Elämä kaikilla kultapuroilla on vilkastumassa kesäkuuta lähestyttäessä. Juhannukseen mennessä työt pääsevät käyntiin kaikilla kultatyömailla, mutta paljon on työtä tehty ja tehtävä ennen varsinaisen kullankaivun aloittamista. Teiden tuntumassa Tankavaarassa, Laanilassa, Sotajoen ja Palsinojan alueilla elämisen eväät ovat suhteellisen helppoja, sillä täydennystä voi hakea pitkin kesää. Entäpä Lemmenjoella, jossa matkaa lähimpään maalikylään on 30-40 km ja kauppoihin toinen mokoma lisää. Tässä Kelan Jukan tuoreet terveiset ja syvimmät tunnot toukokuun lopulla 2012:
”Lemmenjoki on viittä vaille päästämässä jäänsä ja kultanaiset- ja miehet pääsevät pitkän odotuksen jälkeen töihin. Onhan töitä tehty talvellakin; kevään huoltoajot Lemmenjoen kultamaille, 40 km lähimmältä maantieltä, vaativat aikaa, paneutumista ja taitoa. On kuskattu vessapaperia, viime vuoden pyykkiä eestaas (ja pesty ne siinä välissä maalikylillä), polttoainetta, ruokaa, karamellia, polttopuut, kaikkea mitä ihminen kuvittelee tarvitsevansa kesän aikana.
Tässä on lähes 100 vuotta Lemmenjoen kultahistoriaa. Siitä yli 70 vuotta kuuluu Risto Mäkipurolle ja loput Jukka Kelalle oikealla.
Miksi keskelle metsää kuskataan puita. Se nyt vaan on Metsähallituksen määräys. Näennäissuojeluahan tämä on, kun mietitään sitä kelkkarallia ja bensan palamista ja maaston kulumista. Kulta-alueen asukkaat saivat aiemmin kaataa harventamalla ja määrätystä paikasta polttopuunsa. Tämä ikimuistoinen oikeus on kultamiehiltä viet.
Varsinainen kaivukausi pääsee käyntiin, miehestä riippuen, kesäkuun alusta tai juhannuksen tienoilla. Toisilla on isommat remontit ja toiset tulevat vasta jussina paikalle. Muutama kaivaja jäi jo kelkkakeleillä tunturiin ja he ovatkin jo kesälomansa ansainneet kun mattimyöhäiset tulevat.
Uuden kaivoslain harmaus varjostaa kaivajien tunnelmaa. On katsottava eteenpäin ja luotettava siihen, että laki muuttuu ja maanhaltijan despoottimainen hallinnointi joskus loppuu. Muutenhan tässä ei ole mitään järkeä. Tähän liittyen voidaan palauttaa mieliin miten itse kukin kultauransa aloitti, ja Lemmenjoella YHÄ VIELÄKIN JOUTUU ALOITTAMAAN. On annettava 3 vuoden näyttö teltassa asumisesta ja kaivamisesta ennen kuin saa edes tilapäisen, purettavan ja kevytrakenteisen kämpän luvan.
Nukkuuko metsuri rakovalkealla ja sahaa pokasahalla? Hiihtääkö poromies ettonsa perässä ja asuu kodassa? Toinen sählinki on sitten nämä Talvivaarat, Raahet ja Kevitsan päästörajojen ylitysuutinen.
Miksi Euroopan harvinaisin ammattikunta ja erikoinen, yli 160 vuotinen marginaalikulttuuri ajetaan väkisin alas – uudella kiiltävällä kaivoslailla ja samaan aikaan Isot Pojat saa mällätä miten haluaa. Katsotaanpa mitä tapahtuu kun päästöraja Pehkosenkurussa kohta ylittyy. Aion nimittäin pieraista suoraan eduskuntataloa kohti niin kovaa kuin lähtee.
Hyvää kesää sinne maalikyliin, rakovalkeille ja eduskuntaan!
Jukka Kela, Pehkosenkuru, www.eramaankulta.fi