri Johan Tallgrenilta. Ekberg kaivoi siinä useita vuosia kohtalaisella menestyksellä ja vaihtoi 1887 muutamia kilometrejä ylävirtaan ostamalla valtiolta kaivuoikeuden Kultalan rannan rikkauksiin. Häneltä kullankaivu jäi kesken, mies kuoli 1891.

Suurin yksityinen hotelliketju Lapland Hotels jatkaa näin koko maan valloitusta. Oulun ja Tampereen jälkeen ovat vuorossa Helsinki ja Kuopio. Lapland Hotels ketjuun kuuluu parikymmentä hotellia, yli 2100 huonetta ja huoneistoa sekä 9000 ravintolapaikkaa ympäri Suomea. Lapissa toimintaa on Ylläksellä, Levillä, Saariselällä, Rovaniemellä, Oloksella, Luostolla, Kilpisjärvellä, Pallaksella ja Hetassa.

Anu Pentikin lumisade tuudittaa uneen hotellihuoneessa. Suomen Matkailualan Seniorit tutustuvat hotelliin.

Lähes sadan vuoden kierros matkailumme historiassa sulkeutui, kun Lappihotelli avattiin Helsingin ydinkeskustassa. Visio Lapin ja Petsamon muuttamiseksi matkailukohteeksi luotiin näissä samoissa kortteleissa ja sitä lähdettiin toteuttamaan kesäkuun lopussa 1921. Nyt visio tuotiin toteutuneena takaisin lähtöpaikkaansa. Lapland Hotels avasi hotelli Bulevardin ja se on täynnä Lapin mystiikkaa ja eksotiikkaa. Sillähän Suomea on markkinoitu matkailumaana kautta aikojen, nyt se on tuotu valtiksi pääkaupunkiseudun kilpailuille majoitusmarkkinoille.

Porot ja kelot kutsuvat.

Bulevardissa on 182 keskimääräistä suurempaa huonetta kuudessa eri kategoriassa, ravintola Kultá, juhlakerros 100 hengelle, baari ja kuntosali. Lappilaisuus on näyttävästi esillä palvelussa, ruuassa, tarjoilussa, sisustuksessa, vuodevaatteissa, koristelussa. Anu Pentik on luonut keraamisia kultavaskooleja, kaikkialla on erilaisia Lapin luonnon installaatioita ja taideteoksia, porosarvia, keloista tehtyjä poroja, keloa somistuksessa ja tarjoilussa.

Katso alla olevasta linkistä, miten Lapin matkailu sai alkunsa Petsamosta 100 vuotta sitten:

Petsamo, Lapin matkailun alkukoti

*******

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Lapin kullan kimallus 2019

Konekaivu 500 m3 vuodessa 50 päivän aikana

Koneelliseen kullanhuuhdontaan on tullut uusi lupamääritelmä pienkaivutoiminnasta. Pienellä kaivulla tarkoitetaan korkeintaan 500 m3 kaivua 50 päivän aikana vuodessa. Kaivumäärään sisältyy myös kuntan massat. Lupa edellyttää, että huuhdontalupa on annettu konekaivulle. Luvan kaivutyölle antaa AVI 120 päivän kuluessa hakemuksen tekemisestä. Lapioluvan pitää muuttaa konekaivuluvaksi, muutoksen käsittelyajasta ei ole vielä tietoa.

Maaliskuussa 2019 ei ole vielä yhtään päätöstä tehty. Nyt kannattaa odottaa ensimmäisiä päätöksiä, joista ilmenee, miten hakemus tulee laatia. Odotellaan…

Informoimme heti, kun saadaan lisää tietoa.

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Konekaivu 500 m3 vuodessa 50 päivän aikana

Lapin kullankaivaja 150-vuotias 2019

Tunturipurojen kullasta taisteltiin 1869

Timantti löytyi kullanhuuhdonnassa Tankavaarassa

Suomen ensimmäiset kultavaltaukset Tenolla tehtiin venäläisten liikemiesten toimesta 1869. Valtausten ääripäiden etäisyys noin 200 km.

Omituinen olio ilmestyi tiettömän Lapin erämaihin kesällä 1869. Hän oli kullankaivaja, vieraslaji koko maassa. Kolme merimiestä kaivoi lyhyessä ajassa kilokaupalla kultaa Ivalojoen kivisiltä rannoilta.

Venäläisiä etsintäryhmiä tutki Tenojoella ja Ivalojoella senaatin retkikunnan edellisen kesän koemonttuja. He saivat maan ensimmäiset kultavaltaukset. Seurasi ankara taistelu Lapin kaivuoikeuksista. Vastakkain olivat ikivanha hallitsijoiden yksinoikeus ja lännen kultakenttien ”jokamiehen” oikeus kultaan.

Venäjän painostuksesta huolimatta Suurruhtinaanmaa otti pienen askeleen kohti läntisen maailman oikeuskäytäntöä. Kultaa pääsi kaivamaan jokainen hyvämaineinen mies koko keisarikunnassa Mooseksen uskoiset pois lukien.

Alkoi 150 vuotta jatkunut kullan vaskaaminen Lapin jokien rannoilta. Kultavaltauksia on ollut yli 7300 ja kullankaivajia kymmeniä tuhansia. Vaskooleihin on kertynyt hippuja noin 3000 kiloa: hengettömiä, täitä, saivareita, lutikoita, isomuksia. Hyvällä syyllä kuluva vuosi on kullankaivajan juhlavuosi. Toinen juhlan aihe on 70 vuotta sitten perustettu etujärjestö. 4000 jäsenen Lapin Kullankaivajain liitto sai alkunsa Lemmenjoella syksyllä 1949.

Ammattimaista kullankaivua uhkaa loppuminen juhlavuoden jälkeen, sillä Lemmenjoen konekaivu päättynee heinäkuun alussa 2020. Kullankaivajat ovat häviämässä yli 30 vuotta jatkuneen sodan voitettuaan monta yksittäistä taistelua        kaivuoikeuksistaan. Kiistellyn kaivoslain seurauksena kaivospiirit lakkautetaan ja hyviä kultasaaliita saaneet ammattikaivajat joutuvat lopettamaan elinkeinonsa tai hakeutumaan muualle. Uusi lehti kääntyy kultahistoriassa taas kerran!

Tässä ovat Lapin ja Suomen ensimmäiset kultavaltaukset 1869-1870 Kauko Puustisen laatimassa luettelossa.

Lapilla ja sen kullalla on suhmuroitu jo ennen Kekkosta ja Pekkarista. Erityisen vilkasta suhmurointi oli vuonna 1869, jolloin tieto Tenojoen ja Ivalojoen kultalöydöistä levisi laajalti maassa ja maailmassa. Kiistelyyn osallistuivat Venäjän keisari Aleksanteri II, kenraalikuvernööri Adlerberg (keisarin ja Venäjän hallituksen edustaja Helsingissä), ministerivaltiosihteeri Armfelt ja hänen johtamansa ”Suomen asiain komitea” Pietarissa, kaivosten ja kivilouhimoiden omistajat Venäjällä, Suomen senaatti, Oulun läänin maaherra Alfthan, kullanetsintäretkikunnan johtaja Lihr ja monet muut.

Kullankaivajan juhlavuosi 2019; tähänkö se loppuu

                 

Päättyvätkö Lemmenjoen  hippujuhlat vuoden 2019 jälkeen. Tuleva kesä näyttää jäävän viimeiseksi isoille kultahipuille ja niiden löytäjille, sillä konekaivu loppuun heinäkuun alussa 2020. Tässä kuvia kahden viime vuoden isomuksista ja niiden onnellisista löytäjistä. Kuvat Ilkka Ärrälä ja Sirkka Merenluoto.

Vuosi 2019 on Lapin kullankaivajan juhlavuosi toisestakin syystä. 70 vuotta sitten 1949 perustettiin Lapin Kullankaivajain liitto. Yli 300 kullankaivajaa oli mukana perinteeksi muodostuneella seminaariristeilyllä Helsingistä Tukholmaan 8.- 10. helmikuuta 2019.

Vuoden 1869 tapahtumissa on muutakin yhteistä nykypäivään kuin kullankaivaja ja hänen unelmansa. Tiedätkö, missä sijaitsivat Suomen ja Lapin ensimmäiset kultavaltaukset, tai mitä yhteistä on Ervastilla ja Lepistöllä v. 1869 sekä Merenluodolla ja Telillä v. 2020.

Lue kullankaivun värikkäistä vaiheista ja taistelusta kaivuoikeuksista tarkemmin klikkaamalla alla olevaa kuvaa:

*******

Timanttilöytö Tankavaarassa:

Lapin kultageologia meni uusiksi

Kultahistoria ensimmäinen timantti on löytynyt kullankaivun yhteydessä Sodankylän Tankavaarasta elokuussa 2018. Löytäjä on kolmisenkymmentä vuotta kulta-alueita tutkinut saksalaissyntyinen geologi Kasper von Wuthenau yhdessä kultaseppäystäviensä M.L. Zimmermanin ja T. Trautvetterin kanssa.

Kasper esittelee löytöjään LKL:n juhlaristeilyllä helmikuussa 2019.

Löytö on varmistettu timantiksi Hampurin yliopiston Mineralogisen museon tutkimuksissa sekä Mineralogisen instituutin raman-spektrometrimittauksissa. Pieni 0,7 mm jyvä löytyi AuRum valtaukselta vaskauksen yhteydessä ja Kasper poimi sen talteen jatkotutkimuksia varten. Kasperin löytö kumoaa voimassa olevat käsitykset siitä, ettei Lapin kultamailla ole timantteja.

Timanttien löytymistä Suomesta pidettiin  vielä 1980-luvulla mahdottomana. Ensi kertaa timanteista kerrottiin 1994, kun Malmikaivos Oy ja australialainen Ashton Mining julkistivat timanttietsinnästään Kaavin ja Lieksan alueella sekä Koillismaalla. Timanttilöydöksiä oli tehty tuolloin parikymmentä. Yhdessä runsaan hehtaari kokoisessa kimberliittipiipussa ollut 9,4 tonnin näyte sisälsi keskimäärin 17 karaattia (karaatti 0,2 g) timantteja sadassa tonnissa.

Uusia kansainvälisiä kaivosyrityksiä on myöhemmin tutkinut timanttiesiintymiä, mutta yhtään pysyvää timanttikaivosta ei ole syntynyt. Irlantilainen Karelian Diamonts Reseures sai 2014 tutkimusluvan noin 900 ha alueeseen Utsjoella. Osa lupa-alueesta kuuluu Kevon luonnonpuistoon ja asia on aiheuttanut paljon keskustelua ja vastusta.

Venäjällä on useita timanttikaivoksia muun muassa Vienanmeren etärannalla sekä Kuolassa Turjanrannalla.

Helmiä ja jalokiviä etsittiin Lapista jo 1600-luvulla. Tuohon aikaan ne olivat kultaa

Timantti merkittiin kahteen paikkaan  gemmologi Marjatta Virkkusen koru- ja jalokivikarttaan vuonna 2001 ilmestyneessä ”Suomen kivet” kirjassa.

arvostetumpia ja himoitumpia. 1800-luvun lopulla maailmankuulu merenkulkija A.E. Nordenskiöld oli mielestään havainnut pieniä timantteja Ivalojoelta ja Paatsjoelta keräämistään huuhdontaupasta. Löytöjä ei ole pystytty myöhemmin varmistamaan.

Ivalojoella sijaitsee Timanttikönkään nimen saanut koski, josta löytyi 1874 erikoinen timantiksi luultu mineraali. Se lienee ollut timanttia muistuttavaa titaniittikide eli ”titaanirautaa”.

Kullanhuuhdonnan yhteydessä on aiemmin löydetty pääasiassa Lemmenjoen alueelta seuraavia jalokiviä: rubiini, safiiri, tähtikorundi (Lapin Tähti), jalozirkoni ja jalokrysoberylli. Jokainen niistä oli jalokivilaatuisena ensimmäinen Suomesta tavattu. Niiden lisäksi kullanhuuhdonnassa löytyy runsaasti korukiviä, joista yhdessä kultahippujen kanssa on opittu valmistamaan kauniita koruja.

Timanttilöytö julkistettiin Lapin Kullankaivajain liiton laivaseminaarissa 8. helmikuutta 2019. Kasper von Wuthenau kertoi itse löydöstään sekä toimittajille että runsaalle kolmellesadalle kullankaivajalle.

”Harvinaisempaa kuin lottovoitto”

  • Todennäköisyys timantin löytymiseen kullankaivussa on harvinaisempaa kuin lottovoitto. Kaikkialla missä on ollut tulivuoritoimintaa, on purkauskanava voinut täyttyä kimberliitistä, timantin isäntäkivestä, joka voi sisältää kromidiopsidia, granaattia, monia rautayhdisteitä, ja tietenkin timanttia.  Kullanhuuhdonta-alueilla on todennäköisesti ollut timanttipitoisia kimberliittejä, jotka ovat rapautuneena sekoittuneet muuhun rapautumissoraan.  ”Laimennussuhde” voi olla epätoivoa herättävä; timanttipitoisuus miljoonasosa muuhun maa-ainekseen verrattuna, kommentoi kultaseppä sekä koru- ja jalokiviin erikoistunut kullankaivaja Aarne Alhonen. Hän on yli 40 vuotta kaivanut kultaa ja poiminut korukiviä Lemmenjoen Puskuojalla.
  • Joskus 1990-luvun alussa geologi Jukka Marmo (GTK) soitti minulle katseltuaan timanttimiehen silmällä Puskun granaatin kuvia Långin Matin postikortista. Hän arveli, että visuaalisesti voisi epäillä jonkun granaatin syntyneen kimberliitissä, ja olevan timantin indikaatiomineraali.  Lähetin Jukalle puolisen kiloa Puskun granaatinsiruja. Vastausviestissäänhän kertoi, että muutama siru on todennäköisesti syntynyt ”timanttipiipussa”. 
  • En ole koskaan löytänyt timanttia kultamailta, enkä ole kuullut muidenkaan löytäneen.  Kullanhuuhdonnan sivutuotetta jalokivipitoista soraa jää tutkimatta 99,99% varsinkin konekaivuussa.  Kivien seulonta on käsityötä, ja kun keskittyy kivien etsimiseen, jää kulta saamatta. 
  • Koneellista jalokivien talteenottoa ei kannata edes harkita, koska ”malmi” on ehdottomasti liian köyhää.  Ainoastaan granaattia löytyy niin runsaasti, että käsityömäistä talteenottoa voi jotenkin perustella kaupallisesti kannattavana.  Kulta-alueelta on löytynyt muutama jalorubiini ja -safiiri, mutta löydöillä ei ole taloudellista merkitystä.  Kivet ovat aikoinaan kiteytyneet kalliojuoniin, ja rapautumisen, jääkausien ym. vaikutuksesta kulkeutuneet toivottoman köyhiksi esiintymiksi.
  • Loppukevennyksenä muistelen Tiihosen Kaukon mustan timantin metsästystä; Kaukon mukaan mustia timantteja löytyy toisinaan.  Kaukon kivet olivat tietenkin magnetiitteja ja hematiitteja, joilla on sama kideasu kuin timanteillakin, oktaedri eli kaksoispyramidi.  Mustien timanttien lisäksi Kauko esitteli kultaseppäkaverilleni sormenpäänkokoisia jalogranaatteja, ja kun kaverini kysyi löytöpaikkaa, sanoi Kauko: ”Kyllä ne on sieltä löydetty missä sudet ulvoo!”
Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Lapin kullankaivaja 150-vuotias 2019