Maija Vehviläinen  puheenjohtajaksi

Lapin Kullankaivajain liitto valitsi 9. puheenjohtajaksi Maija Vehviläisen maaliskuun lopulla 2018 pidetyssä vuosikokouksessa. Valinta on kahdella tavalla ainutkertainen liiton 69 vuoden historiassa. Maija johtaa ensimmäisenä naisena yli 4000 jäsenen liittoa ja hänen kaivupaikkansa on Sotajoella. Kaikki muut puheenjohtajat ovat olleet miehiä Lemmenjoelta.

Rovaniemeläinen Maija ja hänen aviomiehensä Risto ovat toisen polven kullankaivajia. He

Maija ja Risto Vehviläinen sekä vuoden 2008 suurin kultahippu, 192 gramman Unna

jatkavat Riston vanhempien Meeri ja Reino Vehviläisen 1980-luvun alussa aloittamaa työtä Sotajoen Matinkiven ja Ruotsalaispankin maisemissa Moberginojan yläpuolella. Siellä he ovat työskennelleet 25 vuotta ja löytäneet useita yli 20 g painavia kultahippuja. Vuoden 2008 suurin hippu painaa 192 g ja on kaikkien aikojen hippulistalla sijalla 6. Paikalta on löytynyt myös 2,5 g platinahippu.

Kullankaivajain liitto perustettiin syksyllä 1949 Lemmenjoella. Sen puheenjohtajina on olleet 1949 Kullervo Korhonen, 1951 Jukka Pellinen, 1953 Heikki Kokko, 1982 Jaakko Kangasniemi, 2000 Kari Merenluoto, 2003 Pekka Salonen, 2008 Jouko Korhonen ja 2015 Hannu Viranto.

Maijan lisäksi hallituksessa ovat nyt Ami Telilä, Marko Touru, Hannu Raja, EnsioKaustinen, EskoOrava ja Kai Rantanen.

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Maija Vehviläinen  puheenjohtajaksi

Tervetuloa kultahippujuhlille

Seppo J. Partasen Lapin Kullan 150-vuotisjuhlan esitelmä.

Vuori-insinööri Johan Konrad Lihr tiesi, että erämainen Lappi oli suurten muutosten edessä. Hän oli juuri poiminut pieniä kultahippuja 0,2 g peruskallion kolosta neljä kuukautta kestäneen tutkimusmatkan jälkeen Ivalojoen Nulkkamukasta 16. syykuuta 1868. Näin alkoivat kultaryntäykset parikymmentä vuotta aiemmin Kaliforniassa ja Australiassa. Seurauksena oli kaaos, kansainvaellukset, riidat, kapinat, laittomuudet, rikokset, uuden tuleminen ja kaiken vanhan katoaminen.

Herman Stigzelius ja Kauko Launonen tutkivat Nulkkamukassa Lihrin kultalöydön paikkaa 1986. Taustalla Palsitunturi.

Sitä Lihr tuskin aavisti, että 150 vuoden kuluttua tuhannet kullankaivajat vaskaavat samoja hippuja ja 330 heistä on lähdössä laivaseminaariin kuuntelemaan ja keskustelemaan Lapin kullasta, sen historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.  ”Mitä minä sanoin, juuri tuohon minä uskoin, vaikka monet vähättelivät” Lihr sanoisi nähdessään täällä olevat kultakimpaleet; Antti Aarnio-Wihurin ainutlaatuinen kokoelma ja viime kesän ennätysmäiset hippulöydöt. Tuskinpa koskaan aiemmin on Lapin kultaa ollut näin paljon kullankaivajien nähtävissä.

Lapin kullankaivun pitkä historia on täynnä dramatiikka.  Ryntäykset seurasivat toisiaan, muuttivat maata ja maisemaa, toivat teitä, siltoja ja uusia ihmisiä pohjoiseen Lappiin: Ivalojoki 1870, Sotajoki ja Palsinoja 1880, Laanilan ja kalliokultakuume 1901, sen uusi aalto 1924, Tankavaara 1934, Lemmenjoki 1945, hiljaiset vuosikymmenet 1950-1960, uusi nousu 1970 ja se jatkuu edelleen.

Kullankaivu on 150 vuoden ajan etsinyt suuruuttaan tai pienuuttaan, kulkenut kuin vuoristorataa. 5-7. sukupolvi etsii hippuja samoilta paikoilta. Ihminen toiveineen ja unelmineen säilyy samanlaisena, lait, asetukset, määräykset, niiden tulkinnat ja tulkitsijat muuttuvat. Siksi kullankaivu on koko historiansa ajan taistellut olemassaolostaan, sen loppumista on ennustettu monta kertaa ja näin nytkin.

Lapin Kullankaivajain yli 4000 jäsenen liitto haluaa tällä tapahtumalla todistaa, että kullankaivu voi hyvin. Täällä esillä oleva Antti Aarnio Wihurin arvokas hippukokoelma, viime kesän ennätysmäiset isomukset ja juhlaseminaarin osanottajamäärä todistavat kullankaivun elinvoimaisuutta ja uskoa tulevaisuuteen.

Kullankaivu ja kaivajat ovat tuttuja Antti Aarnio-Wihurille vuosikymmenien takaa ja siitä sai alkunsa hänen hippukokoelmansa, jossa suurin osa on Lemmenjoen kultaa.

Liitto julkaisi äskettäin vuoden 2018 seinäkalenterin, jossa 13 kuukauteen sisältyy kullankaivun historian ja nykyisyyden tietopaketti. Kolmastoista kuukausi kalenterissa on ”Upakuu” eli se kuukausi, jolloin kullankaivajalla on lupa leuhottaa suuria kultasaaliita ja löytäjän onnea. Jotta kaikki kullankaivajat pääsevät siitä osalliseksi, kalenteriin lisättiin kuvitteellinen kuukausi, kuvitelmaksihan iso hippu useimmille jää!

Viime kesän suurimpien kultahippujen löytäjät vasemmalla Mika Telilä ja Seppo Mauno, oikealla Ami Telilä ja Kari Merenluoto sekä heidän keskellään Antti Aarnio-Wihuri hippukokoelmineen.

Viime kesän leuhottajista täällä ovat paikalla Ami ja Mika Telilä, Kari Merenluoto ja Seppo Mauno. Ami oli juhlimassa monipäisen kaivajajoukon kanssa kesän suurinta kultahippua, kun veli Mika ilmestyi paikalle tunturin toiselta puolelta ja läväytti pöytään paljon painavamman hipun. Kaikkiaan kahdeksan kymmenestä kesän suurimmasta hipusta olivat Amin ja Mikan löytämiä. Seppo Maunon isomus löytyi ennestään tuntemattomalta kullankaivualueelta Vuotson Mäkärästä perinteisellä lapiokaivulla.

Suurten, yli 20 g hippulöytöjen harvinaisuudesta kertoo se, että Seppo Mauno teki töitä sellaisen löytääkseen 40 vuotta. Kaikilla löytäjillä on takanaan kymmenien vuosien kokemus ja ammattitaito. Lemmenjoen hiput ovat löytyneet epätoivon vimmalla sen uhkan alla, että konekaivu päättyy muutaman vuoden päästä. Lapiokaivajan on isomuksia mahdotonta paksun jänkämaan alta ottaa.

Janne Kannisto järjesti Antti Aarnio Wihurin hippukokoelman näytille Lapin Kullankaivajain Liiton juhlaseminaariin.

Parina päivänä laivalla puhutaan paljon kullasta, sen kaivamisesta ja etsimisestä. Mistä kultaa kannattaa kaivaa? Siihen on vain yksi oikea vastaus. ”Ei sitä juuri muualta kannata kaivaa kuin sieltä, missä sitä on”. Näin kiteytti kymmenien vuosien kokemuksensa Yrjö Korhonen. Toisen yhtä yleispätevän totuuden kiteytti Raumalan Nipa kysymykseen, elääkö kullankaivulla: ”Ei sillä ihan elä, ellei välillä syö”.

Näillä opeilla jokainen kaivaja on uransa aloittanut tai lopettanut.

Kullankaivu ja isot kultahiput kiinnostivat mediaa. Tässä televisotoimittajat jututtavat etualalla Mika Telilää ja takana Kai Rantasta.

Minulle on kunnia toivottaa kaikki teidät tervetulleeksi Lapin kultahippujen 150-vuotisjuhliin.

Seppo J. Partanen, LKL:n kunniajäsen, kirjailija

Avajaispuhe kultaseminaarin lehdistötilaisuudessa 9.2. 2018

Tytti Bräysyn suunnittelema 150-juhlavuoden pinssi

Lisätietoa:

Hippulista suurimmista kultahipuista

Lapin kullan löytäjät 1867 – 1869

Näin löytyi kesän 2012 suurin

 

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Tervetuloa kultahippujuhlille

150 vuotta Lapin kultaa 2018

Lapin kultahipuilla 150-vuotisjuhla 

Juhlaseminaarin osanottaja merkkiin oli saatu värikuva Ivalojoen Kultalan Kruunun Stationin virallisesta vaakunasta, joka komeili kullanhuuhdonta-aseman ulko-oven yläpuolelle vuodesta 1870 1920-luvulle saakka. Sitten se siirrettiin Museoviraston kokoelmiin.

Lapin 150 vuotta täyttävät kultahiput olivat näyttävästi esillä  kullankaivajien seminaariristeilyllä 9-11. helmikuuta 2018. Perinteeksi muodostunut vuosittainen tapahtuma kokosi ennätysmäisen suuren osanottajajoukon. Kaikkiaan yli 400 kullankaivajaa matkasi Helsingin ja Tukholman väliä, kuunteli ja keskusteli kullankaivun värikkäästä historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Tukholmassa ohjelmassa oli kullanhuuhdontakisat.

Tapahtuman järjesti Lapin Kullankaivajain liitto, seminaarin suunnittelu ja junailu on Antti Peroniuksen käsissä. Ennen laivan irtoamista Katajanokan laiturista liitto oli kutsunut toimittajia ”Lapin kultahippujen 150-vuotisjuhliin”. Tapahtuma toi paljon valtakunnallista julkisuutta. Antti Aarnio-Wihuri esitteli medialle ja seminaari väelle yli sadan isomushippu-kokoelmansa  aarteita.

******************************************

Kultakuume – perinnöllinen tautiko?

Onko kultakuume perinnöllinen tauti. Siitä voisi kertoa se, että Lapin kullankaivu on kulkenut monessa suvussa ja sukupolvessa. Tuttuja sukunimiä kultahistoriassa ennen ja nyt ovat Kangasniemi, Korhonen, Ranttila, Mäkipuro, Merenluoto, Telilä, Ervasti ja monet muut. Monille inarilaisille suvuille kullankaivu on arkista ja jokakesäistä lisäansiota.

Lapin kullankaivun 150-juhlavuoden merkeissä kokosimme luettelon kaikista niistä kullankaivajista, jotka kirjattiin työntekijöiksi Ivalojoen kultaryntäyksen vilkkaimpana kesänä 1871. Tiedot on poimittu Kansallisarkistossa säilytettävistä Vuorihallituksen asiakirjoista. Kultalan kirjurit kirjoittivat valtausten eli tehdaspiirien omistajien ilmoituksen mukaisesti jokaisen paikalla olevan työntekijän henkilötiedot, kotipaikan, ajankohdat yms. papereihinsa.

Etsipä tästä joukosta sukulaisiasi sukupolvien takaa. Jos mielesi polttelee kesäisin kultapurojen rannoille, syy voisi löytyä tästä luettelosta. Ehkä se kultakuumeen aiheuttaja livahti geeneihisi Ivalojoella kesällä 1871. Klikkaa alla olevaa tekstiä, pääset luetteloon.

Työväki tehdaspiireissa 1871

Saimme viestin; sukuvika löytyi

–  Oli taas mielenkiintoinen kirjoitus, ”kullankaivu ja perinnöllisyys”. Kun aloitin kullankaivun Tankavaaran huuhtomo-oppaana, en tiennyt silloin, että siitä tulee loppuelämän sairaus. Tänäkin päivänä tämä sairaus runtelee ja ”satuttaa” joskin – hyvällä tavalla. Tuosta kirjatusta nimilista 1871; valtaukselta 25 löytyy sukujuuria. Irtolainen Nissilä sekä Moilanen Puolangalta ovat sukuani isän ja äidin puolelta.

 ”Kurimofabriikin” toimittama liesi Kultalassa on sekin vankka todiste siitä, että esi-isäni ovat todellakin olleet läheisessä yhteydessä kultahistoriaan. Tämä on hyvin mielenkiintoista.

Kurimofabrik on isoisäni isän perustama yritys. Järvimalmin jalostaminen

Tällä Kurimo hellalla on valmistettua ateriat Ivalojoen Kultalassa vuodesta 1870.

masuunitoimin aloitettiin Puolangan Kurimossa, jossa oli otollinen paikka vesivoiman haltuunottoon. Olemme siellä pitäneet sukukokouksia ja herätelleet sukuhistoriaa eloon. Eräs sukulaisemme on kirjoittanut pienimuotoisen kirjan yrityksen ja suvun eri vaiheista. Olemme jopa miettineet sukukokouksen järjestämiseksi Ivalojoen Kultalaan. Kun yritys haettiin aikoinaan konkurssiin, vanhoille hiilille perustettiin uusi yritys nimeltään Rautaruukki.
Järvimalmin nostamiseen käytettiin kyseisen alueen vesistöjä Sangin, Särkijärven, Juorkunan, Vaalan, Oulujärven ympäristöä. Tältä alueelta moni lähti kullankaivuuseen; Ervastit ovat myös sukupuussamme.

Niin, onhan se kullankaivuu sukurasite. Poikani ja tyttäreni ovat Karisaaren/ Saijetsin sukua ja he liittyvät tiiviisti kultahistoriaan; mm. Mickel Karisaari möi Kivekkäälle Ritakosken.

Olen sanonutkin lapsilleni, että vaikka olettekin Inarin saamelaisia, olette kullankaivuussa myös jatkumo. Tämä on erittäin tärkeää muistaa.

Ari Nissilä

Ari käyttää titteliä ”Ohjelmapalvelujen tuottaja Ivalojoen matkailupalvelut Ky”. Hän pyörittää Kutturan tien varressa olevaa Köysivaaran Eräkeskusta, järjestää kullankaivu-, kanootti, koira- ja pororetkiä kesällä ja talvella, vuokraa kanootteja jne. Tietoja löytyy yrityksen sivuilta:

https://www.facebook.com/Koysivaara

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa 150 vuotta Lapin kultaa 2018