Kultahippu.fi

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään KHO:2014:111 pitänyt voimassa Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen kumota Tukesin kullanhuuhdontapäätöksen Selperinojalle 6.6.2012 perusteena, ettei Tukes ole riittävästi selvittänyt kullanhuuhdontalupien mukaisesta toiminnasta saamelaiskulttuurille aiheutuvia vaikutuksia.

(Rovaniemen hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa katselmuksen, valituksenalaisella päätöksellään 26.6.2013 saamelaiskäräjien valituksesta kumonnut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) päätöksen 6.6.2012 ja palauttanut asian Tukesille uudelleen käsiteltäväksi.)

OTE PÄÄTÖKSESTÄ KHO:2014:111

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston menettelyn arviointi

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on A:n kullanhuuhdontalupahakemuksen johdosta varannut Saamelaiskäräjille 6.3.2012 päivätyllä kirjeellään kaivoslain 38 §:n mukaisessa tarkoituksessa mahdollisuuden selvittää hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Samanaikaisesti saamelaiskäräjillä on ollut lausunnolla lukuisia muitakin kullanhuuhdontalupahakemuksia eikä se selvityksen antamiselle annetun määräajan pidentämisestä huolimatta ole antanut selvitystään. Saamelaiskäräjät on muun ohella Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle osoittamassaan 27.4.2012 päivätyssä esityksessä todennut, että se ei resurssitilanteensa takia pysty vastaamaan lausuntopyyntöihin pyydetyssä aikataulussa. Se onkin pyytänyt virastoa odottamaan saamelaiskäräjien lausuntojen valmistumista ja pidättäytymään päättämästä kullanhuuhdontalupahakemuksista ennen kuin kaivoslain 38 §:n mukainen menettely on toteutettu. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei esitykseen ole kuitenkaan suostunut vaan se on antanut päätöksen A:n 27.12.2011 vireille paneman hakemuksen johdosta 6.6.2012.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei ole menetellyt sinänsä lainvastaisesti ratkaistessaan asian selvityksen antamiselle annetun määräajan päätyttyä, vaikka se ei ole saanut saamelaiskäräjiltä kaivoslain 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua selvitystä. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, että saamelaiskäräjille olisi selvityksen antamista varten toimitettu kaikilta osin selkeä ja kattava aineisto saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana mahdollisesti häiritsevistä alueiden käyttömuodoista hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.

A:n lupahakemuksessa ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston sen johdosta Metsähallitukselta, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja Inarin kunnalta saamissa lausunnoissa ei puolestaan tarkastella kaivoslain 38 ja 50 §:ssä tarkoitettuja seikkoja niin yksityiskohtaisesti ja alueiden eri käyttömuodot huomioon ottaen, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto olisi yksinomaan näiden selvitysten perusteella voinut arvioida kullanhuuhdontaluvan myöntämisen edellytyksiä kaivoslain 50 §:n kannalta. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei ole selvittänyt kullanhuuhdontaluvan myöntämiselle saamelaisten kotiseutualueella mainitussa lainkohdassa asetettuja erityisiä edellytyksiä riittävästi. Tämä ilmenee erityisesti siitä, että kysymyksessä olevan kullanhuuhdontaluvan, muiden lähialueen lupien ja alueiden muiden käyttömuotojen mukaisen toiminnan vaikutuksia saamelaiskulttuurin ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta on sen päätöksessä arvioitu vain yleispiirteisesti.

Edellä lausutuista syistä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätös on lainvastainen.

Katso tästä Korkeimman hallinto-oikeuden päätös kokonaisuudessaan:

http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1403502404022.html

Päätöksen johdosta Tukes joutuu käsittelemään uudelleen kaikki valituksen alla olevat luvat. Tukes selvittää nyt itselleen, mitä kullanhuuhdontalupahakemuksessa tulee selvittää luvan vaikutuksia saamelaiskulttuurin harjoittamiseen alueella. Samoin uusissa lupahakemusissa tulee hakijan ottaa huomioon, ettei luvan mukaisesta toiminnasta yksin tai yhdessä muiden lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa aiheudu sellaista haittaa, joka olennaisesti heikentäisi edellytyksiä harjoittaa saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria.

Lupien käsittely viivästyy selvitystöiden vuoksi. On myös vaara, että lupien käsittelymaksut nousevat lisääntyneiden selvitystöiden vuoksi.

Tukes antaa aikoinaan uudet ohjeet lupien hakemiseen.

Vaikka lupakäsittely viivästyy, niin kaivajien kannattaa kuitenkin hakea kullanhuuhdontalupa alueelle, joka kiinnostaa hakijaa, jotta saisi luvan vireille ja hakijalla on ensioikeus haetulle alueelle.

Kärsivällisyyttä kaikille lupahakijoille ja ymmärrystä viranomaisia kohtaan. He toimivat lain ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti.

Lapin kultaveteraanien rivistö on viime aikoina harventunut. Lemmenjoen kullan löytäjä, kullankaivajana ja kansallispuiston valvojana elämäntyönsä tehnyt, Niilo Ranttila kuoli Inarissa 18. heinäkuuta 2014. Hänen kaivutyönsä jatkaja Kivikkopurolla Aku Kuusama siirtyi paremmille kultamaille 26. heinäkuuta. Kirjailija ja toimittaja Arvo Ruonaniemi siunattiin haudan lepoon Rovaniemellä. Tiera ja Niilo olivat molemmat Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäseniä. Liitto juhlii toimintansa 65. juhlavuotta Tankavaarassa 31.7. muistelemalla edesmennyttä Sylvia Petronellaa kunniavieraanaan tytär Solange ja ystävä Jenny.

Tässä linkkejä muistokirjoituksiin: