Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen
Sylvia Petronella van der Moerilla oli takanaan varsin värikäs menneisyys, kun hän ensi kertaa elämässään astui Suomen kamaralle Turun satamassa kesäkuun puolivälissä 1949. Hän oli syntynyt 25 vuotta aikaisemmin Hollannin Haagissa. Isä oli kuollut tytön ollessa nuori ja hän vietti lapsuutensa vaatimattomissa oloissa äitinsä ja siskonsa kanssa. Kolme vuotta sitten hän oli mennyt naimisiin amerikkalaisen sotilaan kanssa, joka armeijasta vapauduttuaan toimi sanomalehtien kirjeenvaihtajana. Pariskunta oli kierrellyt laajasti maailmaa Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa.
Avioliiton kariuduttua Petronella yritti elättää itseään entisen aviomiehen ammatissa kirjoittamalla lehtijuttuja eri puolilta Eurooppaa. Näissä merkeissä hän saapui myös Suomeen hankittuaan Tukholmassa kesäkuun 11. päivä kolmen viikon oleskeluviisumin. Rahaa hänelle oli hyvin vähän, vain 210 Ruotsin kruunua, jotka hän vaihtoi markoiksi. Parin päivän päästä hän matkusti junalla Helsinkiin ja majoittui huokeahintaiseen hotelli Domus Academicaan.
Seikkailut Helsingissä
Helsingissä Petronella tutustui muun muassa kaupunginjohtaja Eric von Frenckelliin, joka kutsui hänet Aulangolle ja esitteli autollaan Helsingin nähtävyyksiä. Hän oli tuttu vieras Suomen Matkailijayhdistyksen toimistossa ja hotelli Kämpin sanomalehtihuoneessa, jossa hän tutustui Vappu Tuomiojaan. Hän sai paljon kutsuja, mutta rahat olivat vähissä. Hotelli antoi tavoistaan poiketen maksuaikaa ja lainasi ompelukonetta, jolla Petronella ompeli itselleen vierailuasuja.
Juhannuksen jälkeen Petronella teki matkan Hämeenlinnan Aulangolle, Jyväskylään ja Lahteen, jossa häntä kestitsivät Aulangolla tavatut Enso-Gutzeitin herrat. Helsingissä majapaikan henkilökunta alkoi vaatia maksua yöpymisistä. Frenckellin lupaama matka pelasti pulasta ja Aulangolla häntä pidettiin kunniavieraana. Hän käväisi Janakkalassa Monikkalan kartanossa haastattelemassa kirjailija Helen af Enehjelmiä, jota oli varoitettu vieraan rehellisyydestä. Pari yötä kului Kotkassa ranskalaisen pariskunnan kanssa ja tällä matkalla vierailtiin Olavi Virran kotona.
Helsingissä Petronella majoittui hotelli Andreaan, sillä Acadimicaan oli kertynyt 12 882 markan lasku majoituksesta ja ruokailusta ja rahaa oli jokunen satanen. Uuteen hotelliin hän kirjoittautui entisen miehensä nimellä ja valehteli passinsa olevan Hollannin lähetystössä. Laskua muutaman päivän oleskelusta ja ruokailuista kertyi pari tonnia. Academican henkilökunta oli jäljittänyt hänet ja ryhtyi poliisin avulla vaatimaan saataviaan. Poliisi antoi pari päivää maksuaikaa ja otti passin haltuunsa määräten saapumaan poliisilaitokselle selvittämään maksamattomat laskut. Hollannin konsulaatista ei herunut apua, ja ranskalaiset ystävät majoittivat hänet kahdeksi yöksi omaan huoneeseensa.
Lappiin murheita pakoon
Rahattomana ja passittomana Petronella tapasi Helsingin rautatieasemalla kaksi toimittajaa, amerikkalaisen ja suomalaisen Erkki Savolaisen, joka oli työskennellyt Savon Sanomissa, Suomen Ulkoministeriössä ja kirjoittanut matkakirjan Amerikasta. He kertoivat olevansa lähdössä autolla Lappiin. Petronella pyysi päästä mukaan ja hänet otettiin. Jossakin Pohjanmaalla Petronella kertoi ongelmistaan, jonka jälkeen amerikkalainen toimittaja antoi hänelle 2000 markkaa ja hätävalheen saattelema jätti hänet Ouluun. Rovaniemelle Petronella saapui heinäkuun 27. päivä ja jatkoi saman tien matkaa linja-autolla pohjoiseen. Tästä alkoi hänen seikkailunsa Lapin kultamailla.
Autossa Petronella ryhtyi juttusille geologi Klaus Säynäjärven kanssa, joka oli yhdistetyllä loma- ja työmatkalla ennestään tutuille kultapuroille. Klausin kertomuksen kullasta ja kullankaivajista saivat Petronellan innostumaan aiheesta ja hän pyysi päästä mukaan. Kevyt vaatetus ei sopinut maastoretkellä ja Vuotson matkailumajan emäntä Paula Eskeliseltä lainattiin hiihtoasu linja-auton pysähtyessä kahvitauolle.
Kutturan tiehaarassa seurue jäi autosta; Petronella, Klaus sekä kaksi ranskalaista matkailijaa. Parin kilometrin päässä nelostieltä olevassa Niila Hirvasvuopion talossa yövyttiin ja syötiin. Aamulla vanha kullankaivaja opasti vieraat Kuivakurulle ja siellä kullankaivun nikseihin. Tämän jälkeen ranskalaiset lähtivät takaisin nelostielle, mutta Petronella pyysi päästä Klausin matkassa Sotajoen Papinhaminaan, jossa yövyttiin. Aamulla käytiin jälleen pitkä keskustelu, sillä Klaus halusi jatkaa retkeä Sotajoen suulle ja Ivalojoelle eikä Petronella halunnut palata maantielle.
Kävellen kairan poikki Lemmenjoelle
Tässä Pahaojan kämpässä Petronella yöpyi heinäkuussa 1949. Parikymmentä vuotta aiemmin pihamaalta vangittiin Heikki Kivekäs, Lapin kultahistorian legenda hänkin.
Ivalojoen Kultalan miljöö on nykyisin lähes samanlainen kuiten Petronellan vierailun aikana 1949. Kuva on otettu joen vastarannalta Lihrinkalliolta. Rannassa näkyvä savusauna oli yöpymispaikkana,
Retki jatkui Pahaojalle, jossa oltiin pari yötä, sieltä Ivalojoen Kultalaan. Joki oli pakko ylittää uimalla ja uittamalla tavarat lautalla Pataojan suun kohdalla. Kultalassa lämmitettiin rantasauna, jossa myös yövyttiin. Seuraava yö vietettiin teltassa matkalla Kutturaan, jossa yövyttiin ja saunottiin. Talon emäntä Elli lahjoitti Petronellalle saappaat, koska Vuotson majalta lainatut monot olivat hajoamassa yli 50 km kävelyn jälkeen.
Kutturasta lähdettiin taivaltamaan runsaan 50 km erämaataival Lemmenjoelle. Litmuorvaarassa kului yksi ylimääräinen päivä Palovartijan seurassa ja kalassa Karvajoella. Sieltä matka jatkui Jänispäiden ja Viibustuntureiden kautta usean päivän ajan yöpymissuojana pieni retkiteltta. Pariskuntaa seurasi koko ajan Kuivakurulta matkaan lähtenyt kullankaivajan koira.
Lemmenjoen keskuskämppä Morgamojan Kultala tai Pellisen kämppä oli tämän näköinen vielä 1970-luvun alussa. Petronellan vierailun jälkeen Isola laajensi kämppää talvella 1950. Kämppä purettiin 1975 ja tilalle Metsähallitus rakensi uuden eli nykyisen kämpän.
Elokuun 13. päivä Petronella ja Klaus saapuivat Lemmenjoen Morgamojalle, jossa Veikko Valmis Kangasniemi isännöi, antoi kullankaivunäytöksen ja opasti vieraat Pellisen kämpälle. Tästä tapaamisesta kasvoi Petronellan legenda. Miehet ihastuivat lehtinaisena esittäytyneeseen vieraaseen, joka näytti olevan aidosti kiinnostunut heidän elämästään. Varsin pian Petronella osoittautui auttavaiseksi, käsistään taitavaksi ompelemaan, siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Hän sai petipaikan joukon emäntä toimineen 20-vuotiaan Tyyne Tähden vierestä leveässä ovensuusängyssä.
Vajaan viikon aikana Klaus oli kerännyt tarvitsemansa kivinäytteet ja teki lähtöä maalikylille. Petronella lähti mukaan; käveltiin Kultasatamaan, tultiin veneellä Lemmenjokea pitkin Paadarjärven ja Matkajoen kautta Solojärvelle ja sieltä Kettujokea Muddusjärven Leutolahden kautta Sikovuonoon noin 70 km matka. Sieltä oli käveltävä noin 8 km matka Inarin kirkolle, jossa yövyttiin. Petronella kyseli Inarin matkailumajalta, olisiko sinne tullut tietoa hänelle lähetetystä rahasta.
Petronellan reitti Laanilasta Lemmenjoelle ja Kopsusjärvelle
Patikointamatkaa Laanilasta Ivalojoen kautta Lemmenjoelle kertyy yli 100 km, jonka lisäksi Petronella taivalsi kymmeniä kilometrejä Kopsusjärvelle ja Pahaojalle, ajoi polkupyörällä ja kulki veneellä ainakin toisen sata kilometriä.
Kolme viikkoa kestänyt yhteinen retki jatkui vielä Kopsusjärvelle, jota ennen käväistiin Sotajoen Pahaojalle viemään Lemmenjoelta lähetettyä viestiä siellä vielä kaivaville miehille lähteä paremmille kultamaille Lemmenjoelle. Viestiä tehosti Klausin tupakka-askin kanteen piirtämä Morgamoajalta löytynyt 160 gramman kultahippu.
Ote Lemmenjoen taloudellisesta kartasta 1:100 000. Tämä oli oppaana vaelluksella Laanilasta Lemmenjoelle. Klausin lainaama kartta takavarikoitiin Petronellalta ja liitettiin todistusaineiston joukkoon. Tähän karttaa on myöhemmin piirretty kansallispuiston suunnitellut rajat.
Emäntänä kullankaivajain kokouksessa
Klausin ja Petronellan tiet erosivat Vuotson majalla, jonne lainatut vaatteet palautettiin. Siellä odotti myös pieni rahalähetys. Klaus lähti näytteittensä kanssa etelään ja Petronella oli päättänyt palata takaisin Lemmenjoen kultamiesten pariin. Rahat kuluivat viikonlopun oleskeluun Ivalon matkailumajalla, joten Petronellan oli käveltävä ja liftattava Inariin. Siellä hän yöpyi kultamies ja kapteeni Kosti Kareen luona, jonka vaimolta löytyi lainaksi sopivat erämaavarusteet. Kylällä Petronella tapasi tutun kultamiehen Aaro Raumalan, ja sai houkuteltua hänet oppaakseen Lemmenjoella. Ranta-Marilta lainatulla polkupyörällä Petronella polki Inarista Solojärvelle ja Menesjärvelle, josta käveltiin Njurgulahteen. Sieltä matkattiin Lemmenjoen Kultasatamaan soutuveneellä.
Petronella käveli yksin Kultasatamasta vajaan 5 km matkan Pellisen kämpälle, jossa päivän työt juuri päättäneet miehet olivat iloisia jälleennäkemisestä. Muutaman päivä emännöitiin Tyyne Tähden kanssa ja töitä riitti kahdelle naiselle; ruuan laittoa, kämpän siivoamista, saunan lämmitystä, puiden pilkkomista, pyykin pesua, vaatteiden paikkausta, leipomista. Tyyne lähti kotiinsa lomalle ja kaikki työt jäivät Petronellalle. Ruuanlaitto ja leivät leipominen olivat ainoita töitä, jotka eivät ongelmitta luonnistaneet. Tieto Pellisen kämpän kaunottaresta kiiri nopeasti kaikkialle Lemmenjoen kultapuroilla ja miehet saapuivat uteliaina tarkastamaan huhujen todenperäisyyttä.
Pellisen kämpän sauna on säilynyt sellaisena, kun se oli Petronellan toimiessa täällä emäntänä syksyllä 1949. Saunan lämmitys, vaatteiden ja astioiden pesu, veden nouto ja monet muut arkiset askareet tehtiin saunassa.
Tieto salaperäisestä kaunottaresta oli kiirinyt myös Inariin, jossa nimismies ryhtyi tutkimaan huhun taustoja. Petronella kirjoitti ja lähetti juttujaan lehdille odottaen tietoja palkkioistaan muun muassa New York Timesilta. Syyskuun 18. päivänä 1949 Petronella keitti ja tarjoili kahvia kämpälle kokoontuneelle 27 miehelle, jotka tulivat perustamaan Lapin Kullankaivajain Liittoa.
Poliisi kulkee kintereillä
Niilo Raumala houkutteli Petronellan matkalle Inariin yhdessä Erkki Koskisen ja Pentti Harisen kanssa. Kirkolle saavuttiin sunnuntaina 25. syyskuuta. Seuraavana aamuna Petronella halusi lähteä Ivaloon hoitamaan raha- ja postiasioitaan.
Suojelupoliisi oli saanut käskyn selvittää Petronellan taustan, ja häntä epäiltiin muun muassa vakoilusta. Poliisin kävivät Inarissa kyselemässä naisesta Kareen pariskunnalta ja lähtivät jäljittämään häntä Ivaloon. Siellä Petronella kertoi nimekseen Sylvia Moore-McCormick entisen miehensä mukaan ja passinsa olevan tulossa Tukholmasta. Poliiseilla oli tiedossa oikea nimi ja Rovaniemeltä hälytettiin lisävoimia, joille Petronella kertoi väärän henkilöllisyyden. Epäilykset olivat heränneet ja Petronella pidätettiin liikkumisesta ilman passia.
Suojelupoliisi kuvasi Petronellan kuulustelujen yhteydessä Helsingissä.
Kultamiehet koettivat puhumalla saada Petronellan vapaaksi Ivalon putkasta ja tilanne meinasi päättyä koko porukan putkareissuun.
Petronella vietiin Rovaniemelle, jossa hän yöpyi häntä kuljettaneen poliisin kotona. Petronella henkilöllisyys oli saatu selville kuten hänen maksamattomat hotellilaskunsa Helsingissä. Kuulusteluja jatkettiin Suojelupoliisin tiloissa Helsingissä. Kuulustelussa oli huvittaviakin piirteitä; Klaus Säynäjärven antaman Lemmenjoen taloudelliset kartat vahvistivat vakoiluepäilyjä ja Klaus joutui ne oikaisemaan.
Poliisit vaihtoivat Petronellan palkaksi saaman 11 grammaa kultaa rahaksi, josta maksettiin hotelli Andrean lasku 1892 markkaa. Academica vaati maksettavaksi 12 882 markkaa ja tuomiota petoksesta. Lemmenjoen kultamiehet kokosivat keskuudestaan rahat laskun maksamiseen ja tehtävä annettiin Kullervo Korhosen vaimolle Paulalle.
Sensaatiolehtien Mata-Harista myytiksi ja legendaksi
Tapahtumasarja oli herättänyt tiedotusvälineissä valtaisan huomion. Se oli varsin kiusallinen sekä poliisille että monelle vaikutusvaltaiselle henkilölle, joiden kanssa Petronella oli ollut tekemisissä. Todellisuudessa vakoilutarinoiden takaa paljastui vain vähäisiä rikkeitä, epäonnea, aitoa yrittämistä pyrkiä selviytymään ja selvittämään. Hotellilaskujen maksamatta jättäminen, passitta Suomessa matkustaminen ja viranomaisten harhauttaminen oikeus katsoi 2100 markan sakon arvoiseksi. Lisäksi Petronella tuomittiin maksamaan laittomasta valuutan myynnistä saamansa tulot 10 000 markkaa valtiolle ja korvaamaan 12 882 markan hotellilasku.
Paula Korhosta odotti yllätys hänen mennessä maksamaan raastuvanoikeuden tuomitsemat sakot ja korvaukset. Hänelle kerrottiin, että ne oli jo maksettu. Sisäasianministeriön ulkomaalaisosasto antoi Sylvia Petronellalle maastakarkotusmääräyksen sillä ehdolla, että hänen sakkonsa maksetaan. Karkotus toteutui lokakuun 22. päivä, jolloin Petronella lähetettiin Kööpenhaminan kautta Hollantiin. Petronella maksoi velkansa noin puolentoista vuoden kuluttua.
Petronella jätti jälkeensä legendan ja myytin, joka kasvoi vuosikymmenien kuluessa. Lehtijuttujen maalaaman ”Mata-Harin” kuvan takaa esiin nousi yritteliäs, ystävällinen, työteliäs, epäonninen nuori nainen, joka jätti lähtemättömän muiston kaikille häneen tutustuneille. Hänen povensa on ikuistettu Morgamojan ja Ruittuojan välillä sijaitsevien kukkuloiden nimeen. Häntä on yritetty tavoittaa kullankaivajien, sanoma- ja aikakauslehtien toimesta, häntä on haettu esittämään itseään suomalaiseen elokuvaan, häntä jäljitettiin presidentti Kekkosen ja Hollannin kuningatar Julianan tapaamisen yhteydessä, hän on antanut nimensä muun muassa ravintolalle, Petronella opistolle ja Lemmenjoen jokiveneelle.
Petronellan jalanjäljet katosivat ensin Alankomaihin ja sieltä Amerikkaan 1969. Hän asui v. 1955 syntyneen tyttärensä Solangen kanssa Kaliforniassa Golden Gate sillan pohjoispuolella ja kuoli siellä 90-vuotiaana tiistai 28 tammikuu 2014. Ennen kuolemaansa Petronella esitti toivomuksen saada viimeisen leposijansa Lemmenjoelta ja toivomus toteutui elokuussa 2014.
Petronella sai viimeisen leposijansa Inarin hautausmaalle kullankaivajien Pyrkyripalstallae elokuun lopussa 2014. Hänen tyttärensä Solange ja ystävänsä Jennifer ripottelivat Petronellan tuhkasta osan Lemmenjoen tuntureille ja osan ystävien keskelle hautausmaalle. Kuvassa tytär tuo muistokiven Lemmenjoen Morgamin kämpän saunarannasta Tuhkapyrkyrien muistomerkille, johon kiinnitettiin muistolaatta. Oikealla kullankaivajien puheenjohtaja Jouko Korhonen ja vasemmalla Jennifer O´Connell.
Pellisenlaen yli Morgamilta Miessille johtava polku on toivein ja pettymyksin tallattu. Tänne päätyi Petronellan matka elokuussa 2014 Solangen ja Jennyn tuodessa osan hänen tuhkastaan tunturin tuuleen.
Seppo J. Partanen
Lähteet: Klaus Säynäjärven kertomukset, useat lehtiartikkelit, Mauno J. Pyhtilän kirja ”Balladi kauniista Petronellasta”, Jennifer O’Connellin viestit ja hänen nettisivunsa http://findingpetronella.com/
Katso myös:
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.