Kultahipussa oli vuoden 2025 aikana kaikkiaan 84140 näyttökertaa, kasvua 16 % edellisestä vuodesta, eniten katsottiin avaussivua Kultavuosi 7743 kertaa, seuraavina Oma kaivos 5753, Etsiminen metallin paljastimella 4703. Hakuja tehtiin kymmenestä maasta: Suomi 80120, Ruotsi 1045, Saksa 805, Yhdysvallat 690. / Lapin Kullankaivajain Liitto 2025: jäseniä 4055, jäsenmaksu 33 euroa, liittymismaksu 14 euroa, kunniajäseniä 44 (vv. 1950–2024), Antti Peronius puheenjohtaja, Kai J. Rantanen sihteeri, kotisivut www.kullankaivajat.fi / Suurimmat kultahiput: 1. Ventti 41,4 g Selperinoja Pekka Suikkanen ja Heikki Kallio-Mannila 21.9.25, 2. 30,69 g Maija ja Risto Vehviläinen 27.6. 25 Sotajoki, 3. 28,9 g Varpu ja Kari Holmberg Lemmenjoen Puskuoja 30.8. 25.

*************

Muistatko heidät:

Ivalojoen viimeiset elinkautiset

Ivalojoen kohta 160-vuotisen kullankaivun viimeiset elinkautiset –  ainakin toistaiseksi – olivat Viktor Koivula ja Unto Koivunen. Molemmat elivät vaiherikkaan elämän, johon kuului kymmenien vuosien kaivu Ivalojoen rannoilla. Sieltä he lopulta löysivät hakemansa rauhan ja hiljaisuuden, josta kiire oli kaukana. Kumpikin teki pitkän kultamiesuran. Viktor tuli ensi kerran kultamaille 1920-luvun lopulla, Unto 1936. Lue elämäntarinat tästä linkistä:

https://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/koivula-viktor-ja-koivunen-unto/

Kultahipun Pyrkyripalstalta voit lukea noin 50 kullankaivajan elämäntarinan. Inarin hautausmaan Pyrkyripalstalle pääsen klikkaamalla vaskoolia:

***********

Kultavuosi 2026 on avattu

Kullankaivu Lapissa vuonna 2026 jatkuu samanlaisena, mitä se on ollut kohta 160 vuotta: työtä ja taistelua. Se alkoi kesällä 1868, kun Kalifornian, Australian ja Uuden Seelannin kultakentillä kultakuumeen saaneet merimiehet saivat tietää Lapin ja Kuusamon kultalöydöistä. Sinne he lähtivät ja löysivät Ivalojoen kullan 1869. Alkoi riita viranomaisten kanssa, kultaryntäys Ivalojoelle, työ ja taistelu. Tiukka laki rajasi tarkoin, mitä sai tehdä, mitä piti jättää tekemättä ja paljonko kaikki maksoi. Laki antoi kaivuoikeuden vain Suomen ja Venäjän miehille, joten yhdessä kalliiden lupien kanssa kultavaltausten määrä jäi vähiin. Lapissa ei koettu samaa kymmenien tuhansien etsijöiden kaaosta kuin maailman muissa kultaryntäyksissä.

Kullankaivu jäi pysyvästi Lapin kulttuurihistoriaan. Kullankaivajain liitossa on nyt noin 4200 jäsentä. Kullanhuuhdontalupien määrä on Tukesin tilastojen mukaan tammikuussa 2026 yhteensä 425, joista lapiolupia 296 ja konelupia 129. Lupahakemuksia on kaikkiaan 133, niistä lapiolupia 35 ja konelupia 98. Tukes ilmoittaa vuosittaiseksi kultamääräksi 3–5 kg, mikä on historiallisesti vähän. Koko kultahistorian keskimääräinen vuosittainen kultamäärä löytynee 15–25 kilon välimailta.

Työtä ja taistelua kullankaivu on myös alkaneena vuonna 2026, raportoi kullankaivajain puheenjohtaja Antti Peronius. Hävitty taistelu Lemmenjoen kullasta on suurin syy kultamäärän romahtamiseen, hän sanoo puheessaan, joka on luettavissa kokonaan, klikkaa alla olevaa Antin valokuvaa tai linkkiä se alla.:

https://www.kultahippu.fi/wp-content/uploads/2026/02/Kultavuosi-2026-avattu.docx

*********

Onko kullankaivu kulttuuria

Lapin kullankaivajat risteilevät Helsingistä Tukholmaan ja takaisin 6.–8. helmikuuta 2026 pohtimalla seminaarissaan kullankaivua kulttuurina. Ennen kuin kysymykseen löytyy vastauksia, kysyimme asiaa tekoälyltä. Näin se vastasi:

• Kyllä, kullankaivu on merkittävä osa suomalaista, erityisesti lappilaista kulttuuria. Se on tunnustettu aineettomaksi kulttuuriperinnöksi, ja se on listattu Museoviraston ylläpitämään Elävän perinnön wikiluetteloon.
• Kullankaivun kulttuurisia piirteitä ovat:
• Pitkä historia: Lapin kullankaivulla on yli 150-vuotinen perinne, joka alkoi Ivalojoen kultaryntäyksestä vuonna 1870. (Voisi olla myös vuosi 1868 Lihrin retkikunnan kultalöydöt).
• Yhteisöllisyys: Kultamailla on syntynyt omaleimainen ja kansainvälisestikin harvinainen kullankaivajayhteisö, jolla on omat legendansa, tarinansa ja elämäntapansa.
• Perinteet ja taidot: Kullanhuuhdonnan perinteiset menetelmät, kuten vaskoolin käyttö, siirtyvät usein sukupolvelta toiselle.
• Identiteetti: Monille kullankaivu on enemmän kuin elinkeino; se on elämäntapa ja osa paikallista identiteettiä erityisesti Lemmenjoella, Ivalojoella ja Tankavaarassa.
• Matkailu ja museot: Kullankaivun historiaa ja perinteitä ylläpitää muun muassa Kultamuseo Tankavaarassa.
• Vaikka kullankaivu on kulttuuria, se on myös säädeltyä toimintaa, joka vaatii Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) myöntämän luvan. Nykyään esimerkiksi Lemmenjoen kansallispuistossa koneellinen kullankaivu on kielletty, ja siellä on palattu perinteiseen lapiokaivuun kulttuuriperinnön ja luontoarvojen säilyttämiseksi.
• Tekoälyn antamat vastaukset voivat sisältää virheitä.

Tekoälyn vastaus juttumme otsikkoon tuntuu oikealta, vaikka se varoittaa lopussa virheellisyyden mahdollisuudesta. Ainakin ”aineettomaksi kulttuuriperinnöksi” määrittely voi olla monen kaivajan mielestä istuva kertomaan löydetyn kullan määrästä!

Raimo Niemelä otti vastaan vuoden 2026 kullankaivajan kunnian ja kiertopalkinnon kullankaivajien laivaristeilyllä. Raimo on todellinen sarjayrittäjä: kullankaivaja yli 30 vuotta, kustantaja, kirjailija, toimittaja, kulta- ja korukauppias, maahantuoja ja paljon muuta. Laivaristeilyn teemana on ”kullankaivukulttuuri”. Siihen liittyen Raimo luennoi kullankaivusta kertovista kirjoista, joita viime vuosikymmeninä on ilmestynyt kymmeniä. Moni niistä on kulkenut Raimo käsien kautta, muun muassa ”Kullankaivajan opas”. Se on ilmestynyt kahtena painoksena, jotka ovat loppuunmyytyjä.

Kirja on kuitenkin kaikkien luettavissa nettiversiona osoitteessa: https://hippukulta.fi/kullankaivu-menetelmat/kullankaivajan-opas-pdf/

************

Tervetuloa vuosi 2026

Tapahtumia 2026: Kullankaivajain liiton 20. kultaseminaari 6–8.helmikuuta laivaristeily Helsinki-Tukholma-Helsinki teemana Kullankaivukulttuuri. Kultakisoja: Juhannuskisat Tankavaara 19–20.6., Kutturan kultakisat Kafea Gufihtar 4.7., SM-kisat Tankavaara 17–19.7., Lemmenjoen kisat 21.7., Rokulipäivät Savottakahvila 22.7. Lisätietoa: https://www.kullankaivajat.fi/kultakisat/.

Kullanhuuhdonnan MM-kisat Word Goldpanning Association on valinnut

kisapaikaksi Uuden Seelannin, jossa kisat järjestetään 26. syyskuuta 2026 eteläisen saaren Otagon alueella. Siellä oli suuri kultaryntäys 1840- ja 1850-luvuilla, jolloin laajalla alueella kultaa etsi enimmillään 18000 miestä, mukana joku suomalainenkin merimies. Yksi heistä oli raahelainen Edvard Björkman, joka toi kultakuumeen Suomeen 1868, löysi Ivalojoen kullan yhdessä Ervastin ja Lepistön kanssa, eli värikään ja tapahtumarikkaan elämän Ivalojoella, Raahessa ja Amerikassa.

************

Nipa muistojeni kultamailla

Niilo Raumala (1922–1983) jätti pysyvät jäljet Lapin kultahistoriaan ja hänen ystäviensä muistoihin. Hän oli yksi historian ahkerimmista elinkautisista, Lemmenjoen veteraani, Tankavaaran kultakylän perustaja, maailman kultakenttien kulkija, kullankaivajien edusmies, tarinankertoja ja paljon muuta. Lue hänen vaiherikas elämäntarinansa ja kymmenet muut tarinat Lapin kultahistorian värikkäistä vaiheista Mineralia lehden numerosta 2 / 2025 alla olevasta linkistä ja klikkaamalla Nipan kuvaa.

 

https://share.google/B5F0lzUEv6nMTOtzl

**********

Unet keväällä – kirja talvella

Anurag Lehtonen teki kirjan naisista Lapin kultamailla. Lue lisää täältä:

https://hippukulta.fi/product/kevaalla-tulevat-unet-kirja-anurag-lehtonen/?mc_cid=d2582e0090&mc_eid=b6a0213f7c

**********

Kultaa Uudesta Seelannista

Uusi-Seelanti on Tyynen valtameren lounaisosassa sijaitseva valtio, joka koostuu kahdesta pääsaaresta – Etelä- ja Pohjoisaari – sekä lukuisista pienemmistä saarista. Australia sijaitsee noin 1 500 kilometrin päässä luoteessa. Uuden-Seelannin pinta-ala on noin 270 000 neliökilometriä, asukasluku noin 5,2 miljoonaa, ja sen pääkaupunki on Wellington.

Kultaa Uuden Seelannin jokien rannoilta löytyi monestakin paikasta 1840- ja 1850-luvuilla, mutta suurimman ryntäyksen laukaisi Gabriel Read, australialainen kullanetsijä, joka oli kaivanut kultaa Kaliforniassa ja Australiassa. ”Lapioin pois kaksi ja puoli jalkaa soraa, kauniin pehmeän liuskekiven näin kullan kiiltävän kuin Orionin tähdet pimeänä pakkasyönä”, hän kirjoitti kultalöydöstä 20. toukokuuta 1861 Tuapeka joen rannalla lähellä Lawrence, pientä kaupunkia eteläisen saaren kaakkoisnurkassa.

Kertomus kultalöydöstä julkaistiin Otago Witness-lehdessä 8. kesäkuuta 1861. Lähtölaukauksen ryntäykselle ampui maakuntaneuvosto, joka totesi kultaa löytyneen ”50 km pitkällä ja viisi kilometriä leveällä alueella jokaisesta kaivetusta kuopasta”. Jouluun mennessä kullanetsijöitä jokivarsilla oli 14 000 ja oli enimmillään v. 1864, jolloin eteläisen saaren koillisnurkan Otagossa Lawrence Tuapeka joen ympärillä kultaa etsi 18 000 miestä Kalifornian ja Australian kultakentiltä sekä kaikkialla maailmasta. Kultaryntäys synnytti Lawrence kaupungin, joka nykyisin on muutamien satojen asukkaiden pieni kylä. Siellä on useita menneisyydestä, myös kullankaivusta, kertovia rakennuksia.

Yksi etsijöistä oli Edvard Björkman, joka lienee tullut paikalle Australian Victorian kultakentiltä 1862. Hän saattoi tällä ilmoittaa nimekseen ”Edvard Clark”, jota hän käytti toisena nimenään New Yorkista 22.7. 1856 ostamassaan muistikirjassa. ”Epu” palasi Suomeen ja Raaheen 1868, löysi merimiesten Ervast ja Lepistö kanssa Ivalojoen kullan syyskesällä 1869, oli mukana Ivalojoen kultaryntäyksessä 1870, käräjöi löytökavereidensa kanssa Kultalan rannan kultavaltauksista, ja jäi Lapin kultahistorian ensimmäiseksi ”elinkautiseksi” kullankaivajaksi kuten Ervastikin. Edvard syntyi 30.7.1832 Raahessa, eli värikkään elämän Raahessa, Lapissa, Australian, Kalifornian ja Uuden Seelannin kultakentillä, Amerikassa ja kuoli 17.1.1911 Raahessa.

Uuden Seelannin kullankaivu on jatkunut nykypäivään saakka. Kullanhuuhdonnan MM-kisat pidetään 26.9.–2.11. 2026 Central Otagossa.

Missä kultaa saa huuhtoa

Uudessa-Seelannissa voi harrastaa vapaamuotoista kullanhuuhdontaa nimetyillä alueilla

ilman erillistä lupaa, kunhan käyttää vain moottoroimattomia käsityökaluja kuten vaskoolia ja lapioita.

Luvattomat alueet: Voit huuhtoa kultaa ilman lupaa Department of Conservationin (DOC) ja New Zealand Petroleum & Mineralsin (NZPAM) nimeämillä ”gold fossicking areas” (GFA) -alueilla. Näillä alueilla on noudatettava paikallisia sääntöjä, kuten kaivamista vain virtaavissa joenuomassa ja luonnon on jäätävä koskemattomaksi.

Luvalliset alueet: Jos haluat etsiä kultaa näiden määrättyjen alueiden ulkopuolella (myös omalla maallasi, sillä kaikki Uuden-Seelannin kulta kuuluu kruunulle), tarvitset kaivosluvan (mining permit) NZPAM:ltä sekä maanomistajan luvan pääsyyn alueelle.

Työkalut: Luvattomilla GFA-alueilla saa käyttää vain ei-motorisoituja käsityökaluja, kuten lapioita, hakkua ja kultapannua.

• Ympäristö: Kaivajien tulee varmistaa, että alue palautetaan lähes alkuperäiseen kuntoon ja kasvillisuutta ei vahingoiteta.

Suosittuja kullanhuuhdonta-alueita:

Eteläsaarella, erityisesti Otagon ja West Coastin alueilla, on useita suosittuja GFA-alueita, joilla on pitkä kultahistoria; esimerkiksi Arrow River, Shotover River, Gabriels Gully, Moonlight Creek .Tarkat kartat ja tiedot luvallisista alueista ovat saatavilla Uuden-Seelannin viranomaisilta:

Department of Conservationin (DOC) ja New Zealand Petroleum & Mineralsin (NZPAM), verkkosivuilta.