Uusittu Kullankaivajan opas 

Kulta on houkutellut ihmisiä Lapin tunturipurojen rannoille pian 150 vuotta. Kullankaivu on raskasta työtä. Se edellyttää tietoa, taitoa, lakien ja määräysten noudattamista, lupia ja anomuksia. Parhaimmillaan se on myös elämäntapa, johon kuuluu aidon ja alkuperäisen luonnon kokeminen, erämaan rauha, Lapin kesän kiihkeä rytmi ja pieni mahdollisuus löytää suuri kultahippu. Kullankaivu on tällä hetkellä hyvin suosittua, siitä kertoo muun muassa Lapin Kullankaivajain liiton jäsenmäärä; yli 3000.

Kullanetsinnän saloihin johdattaa kaivukauden 2014 alussa julkaistu Seppo J. Partasen ja Raimo Niemelän kirja Kullankaivajan opas. Kummallakin tekijällä on takanaan kymmenien vuosien kokemus kullankaivajana ja kultahistorian tutkijana.

Kullanhuuhdonta on Suomessa kokenut suuria muutoksia viime vuosina. Uusi kaivoslaki toi uudet velvoitteet ja määräykset, viranomaiset ja byrokratian, hinnat ja maksut. Ne on jokaisen kullankaivua suunnittelevan tunnettava ja osattava suunnistaa byrokratian mutkaisilla poluilla. Kullankaivaja joutuu tekemisiin monien eri virkamiesten kanssa. Heidän työtään ja tekemistään valvovat kunta, valtio, metsähallitus, ympäristö- ja rakennusviranomaiset. Työstä ja työn jäljistä ovat kiinnostuneet myös paikalliset ihmiset, poromiehet, retkeilijät, metsästäjät, kalastajat.

Lapin kullankaivun maailmanlaajuinen erikoispiirre on se, että se tapahtuu samoilla alueilla, jossa kultaa on haettu kymmenien sukupolvien ajan. Vanhojen kullankaivajien jäljet, kulkureitit, kämpät ja asumusten jäljet, valtaus- ja rajapyykit ovat jo muinaismuistoja, joilla on lain suoja. Kirjasta löytyy tietoa kullankaivun historiasta niin meillä kuin maailman kultakentilläkin, joilta tietotaito kullanetsintään Suomeen tuotiin merimiesten mukana 1860-luvun lopulla.

Kullankaivu on mitä suurimmassa määrin myös tekniikkalaji. Perinteisillä tavoilla eli lapiolla, hakulla, rännillä ja vaskoolilla kulta tuskin taskun pohjalle kulkeutuu. Tarvitaan monenlaista konetta, laitetta, pientä ja suurta apuvälinettä, jotta hengetön kultahippu pystytään erottelemaan maaperästä lasiputkeen. Näitä apuvälineitä Suomessa ja maailmalla on kehitelty runsaasti. Kirjan tekijät vierailivat Kalifornian vanhoilla kultakentillä ja tutustuivat samalla kultamessuilla esillä oleviin kullankaivun koneisiin, laitteisiin ja työkaluihin. Niitä esitellään runsaasti kuvin ja sanoin kirjan sivuilla.

Kaliforniassa valmistetaan suuri osa kullankaivajien eri puolilla maailmaa käyttämistä koneista, laitteista, apuvälineistä ja työkaluista. Kuva on Placervillen kullankaivumessuilta huhtikuussa 2014.

Kirjassa on runsaasti käytännön neuvoja kullanhuuhdonnasta, vaskauksesta, rännin rakentamisesta, vesijohtojen, letkujen, höyry- ja sähkövoiman käytöstä, kultaleirin varustamisesta saunan ja WC:n rakentamiseen sekä työn jälkien maisemoinnista.

Kullankaivajan oppaassa on yli 200 sivua, runsaasti kuvia ja karttoja, osoitteita ja linkkejä, ohjepiirustuksia teknisistä laitteita ja rakenteista. Kirja ilmestyy kesäkuun puolivälissä ja sen ohjehinta on 27,90 euroa.

Lisätietoa löytyy kustantajan nettisivuilta www.hipputeos.fi.

Tässä linkki oppaan sisältöön:       Kullankaivajan oppaan sisältö