Petronella palasi ystävien keskelle

Sylvia Annick Petronella van der Moer
28.1. 2014

Petronellan viimeinen toive toteutuu: tytär Solange, ystävä Jenny ja LKL:n puheenjohtaja Jouko Korhonen tuovat Petronellan vanhojen ystävien joukkoon.

Petronellan viimeinen toive toteutuu: tytär Solange, ystävä Jenny ja LKL:n puheenjohtaja Jouko Korhonen tuovat Petronellan vanhojen ystävien joukkoon Inarin hautausmaan Pyrkyripalstalle.

Tunturiruska

Näihin maisemiin Petronnella rakastui kesällä 1949.

Petronella päätyi monien seikkailujen jälkeen asumaan tämän kuuluisan sillan tuntumaan San Franciscossa ja täällä hän roivoi viimeiseksi leposijakseen Lemmenjoen tuntureita.

Sylvia Petronella on kulkenut pitkän retkensä loppuun ja kuollut Kaliforniassa tammikuun lopussa 2014. Lappi ja sen kullankaivajat säilyivät loppuun saakka hänen rakkaimpina muistoinaan ja hän toivoi saavansa viimeisen leposijansa Lemmenjoen tuntureilta. Lue lisää Petronellan legendasta tämän artikkelin lopussa olevista linkeistä.

Petronellan seikkailu Lemmejoella on tässä alkamassa; ensimmäinen tutustuminen kullankaivajaan oli Laanilan puroilla. Petronella kumartuneena katsomaan vaskaamista, hänen takanaan oikealla geologi Klaus Säynäjärvi, joka antoi kuvan Seppo J. Partaselle.

Lemmenjoella 1949 seikkaillut  Sylvia Petronella van der Moer käveli Lemmenjoen kultamaille Laanilasta Hangasojan, Tolosjoen, Ivalojoen ja Kutturan kautta, yli 100 km. Hän oli linja-autossa Rovaniemeltä pohjoiseen kesällä 1949 tavannut geologi Klaus Säynäjärven, joka kertoi nuorelle naiselle Lapin kullasta.

Helsingistä velkojaan ja menneisyyttään paennut Sylvia innostui kullankaivusta ja pyysi päästä mukaan. Päällään hänellä oli vain kevyet kesävaattet. Auto pysähtyi puoleksi tunniksi Vuotson matkailumajalla, josta lainattiin hiihtohousut, anorakki ja kumisaappaat.  Hangasojalle  lähti myös kaksi ulkomaalaista matkailijaa, jotka kääntyivät pian  takaisin Laanilaan. Sylvia halusi nähdä enemmän. Käveltiin Sotajoen ja Kultalan kautta Kutturaan, siitä erämaan halki Lemmenjoelle.

Sylvia palasi muutaman päivän oleskelun jälkeen Klausin mukana Vuotsoon, mutta hän oli niin innostunut kultamiehistä, kullankaivusta ja Lapista, että palasi saman tien paremmat varusteet hankittuaan Lemmenjoelle. Hän ehti olla kullankaivajien apukokkina runsaan kuukauden. Miehet lähtivät hankkimaan muonaa Ivalosta ja Sylvia halusi mukaan tarkistamaan, oliko hän saanut kirjeitä ja rahaa Matkailumajoille Inarissa, Ivalossa, Vuotsosta ja Pohjanhovissa. Huhut salaperäisestä naisesta ja vakoilijasta olivat kiirineet maalikyliin ja sitä tietä Suojelupoliisin korviin.

Petronella pidätettiin Ivalossa syyskuun lopulla, kuljetettiin Helsinkiin, jossa hänet tuomittiin 18. lokakuuta 1949 sakkoihin ja karkotettavaksi maasta viideksi vuodeksi. Maksamattomille hotellilaskuille riitti kuittaajia.

Tämän jälkeen Petronellaa ei ole tavoitettu, vaikka häntä on yritetty etsiä elokuvan pääosaan, kuningatarvierailulle jne. Hollannista, Belgiasta ja Amerikasta. Huhuja hänen elämästään Kaliforniassa ja poismenostaan kiiri silloin tällöin lehdistöönkin, mutta hän pysyi arvoituksena alkuvuoteen 2014, jolloin valokuvaaja, eräopas ja taiteilija Jennifer O’Connell julkisti hänen kuolemansa ja oman suunnitelmansa täyttää viimeinen toivomus lopullisesta paluusta Lemmenjoelle.

Tässä lyhennelmä Jenniferin muistosanoista:

Petronellan muistolle

”Minä … kävelin … Lappiin.”

Nuo Petronellan sanat muuttivat elämäni.

Sylvia Annick Petronella Van Der Moer kuoli 90-vuotiaana tiistaina, 28 tammikuu 2014 Kalifornian San Franciscossa.

Hän jätti tämän maailman rauhallisena, ympärillään rakkaat ihmiset, koira, ja kauniit esineet, joita hän rakasti.

On helppo keskittyä niihin uskomattomiin asioihin, joita hän koki ja teki elämänsä aikana. Minä haluan kunniottaa häntä ennen kaikkea äitinä, jona hän on ollut 59 vuotta.
Olen nähnyt sen, miten tytär Solange varovasti houkutteli häntä syömään, miten hän hoivasi äitiään, auttoi Petronellan ylös pyörätuolista pöytään.
Ennen kaikkea, Petronella oli äiti.
Yritän parhaani mukaan tehdä legendalle oikeutta.

Kuten oli toiveesi, tuhkasi viedään niille paikoille, joita rakastit Lapissa. Hartain toiveeni on, että saat levätä rauhassaan.

Tänne hän jäi. Solange jättää kukkakimpun äitinsä Petronellan muistoksi ja hänestä kertoo myös laatta muistomerkin toisella puolella.

Tänne hän jäi. Solange jättää kukkakimpun äitinsä Petronellan muistoksi ja hänestä kertoo myös laatta muistomerkin toisella puolella.

Näin kirjoittaa Jennifer O’Connell muistosanoissaan Petronellalle. Hän ystävystyi Petronellaan ja hänen tyttäreensä ja aikoo ensi kesäkuussa tulla Suomeen, ja kulkea koko Petronellan pitkän retken Helsingistä Oulun ja Rovaniemen kautta Vuotsoon ja Laanilaan. Sieltä hän aikoo kävellä Petronellan kesällä 1949 kulkeman vaelluksen Hangasoja – Pahoja – Ivalojoen Kultala – Kuttura – Lemmenjoki ja sieltä Njurgulahden kautta Inariin, Ivaloon, Rovaniemelle ja Helsinkiin. Matkaan hän on varannut aikaa noin kolme kuukautta ja Petronellan tytär Solange lähtenee mukaan ainakin osan matkaa. Jenni on valokuvaaja, eräkouluttaja, taiteilija, vaeltaja ja hän odottaa paljon matkastaan Suomeen.

65 vuotta kestänyt toive on toteutumassa; Petronella on juuri tulossa ystävien keskelle. Taustalla Aki Karvonen ja Hannu Aaltio, keloritillä kumartuneena Anne-Marie Kalla.

65 vuotta kestänyt toive on toteutumassa; Petronella on juuri tulossa ystävien keskelle. Taustalla Aki Karvonen ja Hannu Aaltio, keloristillä kumartuneena Anne-Marie Kalla. Kolme kullankaivajien liiton ensimmäistä puheenjohtajaa Pellinen, Korhonen ja Kokko olivat myös Petronellan työnantajia Lemmenjoella 1949

 

Lisää Petronellan seikkailusta Suomessa ja Lapissa täältä:

https://www.kultahippu.fi/tarinat-2/lemmenjoki/petronella-legenda-vailla-vertaa/

http://www.findingpetronella.com

http://www.inarilainen.fi/petronellan-arvoitus-ratkeaa

Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen