Maakuntakivien valinta toteutettiin vv. 1988–1989. Asiantuntijaraati valitsi jokaisesta maakunnasta kolme kiviehdokasta. Niistä järjestettiin yleisöäänestys, jonka pohjalta raati valitsi lopulliset maakuntakivet ja kansalliskiven. Yleisöäänestyksessä annettiin  yli 20 000 ääntä. Valinnan toteuttivat Geologian tutkimuskeskus, Suomen Matkailuliitto ja Tiedekeskus Heureka.

Ajatus maakuntakivien valinnasta syntyi ”Suomen jalo- ja korukivet”-kirjan toimitustyön yhteydessä. Kirjan tekijät Marjatta Virkkunen ja Seppo J. Partanen tekivät aloitteen Geologian tutkimuskeskukselle, jonka ylijohtaja Kalevi Kauranteen johtamassa asiantuntikokouksessa ajatusta lähdettiin toteuttamaan. Heurekaan oltiin  rakentamassa Suomen tärkeimpiä kivilajeja esittelevää kivipuistoa, jolla oli samat tavoitteet kuin maakuntakivien valinnalla: kotimaisen kiven arvostuksen ja tietoisuuden lisääminen.

Kampanjaan tulivat myöhemmin mukaan Helsingin yliopiston geologisen laitoksen kivimuseo, Kiviteollisuusliitto, Tiede 2000-lehti sekä Tapiola-Yhtiöt, jonka  eri puolilla maata sijaitsevissa toimistoissa yleisö sai äänestää oman maakuntansa kiviä.

Maakuntakiviehdokkaat valittiin alkuvuodesta 1989 asiantuntijaryhmässä, jossa olivat mukana geologi, gemmologi Marjatta Virkkunen, tohtori Martti Lehtinen, geologi Paunu Oivanen ja valtiongeologi Ilkka Laitakari. Kiviehdokkaista tehtiin nelivärijuliste sekä erilaista tiedotus- ja äänestysmateriaalia, jota jaettiin 40 000 kappaleen eränä koulujen, oppilaitosten, Heurekan, Tapiola-Yhtiön konttoreiden ja monien muiden kanavien kautta suurelle yleisölle.

Kansa valitsi

Maakuntakiviemme valintaan saapui yli 20 000 ehdotusta. Eniten eli lähes 3700 ehdotusta tuli Uudenmaan kiveksi. Etelä-Pohjanmaalla syntyi todellinen kansanliike ja sieltä saapui yli 3000 ehdotusta. Pirkanmaa kiven valintaa osallistui yli 1600 korttia ja Satakunnasta kiviehdotuksia tuli lähes saman verran.  Varsinais-Suomesta, Kymenlaaksosta, Päijät-Hämeestä, Pohjois-Karjalasta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista saapui tuhatkunta ehdotusta.

Lopullisen maakuntakiviemme valinnan suoritti asiantuntijaryhmä, jossa olivat mukana Marjatta Virkkunen, Ilkka Laitakari ja Paunu Oivanen GTG:sta, Martti Lehtinen Helsingin Yliopiston Kivimuseosta ja Seppo J. Partanen Matkailuliitosta. Valinta kävi lopulta hyvin yksiin yleisöäänestyksen tulosten kanssa:  vain Satakunnan kohdalla diabaasi oli äänestyksessä saanut muutamia ääniä enemmän kuin valittu hiekkakivi. Diabaasi näet valittiin Päijät-Hämeen maakuntakiveksi, koska se on erittäin tunnettu kansainvälisestikin.

Maakuntakivivalintaa täydennettiin myöhemmin valtioneuvoston tehtyä v. 1997 päätöksen uudesta maakuntajaosta. Geologian Tutkimuskeskus valitsi Itä-Uusimaan maakuntakiveksi lohenpunaisen kalkkikiven ja Pohjanmaan rannikkoalueen kiveksi Vaasan graniitin. Suomen tasavallan presidentin uuden virka-asunnon Mäntyniemen puutarhapihalle on sijoitettu maakuntakivikokoelma. Mäntyniemen rakentamisessa ja somistamisessa on muutenkin käytetty edustavalla tavalla kotimaista kiveä.

Muut luontotunnukset

Jokaisen maakunnan kohdalla on mainittu myös muut alueen luontotunnukset. Maakuntakukat valittiin Suomen Kotien Kukkasrahaston aloitteesta toteutetun kansanäänestyksen perusteella v.1982. Maakuntakaloista kansanäänestyksen järjesti Kalatalouden Keskusliitto v. 1993. Maakuntajako on näissä valinnoissa ollut hieman toisistaan poikkeava. Uusi 1990-luvulla  toteutettu maakuntajako 20:een maakuntaan on sekin hieman muuttanut sekä maakuntien aluejakoa että tunnuksia. Eräät uudet maakunnat ovat nimenneet itselleen uusia tunnuksia ja toisaalta vanhan maakuntajaon pohjalta nimetyt tunnukset ovat tulleet useamman maakunnan tunnuksiksi.

Graniitti on Suomen kansalliskivi

Suomen kansalliskiveksi valittiin vanhan ja vakaan kallioperämme tunnetuin ja yleisin kivilaji graniitti. Suomalainen graniitti on parhaimmillaan punaista, mutta sitä on myös harmaana, ruskeana ja vihertävänä. Monet tunnetut rakennuksemme esimerkiksi Eduskuntatalo ja Kansallismuseo on tehty graniitista. Graniittia ja sen sukuisia kivilajeja Suomen kallioperästä on lähes puolet.

Kallioperämme erikoisuus, rapakivi, kuuluu sekin graniitteihin.  Kaikkialla maailmassa Rapakivenä tunnettua ja Kymenlaakson maakuntakiveksi valittua rapakiveä on laajoilla alueilla myös  itäisellä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Ahvenanmaan saaristo on lähes kokonaan rapakivigraniittia. Rapakivi on muiden graniittien tapaan suosittu rakennuskivi.

Kansalliskukka: Kielo

Kansallislintu: Laulujoutsen

Kansalliseläin: Karhu

Kansalliskala: Ahven

 

Ahvenanmaa:

ELOPERÄINEN KALKKIKIVI

Kalkkikivi on syntynyt matalaan veteen kerrostumalla noin 400 miljoonaa vuotta sitten eläneiden kalkkikuoristen eliöiden kuorista. Sitä on runsaasti irtokivinä eri puolilla Ahvenanmaata. Rehevä kasvillisuus on seurausta maaperän korkeasta kalkkipitoisuudesta. Kiintokalliossa eloperäistä kalkkikiveä on Lumparnin pohjassa laajana esiintymänä ja se näkyy meren pinnalla vain joissakin pienissä luodoissa.

Maakunnan muut luontotunnukset: kevätesikko, merikotka, hauki

 Varsinais-Suomi:

PUNAINEN GRANIITTI

Punaista graniittia on satoja vuosia louhittu saaristosta ja rannikolta etenkin Vehmaan ja Taivassalon seuduilla satoja vuosia rakennus- ja monumenttikiviksi. Se on nykyisinkin tunnetuin vientikivemme. Päämineraalin ovat punertava maasälpä, kvartsi ja tumma kiille

Maakunnan muut luontotunnukset: tammi, naakka, silakka

 

Uusimaa:

SARVIVÄLKE

Vihertävän musta sarvivälke on tasaisin ja välkehtivin pinnoin lohkeileva mineraali. Sarvivälkepitoiset kivilajit kuten amfiboliitti ja grabro ovat maakunnan kallioperässä erittäin yleisiä. Orimattilan seudulla kiuaskiveksi louhittu peridotiitt eli könnönkivi on melkein pelkkää sarvivälkettä.

Maakunnan muut luontotunnukset: valkovuokko, mustarastas, kuha

 

Itä-Uusimaa:

LOHENPUNAINEN KALKKIKIVI

Sipoon Kalkkirannan alueella on louhittu kalkkikiveä useasta paikasta 1600-luvulta alkaen. Suomenlinnan rakentamisen aikaan 1700-luvulla kalkkikiveä louhittiin suuria määriä laastin valmistamiseen. Nykyaikainen suurtuotanto alkoi vuonna 1939, jolloin louhinta siirtyi maan ja meren alle. Sipoon kalkkikiven väri vaihtelee valkeasta vihertävään ja punaiseen. Punaisen värin aiheuttaa kalkkikiven rautapitoisuus.

Maakunnan muut luontotunnukset: leskenlehti, haarapääsky, meritaimen

 

Kymenlaakso:

RAPAKIVI

Kymenlaakson kallioperä on lähes kokonaan rapakiveä ja sitä on louhittu muun muassa Virolahdelta, Kotkasta ja Anjalankoskelta. Geologisena terminä rapakivi on suomenkielisessä asussaan levinnyt kaikkiin kieliin. Rapakivi on punertavanruskeaa karkeahkorakeista graniittia. Kivi on saanut nimensä erikoisen rapautumisensa vuoksi. Kivi on hyvää ja kestävää rakennus- ja monumenttimateriaalia.

Maakunnan muut luontotunnukset: kurjenmiekka, punatulkku

 

 Etelä-Karjala:

SPEKTROLIITTI

Suomen tunnetuin ja taloudellisesti merkittävin korukivi on spektroliitti, joka on tummaa plagiomaasälpää. Sitä louhitaan Ylämaalla, jossa sijaitsee kivikeskus ja museo. Spektroliitti välkehtii kauneimmillaan kaikissa sateenkaaren väreissä.

Maakunnan muut luontotunnukset: kangasvuokko, satakieli, järvilohi

 Etelä-Savo:

MARMORI

Marmori on tavallisesti valkoista ja hienorakeista kalkkikiveä, jota käytetään rakennus-  ja kuvanveistomateriaalina. Se soveltuu myös maatalouskalkiksi, johon pääosa tuotannosta käytetään. Etelä-Savossa marmoria on Kerimäellä ja Virtasalmella.

Maakunnan muut luontotunnukset: lumme, kuhankeittäjä, muikku

 

Päijät-Häme:

DIABAASI

Tumma  ja hienorakeinen diabaasi muodostaa Päijät-Hämeessä jopa yli 100 metrin levyisiä, muuta kallioperää nuorempia juonia. Diabaasia voidaan käyttää muun maussa kiuaskivenä. Tyypillinen suuria ja vaaleita maasalpärakeita sisältävä juoni on nähtävissä tieleikkauksessa Kuhmalahden Vehkajärvellä. Päämineraalit ovat plagioklaasimaasälpä, oliviini ja pyrokseeni.

Maakunnan muut luontotunnukset: ruiskaunokki, valkoselkätikka, lahna, Riikinkukkokehrääjä-perhonen

 

Kanta-Häme:

KIRJOMAASÄLPÄ

Kirjomaasälpä on seosmineraali, jossa oleva kvartsi muodostaa arabialaista kirjoitusta muistuttavia kuvioita. Sitä on muun muassa Tammelan seudun kallioperässä. Kauniin rakenteensa vuoksi sitä käytetään korukivenä.

Maakunnan muut luontotunnukset: hämeenkylmäkukka, kalasääski, lahna

 

Pirkanmaa:

PALLOKIVI

Pallokivet ovat koostumukseltaan vaihtelevia syväkivilajeja, joissa eri mineraalit muodostavat sisäkkäisiä pallomaisia kehiä. Pallokiveä on louhittu pöytälevyiksi, sisustus- ja koristekiveksi Kurusta. Maailman kauneimpana pidettyä pallokivityyppiä on tavattu irtokivinä Kangasalla. Siitä lohkottu suuri lohkare on Kangasalan kotiseutumuseon edessä.

Maakunnan muut luontotunnukset: tuomi, västäräkki, toutain, valkohäntäpeura

 

Satakunta:

HIEKKAKIVI

Hiekkakiveä on Satakunnassa laajalla alueella Pyhäjärven ja Porin välillä. Se on muodostunut iskostumalla laajaan jokilaaksoon kerrostuneesta hiekasta. Monia jokihiekalla tyypillisiä rakennepiirteitä on vieläkin näkyvissä esimerkiksi Harjavallan voimalaitoksen alapuolella. Hiekkakivestä valmistettiin ennen myllynkiviä. Säkylässä on myllynkiven tekijöiden muistomerkki.

Maakunnan muut luontotunnukset: sinitiainen, tyrni, nahkiainen

 

Pohjanmaa:

VAASAN GRANIITTI

Raippaluodosta Vöyriin ja Maalahdelta Pietarsaareen ulottuvalla alueella esiintyy kallioperässä ja suurikokoisina irtolohkareina harmaata, graniitin näköistä kiveä, jossa on tulitikkurasian kokoisia ja muotoisia, vaalean harmaita maasälpähajarakeita. Aikoinaan Vaasan graniitista tehtiin rakennusten kivijalkoja ja portaita. Suomen vanhimmassa holvatussa kivisillassa Mustasaaressa on käytetty Vaasan graniittia. Se valittiin maakuntakivenä edustamaan Pohjanmaan suurelta osin ruotsinkielistä rannikkoseutua

Maakunnan muut luontotunnukset: tervapääsky, tervaleppä, siika, hirvi

 

Etelä-Pohjanmaa:

KÄRNÄIITTI

Kärnäiitti on tuoreelta pinnaltaan sinimusta kivilaji, joka syntyi suuren meteoriitin iskeytyessä maahan 77 miljoonaa vuotta sitten. Kärnäiitti on räjähdyksen aiheuttamassa kuumuudessa syntyneen kivisulan ja murskaantuneen kallioperän seosta. Sitä on Lappajärven Kärnänsaaren rantakallioissa ja laajalti järven kaakkoispuolella.

Maakunnan muut luontotunnukset: maitohorsma, isokuovi, siika

 

Keski-Suomi:

DIORIITTI

Dioriitti on tumma kivilaji, jossa maasälvän lisäksi on päämineraaleina sarvivälkettä, biotiitta ja pyrokseenia. Sitä louhitaan rakennus- ja monumenttikiveksi Viitasaaren ja Jyväskylän seuduilla.

Maakunnan muut luontotunnukset: päivänkakkara, metso

 

Pohjois-Savo:

APATIITTI

Apatiitti on fosforipitoinen mineraali, joka on kellanvihreää, rasvakiiltoista ja maasälpää pehmeämpää. Apatiitti on Siilinjärven fosforimalmin taloudellisesti merkittävin mineraali ja fosfaattiteollisuuden tärkeimpiä raaka-aineita.

Maakunnan muut luontotunnukset:  pihlaja, kuikka, muikku, hirvi

 

Pohjois-Karjala:

VUOLUKIVI

Vuolukivi pehmeä ja tavallisimmin harmaa kivilaji, jonka päämineraalit ovat dolimiittikalkki ja talkki. Kestävyytensä, lämmönjohtokykynsä ja muiden erikoisominaisuuksiensa sekä tuotekehittelyn takia siitä on tullut kysytympiä uunien ja takkojen materiaali. Vuolukiviä louhitaan muun muassa Juuan Nunnalahdessa.

Maakunnan muut luontotunnukset:  karjalanruusu,  käki,  järvilohi ????

 

Keski-Pohjanmaa:

GNEISSI

Gneissi on yleinen kivilaji koko Suomessa ja erityisesti Keski-Pohjanmaan kallioperässä. Se on tumman harmaa tai punertava, ulkonäöltään vaihteleva kivilaji. Mineraalikoostumukseltaan se muistuttaa graniittia ja sen päämineraalin ovat maasälpä, kvartsi ja kiille.

Maakunnan muut luontotunnukset: kissankello,  kiuru,  siika ????

 

Pohjois-Pohjanmaa:

LIUSKE

Liuskeet ovat Pohjois-Pohjanmaalla yleinen kivilajiryhmä, johon kuuluu useita toisistaan poikkeavia kivilajeja. Yhteinen piirre on niiden taipumus lohjeta laatoiksi, joita käytetään puutarhakäytäviin ja sokkeleiden päällystykseen

Maakunnan muut luontotunnukset: suopursu,  kurki, siika ???

 

Kainuu:

VIHREÄKIVI

Vihreäkivi on muinaisten tulivuorien muuttunutta laavaa. Sen päämineraaleja ovat vaihtelevassa suhteessa plagioklaasi, kvartsi, karbonaatti sekä vihreän värisävyt antavat sarvivälke, epidootti ja kloriitti. Helposti työstettävä tätä kivilajia osattiin käyttää erilaisten tarvekalujen valmistukseen jo esihistoriallisena aikana.

Maakunnan muut luontotunnukset: kanerva, kuukkeli ??

 Peräpohjola:

DOLOMIITTIKIVI

Peräpohjola on vanha nimitys entisen suurpohjanmaan pohjoisille ja nykyisen Lapin eteläisille osille. Dolomiittikivi on yleinen tälle alueelle. Siinä näkyy paikoin fossiilirakenteita yli 2 miljardin vuoden takaisesta elämästä. Dolomiittimarmoriksi kutsuttua kiveä käytetään rakennus- ja kuvanveistomateriaalina. Sitä louhitaan Tervolassa ja Tornion lähettyviltä.

Maakunnan muut luontotunnukset: kullero, riekko, lohi

 Lappi:

KULTA

Lapin kultaa on haettu yli 150 vuotta ja monet kultaryntäykset ovat suuresti vaikuttaneet maakunnan kehitykseen. Sadoilla valtauksilla ja kaivospiireillä on nykyisin tuhansia kullankaivajia. Monia kultakaivoksia on löydetty eri puolilta Lappia  ja kullasta on tullut uusi matkailumyytti kesäyön auringon, ruskan, kaamoksen ja revontulien joukkoon.

Maakunnan muut luontotunnukset: kullero, sinirinta, lohi