Kultahippu.fi

Kullankaivun ja luonnonsuojelun suhteet ovat viime vuosikymmeninä olleet ristiriitaiset. Mutta millä tavoin voi yhdistää nämä kaksi asiaa, olla yhtä aikaa kaivaja ja luonnon suojelija. Yksi elävä ja toimiva esimerkki tästä on inarilainen Vesa Luhta. Hän on kaivanut kultaa vuodesta 1978 alkaen Sotajoen Moberginojalla, sukeltanut sitä Ivalojoen Kultalan suvannosta, etsinyt ja löytänyt monta uutta kultapaikkaa. Samalla hän on  Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston puheenjohtaja, Inarin Luonnonystävien pitkäaikainen puheenjohtaja, Suomen Luonnonsuojeluliiton liittohallituksen jäsen, kullan lapiokaivaja, joka vetää myös lintukursseja ja on julkaissut Inarin Lapin lintu- ja luontokohdeoppaan, useita luonto- ja retkeilykirjoja sekä kirjoittaa jatkuvasti artikkeleja sanoma- ja aikauslehtiin.

Hyvätasoinen netissä luettava retkeily- ja luontolehti  Outa on julkaissut viime kesänä Vesa Luhdasta henkilöhaastattelun sarjassa ”Ihminen nimen takana”. Siinä Vesa kertoo luonnontutkijan ja kullankaivajan taustansa sekä tilittää näkemyksiään kullan ja luonnon suhteista.

Tässä näyte haastattelusta;

 –          Onhan tämä mennyt aika omituiseksi. Minun on tehtävä Ivalojoelle tänä syksynä jatkoaikahakemus, ja koko homma saattaa tyssäytyä Saamelaiskäräjien oikkuihin pariksi vuodeksi. Kyllähän semmoinen huolettaa. Koko kullankaivuu ei enää paistattele semmoisessa gloriassa kuin miltä Seppo J. Partanen sai sen näyttämään mainioissa Kulta-Lapin oppaissaan. Osasyynsä tähän on muutamien kaivajien ylilyönneissä, mutta ennemminkin kaupunkilaisvihreiden ehdottomien oletusten maailmoissa. Ja onhan sekin kyllä melkoista pelleilyä, että Kullankaivajain liitossa on yli 3000 jäsentä! Jos ne kaikki oikeasti päästetään maastoon, niin huhhuh!

Epäkohtia valtiovalta ja maanhaltija ovat koettaneet vähentää korottamalla maksuja. Kun 1980 sai kaikki vuosikustannukset hoidettua noin 5 grammalla hienokultaa, niin nyt niihin tarvitaan jo noin 35 grammaa. Itse en ole huolissani kullan loppumisesta. Minulla riittää Moberginojalla kohtalaista työmaata eliniäkseni ja Ivalojoellakin ainakin 10 vuodeksi.

 Lue koko Vesan haastattelu tästä linkistä:

 http://www.outa.fi/joomla3/index.php?option=com_content&view=article&id=589:vesa-luhta&catid=61:ihminen-nimen-takana&Itemid=176

Kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi kuoli 16. kesäkuuta 2014 Rovaniemellä 102 vuotiaana. . Tiera oli kaupungin vanhin asukas ja hän kirjoitti elämänsä loppuun asti. Viimeiset tekstinsä Tiera lähetti kustantajalle muutama kuukausi sitten.

Siunaustilaisuus ja hautajaiset pidettiin Rovaniemellä perjantaina 27. kesäkuuta 2014.

Näin Tieran poismenosta kirjoitti hänen viimeisin ja pitkäaikainen työnantajansa Lapin Kansa:

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään KHO:2014:111 pitänyt voimassa Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen kumota Tukesin kullanhuuhdontapäätöksen Selperinojalle 6.6.2012 perusteena, ettei Tukes ole riittävästi selvittänyt kullanhuuhdontalupien mukaisesta toiminnasta saamelaiskulttuurille aiheutuvia vaikutuksia.

(Rovaniemen hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa katselmuksen, valituksenalaisella päätöksellään 26.6.2013 saamelaiskäräjien valituksesta kumonnut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) päätöksen 6.6.2012 ja palauttanut asian Tukesille uudelleen käsiteltäväksi.)

OTE PÄÄTÖKSESTÄ KHO:2014:111

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston menettelyn arviointi

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on A:n kullanhuuhdontalupahakemuksen johdosta varannut Saamelaiskäräjille 6.3.2012 päivätyllä kirjeellään kaivoslain 38 §:n mukaisessa tarkoituksessa mahdollisuuden selvittää hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Samanaikaisesti saamelaiskäräjillä on ollut lausunnolla lukuisia muitakin kullanhuuhdontalupahakemuksia eikä se selvityksen antamiselle annetun määräajan pidentämisestä huolimatta ole antanut selvitystään. Saamelaiskäräjät on muun ohella Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle osoittamassaan 27.4.2012 päivätyssä esityksessä todennut, että se ei resurssitilanteensa takia pysty vastaamaan lausuntopyyntöihin pyydetyssä aikataulussa. Se onkin pyytänyt virastoa odottamaan saamelaiskäräjien lausuntojen valmistumista ja pidättäytymään päättämästä kullanhuuhdontalupahakemuksista ennen kuin kaivoslain 38 §:n mukainen menettely on toteutettu. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei esitykseen ole kuitenkaan suostunut vaan se on antanut päätöksen A:n 27.12.2011 vireille paneman hakemuksen johdosta 6.6.2012.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei ole menetellyt sinänsä lainvastaisesti ratkaistessaan asian selvityksen antamiselle annetun määräajan päätyttyä, vaikka se ei ole saanut saamelaiskäräjiltä kaivoslain 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua selvitystä. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että saamelaiskäräjille olisi selvityksen antamista varten toimitettu kaikilta osin selkeä ja kattava aineisto saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana mahdollisesti häiritsevistä alueiden käyttömuodoista hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.

A:n lupahakemuksessa ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston sen johdosta Metsähallitukselta, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja Inarin kunnalta saamissa lausunnoissa ei puolestaan tarkastella kaivoslain 38 ja 50 §:ssä tarkoitettuja seikkoja niin yksityiskohtaisesti ja alueiden eri käyttömuodot huomioon ottaen, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto olisi yksinomaan näiden selvitysten perusteella voinut arvioida kullanhuuhdontaluvan myöntämisen edellytyksiä kaivoslain 50 §:n kannalta. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei ole selvittänyt kullanhuuhdontaluvan myöntämiselle saamelaisten kotiseutualueella mainitussa lainkohdassa asetettuja erityisiä edellytyksiä riittävästi. Tämä ilmenee erityisesti siitä, että kysymyksessä olevan kullanhuuhdontaluvan, muiden lähialueen lupien ja alueiden muiden käyttömuotojen mukaisen toiminnan vaikutuksia saamelaiskulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta on sen päätöksessä arvioitu vain yleispiirteisesti.

Edellä lausutuista syistä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätös on lainvastainen.

Katso tästä Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kokonaisuudessaan:

http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1403502404022.html

Päätöksen johdosta Tukes joutuu käsittelemään uudelleen kaikki valituksen alla olevat luvat. Tukes selvittää nyt itselleen, mitä kullanhuuhdontalupahakemuksessa tulee selvittää luvan vaikutuksia saamelaiskulttuurin harjoittamiseen alueella. Samoin uusissa lupahakemusissa tulee hakijan ottaa huomioon, ettei luvan mukaisesta toiminnasta yksin tai yhdessä muiden lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa aiheudu sellaista haittaa, joka olennaisesti heikentäisi edellytyksiä harjoittaa saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria.

Lupien käsittely viivästyy selvitystöiden vuoksi. On myös vaara, että lupien käsittelymaksut nousevat lisääntyneiden selvitystöiden vuoksi.

Tukes antaa aikoinaan uudet ohjeet lupien hakemiseen.

Vaikka lupakäsittely viivästyy, niin kaivajien kannattaa kuitenkin hakea kullanhuuhdontalupa alueelle, joka kiinnostaa hakijaa, jotta saisi luvan vireille ja hakijalla on ensioikeus haetulle alueelle.

Kärsivällisyyttä kaikille lupahakijoille ja ymmärrystä viranomaisia kohtaan. He toimivat lain ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti.