Kiitos kuluneesta vuodesta
Josef Aurénin piirros Lihrin retkikunnan kultalöydöstä Ivalojoen Nulkkamukassa syyskuun puolivälissä 1868. Tästä peruskallion kolosta löytyneestä 0,2 gramman kultalöydöstä alkoi 150 vuotta jatkunut tarina, jonka loppua ei ole näkyvissä.
Kultahipun tekijät toivottavat kaikille lukijoilleen onnellista Lapin kullankaivun juhlavuotta 2018. Me kaikki jatkamme sitä perinnettä, joka alkoi varmuudella 150 vuotta sitten. Saattoihan se toki alkaa jo aiemminkin, sillä ensimmäiset tiedot kullasta Lapin jokirannoilla kirjattiin 1500-luvulla.
Kiitämme kuluneen vuoden lukijoitamme, joita jälleen kerran oli ennätysmäärin. Vuoden aikana sivustomme keräsi kaikkiaan 163 800 näyttökertaa, mikä on parituhatta enemmän kuin edellisenä vuonna. Paras kuukausi oli hippurikas elokuu, jolloin näyttöjä oli 24 957 eli keskimäärin 805 näyttöä vuorokaudessa. Vuodesta 2012 alkaen sivustomme juttuja on avattu noin 765 000 kertaa.
Lapin kultaunelmaa 150 vuotta
Juhlavuoden kalenterin helmikuu esittelee kultahistoria 10 suurinta hippua eli isommusta.
Harva unelma on jaksanut elää yhtä kauan kuin Lapin tunturipurojen kulta. Se on ollut vähällä toteutua monta kertaa vuodesta 1868 alkaen, ja sen epäillään toteutuneenkin. Toteutumisen tekee lähes mahdottomaksi vanhojen kullankaivajien huomaama erityispiirre; kesällä kultaa aina löytyy vähän vähemmän, mitä talvella kuluu. Tämä totuus on riippumaton kultasaaliin määrästä.
Norjalainen geologi Tellef Dahll löysi kultaa Tenojoelta 1867. Seuraavana kesänä senaatin lähettämä retkikunta poimi kultahippuja yli 3 kk kestäneellä etsintäretkellä monelta Lapin joelta ja lopulta syyskuussa Ivalojoen Nulkkamukasta. Kolme merimiestä laukaisi epäilyt kullan olemassaolosta syyskesällä 1869 kaivamalla yli 2 kiloa kultaa Ivalojoen Saariporttikoskesta, jonka rannalle rakennettiin valtion huuhdonta asema keväällä 1870 juuri ennen kultaryntäyksen alkamista. Kalenterin kuvat ja tekstit kertovat lisää näistäkin tapahtumista.
Lapin kullankaivun 150-vuotinen historia on mielenkiintoinen ja monivaiheinen tapahtumasarja, jonka loppua ei ole näkyvissä, vaikka sitä on monta kertaa odotettu. Uusi sukupolvi etsii kullan emäkalliota entisen kaltaisine unelmineen. Kultaa löytyy, mutta on myös uudenlaisia vastuksia: yhteiskunnan rajoitukset ja kielteinen asenne sekä paperisodat ovat vastustajina peruskalliotakin lujempia.
Lapin Kullankaivajain liiton juhlavuoden kunniaksi julkaisema juhlakalenteri kertoo kuvin ja sanoin tarinoita unelmista, loppumattomasta uskosta parempaan huomiseen, onnen hetkistä, pettymyksistä, erikoisista ihmiskohtaloista ja aarteesta sateenkaaren alla.
Kalenteri sisältösuunnittelusta ja käsikirjoituksesta ovat vastanneet Aki Karvonen, Kai Rantanen ja Seppo J. Partanen, taitto on ollut Anu Törmän ja Ilkka Ärrälän käsissä. Upea kuvitus on koottu monesta lähteestä: GTK:n Geokuvat ja kartat, Tankavaaran Kultamuseo, Ilkka Ärrälä, Arvo Tiera Ruonaniemi, Viljo Mäkipuro ja monet muut kultamaiden kuvaajat.
Kullankaivun juhlakalenterin 2018 hinta on á 15 euroa (+ lähetyskulut). Kalenterin voi tilata Hipputeoksen nettikaupasta osoitteesta:
http://www.hipputeos.fi/index.php?cPath=63
Tietoa löytyy kullankaivajat.fi sivustolta, josta voi myös tilata kalenterin ja Tytti Präysyn suunnitteleman 150-v. rintamerkin.
Jättihippujen jäljillä
Kari Kinnunen
Eevertti
Aleks
Kultahippujen ja arvometallien tutkija Kari Kinnunen jää eläkkeelle virastaan vuodenvaihteessa. Hän on työskennellyt erikoistutkijana GTK:ssa Espoossa yli 40 vuotta. Kari ehti olla siellä kesätöissä ennen virkauran alkua v. 1975. Hän on tutkinut noin 30 isomusta ja tuhansia pienempiä kotimaisia ja ulkomaisia kultahippuja. Työhön on kuulunut myös koru- ja jalokivien sekä meteoriittien tutkimus.
Geologinen Tutkimuskeskus muuttaa syksyllä 2018 nykyisestä toimitilastaan, jossa se on ollut vuodesta 1956 alkaen. Uusi toimitila on samalla alueella VTT:n entisessä päärakennuksessa ja laboratoriot muuttavat Aalto Yliopiston tiloihin. Uudet ”avokonttoritilat” jäävät Karilta kokematta.
- – Kivet ovat olleet harrastuksenani kouluajoista alkaen. Tätä harrastusta aion jatkaa ja sitä varten kotonani on hyvät mikroskoopit, valokuvauslaitteet ja alan kirjasto. Jatkan Mineralia lehden päätoimittajana, sillä yhteistyö lehden kustantajan Tampereen Kivikerhon, toimitussihteerin, toimituskunnan, kirjoittajien ja kuvaajien kanssa on sujunut hyvin, linjaa Kari tulevaisuuttaan.
Mineralia on laadukkaalle paperille painettu nelivärinen aikakauslehti, joka ilmestyy neljänä numerona vuodessa. Lehteä voi tilata vuosikertana 22 eurolla tai irtonumerona 6 euroa/kpl osoitteesta info@tampereenkivikerho.fi. Lehden numerossa 3/2017 on mm. Seppo J. Partasen kuvajuttu Yrjö Korhosesta, ikäpolvensa viimeisestä elinkautisesta sekä Kari Kinnusen artikkeli ”Jättihippujen jäljillä”, jonka voi lukea klikkaamalla alla olevaa tekstiä.
Lue legenda Yrjö Korhosen elämästä klikkaamalla kuvaa alla
Yrjö Korhonen; piirros Lasse Kock
”””””””””””””””””””””””””””
Kaikkien aikojen hippukesä kultamailla
Tältä Puskun ja Ruitun väliseltä jängältä ovat löytyneet kesän 2017 suurimmat hiput. Kuva kesäisen rankkasateen jälkeen 1980-luvun alussa.
Julkisuuteen on lokakuun 10. päivään 2017 mennessä tullut enemmän suuria kultahippuja kuin milloinkaan aikaisemmin. Yli 20 g painavien kultahippujen lista päivittyi kymmenellä uudella hippulöydöllä. Luettelosta löytyy kaikkiaan 129 kultahistorian suurinta hippua. Ensi kerran lista julkaistiin vuonna 2004 Kullankaivajan oppaan ensipainoksessa. Silloin luettelossa oli 50 hippua.
Hippujuhlia on vietetty erityisesti Lemmenjoella Ami ja Mika Telilän työmailla. Riemuun on sekoittunut melkoinen määrä myös surua ja epätoivoista yrittämistä, sillä konekaivua uhkaa loppuminen vuosikymmen vaihteen tienoilla.
Linkki uusimpaan hippulistaan löytyy alempaa.
- 228 g ”Ukkoäijih” Mika Telilä ja Pekka Postila Lemmenjoki Ruittuäytsi elokuu
- 167,4 g ”Suomi100” Ami Telilä Lemmenjoen Kaarreoja elokuu
- 93 g ”EiOo” Mika Telilä ja Pekka Postila Ruittuäytsi elokuu
- 73,8 g ”Haudatkaa sydämenne Lemmenjoelle”, Mika Telilä ja Pekka Postila Ruittuäytsi syyskuu
- 60 g ”Fossiili” Sirkka ja Kari Merenluoto Lemmenjoen Puskuoja elokuu
- 48 g ”Haistakaa paska” (viesti valtiovallalle) Mika ja Risto Telilä Ruittuäytsi elokuu
- 42,5 ”Hyvä draivi” Ami Telilä ja Aki Karvonen Kaarreoja syyskuu
- 30 g ”Siili” Seppo Mauno Vuotson Mäkärä elokuu
- 22,5 ”Jtmo” Ami Telilä ja Veikko Jaskari Kaarreoja elokuu
- 22 g Mika ja Ukko Telilä Ruittuäytsi kesäkuu
- 13 g Seppo Mauno Vuotso Mäkärä heinäkuu
Hippulista 12.6. 2018 päivitetty
klikkaa tekstiä yllä
Lemmenjoella juhlittiin jälleen; 228 g
Mika Telilän Ukkoäijih 228 g. Kuva Ilkka Ärrälä
Lemmenjoella on menossa todellinen ennätyshippujen kesä. Mika Telilällä julkisti sunnuntaina 27. elokuuta 228 gramman isommushipun veljensä Amin hippujuhlilla. Nuorempi veli Ami sai muutaman päivän pitää hallussaan kesän suurinta hippulöytöä 167 g löydöllään. Mika oli tätä ennen löytänyt 93 g ja 48 g hiput. Syyskuussa isot hiput saivat täydennystä, sillä kuun 9. päivänä Mika Telilä ja Pekka Postila löysivät 73,8 g painavan isommuksen, jolle annettiin nimi ”Haudatkaa sydämenne Lemmenjoelle”.
Lemmenjoen uusin isommus oli ammattitaidon ja yhteistyön tulos
Julkisuudessa on kerrottu, miten kullankaivaja Ami Telilä löysi kaksi viikkoa sitten 167 gramman kultahipun. Hippu on kaikkien aikojen listalla seitsemänneksi suurin ja se sai Suomen leijonaa muistuttavan ulkonäkönsä perusteella nimen Suomi100.
Amin velipoika Mika Telilä pisti paremmaksi. Hän löysi viidenneksi suurimman hipun (231 grammaa) naapurinsa Sirkka ja Kari Merenludon kaivospiiriltä Lemmenjoen Puskuojalta. Näin suurten kultahippujen löytyminen on harvinaista. Yli 300 g hippuja kultahistoria tuntee vain kaksi, joista molemmat löytyivät 1900-luvun alkupuolella Laanilasta. Yhtä harvinaisia ovat olleet 200 – 300 g hiput. Ensimmäisenä sellaisen löysi Amin ja Mikan äiti Marjut 1998. Marjut oli yhtenä löytäjistä myös hippulistan kolmanneksi suurimman, 282,6 g Tähtihipun löytämisessä 2004.
Uusin hippulöytö sai nimekseen Ukkoäijih Mikan pojan Ukon mukaan. Hän oli kesän isänsä mukana kaivutöissä ja toisena löytäjänä 22 g hipussa kesäkuun lopulla. Ukko osallistui äitinsä ja siskonsa kanssa hippujuhliin ottaen sitä varten koulusta lomaa ja matkustamalla Nokialta Lemmenjoelle.
Mika oli Pekka Postilan kanssa töissä Merenluotojen kaivospiirin alueella Puskuojan ja Ruittuojan välisellä jängällä, kun isommus löytyi. Pekka on ollut Lemmenjoella kullankaivajana kymmeniä vuosia ja kuuluu erottamattomana osana tunturimaan luontoon.
Kari ja Sirkka Merenluoto edessään Lemmenjoen tämän kesän isommuksia ja takanaan ”Nipan kaivoksilla” työskennllyt joukko vasemmalta Ukko ja Mika Telilä, Pekka Postila ja Heikki Nikkinen. Hiput vasemmalta Ukkoäijih, EiOo, Fossiili ja Haistakaa paska. Kuva Ilkka Ärrälä.
Mikan hippuun liittyy dramaattisia vaiheita. Kovat sateet ja tulvat ovat vaikeuttaneet kaivutyötä ja erityisesti Mikan naapuria Kulta Prospektoria. Pumppurikon vuoksi kaivupaikalta pääsi Lemmenjokeen sameaa vettä ja työt jouduttiin asian korjaamiseksi keskeyttämään kymmenen päivän ajaksi.
Mika lainasi naapurilleen ylimääräistä pumppukalustoa ja lisäavuksi päätettiin avata kaivurintama Mikan alueelta ja ohjata osa tulvavedestä Mikan puhdistusjärjestelmään, jotta helpotettaisiin naapurin paljon hankalampaa tilannetta.
Tarkoituksena oli myös pyörittää tuotantoa ja yhdistää omat ja naapurin edut taloudellisesti, kertoo Mika Telilä. Avaus tehtiin kuitenkin vesijärjestelmän ehdoilla. Jos tarkoitus olisi ollut optimoida kullan tulo, olisi avaus tehty toisin ja ehkäpä iso hippu olisi jäänyt löytämättä, nauraa Mika.
Vaikka vuodesta 1992 alueella kaivanut Kari Merenluoto Kulta Prospektor Oy:sta tuntee kultamaan hyvin, maa yllätti kokeneen kultamiehen. Mikan naapuriapuna tekemä avaus osui hämmästyttävän rikkaaseen maahan ja 228 gramman kultahippu näki päivänvalon.
Kultahippu löytyi siis Kulta Prospektor Oy:n kaivospiiriltä, muutaman kymmenen metrin päästä rajasta.
Kari Merenluoto kertoo, että Lapin Kullankaivajain Liiton legendaarinen puheenjohtaja Heikki ”Kultasilmä” Kokko puhui julkisesti siitä, että Puskuoja on Lemmenjoen kultamaista kaikkein huonoin. Karin mielestä Pusku on varmaankin ollut huono lapiokaivajan näkökulmasta, mutta kultaa siinäkin on – Kokko-Heikkikin saattoi olla joskus väärässä.
Puskun kaivun tekee vaikeaksi maapeitteen paksuus ja ongelmia lisää sen tulvaherkkyys. Oja kerää veden laajalta alueelta ja sateet nostavat pintaa hetkessä. Myös pohjaveden pinta nousee nopeasti ja edellisenä päivänä vielä kuivat kaivumontut tulvivat hetkessä. Samentunutta vettä puhdistetaan pumppaamalla pintaimeytyskentälle ja laskeuttamalla kaikkiaan kymmenessä kiertovesialtaassa. Pintaimeytyksen pumppausmäärä on tällä hetkellä n. 7000 litraa minuutissa ja pumppausta jatketaan toistaiseksi päivin ja öin. Oman kaivupaikan tuotanto seisoo toistaiseksi kertoo Kari Merenluoto.
Kari Merenluoto kertoo, että he käyttävät tällä hetkellä kaikki voimansa ja taitonsa veden puhdistamiseen. Hän pyytää anteeksi Lemmenjokeen päässyttä samenemapulssia ja lupaa, että Kulta Prospektor tekee ihan varmasti parhaansa, jotta toiminta pysyisi koko ajan lupaehtojen mukaisena ja Lemmenjoki kirkkaana.
Monta uhkaa kullankaivajan niskassa
Kari Merenluodon mukaan kullankaivaja saa riesakseen kaikki vanhan testamentin vitsaukset, heinäsirkkoja lukuun ottamatta. Heillä sateet ja vesiongelmat ovat laittaneet sekä miehet että koneet koville ja elämä on välillä näyttänyt ankealta. Taustalla painaa vesiasioiden aiheuttama mahdollinen keskeytysuhka ja kaivun päättyminen vuonna 2020. Ja sitten kun sitä vähiten odottaa, niin maasta putkahtaa iso hippu.
Mika Telilän löytämä hippu julkistettiin Ami Telilän hippujuhlissa.
Ami Telilä vakuuttaa, että veljen löytö ei harmita ollenkaan. Siellä niitä isoja hippuja on vaikka kuinka paljon, mutta itsestään ne eivät kuitenkaan maasta nouse, sanoo Ami Telilä. Kyllähän näitä mielellään kaivaisi esiin useamminkin, mutta vanhan totuuden mukaisesti hippu etsii löytäjänsä, eikä toisin päin, jatkaa Merenluoto.
Ami Telilän moottoripyöräretken suunnitelmista ja kyytiläisen puuttumisesta on myös uutisoitu. Vielä ei ole löytynyt kyytiin ketään. Toistaiseksi ainoa ilmoittautunut on noin 140 kg painava miespuolinen kullankaivaja, leveäharteinen ja sänkitukkainen. Häntä ei kuitenkaan kelpuuteta seuraksi, kertoo Ami.
Ami ja Mika Telilä ovat kaivaneet Lemmenjoella kultaa lapsesta saakka 1970-luvun lopulta lähtien. Ensin lapiolla ja sitten vanhempien apuna koneella ja myöhemmin omilla kaivospiireillään.
Kulta Prospektor Oy on taustaltaan inarilainen ja Inarin saamelainen yritys. Kaivutyötä vetävä Kari Merenluoto on sukujuuret vievät Petsamoon. Sirkan geenit ovat inarilaisista Mattus ja Paadar suvuista. Sieltä löytyy kertomus Posti-Hannu Mattuksesta, Sirkan isoisästä, joka teki kultalöydön Lemmenjoelta 1919, mutta kuoli seuraavana talvena pitäjässä riehuneeseen Espanjantautiin ehtimättä paikkaa tarkastaa.
Yhteistä Merenluodon ja Telilän perheille on se, että molemmat ovat saaneet oppinsa Lemmenjoen vanhoilta veteraaneilta. Kummassakin perheessä on kullankaivajia kolmessa sukupolvessa.
Jutun on Lapin Kullankaivajain liiton tiedotteeksi laatinut Antti Peronius, muokkaukset lisäykset Seppo J. Partanen
Lemmenjoen huonoin kultapuro muuttui aarreaitaksi
Ruittu- ja Puskuoja ovat olleen huonojen kultapurojen maineessa aivan syyttä. Kultaa sieltä on löytynyt ennenkin 1940-luvun lopulta alkaen. Näitä kahta syvissä kuruissa Lemmenjokeen laskevia puroja yhdistää Puskujänkä, jonka pohjalle syvien jänkämaiden alle muinaiset virrat ovat kultakimpaleet tallentaneet. Ensimmäisenä isomuksia löysi Raumalan Nipa, joka kymmeniä vuosia niitä lapiopelillä jäljitti. Vasta 1990-luvulla alkanut konekaivu on nostanut suuria hippuja esille ja muuttanut Puskujängän Lemmenjoen aarreaitaksi kesällä 2017.
Lue lisää Puskun ja Ruitun kultahistoriasta klikkaamalla vanhan kartan kuvatekstiä. Juttu löytyy osiosta Historia ja tarinat/Lemmenjoki.
”””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””””
Lentokapteeni ja kullankaivaja
Reijo Raumala 23.12.1942 – 23.8.2017
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Seppo löysi Mäkärästä 30 g Siilin
Siili 30 g ja mittatikkuna tulitikkuaski. Kuvakaappaus TeaDeadwoodin Facebook-sivulta, jossa on lisää kuvia ja tietoa.
Veteraanikaivaja Seppo Mauno poimi 30 grammaa painavan kultahipun TeamDeadwoodin kaivupaikalta Sodankylän Mäkärästä elokuun 18. päivä 2017. Löydön hän nimesi Siiliksi ja kirjautui sillä ensi kertaa suurten kultahippujen listalla löytöhetkellä sijalle 91. Siili tulee listalle lähiaikoina.
Seppo Mauno
Seppo jos kuka on löytönsä ansainnut kovalla työllä ja ammattitaidolla. Hän aloitti kullankaivajauransa 1970-luvun puolivälissä kaivaen Ivalojoella, Sotajoella, Vuijemilla, Laanilassa, Tankavaarassa ja nyt muutaman vuoden Mäkärässä. Hän oli pari vuotta Kanadan kultakentillä, harrasti useita vuosia sukellusta ja imurikaivua monilla kultapuroilla sekä saanut useista palkintoja kullanhuuhdontakisoissa niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin mittelöissä.
Siili on suurin Sepon löytämistä hipuista. Vuijemilta hän löysi 17 g hipun 1985. Tankavaaran Lauttojan hipuista suurin painaa 2,3 g.
Kuusankoskella 1948 syntynyt Sepe on tunnetuimpia ja kuvatuimpia kultamiehiä, hän kantaa kunnialla valkoista partaa myöten veteraanien perinnettä.
Olet Seppo hippusi ansainnut yli 40-vuotisella työllä. Onneksi olkoon!
Lemmenjoki palkitsi veteraanejaan: 167 ja 60 g
Löytäjän onnea: Ami Telilä ja ”Suomi100”. Kuva Ilkka Ärrälä.
Kvartsi on kullan äiti ja sitä on näkyvästi tässä uudessa Amin hipussa. Kuva Ilkka Ärrälä.
”Jängän alla on kultaa” ja päällä paljon hilloja elokuussa 2017.
Ei taida hippukirjuri hillasuolle ehtiä, niin kiireeksi vetää elokuun hippu-uutistenpäivittäminen. Juuri kun hän sai rustattua alla olevan tarinan 60 g hipun löytymisestä Lemmenjoen Puskuojalta, kiiri kaiku Martin Iiskon Palo-tunturin toiselta puolelta Miessijokeen laskevalta Kaarreojalta: Ami Telilä nosti rihloista 167,4 g painavan isommuksen. Sillä hän asemoi itsensä kaikkien aikojen hippulistalla sijalle seitsemän. Sen kunniaksi hippu on saanut nimen ”Suomi100”.
Telilän suku esiintyy varsin usein hippulistalla ja nyt löydetty mukaan lukien nimi näkyy neljä kertaa 11:sta suuriman löydön kohdalla. Noin 120 hipun listalla on jo kolme sukupolvea Telilöitä, sillä Amin veli Mika ja poikansa Ukko kirjasivat heinäkuussa listalle 22 g hippulöydön.Pieni Kaarreoja ja siitä hieman itään oleva Kivikkopuro ovat viime vuosina olleet varsin kultarikkaita. Ne laskevat Miessijokeen ja Kaarreojan suussa sijaitsee Jaakko Isolan kämppä ja vanha kulta-alue, joka on nykyisin Lapin Kullankaivajain liiton hallussa.
Fossiiliksi nimetyn hipun muoto ja kvartsikiteet panevat odottamaan uusia isomuksia.
Puskuojan isommukset lisääntyivät
Elokuu 2017 kypsytti Lapin hillat ja kultahiput löydettäväksi. Ensimmäisenä ehättivät Sirkka ja Kari Merenluoto uutisoimaan noin 60 gramman kultahipusta Lemmenjoen Puskuojalla. Paikka ja löytäjät ovat ennestään tuttuja, sillä samalta Puskujängältä löytyi viime vuonna tuplaten suurempi 119 g hippu ja vuonna 2012 vielä suurempi 127 g hippu. Fossiiliksi nimetty hippu löytyi elokuun 1. päivänä.
Säältään erikoinen kesä kasvatti Lappiin myös hyvän hillasadon, joka oli parhaimmillaan elokuun puolivälissä.
Sirkka ja Kari Merenluoto ovat kaivaneet kultaa pian 40 vuotta Lemmenjoen Miessijoella ja Puskuojalla sekä muutaman vuoden Laanilan alueella. Opin kullanetsintään he saivat vanhoilta veteraaneilta Nipa Raumalalta, Heikki Kokolta ja monelta muulta 1980-luvulla. Kari on ollut myös Kullankaivajain liiton puheenjohtajana ja sihteerinä sekä insinöörinä kehittänyt kullan etsinnän ja kaivamisen taitoja ja tekniikkaa.
Vuosi sitten he poimivat rihloista useita hippuja, joista painavin oli kaksi kertaa nyt löydettyä kookkaampi ja palkittiin kuluneen vuoden suurimpana.
Lapin Kansa uutisoi löydöistä ensimmäisenä. Alla linkki Lapin Kansan Facebook- sivuille, josta löytyy uutinen hippulöydöistä Kaarreojalla ja Puskuojalla. Sinun täytynee kirjautua Facebookiin omilla tunnuksillasi etsiäksesi ja lukeaksesi jutun kokonaan?
Sirkan ja Karin viime kesän löydöistä kerrotaan tarkemmin tämän osion lopussa kullankaivajien tammikuisen seminaariristeilyn yhteydessä, jossa kuluneen vuoden suurimmat hiput palkittiin. Siellä on myös Sirkan kuvakertomus kultaperheen kesästä 2016.
Lue juttu ja katso siinä olevat linkit klikkaamalla vasemmalla olevaa viime vuoden suurinta kultahippua Ursusta.
Kuvat Ilkka Ärrälä, Sirkka Merenluoto ja Raimo Niemelä
*****************************************************************
Keeneltä uutuuksia
Seulasarja
Katso http://www.hipputeos.fi/index.php?cPath=29_53
Rihlamatot 
Katso http://www.hipputeos.fi/index.php? cPath=29_9
Nettikauppamme toimii normaalisti www.hipputeos.fi
Raimo Niemelä
**************
Kesän avaus löytyi Lemmenjoelta: 22 g
Tämän kesän ensimmäisen julkisuuteen tulleen isamuksen löysi 30.6. Mika Telilä ja poikansa Ukko kivenheiton päässä kämpästäni Ruihtuäytsin latvoilta. Löytyi viimeisen kasetin toiseksi viimeisimmästä rihlan rakosesta. Ei kai ollut mennyt isomuksia yli! Maa roudassa, jota ei konekaivajankaan systeemi riko. Viime kesän ensimmäinen isomus 33 gr, nyt 22 gr. Ei kai niin, että ensi kesänä 11 gr, jahkailee Mika. Routa ja vetinen maa viivästyttänyt Lemmenjoen kaivun alkua. Huomenna palaan kultamaille. Edellinen jakso oli vetinen ja nollan tienoilla.
Uutinen on lähtenyt liikenteeseen LKL:n puheenjohtaja Hannu Virannolta 9.7. 2017
Vuots0n Mäkärästä löytyi heinäkuun lopulla 13 gramma painava isomus. Löytäjä on vanha kultavetaraani Seppo Mauno ja löytöpaikka TeamDeadwoodin kullanhuuhdonta-alue Mäkärässä.
Tiedot poimittu Heli Heinäahon Facebook päivityksestä
************************************
**************
Kultahovi juhli pitkää historiaansa
Kullankaivajille jo monessa sukupolvessa tuttu Inarin Kultahovi eli entinen matkailumaja juhli kesäkuun alussa 80 vuotta jatkunutta värikästä historiaansa. Sieltä löytyy yhteyksiä Suomen itsenäisyyteen, Siperian vankileireille, lutikoihin ja muihin syöpäläisiin, kuninkaallisiin ja mieheen, joka osasi vaieta kuudella eri kielellä. Maja avattiin Juutuanjoen Alakosken rannalle kesällä 1937, se hävitettiin marraskuussa 1944 Saksan armeijan vetäytyessä pohjoiseen ja rakennettiin uudelleen vanhoille perustuksille 1956.
Kaisu ja Heikki Nikula pyörittävät nyt Inarin Kultahovia perinnettä, saamelaisuutta, paikallisuutta ja Majalan historiaa kunnioittaen. Tässä se toivottavat juhlavieraat tervetulleeksi 10. kesäkuuta 2017.
Vanhat Lemmenjoen kultamiehet pitivät tapanaan poiketa majalla maalikylille eksyessään. Nipa Raumala muisteli kerran tulleensa käännytetyksi ulko-ovelta takaisin. Oli tullut kavereiden kanssa Lemmenjoelta niin myöhään yöllä, että maja oli jo suljettu. Yöpyivät Ranta-Marissa, saunoivat ja pesivät kesän liat ihostaan, kampasivat tukkansa ja lähtivät aamulla Majalaan saunakaljoille. Ulko-ovella seisoi tomera neiti Hertzberg, joka torjui miesten lähestymisen ja kehotti tulemaan hetken päästä uudelleen.
Miehet lähtivät takaisin, ostivat kylältä pimeän pullon, nauttivat sen sisällön ja marssivat parin tunnin kuluttua takaisin Majalaan. Nyt neiti oli ovella vastassa ja toivotti kultamiehet tervetulleeksi; ”Nyt te olette asiallisessa kunnossa”, sanoi.
Neidistä tuli pian Maija Nikula. Hän toimi hotellin johtajana vuoteen 1986 saakka, jolloin Matkailuliitto luopui Majalan pidosta. Tovin harkittuaan Maija lunasti paikan itselleen valtiolta. Nimi muutettiin Kultahoviksi ja nyt sitä pyörittävät Maijan lapset Kaisu ja Heikki.
Lue Kultahovin historiasta alla olevasta linkistä.
http://seppoj.suntuubi.com/?cat=37
**************
Kultakesä alkoi viiveellä
Kullankaivu pääsi tänä vuonna alkamaan 2-4 viikkoa normaalia myöhemmin. Tämä pakottaa lapiot ja vaskoolit heilumaan entistä tiuhempaan tahtiin muutenkin lyhyessä Lapin kesässä, sillä kolmen kuukauden päästä on jo syksy ja rännit jäätyvät.
Lemmenjoen veneliikenne pääsi alkamaan jäiden vapauttaessa jokiuoman kesäkuun
Kutturantien Kultakioski Gufihtareen tie ja ovet olivat avoinna, mutta siitä eteenpäin Pahaoja oli ajokunnossa vasta kesäkuun puolivälissä. Uusi omistaja Tiina Koivisto on urakoinut kahvilan kuntoon.
toisena viikonloppuna. Samaan aikaan Sotajoen ja Palsinojan kullankaivajat tuskailivat ensin lumista ja jäistä, sitten sohjoista ja upottavaa Pahaojan tietä. Perille pääsy ei vielä riittänyt kultamonttujen avaamiseen, sillä monin paikoin työmaat olivat lumessa, jäässä ja roudassa.
Ennen veneliikenteen alku Lemmenjoella olivat Merenluodot ja Kanamäet. Vain yhdet maastoauton jäljet nähtiin Pahaojan lumisohjossa 5. päivä kesäkuuta, mutta perille asti ne eivät johtaneet. Sukset olivat ainoa toimiva kulkuväline vielä muutama päivä myöhemmin, jolloin helle yllätti yli 20 asteen lämpöaallolla.
Elämä odotti elpymistä myös Lapin Kullankaivajain liiton valtauksilla. Nelostien ja Purnumukan tien läheisyydessä sijaitsevalla Petronella pysäkillä oli jo useita kaivajia, autoja ja asuntovaunuja. Suosituille kullanhuuhdontapaikoille Palsilla ja Lemmenjoella ei ollut menemistä ennen kesäkuun puoliväliä.
Latu Saariselältä ohi Laanilan oli kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen hiihtokunnossa.
Pitkän etsimisen jälkeen Saariselän ladulta löytyi vain yksi hiihtäjä kaatuneena vesiojaan.
Saariselän rinteillä ja laduilla sen sijaan nähtiin ennen kokematonta liikettä viikonvaihteessa 10-11. kesäkuuta. Hissit toimivat ja laskettelurinteissä viiletti uima- ja bikiniasuisia laskettelijoita. Jokunen maastohiihtäjäkin vilahti Saariselän ja Laanilan laduilla, vaikka tunturipurot kuohuivat valtoimenaan kiireisellä matkallaan kohti Jäämerta tai Suomenlahtea.
Kesä yllätti koko Suomen kesäkuun toisella viikolla ja lämpötila nousi useana päivinä hellelukemiin. Rajuja tulvia ei tullut eikä jääpatoja päässyt muodostumaan.
Nyt jäädään odottamaan uutisia isoista kultahipuista.
Kaunispään huipun maisema kesäkuun 2. viikolla.
**************************************************************
Kultahistorian suurin sai muistolaatan
ja uuden omistajan
Eevert Kiviniemen hippu on tilastoiduista kultahipuista painavin. Kuva GT/ Pekka Virtanen.
Matti Kiviniemi, Evertin veli kertoi veljensä hipun löytyneen Lutolta. Kuva Seppo J. Partanen
Lapin kultahistorian suurin kultahippu, Evert Kiviniemen v. 1935 Luton latvoilta löytämän 392,9 gramman isommuksen oletetulle löytöpaikalle on ilmestynyt muistolaatta. Sen ovat paikalle puuhanneet Lauri Skants ja Erkki Kreivi. Lue lisää alla olevasta linkistä:
Evertin hippu sai uuden omistajan ja pääsi oikeaan seuraan. Lapin Kansan 22.4.2017 numerossa on toimittaja Risto Pyykön kirjoittama kuvareportaasi miljardööri Antti Aarnio-Wihurin hippukokoelmasta, jonne Lapin suurin hippukin on päätynyt.
Lue juttu alla olevasta LK:n Facebook-sivuston linkistä:
Lapin Kansa Evertin hipusta
Täydennystä suurista kultahipuista, kullankaivusta ja se vaikutuksesta ihmisen elämään oli Risto Pyykön jutussa Janne Kannistosta 2. heinäkuuta 2017 Lapin Kansan viikonloppu numerossa. Se löytynee lehden Facebook-sivuilta hakusanalla Janne Kannisto:
***********************************************
Inari – kullalla rikastunut
Inarin kunta on saanut kullankaivusta vetoapua kohti nykyistä hyvinvointiaan. Kulta on vauhdittanut 150 vuotta alueen kehitystä, kartoitusta, maanteiden, siltojen ja talojen rakentamista ja ennen muuta matkailua. Ennen kultaryntäyksen syttymistä 1860-luvun lopulla Inarin Lapinmaa oli tietön ja tuntematon kolkka pohjoista Lappia, mutta hetkessä nimet Inari ja Ivalojoki tulivat tunnetuksi autonomisessa Suomessa, Venäjän keisarikunnassa ja miltei koko Euroopassa.
Kullankaivu on vauhdittanut 150 vuotta Inarin matkailua. Savottakahvilan Kaisa Särkelä tietää sen. Kullankaivajana hän tietää myös, ettei kullankaivulla voi elää, ellei välillä syö.
Kultaa purojen ja jokien rannoilta on historian aikana löytynyt arviolta noin 2500 kiloa. Se ei ole paljon, sillä yhden kultakaivoksen tuotto on yhdessä vuodessa monta kertaa suurempi. Hyöty Inarille on tullut toiveesta löytää Lapin kullan emäkallio. Kultaa on löytynyt koko ajan sen verran, että usko siihen ei ole milloinkaan loppunut, vaikka se monesti on ollut koetuksella, nykyisinkin.
Puistojen johtaja Pirjo Seurujärvi ja erikoissuunnittelija Tapio Tynys esittelevät Auroratuvan aina avointa taukotupaa.
Saariselän teemareittien uusi ja selkeälukuinen opastaulu.
Auroratupa
Ivalossa ja Saariselällä pidettiin maaliskuun puolivälissä kaksi yleisötilaisuutta, joiden aiheena oli ”Emäkalliota etsimässä”. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Tapio Tynys esitti valmistamansa elokuvan 1900-luvun alussa toimineen kultayhtiö Prospektorin vaiheista ja henkilöistä ja kirjailija Seppo J. Partanen kertoi Ivalossa kullankaivun merkityksestä Inarin kehitykselle ja Saariselällä kultayhtiöiden jättämistä jäljistä ja legendoista alueen luontoon.
Elokuva ”Emäkalliota etsimässä – Aktiebolaget Prospektorin tarina” on noin 20 minuutin pituinen ja se on katsottavissa lähiaikoina Youtubessa. Linkki löytyy Luontoon.fi sivustolta UK-kansallispuiston reittien alta.
Ivalossa tapahtuma pidettiin kunnan hallinnoimassa elokuvateatteri Aslakissa ja Saariselällä uudessa Aurora kämpässä. Se on rakennettu uuden lähiretkeilyreitin viereen Luttojoen töyräälle. Metsähallitus on rakentanut ja merkinnyt Saariselän alueelle useita helppokulkuisia lähiretkeilyreittejä palveluineen. Niitä voi kulkea vaikkapa pienten lasten kanssa. Yksi reiteistä esittelee kultayhtiö Prospektorin historiaa ja työn jälkiä maastossa.
Alla linkki Seppo J. Partasen esitykseen, elokuvaan Emäkalliota etsimässä (20 min.) ja Metsähallituksen Luontoon sivustoon:
Inari, kullalla rikastunut.doc Emäkalliota etsimässä Prospectorin tarina
****************************************************************
Erämökki kultapuron rannalla, matkailupalveluiden vierellä, vuokrattavana Laaninojalla
Hippumökki sijaitsee Laanilan ja Saariselän puolivälissä Kievariravintolan eteläpuolella.
Mökkiä vuokraa Raimo Niemielä puh 0405454833, raimo.niemela(ät)kultahippu.fi kesäkausi 350 /vko, syyskausi 450 /vko, myös alle viikon vuokraukset mahdollisia. Avaimen luovutus ja huolto Laanilan Savottakahvila puh 0400603903.
Ilmoitus Prospektorintien mökin vuokrauksesta 23032017 A4
Varaustilanne
https://www.kultahippu.fi/palvelut/
***************************************************************************
Tuntsan kulta odottaa löytäjäänsä
Jorma Korpela ja Nuoluskuru, kuva Seppo J. Partanen
Sallan koillisnurkassa itärajan tuntumassa oli 1990-luvulla kultavaltauksia kilometrien pituudelta Tuntsan Nuoluskurussa. Uuden vuosituhannen alkaessa kullankaivajat yksi toisensa perään lopettivat valtausajan päätyttyä. Syynä ei ollut kullan puute, ehkä pikemminkin sen vähäisyys verrattuna kovaan työhön kivikkoisessa maassa. Yksi kultaryntäyksessä mukana olleista, sallalainen Jorma Korpela kertoo Tuntsan kultavuosista Kultahipulle tekemässään jutussa. Hänellä on hyviä muistoja Tuntsan kullasta ja kullankaivajista parin vuosikymmenen takaa. Ennen Tuntsaa Jorma ehti kaivaa kultaa kymmenkunta kesää Lemmenjoen Puskuojalla. Hän on valmis antamaan ohjeita ja neuvoja jokaiselle, joka haluaa mennä kokemaan kullankaivua yhdessä Euroopan suurimmassa erämaassa.
Lue juttu tästä linkistä: Tuntsan kulta
***********************************************************
Oikeutta ja emäkalliota haettiin kultaristeilyllä
Ennätysmäärä eli 311 kullankaivajaa ja kullankaivun ystävää osallistui tammikuun viimeisenä viikonloppuna 2017 laivaseminaariin Helsingin ja Tukholman välillä. Ensimmäisen päivän teemana oli kullankaivun oikeudelliset väännöt ja lainmuutokset, toisena päivänä haettiin asiantuntijavoimin Lapin kullan emäkalliota. Siinä välissä kisailtiin vaskaamisessa, tavattiin tuttuja, muisteltiin menneitä ja aprikoitiin tulevia.
Lauantain aiheena oli mieliä kiihottava KULLAN EMÄKALLION SALAISUUS. Ansiokkaat geologit pitivät esitelmiä kullan synnystä 1,8 miljardin vuoden takaa nykypäivään, jolloin kulta löytyy. Esitelmien mukaan Suomen Lapissa on vielä runsaasti löytämättömiä huuhdontakulta-alueita. Nyt jokainen etsimään uusia alueita.
Lapin Kullankaivajain liiton jo perinteiseksi muodostunut seminaari sai paljon kiitosta
Lapin Kullankaivajain liitto nimesi Marko Tourun vuoden 2016 kullankaivajateon arvoiseksi ansioistaan yhteistyön ja Tankavaaran kultakylän kehittäjänä. Etualalla liiton toiminnanjohtaja Kai Rantanen, Marko takana kiitospuhetta pitämässä.
niin ohjelmastaan kuin kaikesta muusta järjestelystä. Niistä kiitos kuuluu Heli Rapakolle, Kai Rantaselle ja Antti Peroniukselle, joka geologina ja 3. sukupolven kullankaivajana vastasi ohjelmasta. Seuraava seminaariristeily on 9.-11. helmikuuta 2018 ja sen yhtenä teemana on Lapin kultalöytö 150-vuotta sitten; senaatin lähettämä retkikunta löysi silloin Ivalojoen kullan.
Kokoamme keskeisimmät seminaarissa pidetyt asiantuntijaluennot kaikkien tutustuttavaksi sivuillemme. Lisäämme tänne esitelmät sitä mukaa kun saamme aineistoa. Luento avautuu klikkaamalla haluttua kohtaa alla olevassa luettelossa
- Kultariidat ja oikeusjutut kultahistoriassa, Seppo J. Partanen
- Placer kultaesiintymän synty Antti Peronius, geologi
- Antin esitelmässä keskitytään miksi ja minne rikkaat huuhdontakultaesiintymät eli placerit ovat kerääntyneet. Placerien syntymiseen tarvitaan aikaa, rapautumista, aikaa, korkeuseroja, aikaa, vettä ja taas aikaa ja tietysti sitä kultaa. Lapissa esiintyy huuhdontakultaa lähes joka paikassa, mutta useimmiten kultahiput ovat niin suuressa moreeni ja soramäärässä, ettei kullanhuuhdonta ole mahdollista.
- Tranfer – Siirtymä-Kulta ja poikittaissiirrokset Juhani Ojala, geologi
- Kulta ja poikittaissiirrokset; maaperän poikittaissiirroksissa syntyy syvä halkeama, josta pääsee sulaa magmaa, jossa on eri mineraaleja ja tietenkin kultaa, maakuoren pintakerroksiin. Esitelmässä on mm Lapin maaperäkarttoja, joissa näkyy siirrokset sekä kulta-alueet. Kulta-alueet esiintyvät usein siirrosten läheisyydessä.
Kvartsijuonne poikittaissiirtymässä lapiokaivajan montun pohjalla. Onko tämä ollut ”kullan lähde”?
- Inarin kalliokulta, kuinka se tehtiin, (ehkä) Pasi Eilu, FT, GTK
- Kallioperässä on lämpöä yli 300 astetta 10 km syvyydessä, kun tässä kerroksessa on suolapitoista vettä, niin veteen liukenee kovassa paineessa ja kuumuudessa kultaa ja muita mineraaleja. Kallioon syntyy railoja, joihin paineellinen vesi purkautuu, paine pienenee, vesi jäähtyy nopeasti ja siihen liuenneet mineraali saostuvat noin 2 kilometrin syvyydessä. Jääkaudet kuluttavat Lapin maaperää ja nyt nämä saostusalueet ovat pintamaita.
- Kullan lähteet Pekka Tuisku, FT, Oulun yliopisto
- TUTKIMUSTIEDOSTA EMÄKALLIOLÖYTÖIHIN Jari Nenonen, geologi, GTK
Esitelmissä on useita viittauksia eri tutkimuksiin. Nämä tutkimukset pääosin löytyvät GTK:n HAKKUPALVELUSTA, jossa valtavasti raportteja ja kartta-aineistoja http://hakku.gtk.fi/
Geologit ja tutkijat ovat sitä mieltä, että Lapissa on vielä useita löytymättömiä kultaesiintymiä. Vaikka he työnsä puolesta ovat kulkeneet ja tutkineet Lapin erämaita vuosikymmeniä, niin heidänkään työpanos on pisara meressä, eikun suuressa erämaassa. He toivovat, että kullasta kiinnostuneet henkilöt suuntaavat retkensä Lapissa ja muuallakin ennen tutkimattomille alueille suuren kulta-aarteen toivossa. Mitä enemmän tutkijoita on, sitä paremmat on mahdollisuudet löytää …
###################################################
Kultavuosi 2017 alkaa positiivisissa merkeissä
Tukes on myöntänyt 13.1. 2017 kaksi kullanhuuhdonta-alue-lupaa ja lisää on tulossa. Toivottavasti kaikki hakemukset tulee käsiteltyä ennen kaivukautta. Positiivista lupien lausuntojen joukossa on Hammastunturin paliskunnan lausunto, ”Hammastunturin paliskunta ei vastusta lapiokaivuu lupia”.
Vuoden 2016 suurimmat hiput
Tässä ovat vuoden 2016 suurimmat kultahiput, viisi kuudesta. Tarinoita menneen kesän löydöistä on sivuillamme ja siellä on myös uusin päivitys 116:sta kultahistorian suurimmasta hipusta. Mukana ovat myös kuvamme hiput ja niiden löytäjät. Alla linkki menneen vuoden löytöihin.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.