Ivalojoen lasku kesällä 2009

Laskimme Ivalojoen kesällä 2010 Kutturasta Törmäseen. Yövyimme Kultalan vuokrakämpässä. Matkaan kannattaa varata kaski yöpymistä, jolloin voi rantautua mielenkiintoisiin paikkoihin, vaikkapa Kultalaan ja Ritakoskelle sekä tutustua kultahistoriaan. Matkaoppaaksi kannattaa ottaa mukaan IVALOJOKI – kulkijan kultamaa kirja.

                                                                                   

 

 

 

Kutturan sillan yläpuolelta lähdettäessä on muutama kilometri matalaa ja leveää suvantotaivalta, jossa on helppo havannoida veden korkeus matalissa kivikoissa. Mitä korkeammalla vesi on, sitä vauhdikkaampaa ja helpompaakin meno on lähestyvissä koskissa.

 

 

Kultaryntäyksen syttyessä 1870 kaikkia noin 30 koskea kutsuttiin Porttikoskiksi. Nyt nimi on jäänyt ensimmäiselle koskelle ja nivalle Kyläjoen suun tienoilla. Rannalla Kyläjoen suussa on taukopaikka muistona Åke Lindmanin elokuvan teosta. ”Kulissikultala” ja muut elokuvaa varten rakennetut kuvauskohteet on purettu.

 

 

 

 

Surma- ja Saarnakönkään kuohuissa viimeistään saa tuta vaarat, vaikeudet ja niistä selviämisen riemun. Viimeinen kuva on luonnon muovaama saarnatuoli könkään alla ja tässä ollaan jo onnellisesti ohitettu könkään ahdas nielu. Elokuvassa Lapin kullan kimallus pappi piti saarnan alapuolelle suvantoon veneillä kokoontuneille kullankaivajille tässä paikassa. Todellisuudessa pappi kävi kerran kesässä kultamailla saarnaten Kultalassa ja Sotajoen suussa.

                                                                                  

 

 

 

Saarnaköngäs, Surmaköngäs, Penttilänkoski, Appisköngäs; vauhtia antavat monet kosket ja niiden väliset lyhyet suvannot kumilautta kulkee pienellä perämoottorilla.

Appisjoen suussa tietää jo, että pian ollaan perillä; vain pitkä ja kivinen Korhosenkoski, sitten Kultalan yläpuolinen suvanto ja riippusilta, pari tiukkaa käännöstä sillan alla ja edessä Kultalan saunaranta. Ylös johtava polku on ainoa paikka, josta kultaa ei täällä ole kaivettu. Uskokaa jo; valtavat kivipellot eivät ole jääkauden vaan ihmiskäden ja kultahulluuden jälkiä!

Kultalan seinähirret ja koko miljöö kertoo uskomattomia tarinoita yli 140 vuoden ajalta; päärakennus virkamiehineen ja poliiseineen, leipomo uuneineen, maakellari, maahiset, kummitukset, kaamoshulluutta potevat  talvivahdit, kapakka, riidat ja tappelut, Rasti Ralla-Kaisa! Yksi päivä Kultalan ympäristössä, näköalapaikoilla, vanhoja valtauspyykkejä ja kaivujälkiä tutkimalla kuluu nopeasti.                                       

 

 

 

 

Aamulla matka jatkuu ja edellisen illan ilot irtoavat heti ensimmäisissä, kiperissä koskissa ja niitä riittää; Kultalankoski, Kolmoskoski, Rovaniemenkoski, Björklundinkoski, Grönholmankoski jne. Kokemisen arvoisia pysähtymispaikkoja ovat Sotajoen suu valtavinen kaivujälkineen ja Ritakosken miljöö. Siitten pitkä suvatotaival kivisine nivoineen ja lopulta odotettu ja pelättykin Toloskoski, jossa matka katkesi pitkäksi aikaa kuuluisille kiville. Siitä erillinen kuvajuttu!