Taistelu Lemmenjoen kullasta

Lemmenjoki – edessä loistava menneisyys:

Kullankaivajan tarina on juurevaa historiaa

Kari ja Sirkka Merenluoto edessään Lemmenjoen kesän 2017 isommuksia ja takanaan ”Nipan kaivoksilla” työskennllyt joukko vasemmalta Ukko ja Mika Telilä, Pekka Postila ja Heikki Nikkinen.  Hiput vasemmalta Ukkoäijih, EiOo, Fossiili ja Haistakaa paska. Kuva Ilkka Ärrälä.

”Taistelu Lemmenjoen kullasta” on tiedolla ja tunteella hyvin tehty tietokirja. Keskiössä on Sirkka ja Kari Merenluodon 40 vuotta kestänyt kullankaivu. Siitä tarina laajentuu Inarin saamelaisten historiaan, Petsamon ja Jäämeren kalastajiin, menneisiin ja uusiin sukupolviin, kullankaivun alkeiden oppimiseen ja siitä ammattilaiseksi, yhteistyöhön ja avunantoon, taisteluun oikeudesta työntekoon, onnen ja epäonnen vuosiin. Lopulta kaikki päättyy voitettujen taistelujen ja oikeusjuttujen jälkeen sodan häviämiseen 2020-luvun alussa. Vain muistot jäävät, ja onneksi ne on nyt laitettu talteen. Näin ne säilyvät kauemmin kuin kaivujäljet Lemmenjoen purojen rannoilla.

Kirjan takakansi

– Sodan kohtaloihin  Merenluodot menettivät melkein kaiken. Kotiseutu, elämä ja omaisuus Jäämeren rannalla oli kaikki pyyhitty pois. Vaikka menetykset olivat korvaamattoman raskaat, oli elämässä katsottava eteenpäin…Kari ei syntynyt Petsamossa, mutta petsamolaisuus tarttui häneen syvästi, kertoo kirja Kari Merenluodosta.
– Sirkka muistaa, miten Kaisa oli kertonut hänelle kielipuolisuudestaan. –”Äiti oli ylpeä ja onnellinen osatessaan sulkea oven, kun hänelle sanottiin suomeksi ´Pane ovi kiinni´. Aikuisena äiti kyllä ymmärsi , mitä hänen vanhemmat sukulaisensa puhuivat, mutta ei enää kyennyt käyttämään inarinsaamea… Kielipesu oli onnistunut täysin”, kertoo Sirkka lapsuudestaan.

Kirjan tekeminen on vaatinut vuosien työn, lähdeaineiston tutkimuksen, henkilöhaastatteluja, tietojen monikertaisen tarkistamisen. Tuloksena on laadukas tietokirja, joka ei ole kuivaa faktojen ja vuosilukujen luetteloa, vaan elävästi kirjoitettua ja taitavasti yksityiskohtiin paneutuvaa:
– Lapin kultahistoriassa oli alkanut lyhyt, mutta uskomattoman rikas kaivujakso. Isommuksia alkoi nousta kuin perunoita pellosta. Hienompi kulta kiilteli rännissä rikkaampana kuin koskaan. Kaikki kullankaivajat tiesivät, että oli tapahtumassa jotakin ainutkertaista. Nyt oltiin pelipaikoilla.

Polku Lemmenjoelle

Lemmenjoki siintää sinisenä kultasatamaan kulkijalle Hengenahdistuksenmäen loppupäässä.

Sirkan ja Karin polku kultamaille oli pitkä ja kivinen kuten Lemmenjoen Hengenahdistuksenmäki. Kumpainenkin oli kouluttautunut muuhun kuin kullankaivajan ammattiin ja aloittanut arkisen työnteon. Sirkalle kullankaivu ja kaivajat olivat tuttuja jo lapsena, ja tuttu oli myös tarina isoisän sumuun kadonneesta kultalöydön paikasta 1911 jossakin Miessijoen rannoilla. Pari kohtasi toisensa ensi kerran 1960-luvun alussa, kun lapinkuumeen saanut nuorukainen Haukiputaan Martinniemestä tuli retkelle Inariin ja kohtasi mieleisensä lapintytön. Tapaaminen johti avioliittoon vuosikymmenen lopulla. Sirkalle piti kuulutusten hakemiseksi saada ”alaikäisyyden tähden” todistajat, jotka löytyivät Ranta-Marin keittiöstä. Jotakin enteellistä oli siinäkin, että häämatka tehtiin kohti kultamaita:

– Sen jälkeen, kun vieraat olivat muutaman päivän kuluttua poistuneet, lähtivät Sirkka ja Kari häämatkalle. Matka tehtiin omalla veneellä Sotkaniemestä Paadarjärvelle ja ylös Lemmenjokea.

Vuosikymmen myöhemmin Kari löi ensi kerran lapionsa Lemmenjoen kultamaahan Sirkan kotona Inarissa kohtaamiensa Lemmenjoen elinkautisten kultamiesten opastamana.

– Kokko-Heikillä oli kohtuullisen kokoinen kirjasto, mistä Kari lainasi Mäkipuroa ja muita kultakirjoja. Näin alkoivat kultamaata tulla vähitellen tutummiksi. Noilta ajoilta ovat peräisin myös Sirkan varhaiset valokuvat Miessinmaalta.

40 vuotta kultaunelmia ja epätoivoa

Varsinainen kultamiehen urapolku alkoi 1980. Kangasniemen Jaakko, jonka luona Kari oli käynyt vaskoolia heiluttamassa, ilmoitti Ruittuojan latvoilta vapautuneesta valtauksesta. Lemmenjoen hiljainen aika alkoi olla takanapäin. Kullankaivun julkisuus, kultakisat, presidentti Kekkonen vierailut saivat uuden sukupolven ryntäämään kultamaille, ja edessä oli loistava tulevaisuus.

– Toisen lapiokesän (1982) aikoihin Lemmenjoki alkoi houkutella kultamiestä toden teolla. Kaivajan sydänalassa muljahti ensi kerran niin että tuntui: vaskoolissa kimmelsi kuusigrammainen, kaunis pisaranmuotoinen hippu. Kaunokainen kuuluu edelleen Sirkan kultakorukokoelmiin.
– Pari Nipan kanssa kaivettua kuukautta olivat Karille lapiokaivun korkeakoulu. Ahkeraksi tunnetulta ja suustaan lahjakkaalta vanhalta mestarilta tuli oppipojalle tietoa korvaamaton määrä.

Vuosittainen kultamäärä kasvoi hitaasti ja työn kanittavaisuus oli kauan kaukana. Oppirahat oli näin maksettava ja oppi käytettävä hyväksi. Uusi kultamaa löytyi Miessijoelta ja lapiokaivu vaihtui konekaivuun traktorikaivurilla, jonka Kari rakenteli 1983 kultamaille sopivaksi Martinniemellä. Koneiden määrä Lemmellä kasvoi, ja samalla kasvoi myös kullan määrä, negatiivinen julkisuus ja erimielisyydet metsähallituksen kanssa. Alkoi 40-vuotinen sota ja oikeustaistelut, jossa vastakkain olivat Metsähallitus maanhaltijana ja kullankaivajat koneineen.

Monien muistojen kämppä Puskulla uinuu talviuntaan. Kuva Tytti Bräysy/ Sirkka Merenluoto

Kirja kuvaa elävästi ja seikkaperäisesti kamppailua Kari Merenluodon näkökulmasta. Riita sai valtavat mittasuhteet samaan aikaan, kun Miessin, Puskun ja Ruihtun kulta-aarteet löytyivät. Laajennetun kansallispuiston ja kullanhuuhdonnan ristiriitoja punnittiin eduskunnan, kaikissa oikeusasteissa, julkisessa sanassa, kullankaivajien liitossa ja tietenkin myös Lemmenjoella. Siellä syntyi ennen näkemätön yhteistyö ja avunanto, jossa kullankaivajat auttoivat toisiaan. Näin kaikki eteni:

• Lemmenjoen kansallispuiston toinen laajennus 1981
• Kansallispuiston runkosuunnitelma 1987–1988; sallittu vain käsinkaivumenetelmä. Konekaivua 9 valtauksella, töissä noin 30 henkilöä.
• Kullankaivajat tekevät oikeuskanslerille 4 valitusta + korkeimman hallinto-oikeuden valitukset
• Metsähallitus uhittelee konekaivun loppuvan vuoden 1989 lokakuussa
• Kullan tulo kasvaa grammoista kiloiksi, kullankaivajat ryhtyvät rakentamaan saostusaltaita, konekalustoa uudistetaan, yhteistyötä tiivistetään, valtauksia ryhdytään muuttamaan kaivospiireiksi pitkäjännitteisen työn turvaamiseksi, isommushippuja löytyy ennen näkemättömän paljon.
• Korkein hallinto-oikeus kumoaa metsähallituksen konekaivukiellon 1989, taistelurintamat tiivistyvät, aseina uhkaukset, julkisuus, uusi konekaivukielto, ”käräjillä tavataan”, ilmiantoihin perustuvat poliisikuulustelut, kullankaivajat taistelevat omin varoin valtiota vastaan, oikeuskansleria haetaan turhaan apuun, Miessin, Puskun ja Ruihtun hyvät tutkimustulokset muuttuvat todeksi, kultaa löytyy ennen kokemattomia määriä. Ensi kerran pitkässä kultahistoriassa kultahipuista ja korukivistä tehdyt korut ja koriste-esineet löytävät ostajansa kultaseppä ja kullankaivaja Aarne Alhosen käsissä.
• Uusi konekaivukielto nurin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 1891. Metsähallitus puuhaa uutta asetusta, luonnosuojelulain uudistuksessa kielto saatiin kumottua, kaivospiirien perustaminen etenee ja toteutuu 1992, metsähallitus vaatii 200 000 mk ja jopa enemmänkin korvauksia, maaoikeus palauttaa maksut ”kohtuulliseksi”.

Lemmenjoen kulta on pienissä, tuntureilta Lemmenjokeen tai Vaskojokeen virtaavissa puroissa. Tässä kuva alueen rikkaimmista maisemista Miessijoelta.

Näin taistelu Lemmenjoen konekaivusta jatkui uudelle vuosituhannelle, joka avasi myös tien syvällä jänkämaassa piilevien kulta-aarteiden luokse. ” On todella ollut kovaa viranomaisten kapuloiden lyönti rattaisiin, ei millään voisi uskoa kuinka härskiä se on ollut. Kyllä Karilla on pitänyt olla norsun hermot ja mahdoton sisu”, sanoo kirjasta kullankaivaja ja kultahistorian tutkija Jorma Kivisaari minulle lähettämässä viestissä.
Olen samaa mieltä, kiitos Sirkka, Kari ja Heikki sekä kirjoittaja Ilmari A. Kankaala Saariselältä.
”Taistelu Lemmenjoen kullasta” kirjassa on sivuja 365, kuvat on ryhmitelty omiksi kokonaisuuksiksi ja ne ovat suurimmaksi osaksi Sirkka Merenluodon ottamia. Kirjan kokoaminen on kirjoittajaltaan vaatinut monien vuosien työn, päähenkilöiden monet haastattelut ja lähdeaineistojen tutkimukset. Monia muitakin henkilöitä tekijä on jututtanut, minuakin joskus 5–7 vuotta sitten ja kirjannut sanomani sellaisena, että sen omakseni tunnistan tänäänkin.
Tämä kirja taltioi itsensä Lapin kullankaivun historiaan arvokkaana aikalaisdokumenttina Lemmenjoen uskomattoman kultarikkaista vuosikymmenistä vuosituhansien vaihteen kummallakin puolella:

Kultakesän 2019 tulos

– Kesän (2017) saldo oli Karin kaivuporukalle ja Mikalle neljä isommusta ja niiden päälle hienommat kullat. Tuttava kysäisi myöhemmin kylillä Karilta, pitikö paikansa, että Puskulla tuli tuona kesänä kultaa pari kiloa viikossa: Kyllä tuli, muttei ihan koko kesää, muotoili Kari.”

Merenluodon isommuksia:

Onnellinen löytäjä ja 119,1 gramman kultahippu.

1. 2010 Kari Merenluoto Miessijoki 20,16
2. 1999 Kari Merenluoto Puskuoja 21,02
3. 2016 Kari ja Pekka Merenluoto Bubo bubo Puskuoja 22,8
4. 1990 Kari Merenluoto Miessijoki 26,6
5. 2018 Kari Merenluoto, Markku Arrela Kelkkailija 28,1
6. 2012 Sirkka ja Kari Merenluoto Loikkari Ruihtuäytsi 37
7. 1989 Kari Merenluoto Miessijoki 37,1
8. 2013 Sirkka ja Kari Merenluoto Unikeko -45 Puskuoja 50,7
9. 2015 Antti ja Kari Merenluoto Fiia Puskuoja 52,2
10. 2014 Pekka ja Kari Merenluoto Mustelma Puskuoja 53,3
11. 1993 Kari Merenluoto Toivon kipinä Puskuoja 58,23
12. 1989 Kari Merenluoto Heinäkenkä Miessijoki 58,25
13. 2017 K. Merenluoto, Heikki Nikkinen Fossiili Puskuoja 60,3
14. 1991 Pekka ja Kari Merenluoto Hermannin onnetar Miessijoki 72,01
15. 2016 K. Merenluoto, Markku Arrela Ursus Puskuoja 119,1
16. 2012 Sirkka ja Kari Merenluoto, Paavo Herukka Puskuoja 127,1 ”Merenluoto”

Näiden isommusten lisäksi Merenluotojen Puskun kaivospiiristä Mika Telilä löysi 2017 ”Ukkoäijiksi” ristityn 228 g hipun ja 2018 ”Isä Riston opinnäyte pohjan teosta” 225 g hipun. Vuodet 2015–2018 olivat joutsenlaulu Lemmenjoen isommuksille ennen kuin ne taltioitiin jänkämaiden alle.
Tiedot on poimittu www.kultahippu.fi sivustolla olevasta kultahippujen luettelosta suuruusjärjestyksessä: vuosi, löytäjät, hipun nimi, löytöpaikka, paino grammoissa.
– kursivoitu teksti on lainauksia kirjasta
Seppo J. Partanen 4.1,2025