Kalenterin voit tilata myös Hipputeokselta. Hipputeos tukee LKL:n toimintaa ja tilittää koko myyntitulon Liitolle.

Katso www.hipputeos.fi

Naisen asein kultia puolustamaan

Suosion saaneen Kullankaivajien Mieskalenterin 2013 jälkeen noin 4000 jäsenen Kullankaivajain liitto on julkaisemassa uuden Naiskalenterin 2016. Sen tuotto käytetään kullankaivun tulevaisuuden turvaamiseen ja uuden kaivoslain tuomien ongelmien ratkaisemiseen. Samalla sillä luodaan uutta kuvaa kullankaivun nykyisyydestä. Se ei olekaan erämaahan unohtuneiden elämän evakoiden saattohoitoa, vaan nuorekasta, perhekeskeistä, yhteisöllistä, ammattimaista työtä ja harrastusta, jossa naiset tekevät samaa työtä miesten kanssa.
Valokuvaaja Ilkka Ärrälän kuvissa paljastavat laaksonsa ja kukkulansa Lapin ammattimaisten työmaiden naispuoliset kullankaivajat. Se kultamaiden rikkain ja rakkain esiintymä. Monenlaisten pinnanmuotojen alla jokaisen naiskullankaivajankin kultainen sydän sykkii kullille ja jalokiville. Se sykkii uskoa, toivoa ja rakkautta isomushipun löytymiseen, toivoa kullankaivun ammatin jatkumisesta, ja rakkautta kultamaiden lämminhenkistä yhteisöä ja itse kullankaivua kohtaan.

Ja tärkein niistä on rakkaus

Pirjo Muotkajärvi, Neiti Huhtikuu

Lapin ammattimainen kullankaivu on uuden kaivoslain myötä historiansa suurimman haasteen edessä. Raskautettu ylihallinnointi ja laajennetut valitusoikeudet ovat seisahduttaneet työt jo yli kolmasosalla kullankaivualueista. Varsinkin Lemmenjoen ammattikaivajat painavat yöttömän yön alla pyöreitä päiviä saadakseen kaivospiireiltään edes osan kullasta talteen ennen neljän lyhyen kaivukauden jälkeen koittavaa eduskunnan säätämää ammatin alasajoa ja omaisuuden sosialisointia.
– Aivan käsittämättömältä tämä tuntuu, kun samalla uutiset ovat täynnä poliitikkojen hätää joukkoirtisanomisten ja kaiken aikaa kurjistuvien talousnäkymien alla, toteaa Lemmenjoella ammattimaisesti kolmetoista vuotta kultaa kaivanut Pirjo Muotkajärvi. – Itketään investointien ja yrittäjyyden puutetta. Sitten yhteiskunta lakkauttaa täysin tuulesta temmatuin perusteluin kokonaisen ammattikunnan, joka on ihan itse ilman yhteiskunnan tukia luonut kokonaisen jalostusketjun maasta puhtaalla vedellä ja painovoimalla rikastettavalle puhtaalle luonnontuotteelle – luomukullalle.
Lapin Kullankaivajain Liiton julkaisemassa Kullankaivajien Naiskalenterissa 2016 tuodaan tällä kertaa esille kultamailla täysin rinnoin työskenteleviä kullankaivajanaisia. Kalenterin kuvia ei ole sommiteltu perinteiseen tyttökalentereiden pinup-kuvien malliin, vaan niissä korostetaan sitä kuinka Lapin kultamailla kullankaivaja on kullankaivaja, ikään, koulutukseen ja sukupuoleen katsomatta. Kuvaaja Ärrälä on ammattivalokuvaaja, jonka käsialaa ovat kalenterien lisäksi 2011 ilmestyneen ”Onnen hippuja, aikalaiskuvaa Lemmenjoen kultamailta”-kirjan kuvat.
– Toisin kuin vanhojen kultamaiden elinkautisten aikaan, tämän päivän kaivutyömailla työskennellään pääasiassa perhe- tai pariskunnittain, toteaa säännöllisesti oman työvuoronsa Åkerman-kaivinkoneen puikoissa työskentelevä Muotkajärvi.
– Merkittävää on, että naispuoliset kullankaivajat osallistuvat täysipainoisesti koko työhön, kullan vaskaamisesta raakaa voimaa vaativiin remontteihin. Kullankaivu onkin kovien miesten ja kovien naisten ala, kuten eräs työ- ja elinkeinoministeriön korkea virkamies joitakin vuosia sitten totesi.
– Tämä ainutlaatuinen Lapin kultasatu ei vain voi päättyä yksisilmäisten poliitikkojen ja virkamiesten vääriin päätöksiin. Tämän asian takana on koko pieni kullankaivajayhteisö, naiset ja miehet – maitoparrasta mummoon. Siksi päätimme, että on aika vielä toisen rintaman astua esiin tämän asian puolesta ennen kuin on liian myöhäistä, päättää small talk-tuokion Pirjo Muotkajärvi -kalenterin Neiti Huhtikuu – ja iskee silmää!

Tytti Präysy, Neiti Joulukuu

Terhi Telilä, Neiti Tammikuu

Hän on äiti, tytär, mummo.
Hän on vaimo, rakastettu, karannut, leski.
Hän on yrittäjä, eläkeläinen, virkamies, kultaseppä.
Hän on Lemmejoelta, Laanilasta, Sotajoelta, Palsinojalta.
Juuret pohjoisessa, etelässä, lännessä, Savossa tai Karjalassa.
Valtaaja ja vallattu. Ei kahta samanlaista, kuten ei kultahippujakaan.
Hän on kullankaivaja.
Hän on nainen.

Lapin Kullankaivajain Liiton Naiskalenteri 2016 hinta 14 euroa/kpl + postikulut.

Tilaukset sähköpostilla info@kullankaivajat.fi
tai postitse Lapin Kullankaivajain Liitto, PL 86, 99871 Inari

Uusittu Kullankaivajan opas 

Kulta on houkutellut ihmisiä Lapin tunturipurojen rannoille pian 150 vuotta. Kullankaivu on raskasta työtä. Se edellyttää tietoa, taitoa, lakien ja määräysten noudattamista, lupia ja anomuksia. Parhaimmillaan se on myös elämäntapa, johon kuuluu aidon ja alkuperäisen luonnon kokeminen, erämaan rauha, Lapin kesän kiihkeä rytmi ja pieni mahdollisuus löytää suuri kultahippu. Kullankaivu on tällä hetkellä hyvin suosittua, siitä kertoo muun muassa Lapin Kullankaivajain liiton jäsenmäärä; yli 3000.

Kullanetsinnän saloihin johdattaa kaivukauden 2014 alussa julkaistu Seppo J. Partasen ja Raimo Niemelän kirja Kullankaivajan opas. Kummallakin tekijällä on takanaan kymmenien vuosien kokemus kullankaivajana ja kultahistorian tutkijana.

Kullanhuuhdonta on Suomessa kokenut suuria muutoksia viime vuosina. Uusi kaivoslaki toi uudet velvoitteet ja määräykset, viranomaiset ja byrokratian, hinnat ja maksut. Ne on jokaisen kullankaivua suunnittelevan tunnettava ja osattava suunnistaa byrokratian mutkaisilla poluilla. Kullankaivaja joutuu tekemisiin monien eri virkamiesten kanssa. Heidän työtään ja tekemistään valvovat kunta, valtio, metsähallitus, ympäristö- ja rakennusviranomaiset. Työstä ja työn jäljistä ovat kiinnostuneet myös paikalliset ihmiset, poromiehet, retkeilijät, metsästäjät, kalastajat.

Lapin kullankaivun maailmanlaajuinen erikoispiirre on se, että se tapahtuu samoilla alueilla, jossa kultaa on haettu kymmenien sukupolvien ajan. Vanhojen kullankaivajien jäljet, kulkureitit, kämpät ja asumusten jäljet, valtaus- ja rajapyykit ovat jo muinaismuistoja, joilla on lain suoja. Kirjasta löytyy tietoa kullankaivun historiasta niin meillä kuin maailman kultakentilläkin, joilta tietotaito kullanetsintään Suomeen tuotiin merimiesten mukana 1860-luvun lopulla.

Kullankaivu on mitä suurimmassa määrin myös tekniikkalaji. Perinteisillä tavoilla eli lapiolla, hakulla, rännillä ja vaskoolilla kulta tuskin taskun pohjalle kulkeutuu. Tarvitaan monenlaista konetta, laitetta, pientä ja suurta apuvälinettä, jotta hengetön kultahippu pystytään erottelemaan maaperästä lasiputkeen. Näitä apuvälineitä Suomessa ja maailmalla on kehitelty runsaasti. Kirjan tekijät vierailivat Kalifornian vanhoilla kultakentillä ja tutustuivat samalla kultamessuilla esillä oleviin kullankaivun koneisiin, laitteisiin ja työkaluihin. Niitä esitellään runsaasti kuvin ja sanoin kirjan sivuilla.

Kaliforniassa valmistetaan suuri osa kullankaivajien eri puolilla maailmaa käyttämistä koneista, laitteista, apuvälineistä ja työkaluista. Kuva on Placervillen kullankaivumessuilta huhtikuussa 2014.

Kirjassa on runsaasti käytännön neuvoja kullanhuuhdonnasta, vaskauksesta, rännin rakentamisesta, vesijohtojen, letkujen, höyry- ja sähkövoiman käytöstä, kultaleirin varustamisesta saunan ja WC:n rakentamiseen sekä työn jälkien maisemoinnista.

Kullankaivajan oppaassa on yli 200 sivua, runsaasti kuvia ja karttoja, osoitteita ja linkkejä, ohjepiirustuksia teknisistä laitteita ja rakenteista. Kirja ilmestyy kesäkuun puolivälissä ja sen ohjehinta on 27,90 euroa.

Lisätietoa löytyy kustantajan nettisivuilta www.hipputeos.fi.

Tässä linkki oppaan sisältöön:       Kullankaivajan oppaan sisältö

Lehden kannessa Solange Van Der Moer ja Jouko Korhonen tuovat Petronellan muistokiven Inarin hautausmaalle, jonne myös osa tuhkasta levitettiin.

Kullankaivajien liiton jäsenlehden Prospäkkärin uusin numero 3/2014 on juuri ilmestynyt (17.11.14) yllättäen monipuolisella ja myönteisellä sisällöllään. Vain vähän itkua ja valitusta, sitäkin enemmän hyvin kirjoitettua ja kuvitettua tarinaa, elämää ja uutisia kultakentiltä.
Lehden pääaiheena on Petronellan paluu Lappiin 65 vuoden jälkeen. Jouko Korhonen ja Kai Rantanen raportoivat Solangen ja Jennyn käynneistä Lemmenjoella, Inarin Pyrkyripalstalla ja Tankavaarassa. Jutussa on paljon uutta tietoa Petronellan ja hänen tyttärensä vaiherikkaasta elämästä ja ikuisesta ikävästä Lemmenjoen tuntureille. Juttuun on löytynyt aivan uusia valokuvia Van Der Moerin perhealbumista.
Lemmenjoen veteraani Arska Alhonen kirjoittaa elävästi omista muistoistaan edesmenneestä ”Kultamies Jomppasesta” eli Antista, joka sai kultakuumeen syttymään kesäretkellä 1974.
Tarinat viime kesän hippulöydöistä Palsinojalla taustoittaa hyvin tämän päivän kullankaivajan kulun siihen hetkeen, kun unelma lopulta on täyttä totta. Teksti ja kuvat Mullis. Erikoistutkija Kari A. Kinnunen valaisee artikkelissaan Moberginojalta löytyneen korundimaisen kvartsikiteisen lohkareen arvoitusta ja geologi Eelin Pulkkinen kertoo Sodankylän Ruosselässä, Lokan altaan ja nelostien välissä, sijaitsevan kultavaltauksen hipuista ja korukivistä.
Joka syksyiseen tapaan sijansa saavat myös muistokirjoitukset, vuorossa ovat Tiera, Niilo Ranttilan ja Vasant Mäkinen, sekä uutiset pikkujouluista, alkuvuoden laivaristeilystä ja vuosia täyttäneistä. Tässä vain osa lehden sisällöstä.