IVALOJOEN KULTALA HENKII HISTORIAA

Lapin pitkän ja värikkään kultahistorian keskeinen paikka on Ivalojoen Kultala. Se rakennettiin valtion viranomaisten tukikohdaksi kevättalvella 1870, jolloin asetus kullanetsinnästä hyväksyttiin keisari Aleksanteri II allekirjoituksella. Alkuvuosien ryntäyksen suurin paine kohdistui Kultalaan, jossa viranomaiset jakoivat etsintälupia, valtauskirjoja, lunastivat kultasaaliit, valvoivat kultamaiden järjestystä, laativat tehdaspiirikarttoja. Valtion palkkalistoilla oli alkuvuosina 38 miestä, joiden lisäksi Kultalan lähellä oleva kapakka houkutteli niin tehdaspiirien omistajia kuin työmiehiäkin. Alkuvuosien sitkeimmät valtausriidat käytiin Kultalan rantapalstoista.

Merimiehet Jakob Ervast ja Nils Lepistö sekä heidän jälkeensä Edvard Björkman löysivät Ivalojoen Saariporttikosken rannalta Kultalan kohdalta kilokaupalla kultaa syyskesällä 1869. Heillä oli senaatin antama erikoislupa kullanetsintään. Ervast ja Lepistö ilmoittautuivat Kittilässä Lapin kruunuvouti Conrad Plantingille syyskuun 5. päivänä levittäen hänen eteensä kaksi kiloa kultaa. 70-vuotias kruununvouti oli koko miehuusikänsä etsinyt kultaa ensin Kuusamossa, sitten Lapissa Ivalojoella, Lutolla, Vaskojoella, Tenolla ja Kietsimällä ja Inarijoella. Hän komensi miehen Oulun maaherra Georg von Alfthanin puheille ja kirjoitti samana päivänä itselleen valtaushakemuksen merimiesten ilmoittamalle löytöpaikalle.

Kruununvouti oli seuraavana keväänä virkamiehenä valvomassa Kultalan rakennustöitä hoitaen samalla omia kultahaaveitaan. Kun muu virkamieskunta tuli paikalle kesäkuun alussa, olivat riidat heitä odottamassa. Planting oli paaluttanut valtauksen Kultalan alapuolelle, Björkman kauppias Goveniuksen nimissä siitä ylöspäin Kultalan kohdalle, Ervast ja Lepistö vaativat oikeuksiaan ja muutkin tavoittelivat tätä rikasta kultapaikkaa. Govenius sai juhannuksen alla 1870 alueen ensimmäisen tehdaspiirin numero 1 ja Planting heinäkuun alussa tehdaspiirin numero 9. Oulun kuvernööri Alfthan keskeytti Plantingin työt ja siirsi asian oikeuden ratkaistavaksi. Monivaiheinen valtausriita kesti vuosia.  Ervast ja Lepistö saivat loppukesäksi 1872 koko Plantingin tehdaspiirin ja osan Goveniuksen tehdaspiiristä haltuunsa. Riitoihin kyllästyneen valtion virkamiehet ottivat alueen haltuunsa lainsäädäntöä uudistettaessa vuoden 1873 alusta ja vuokrasivat uudelleen mitatun tehdaspiirin numero 28 kauppias Goveniuksen hallitsemalle yhtiölle.

Alkuperäisiä rakennuksia ovat Kultalan pääkartano, viereinen aitta sekä sauna ja uudelleen rakennettuja väentupa ja leipomo. Metsähallitus rakensi palaneen autiotuvan tilalle uuden 1996. Kultalan riippusilta uusittiin 1997. Autiotuvan toinen puoli on avoinna kaikille, toista puolta sekä väentupaa voi vuokrata.

Kultalan kapakan rauniot ovat näkyvissä Kultalan alapuolella Paavonkallion juurella. Ervastin ja Lepistön ensimmäinen kullan löytöpaikka sijaitsee Kultalankosken yläpuolella joen pohjoisrannalla olevassa kivikossa, jota myöhemmät valtaajat ovat rajusti myllertäneet. Erinomaisia näköalapaikkoja ovat Lihrinkallio Kultalan vastarannalla ja Paavonkallio, jonka takana on synkkä Paavonoja putouksineen.

Ervastin ja Lepistön kesällä 1869 kaivama ojan on näkyvissä uuden autiotuvan alapuoleisella terassilla. Tästä ojasta tuli sitkeä riita kesällä 1872, jolloin Ervast ja Lepistö saivat oikeuden päätöksellä valtauksen hetkeksi hallintaansa. Kartano-ojasta vettä tuovan ojan otti käyttöön yläpuoleisen valtauksen Edvard Björkman. Vuorimestari määräsi, että Ervast ja Lepistö saivat ottaa ojasta vettä öisin, Björkman päivisin. Tästä syystä alimmalle valtauksella rakennettiin 500 – 600 metriä pitkä vesiränni Paavonkallion takaa tulevasta purosta. Rännin tukikivet ovat vielä löydettävissä Paavonkallion rinteeltä.

 

Alkuvuosina valtaukset ulottuivat joen kummallekin puolelle ja kullankaivu sallittiin aivan Kultalan rannassa. Vanhat valtauspaalut ovat vielä näkyvissä joen rantapenkoilla. Mielenkiintoinen yksityiskohta valtauspyykeissä on se, että paikallaan ovat 1870 pystytetyt paalut Goveniuksen ja Plantingin valtausten rajoilla. Nehän tulivat tarpeettomiksi oikeuden tuomittua Planting valtauksen ja osan Goveniuksen valtauksesta Ervastille ja Lepistölle syksyllä 1872. Muutama vuosi siitä valtio otti Kultalan ympäristöineen hallintaansa myyden huutokaupalla kaivuoikeuksia. Väentuvan yläpuolella oleva keittokatos tehtiin Kekkosen vierailua varten 1977.

Vesa Luhta löysi kesällä 2003 sukeltamalla ja imuroimalla Kultalan suvannosta 59 gr. painavan kultahipun ja sen läheltä 50 pennin hopeakolikon vuodelta 1865. Luhdan valtaus alkoi Kultalan rantasaunan alapuolelta.