Yrjö Korhonen 22.3. 1922 – 20.10. 2003

Lemmenjoen edesmenneitä; keskellä Marjut Telilä, vasemmalla Ville Keurulainen ja oikealla Yrjö Korhonen.
Ensin tuli syvä suru ja sitten tunne, että jotakin ainutkertaista oli ikuisiksi ajoiksi mennyt pois. Kullankaivaja Yrjö Korhonen päätti maalisen vaelluksensa Inarissa 20.10 2003. Pian surun päälle tulvivat muistot kymmenien vuosien ajalta. Niissä olet ainutkertainen oma itsesi; rehti, luotettava, turvallinen, työteliäs, valveilla ollessasi hiljainen, työstäsi ja kultalöydöistäsi vähäpuheinen. Joskus kuitenkin – ennalta odottamatta – arvokas tieto tai kokemus irtosi huuliltasi kadoten kohta kaiken muun joutavan puheensorinan joukkoon.
Sinuun henkilöityi 130-vuotinen kultahistoria, sen henki ja syvin olemus; ikuinen etsintä, kova työ, kokemuksen tuoma ammattitaito, toisen ihmisen ja kaiken olevaisen kunnioittaminen, sopeutuminen erämaan yksinäisyyteen tai suurkaupungin hälinään. Mikäpä sinua olisi voinut muuttaa tai horjuttaa, monien kovien elämänkokemusten kypsyttämää.
Kun marssit Lemmenjoelle kaimasi Kullervo Korhosen kaivinkoneen jättämää uraa keväällä 1951 takanasi oli jo enemmän kuin 30 vuotta. Ehdit olla rintamalla, haavoituit kolme kertaa kantaen hiljaisena loppuun asti niin kunniamerkkejä kuin haavojasi.
Päätit käväistä katsomassa, minkälaista on kullankaivu. Siitä alkoi yli 50 vuotta kestänyt ura.
Lemmenjoen vilkkaat vuoden ehtivät vaihtua hiljaisiin. Vain muutama teitä oli jäänyt Lemmenjoen puroille ja elämisen ehdot olivat kovia. Kullan hinta oli painunut niin alas, ettei sitä juuri maasta kannattanut kaivaa. Vietimme muutaman talvisen päivän Puskun kämpällä. Muutto Lemmenjoelta Tankavaaraan oli juuri kypsynyt ja siitä alkoi uusi aika Lapin kullankaivun historiassa. Tuo talvi oli 1970, kesällä perustitte Tankavaaran matkailuhuuhtomon.
Hiljaisina vuosina metsästit karhuja, susia ja ahmoja, josta ansaitsit lisänimen Karhu. Katselimme usein kuvaamaasi kaitafilmiä, jossa karhu aikansa hyökkäilee sinua ja kameraa kohti pötkien lopulta takajalat vilkkuen metsikköön. Tämä ja monet muut kokemukset kasvattivat sinusta petoeläinten ystävän ja suojelijan.
Kymmenkunta vuotta jaksoit matkailutouhua Tankavaarassa ja tuona aikana luotiin uusi alku kuihtuvalle kultakulttuurille. Siinä syntyivät kultamuseo, kultakisat, pantiin alulle kultamieskoti, elvytettiin kullankaivajain liitto ja kaikessa tässä olit keskeisesti mukana. Palasit takaisin Lemmenjoelle. Lyhyen Miessin vierailun jälkeen jatkoit elämääsi Jäkälä-äytsissä, sielunmaisemassasi.
Kiersit maata ja maailmaa, poimit voittoja ja mestaruuksia, kasvoit Lapin ja Suomen kullankaivun tunnetuimmaksi tervaskannoksi, mieheksi, jolla on kultaa taskussa aina, jos sitä tarvitset tai harvoin haluat näyttää. Sitähän riitti muutamaksi tunniksi lainaksi Helsingin Erottajan mäkeenkin, josta keräsit kultahippusi talteen havaittuasi kultapullon pudonneen. Kaksi vuotta sitten elämäntyösi palkittiin Suomen Leijonan ritarimerkillä.
Lähdit viimeiselle matkallesi Inarijärven rannalta Ranta-Marista samoja jälkiä kuin kaimasi Kullervo 14 vuotta sitten.
En varmasti ole ainoa, jolle jätit itsestäsi hyvät muistot.
Seppo J. Partanen
Muistokirjoitus on julkaistu Pohjois-Lapin viikkouutisissa
Mineralia-lehden numerossa 3/2017 oli lähes 5 sivun kuvitettu juttuni Yrjö Korhosen
elämästä ja omista muistoistani. Käy lukemassa juttu PDF:nä, klikkaa kuvaa, jonka Yrjöstä piirsi Lasse Kock, legenda hänkin.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.