Kultahippu.fi

Museojohtaja Heli Heinäaho ja tietokirjailija Seppo J. Partanen paljastavat patsaan Tankavaaran kullan löytöpaikalla. Taustalla näkyy tämän päivän kullankaivuvälineistöä.

Yhteistyö ja sopuisa yhteiselo menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä ihmisten, toimijoiden ja viranomaisten kesken nousi keskeiseksi teemaksi Kultasymposiumissa 2014.  Samalla juhlistettiin Tankavaaran kullan löytämisen 80. vuotta ja paljastettiin patsas löytöpaikalla. Perinteisen symposiumin järjesti Tankavaaran Kultamuseo.

Tankavaaran, Purnumukan ja Vuotson alue muodostaa Lapinkin oloissa ainutlaatuisen rikkaan alueen, jossa yhdistyvät kullankaivu, saamelaisuus, vuosisatainen Sompion kulttuuri, vanhat kulkukeinot, sotavuosien jättämät jäljet ja muistot, sanoi  kirjailija Seppo J. Partanen avauspuheessaan.  Hän toimi myös symposiumin puheenjohtajana. Avauspuhe on luettavissa  kokonaisuudessaan tämän linkin takaa:

https://www.kultahippu.fi/tarinat-2/tankavaaran-kultahistoria/historia-ja-menneisyys-elaa-tankavaaran-tantereilla/

Museosäätiön asiamies Kauko Launonen kertoi Tankavaaran Kultakylän ja museon värikkäästä yli 40 vuotta jatkuneesta historiasta. Tietokirjailija Lauri Skants on useita vuosia tutkinut alueen menneisyyttä ja haastatellut ihmisiä tekeillä olevaa kirjaa varten. Hän kertoi Purnumukan saamelaiskylän kaivaneen kultaa Lauttaojalla ainakin jo vuonna 1933. Seuraavana kesänä tieto kullasta toi paikalle myös muita kullankaivajia ja alkoi kilpailu valtauksista.

Lauri Skants esittelee Tankavaaran kullankaivukohteita 1930-luvun akupuolella.

Geologi ja Lapin Kullankaivajain liiton edunvalvoja Antti Peroniuksen aiheena oli kullan esiintyminen ja erityispiirteet Tankavaaran puroissa. Hänellä oli myös omakohtaista kerrottavaa isoisänsä ja setänsä hyvistä kaivutuloksista 1930- ja 1940-luvuilta. Kultaa punnittiin kiloina! Erikoistutkija Olli Sarapää GTK:sta kertoi Mäkärän eli Mäkärärovan alueen uusista kulta-hematiittijuonien tutkimuksista viime kesinä. Esiintymä löydettiin 1930-luvulla ja sitä tutkittiin paljonkin 1950-luvulta alkaen.

Ihminen ja ihmisen hyvinvointi on eräs Metsähallituksen luontopalvelujen keskeisimpiä toimintatavoitteita, sanoi usean kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen johtaja Pirjo Seurujärvi. Hän nosti esille myös avoimen keskustelun ja yhteistyön tarpeen ja merkityksen. Metsähallitus ja Kultamuseo on tehnyt vuosia kiinteää yhteistyötä kultahistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja rakennusten  entisöimisessä.

Arkeologi Eija Ojanlatvan aiheena oli Saamelaisalueen arvokkaiden maisema-alueiden inventointi, johon kuuluvat myös kullankaivukohteet. Projektipäällikkö Venla Karkola toi terveiden Lapin Kultainen Geopark hankkeen vaiheista ja vastaanotosta Kanadassa pidetyssä maailmalaajuisessa konferenssissa. Inarin ja Sodankylän kuntien mukaantulo Geoparkin perustamiseen ratkeaa syksyn 2014 aikana ja myönteisessä tapauksessa hakemus Geopark-statuksen saamisesta voidaan jättää ensi vuoden alussa.

Kullan löytöpaikalle patsas

Purnumukan saamelaisa Lauttaojalla kullankaivussa 1933 tai 1934. Kuva Max Peronius.

Tankavaaran kulta löydettiin 1930-luvun alkupuolella Purnumukassa asuvan Sauva-Askak Peltovuoman näkemän unen perusteella. Paikan on jo kauan tiedetty olevan Lauttaojalla, mutta Lauri Skantsin tutkimusten ja haastattelujen perusteella Kultamuseo saattoi nyt riittävällä varmuudella paljastaa löytöpaikalla patsaan. Kulta ja kullankaivu olivat Purnumukan kylän asukkaille tuttuja jo kymmeniä vuosia ennen Tankavaaran kullan löytymistä. Kyläläiset olivat mukana kullankaivussa Ivalojoella, Sotajoella ja Laanilassa jo 1900-luvun alusta alkaen. He saattoivat kaivaa kultaa myös Tankavaarassa jo ennen vuotta 1934, jolloin tieto kullasta alkoi levitä laajemmalti. Löytöpaikka sijaitsee noin 600-700 m Tankavaaran Kultakylän pohjoisesta nelostien liittymästä pohjois-koilliseen. Alueella on vuosia kaivettu kultaa kaivospiirissä, jonka etelälaidassa patsas sijaitsee.

Solange vastaanottaa LKL:n viirin ja kunniajäsenyyden äidilleen Petronellalle. Tytti Bräysyn kullasta ja hopeasta valmistama kaulakoru ”Petronella kukkulat” viehätti myös oikealla istuvaa Jennyä.

Lapin luonto luo outoa taikaa, laulaa Petronellan ystävä Jenny suomeksi kullankaivajille.

145 vuotta sitten löytyi Lapin kulta Ivalojoelta, 115 vuotta sitten puhkesi kalliokultakuume Laanilassa, 80 vuotta sitten Sauva-Aslak näki unessa Tankavaaran kultapaikan, 80 vuotta sitten löytyi kultahistorian suurin hippu Luton latvoilta, pian 70 sitten löytyi Lemmenjoen Morgamojan kulta, 65 vuotta sitten perustettiin Lapin Kullankaivajain liitto.
Tässä tilaisuudessa on jotakin maagista taikaa; Lemmenjoen Morgamin eli Pellisen kämpälle kokoontui 27 kullankaivajaa 18.syyskuuta 1949. He perustivat Lapin Kullankaivajain liiton ja päättivät jäsenmaksuksi 1 g kultaa varsinaisilta ja 2 g kannattajajäseniltä.
Kahvia kokouksen osanottajille keitti hollantilainen Sylvia Petronella Antoinetta van der Moer. Hän oli tullut Suomeen kesäkuun alussa, Lappiin elokuun puolivälissä, kävellyt Lemmenjoelle ensin Laanilasta noin 100 km ja toisen kerran Inarista. Hän oli tehnyt työtä kuulun kultaporukan kokkina kolmisen viikkoa ennen tuota kokousta. Viikkoa aikaisemmin 11.9. oli kämpällä juhlittu hänen 26-vuotispäiviää.

Kaksi viikkoa kokouspäivästä Petronella oli matkalla Suojelupoliisin kyydissä Ivalosta Rovaniemen kautta Helsinkiin. Tuolta matkalta hän ei enää koskaan palannut; kuulustelujen ja oikeusistuntojen jälkeen hänet lähetettiin laivalla Kööpenhaminaan ja sieltä edelleen Hollantiin lokakuun lopulla.

Kuuntele alla olevasta linkistä Heikki Kokon muistelot Petronellasta. Äänite on tehty 1980-luvun alussa Inarissa Ranta-Marin keittiössä radio-ohjelmaan ”Oikotie vai elämäntapa” tekijöinä Martti Timonen ja Seppo J. Partanen.

Yrjö Korhonen ja Niilo Raumala opastavat matkailijoita kultamontulla Tankavaarassa 1970-luvun alussa.

Näin Raumalan Nipa muisteli tyhjää hetkeä Petronellan jälkeen 1969 ilmestyneessä kirjasessani Lemmenjoen kultamaat:

– Vuonna -49 Lemmenjoen kultamailla vaikutti uhkeamuotoinen hollantilainen tyttölapsi Petronella. Hänestä kirjoittivat lehdet paljonkin – enimmäkseen pelkkää puppua. Tulkoon kuitenkin vielä kerrottua niistä jälkitunnelmista, kun Petronella oli karkotettu.
– Koskis Erkki, Haris Pena ja minä olimme juuri olleet juhlimassa Ivalon matkailuhotellissa Petronellan kanssa ja Suomen ahdasmielinen poliisi oli vienyt meiltä tytön mennessään.
– Typertyneinä ja allapäin mentiin seuraavana päivänä Ranta-Marin kahvilaan. Yksi meistä heltyi kyyneliin, joista ei näyttänyt loppua tulevan. Lopulta ei auttanut muu kuin viedä itkijä kaksissamiehin ulos ja antaa kunnon selkäsauna. Poru loppui siihen.

Hän on ollut kateissa, mutta ei unohdettuna 65 vuotta. Hänestä on tehty kirjoja, lauluja, hänen mukaansa on nimetty ravintoloita, veneitä, lapsia. Häntä on yritetty löytää kunniavieraaksi kuninkaallisille, elokuvatähdeksi, lehtijuttuihin, kullankaivajien vieraaksi ja avuksi, hänestä on syntynyt kuolematon legenda.

Hän on täällä tänään.
Kunniavieraanamme ovat Petronellan tytär Solange ja hänen ystävänsä Jennifer.
Solange ja Jenny; olemme onnellisia ja kiitollisia siitä, että Te olette täällä ja toitte mukananne Petronellan , jota kaikki Lapin kullankaivajat ovat toivoneet näkevänsä 65 vuotta.
Petronella on nyt löytänyt lopullisen leposijansa Suomen Lapista niiden ystävien keskeltä, joiden kanssa hän vietti elämänsä ikimuistoisimmat hetket; Jaakko Isola, Heikki Kokko, Kullervo Korhonen, Jukka Pellinen, Aaro ja Niilo Raumala, Kullervo Korhonen. He ovat kaikki legendoja, joiden elämä kerran lyhyen tuokion solmiutui yhteen Lemmenjoella ja Lapissa.
He ovat nyt ikuisesti yhdessä kultamailla ja Suomen tarinaperinteessä. He kertovat tarinaa ihmisen ikuisesta onnen etsimisestä, kullasta ja kullankaivajista Suomen Lapissa, sotavuosien jälkeisestä kaoottisesta maailmasta, jossa jokainen yritti selviytyä kykyjensä ja taitojensa mukaan.

Solega, Jenny, Jouko Korhonen ja Kai Rantanen kiinnittävät Petronellan muistolaattaa Inarin hautasumaalla Tuhkapyrkyrien muistopaadelle. Alla laatan teksti kameramiehen heijastuksella koristeltuna.

Solange van der Moer ja Jennifer O`Connor aloittavat Petronellan tuhkien levittämisen vanhojen ystävien vierelle..

Kullankaivun perinteeseen on aina kuulunut se, että sinne tuodaan vain se, mitä repussa voidaan kantaa. Ei menneisyyttä, ei epäonnistumisia, ei rikkeitä tai rikoksia, täällä jokainen voi aloittaa puhtaalta pöydältä niillä eväillä, kyvyillä ja taidoilla, mitä mukana on. Näin Petronella valloitti Lemmenjoen 130 kullankaivajaa syyskesällä 1949 ja teki itsestään kuolemattoman legendan.
Kiitos Teille Solange ja Jenny, että olette nostaneet Petronella tarinan julkisuuteen Amerikassa. Täältä Suomesta ja Lapista se ei ole koskaan kadonnut.

Kai Mullis Rantanen kiinnittää muistolaattaa.

Emme ole täällä todistamassa Petronellan legendan loppua vaan sen jatkumista ja maailman valloitusta.

Iloomme Petronellan paluusta sekoittuu myös ripaus surua ja haikeutta. Hänen lisäkseen olemme juuri menettäneet kaksi Lapin Kullankaivajain liiton kunniajäsentä; kirjailija Arvo Tiera Ruonaniemi (1912 – 2014) ja Lemmenjoen kullan löytäjä Niilo Ranttila (1924 – 2014). Kaikki jättivät jälkeensä unohtumattomat, miellyttävät muistot heidät tunteneille, ja he ansaitsevat pysyvän sijansa kullankaivun historiassa.

Seppo J. Partanen, juhlapuhe Lapin kullankaivajain liiton 65-vuotisjuhlissa Tankavaarassa 31.7.2014

Matin muistolaatta vanhan aihkin kyljessä Loijakkakurussa.

Tankavaarassa tapahtui heinä- ja elokuun alussa paljon muutakin. Muutaman kilometrin päässä Kultakylästä muistettiin Mähösen Mattia, hauskaa seuramiestä, kullankaivajaa ja kullankaivun vaikuttajaa. Mitä Loijakkakurussa tapahtui, katso tästä linkistä:

https://www.kultahippu.fi/pyrkyrin-palsta/mahosen-matti-muistettiin-tankavaarassa/

Kansanedustaja Heikki Auton tekemän aloitteen pohjalta eduskunta hyväksyi kaivoslakiin pienen muutoksen, joka helpottaa hieman kullankaivajien ahdinkoa. Kullanhuuhdonta-alueiden jatkolupiin tehtävät valitukset eivät heinäkuun alun 2014 jälkeen keskeytä kullankaivua. Muutos ei koske niitä kymmeniä kullanhuuhdontalupia, jotka ovat odottamassa valitusten käsittelyä.

Auton muutosehdotuksen allekirjoitti kaikkiaan 122 kansanedustajaa. Muuttunut kaivoslain pykälä on tässä:

Päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta

 Lapin Kullankaivajain Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen kommentoi  muutosta blokissaan näin:

”Lakirintamalla olemme saamassa odotetusti pienen muutoksen kaivoslakiin. Heinäkuun alun jälkeen myönnettäviin jatkolupiin mahdollisesti tehtävät valitukset eivät enää keskeytä toimintaa. Kullankaivaja saa jatkaa entiseen malliin, joskin väliaikaisesti pitänee pankkiin vakuussaldoa kasvattaa. Toiminta on tuttua ympäristöluvallisille kaivajille jo jonkun vuoden takaa. Hyvä näin. Harmi tosin ettemme saaneet lakia takautuvasti voimaan, joten ne jotka ovat jo käräjäkierroksella jatkolupiensa kanssa, joutuvat lupapäätöksiä sieltä odottamaan.”