Isomus löytyi Sotajoella

TÄMÄ PÄIVÄ SÄILYY MUISTOISSA 10/8 22

Alkukesä oli säiden puolesta hyvä ja kullan saannin puolesta lupaava, mutta nyt sadetta on riittänyt liiankin kanssa. Montuissa vesi, joki korkealla ja kaivuu hankalaa. Niillä kuitenkin mentiin.

Jari oli nostanut eilen reilun kasan rännitettävää maata, joka syötettiin koneelle. Minä jatkoin lapiorännillä nostettua testimaata. Iltapäivän puolella Kassu vinkkasi menevänsä kodalle lämmittämään soppaa, että tulkaa pian syömään!  Jari syöttää konetta vielä hetken, joten jatkoin omaa hommaani.

Kuulin täryseulan hiljenevän ja vesipumpun sammuvan ja pian päästään syömään. Jari otti tyhjän sangon, pehmitysraudan ja kauhan, nosti koneen rännin suojaverkon sivuun. Normaalisti Jari pehmittää rihlat, kauhaisee sankoon pari ylintä rihlaa, kävelee rantaan, ottaa vähän kirkasta vettä, pyöräyttää sangonpohjaa ja tarkastaa mitä oli tulossa.

Katselin omaa ränniäni ja Jari käveli viereeni. Kävipä se nopeasti, taitaa olla miehellä nälkä? Jari tuumasi, että eiköhän mennä syömään. En kysellyt, käveltiin vaan hiljakseen. Pian Jari sanoi, että nyt se löytyi. Kysyin että mikä? No se ISO HIPPU mitä olet koko kesän hokenut!

Oikeinko tosi?! Voihan per…. Kuinka iso? Jari sanoi, että iso on! Jätin sinne rihlaan lepäämään ja ihmettelemään päivänvaloa. Oli kova synnytys, kauhalla nostettiin, täryseulalla pestiin ja rihlassa hiekalla huuhdottiin, poskessa pieni kraapu, mutta muuten hyvin meni. Vai rihlaan maltoit jättää? Mihinkäs se sieltä, Jari vastasi.

Kodalla Kassu oli lämmittänyt Hannelen keittämän sopan, istuimme penkille, kumpikaan ei puhunut mitään. Jari rykäisi ja sanoi “nyt se löytyi”.  Että mikä, kysyi Kassu? No se ISO HIPPU! Puhut omiasi sanoi Kassu ja sekoitti soppaa. En puhu, tokaisi Jari. Taitaa olla paras uskoa Jaria, sanoin.

Älkäähän nyt puhuko sontaa, joku keltainen kivi kuitenkin, oliko sulla edes lasit päässä? Siellä se on rihlassa, ja se on kultaa. Kyllä minä kullan tunnen, sanoi Jari. Vain niin ja että jätitte rihlaan. Etkö Kassu ole luvannut kunnon konjakit, kun löytyy iso hippu, mahtaakos sitä tähän iloon olla, virnisti Jari. Kyllähän sitä voisi maistella, sanoin minäkin.

 

Se on poijat murheista pienin, syödään nyt ensin ja juodaan kaffit päälle, Kassu naurahti. Syötiin, istuttiin tovi, juteltiin jo muistakin asioista kuin hipusta. Eihän tämä ole kullankaivuuta kummempaa, Kassu tuumaili rauhallisesti. Kun kahvit oli juotu, Jari sanoi, että kyllä me nyt lähdetään katsomaan, mikä siellä rihloissa kurkisteli. Nappasin puhelimen mukaani kuvia varten.

Käveltiin rantaa päin ja toivottiin sateiden loppuvan, helpottaisi loppukesän kaivuita. Jari veikkasi, että hippu on tämän valtauksen suurin. Katsotaan nyt ensin Kassu rauhoitteli. Rännillä Jari kumartui rihloille, tyhjäsi varovasti vesiä pois ja sieltähän hippu jo pilkisteli. Otin kuvia rihlaan päin ja Jari nosti hipun käteensä, tutki hetken ja ojensi Kassulle. Kassu tutki hippua rauhassa ja ojensi minulle.

Sitten arvailtiin hipun painoa, yli 40 grammaa on arvioi Kassu. Voisiko olla jopa viidenkympin päälle epäili Jari. Pidin hippua kädessäni ja sanoin että painaa 62 g, johon äijät, että ei sentään. Kyllä se sen painaa, eivät uskoneet. Mites ne konjakit? Jari virnuili. Älä huoli, sanoi Kassu, lähdetään pääleiriin niin päästään konjakin makuun. Leirissä Hannele sai komennon, että konjakki esiin ja kahvit kiehumaan ja missä puntari on?

Sieltä löytyi melkoinen Meukov avattavaksi. Kassu asetti hipun puntariin. Jari epäili, että riittääkö asteikko? Riittää, sanoi Kassu, puntari näyttää 61,7 g, Markku arvasit tai tiesit justiin. Samoin arvasit alkukesästä sen viiden gramman hipun painon, jota kolmegrammaiseksi epäiltiin Senkin ennustit, että tänä kesänä löytyy hippu, jolla tulee nimet lehteen, tuumi Kassu.

Naurettiin päälle, maistettiin konjakit ja kahvit. Hienoa kun isojakin hippuja löytyy, vaikka kullankaivuuta koetetaan vaikeuttaa ja kaivajia nujertaa. Hetken istuttuamme lähdimme takaisin työmaalle tekemään päivän työ loppuun hyvästä hippulöydöstä huolimatta.

Kullankaivu on sitkeiden ihmisten kovaa työtä, joka joskus palkitsee tekijänsä.

 

Markku Hannu teksti ja kuvat

Sotajoki 10.8.2022

Kuvaelma “Kassu” Kalervo Ruohoniemen, Jari “Igor” Myllykankaan ja Markku Hannun kullankaivuupäivästä

Kuva Raimo Niemelä