Tankavaarassa juhlittiin Petronellaa ja kultamiesliittoa

Solange vastaanottaa LKL:n viirin ja kunniajäsenyyden äidilleen Petronellalle. Tytti Bräysyn kullasta ja hopeasta valmistama kaulakoru ”Petronella kukkulat” viehätti myös oikealla istuvaa Jennyä.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

145 vuotta sitten löytyi Lapin kulta Ivalojoelta, 115 vuotta sitten puhkesi kalliokultakuume Laanilassa, 80 vuotta sitten Sauva-Aslak näki unessa Tankavaaran kultapaikan, 80 vuotta sitten löytyi kultahistorian suurin hippu Luton latvoilta, pian 70 sitten löytyi Lemmenjoen Morgamojan kulta, 65 vuotta sitten perustettiin Lapin Kullankaivajain liitto.
Tässä tilaisuudessa on jotakin maagista taikaa; Lemmenjoen Morgamin eli Pellisen kämpälle kokoontui 27 kullankaivajaa 18.syyskuuta 1949. He perustivat Lapin Kullankaivajain liiton ja päättivät jäsenmaksuksi 1 g kultaa varsinaisilta ja 2 g kannattajajäseniltä.
Kahvia kokouksen osanottajille keitti hollantilainen Sylvia Petronella Antoinetta van der Moer. Hän oli tullut Suomeen kesäkuun alussa, Lappiin elokuun puolivälissä, kävellyt Lemmenjoelle ensin Laanilasta noin 100 km ja toisen kerran Inarista. Hän oli tehnyt työtä kuulun kultaporukan kokkina kolmisen viikkoa ennen tuota kokousta. Viikkoa aikaisemmin 11.9. oli kämpällä juhlittu hänen 26-vuotispäiviää.

Kaksi viikkoa kokouspäivästä Petronella oli matkalla Suojelupoliisin kyydissä Ivalosta Rovaniemen kautta Helsinkiin. Tuolta matkalta hän ei enää koskaan palannut; kuulustelujen ja oikeusistuntojen jälkeen hänet lähetettiin laivalla Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Hollantiin lokakuun lopulla.

Kuuntele alla olevasta linkistä Heikki Kokon muistelot Petronellasta. Äänite on tehty 1980-luvun alussa Inarissa Ranta-Marin keittiössä radio-ohjelmaan ”Oikotie vai elämäntapa” tekijöinä Martti Timonen ja Seppo J. Partanen.

 

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Näin Raumalan Nipa muisteli tyhjää hetkeä Petronellan jälkeen 1969 ilmestyneessä kirjasessani Lemmenjoen kultamaat:

– Vuonna -49 Lemmenjoen kultamailla vaikutti uhkeamuotoinen hollantilainen tyttölapsi Petronella. Hänestä kirjoittivat lehdet paljonkin – enimmäkseen pelkkää puppua. Tulkoon kuitenkin vielä kerrottua niistä jälkitunnelmista, kun Petronella oli karkotettu.
– Koskis Erkki, Haris Pena ja minä olimme juuri olleet juhlimassa Ivalon matkailuhotellissa Petronellan kanssa ja Suomen ahdasmielinen poliisi oli vienyt meiltä tytön mennessään.
– Typertyneinä ja allapäin mentiin seuraavana päivänä Ranta-Marin kahvilaan. Yksi meistä heltyi kyyneliin, joista ei näyttänyt loppua tulevan. Lopulta ei auttanut muu kuin viedä itkijä kaksissamiehin ulos ja antaa kunnon selkäsauna. Poru loppui siihen.

Hän on ollut kateissa, mutta ei unohdettuna 65 vuotta. Hänestä on tehty kirjoja, lauluja, hänen mukaansa on nimetty ravintoloita, veneitä, lapsia. Häntä on yritetty löytää kunniavieraaksi kuninkaallisille, elokuvatähdeksi, lehtijuttuihin, kullankaivajien vieraaksi ja avuksi, hänestä on syntynyt kuolematon legenda.

Hän on täällä tänään.
Kunniavieraanamme ovat Petronellan tytär Solange ja hänen ystävänsä Jennifer.
Solange ja Jenny; olemme onnellisia ja kiitollisia siitä, että Te olette täällä ja toitte mukananne Petronellan , jota kaikki Lapin kullankaivajat ovat toivoneet näkevänsä 65 vuotta.
Petronella on nyt löytänyt lopullisen leposijansa Suomen Lapista niiden ystävien keskeltä, joiden kanssa hän vietti elämänsä ikimuistoisimmat hetket; Jaakko Isola, Heikki Kokko, Kullervo Korhonen, Jukka Pellinen, Aaro ja Niilo Raumala, Kullervo Korhonen. He ovat kaikki legendoja, joiden elämä kerran lyhyen tuokion solmiutui yhteen Lemmenjoella ja Lapissa.
He ovat nyt ikuisesti yhdessä kultamailla ja Suomen tarinaperinteessä. He kertovat tarinaa ihmisen ikuisesta onnen etsimisestä, kullasta ja kullankaivajista Suomen Lapissa, sotavuosien jälkeisestä kaoottisesta maailmasta, jossa jokainen yritti selviytyä kykyjensä ja taitojensa mukaan.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla Tuhkapyrkyrien muistopaadelle. Alla laatan teksti kameramiehen heijastuksella koristeltuna.

Muistolaatta

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petrenolla tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petronellan tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Kullankaivun perinteeseen on aina kuulunut se, että sinne tuodaan vain se, mitä repussa voidaan kantaa. Ei menneisyyttä, ei epäonnistumisia, ei rikkeitä tai rikoksia, täällä jokainen voi aloittaa puhtaalta pöydältä niillä eväillä, kyvyillä ja taidoilla, mitä mukana on. Näin Petronella valloitti Lemmenjoen 130 kullankaivajaa syyskesällä 1949 ja teki itsestään kuolemattoman legendan.
Kiitos Teille Solange ja Jenny, että olette nostaneet Petronella tarinan julkisuuteen Amerikassa. Täältä Suomesta ja Lapista se ei ole koskaan kadonnut.

 

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

 

 

 

Emme ole täällä todistamassa Petronellan legendan loppua vaan sen jatkumista ja maailman valloitusta.

Iloomme Petronellan paluusta sekoittuu myös ripaus surua ja haikeutta. Hänen lisäkseen olemme juuri menettäneet kaksi Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäsentä; kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi (1912 – 2014) ja Lemmenjoen kullan löytäjä Niilo Ranttila (1924 – 2014). Kaikki jättivät jälkeensä unohtumattomat, miellyttävät muistot heidät tunteneille, ja he ansaitsevat pysyvän sijansa kullankaivun historiassa.

Seppo J. Partanen, juhlapuhe Lapin kullankaivajain liiton 65-vuotisjuhlissa Tankavaarassa 31.7.2014

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Tankavaarassa tapahtui heinä- ja elokuun alussa paljon muutakin. Muutaman kilometrin päässä Kultakylästä muistettiin Mähösen Mattia, hauskaa seuramiestä, kullankaivajaa ja kullankaivun vaikuttajaa. Mitä Loijakkakurussa tapahtui, katso tästä linkistä:

https://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/mahosen-matti-muistettiin-tankavaarassa/

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Tankavaarassa juhlittiin Petronellaa ja kultamiesliittoa

Pieni helpotus kaivoslakiin

Kansanedustaja Heikki Auton tekemän aloitteen pohjalta eduskunta hyväksyi kaivoslakiin pienen muutoksen, joka helpottaa hieman kullankaivajien ahdinkoa. Kullanhuuhdonta-alueiden jatkolupiin tehtävät valitukset eivät heinäkuun alun 2014 jälkeen keskeytä kullankaivua. Muutos ei koske niitä kymmeniä kullanhuuhdontalupia, jotka ovat odottamassa valitusten käsittelyä.

Auton muutosehdotuksen allekirjoitti kaikkiaan 122 kansanedustajaa. Muuttunut kaivoslain pykälä on tässä:

169 §

Päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta

Kaivosviranomainen voi perustellusta syystä
hakijan pyynnöstä malminetsintäluvan tai kullanhuuhdontaluvan
voimassaolon jatkamista
taikka kaivoslupaa tai kaivosturvallisuuslupaa
koskevassa päätöksessä määrätä, että luvassa
yksilöityihin toimenpiteisiin voidaan valituksesta
huolimatta ryhtyä lupapäätöstä noudattaen.
Sanottu ei koske uraanin tai toriumin tuottamista
koskevaa kaivoslupaa.
 

 Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen kommentoi  muutosta blokissaan näin:

”Lakirintamalla olemme saamassa odotetusti pienen muutoksen kaivoslakiin. Heinäkuun alun jälkeen myönnettäviin jatkolupiin mahdollisesti tehtävät valitukset eivät enää keskeytä toimintaa. Kullankaivaja saa jatkaa entiseen malliin, joskin väliaikaisesti pitänee pankkiin vakuussaldoa kasvattaa. Toiminta on tuttua ympäristöluvallisille kaivajille jo jonkun vuoden takaa. Hyvä näin. Harmi tosin ettemme saaneet lakia takautuvasti voimaan, joten ne jotka ovat jo käräjäkierroksella jatkolupiensa kanssa, joutuvat lupapäätöksiä sieltä odottamaan.”

Joukon kirjoitus kokonaisuudessaan on tämän linkin takana: http://kullankaivajat.blogspot.fi/
Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Pieni helpotus kaivoslakiin

Kullankaivajako luonnonsuojelija?!

Kuukkeli 1Kullankaivun ja luonnonsuojelun suhteet ovat viime vuosikymmeninä olleet ristiriitaiset. Mutta millä tavoin voi yhdistää nämä kaksi asiaa, olla yhtä aikaa kaivaja ja luonnon suojelija. Yksi elävä ja toimiva esimerkki tästä on inarilainen Vesa Luhta. Hän on kaivanut kultaa vuodesta 1978 alkaen Sotajoen Moberginojalla, sukeltanut sitä Ivalojoen Kultalan suvannosta, etsinyt ja löytänyt monta uutta kultapaikkaa. Samalla hän on  Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston puheenjohtaja, Inarin Luonnonystävien pitkäaikainen puheenjohtaja, Suomen Luonnonsuojeluliiton liittohallituksen jäsen, kullan lapiokaivaja, joka vetää myös lintukursseja ja on julkaissut Inarin Lapin lintu- ja luontokohdeoppaan, useita luonto- ja retkeilykirjoja sekä kirjoittaa jatkuvasti artikkeleja sanoma- ja aikauslehtiin.

Hyvätasoinen netissä luettava retkeily- ja luontolehti  Outa on julkaissut viime kesänä Vesa Luhdasta henkilöhaastattelun sarjassa ”Ihminen nimen takana”. Siinä Vesa kertoo luonnontutkijan ja kullankaivajan taustansa sekä tilittää näkemyksiään kullan ja luonnon suhteista.

Tässä näyte haastattelusta;

 –          Onhan tämä mennyt aika omituiseksi. Minun on tehtävä Ivalojoelle tänä syksynä jatkoaikahakemus, ja koko homma saattaa tyssäytyä Saamelaiskäräjien oikkuihin pariksi vuodeksi. Kyllähän semmoinen huolettaa. Koko kullankaivuu ei enää paistattele semmoisessa gloriassa kuin miltä Seppo J. Partanen sai sen näyttämään mainioissa Kulta-Lapin oppaissaan. Osasyynsä tähän on muutamien kaivajien ylilyönneissä, mutta ennemminkin kaupunkilaisvihreiden ehdottomien oletusten maailmoissa. Ja onhan sekin kyllä melkoista pelleilyä, että Kullankaivajain liitossa on yli 3000 jäsentä! Jos ne kaikki oikeasti päästetään maastoon, niin huhhuh!

Epäkohtia valtiovalta ja maanhaltija ovat koettaneet vähentää korottamalla maksuja. Kun 1980 sai kaikki vuosikustannukset hoidettua noin 5 grammalla hienokultaa, niin nyt niihin tarvitaan jo noin 35 grammaa. Itse en ole huolissani kullan loppumisesta. Minulla riittää Moberginojalla kohtalaista työmaata eliniäkseni ja Ivalojoellakin ainakin 10 vuodeksi.

 Lue koko Vesan haastattelu tästä linkistä:

 http://www.outa.fi/joomla3/index.php?option=com_content&view=article&id=589:vesa-luhta&catid=61:ihminen-nimen-takana&Itemid=176

Kategoriat: Yleinen | Kommentit pois päältä artikkelissa Kullankaivajako luonnonsuojelija?!