28.10.1947 – 14.3.2013
Kullankaivaja, eräopas ja elämän moniottelija Timo Keinänen kuoli yllättäen kotonaan Tuusulassa 14. maaliskuuta 2013. Hän oli juuri tekemässä muuttoa kultamiesten yhteiseen kotiin Inariin, kun hänet kutsuttiin astumaan viimeisen viivan yli ties kenen vuorolla. Timo oli syntynyt Rovaniemellä 28.10.1947.
Timosta tuli kullankaivaja 1980-luvun lopulla, jolloin hän tutustui Lemmenjoen kuvernööri Heikki Pihlajamäkeen ja hänen adjutanttiinsa Esa Kujalaan. Runoilijasta ja elämäntaitelija Esasta tuli Timon oppi-isä. Karukorvenkurun ja Pehkosenkurun upeista maisemissa hän ehti mietiskellä elämän arvoituksia ja ihailla kaukana siintäviä Norjan tuntureita. Oma valtaus muuttui kaivospiiriksi v. 2004.
Kulta ja kullankaivajat olivat Timolle tuttuja jo lapsuudessa. Vanhemmat huuhtoivat kihlakultansa Heikki Kokon valtauksella Lemmenjoella ja Heikin siskosta Anna-Liisasta tuli Timon kummitäti.
Kultamaiden perinteeseen ja kulttuuriin on aina kuulunut, että sinne tullaan vain niillä eväillä ja menneisyydellä, mitä reppuun ja taskuihin mahtuu. Näistä lähtökohdista jokaisen on ansaittava kultansa, ystävänsä ja elämänpiirinsä. Näin oli myös Timo kohdalla. Hän saavutti vuosien varrella ystäviä ja arvostusta auttavaisena, monitaitoisena, mietiskelyyn ja ehkä yksinäisyyteenkin taipuvaisena kullankaivajana.
Tunsin Timo Keinäsen vain kullankaivajana ja siksi hämmästyin luettuani Helsingin Sanomista Vellamo Vehkakosken muistokirjoituksen. Itse hän ei koskaan tuonut esille noita monipuolisia elämänkokemuksiaan ammattiyhdistysaktiivina, työväenliikkeen yhteen sovittajana, työmarkkinaneuvottelijana, jopa oman työpaikkansa saneeraajana. Nehän ovat juuri niitä asioita, jotka eivät mahdu reppuun tai taskuun kultamailla kulkiessa.
– Enemmän kuin kulta, Timolle merkitsi viime vuosina Karukorvenkurun paikka, jossa hän sai jakaa kokemuksen ystäviensä kanssa. Hän nautti paljon yksinolosta Unna-koiransa kera, lukemisesta ja radion kuuntelusta. Paljon Timolla oli kirjoja tuotuna tunturiin ja sieltä niitä aina lainailin. Sain kuulla monta luentoa ja neuvoa kädentaitoihin ja eräelämään liittyen, Timo kun oli käynyt eräopaskurssin. Hän nautti voidessaan kertoa kasveista ja luonnonilmiöistä, ja mielelläni minä niitä kuuntelin. Olisin kuunnellut jatkossakin, joten ikävä tulee olemaan suuri, muistele ystävä ja kaivukaveri Tytti Tupuna Bräysy.
Tässä linkki Helsingin Sanomissa 24.3.2013 julkaistuun Vellamo Venkakosken muistokirjoitukseen;
Kuva Tytti Bräysy
Tämä on julkaistu www.kultahippu.fi -sivustolla
© Seppo J. Partanen
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.