Esa Kujala 29.1. 1929 – 27.1.1992

Kullankaivaja, Lemmenjoki Pehkosenkuru

Tuijotan tuleen

Minä tuijotan hiillokseen hiipuvaan

ja mun ympärilläin on

vain rauha ääretön erämaan

ja hiljaisuus rikkumaton

Punakeltaista hehkua heijastaa katto

ja varjot ne seinillä leikkiä lyö

Jo pehmentää taivasta tähtien matto

on saapunut tunturiin kaamoksen yö

 

Minä tuijotan hiillokseen hiipuvaan

ja tajuan vihdoin sen

täältä rauhan sieluuni viimeinkin saan

niin tyynen ja seesteisen

tämä hiljainen ääretön, autio maa

revontulten vain hohdetta taivaalla sen

Sehän ihmisen vihdoinkin pieneksi saa

että tietäisi taivaitten suuruuden.

Esa Kullervo Kujala elämä oli ennen Lemmenjoelle tuloa kiireinen; toimituspäällikkö, runoilija, radiotoimittaja Ylivieskasta. Elämä muuttui, kun entinen tuttava löi arvaamatta lapiolla hänet sairaalakuntoon, josta hän ei enää työkykyiseksi selvinnyt.  Hän muutti 1970-luvun lopulla kullankaivajaksi Lemmenjoen Pehkosenkurulle. Elämä päättyi 27.1.1992. Hän paloi kämppänsä mukana jättäen jälkeensä runoja ja tarinoita. Jukka Kela kaivoi samalla paikalla kultaa hänen jälkeensä.